Ampuma-aseopetus

[sanppa75]

Ahh.. perskule. Se on sitten anteeksipyynnön paikka. Sori.

Sitä on joskus aikas hankala ottaa niitä "sävyjä" kun ei ole immeistä jolle puhuu.

Saamari Mjölnir, tuo on mielenkiintoista. Osaatko/haluatko enämpi kuvailla tuntemuksia?

[Mjölnir]

Sitä on joskus aikas hankala ottaa niitä "sävyjä" kun ei ole immeistä jolle puhuu.

Ei ollut hymiöitä perässä...

Saamari Mjölnir, tuo on mielenkiintoista. Osaatko/haluatko enämpi kuvailla tuntemuksia?

Muutama kertaa on käynyt sellaista, että siinä vaiheessa kun skenaario tai ampumatreeni alkaa, tulee naurettavan helpottunut olo siitä, että tavallaan "tietää" pystyvänsä laittamaan sen projektiilin juuri siihen, mihin haluaa. Joskus maalimiehenä olen olen ampunut suorittajan simulaatioaseella "liian hyvin" eli nostanut piilossa olevan aseen ja samalla hetkellä kun olen alkanut puristaa liipasinta, olen "nähnyt" simulaatioaseen luodin kopsahtavan kohteen naamaan. Ja näin kävi.

Kerran olin näyttämässä koulutettaville, miten ammutaan läheltä kasaa siten, että kaikki osumat menevät samaan reikään. Yht'äkkiä tuli olo, että en voi ampua ohi, ja päästin toisen käden irti ampumaotteesta, käännyin katsomaan koulutettavia ja samalla puristin liipasimesta pitäen asetta yhden käden ampumaotteessa (tietysti ase osoitti taululle) ja puristin. Taas taulussa ollut luodinreikä vain kasvoi parilla millillä..

[Pauli]

Dippaan ne tietysti dioksiiniin..
Pilkun nussiminen sikseen, fight like you train, train like you fight riittänee vastaukseksi.

[Kari Aittomäki]

Jo aivan pentuna huomasin osuvani lintusiin ja muihin viattomiin ritsoilla, jousilla ja muilla lingoilla. Ihan kuin vahingossa, vaikka jo osuessa kadutti ja itketti.
Tarkemmin tutustuin ilmiöön inkkariajallani eli joskus kolmitoistiaana kun kolusin mettiä ja metsästelin. Kun sitä vaan tiesi että se otus on jossain tietyllä alueella ja kun se sieltä sitten liikkeelle ponkaisi, ase ojentui aivan itsellään ikäänkuin valmiiseen putkeen. Ei ollu ku vanha kerranlaukeava pienari vaan aina tippu. Koska en ampunut jollei kontaktia syntynyt.

Erään kerran kävelin mommolan pihalla kun siskolikka katsoi taakseni.
Ennen tajuista reaktiota olin kääntynyt, vetänyt veitsen ja heittänyt.
ZAP. Juoksevaa rottaa pannuhuoneeseen.
Aika suoritus joka varmasti ei onnistuisi yrittämällä.

Samoin myllyttäessä jokin veto on osuma ennen lähtöään.
Kyllä, Ueshiban kertomat asiasta ovat tuttuja, jonka vuoksi kokeilinkin lyhyesti paitsi aikidoa myös kyudoa. En saanu juttua ulos, meni tapakulttuurin puolelle.

Sanotaanko nyt pehmeästi, että elävään maaliin osuminen on hyvin luontevaa. Pahvin puhkominen viitekehyksineen on niin pirun pälli tapahtuma ettei tietoisuus saavuta kovin korkeita sfäärejä.

[kristian]

Ikäänkuin näkee tapahtuman etukäteen ja tietää paikan, johon luoti menee

Taitaa olla yllättävän yleinen ilmiö siinä mielessä, että vastaavaa on vuosien varrella sattunut itsellenikin. Sais vaan sattua useammin. Ammunnan lisäksi vastaavaa on tapahtunut jalkapallossa.

Olisi muuten kiva oppia miten tuon saa tapahtumaan aina halutessa.

[Mjölnir]

Sanotaanko nyt pehmeästi, että elävään maaliin osuminen on hyvin luontevaa. Pahvin puhkominen viitekehyksineen on niin pirun pälli tapahtuma ettei tietoisuus saavuta kovin korkeita sfäärejä.

Sulla vaan on asenneongelma treenaamiseen. Silloin kun minä puhkon pahvia, visualisoin itselleni ihan erilaisen viitekehyksen

[Mjölnir]

Olisi muuten kiva oppia miten tuon saa tapahtumaan aina halutessa.

Olen ollut huomaavinani, että harjoittelulla ja sen frekvenssillä on tekemistä tämän tapahtuman kanssa

[PaavoH]

Tulee taas mieleen "Zen ja jousiammunnan taito" näistä teidän jutuista :p

[Kari Aittomäki]

Löytyy hyllystä.
On muuten totta, mulla ON jonkinlainen asennevamma traditionaalista luotiasekoulutusta kohtaan!

Minua on aina ottanut päästä nämä kasavertailusessiot ja muu hemmetin jäykistely. Rasittavaa.
Poikkeuksen tekee eräs muhkeasieraiminen majuri Santahaminasta, on jo eläkeläismies. Sillä oli pistoolissa otetta kertakaikkiaan.
Mutta se oliki kai nyrkkeilijä.

[Poista käyttäjä 1747]

Ikäänkuin näkee tapahtuman etukäteen ja tietää paikan, johon luoti menee

Törmännyt samantapaiseen ilmiöön hirvimetsällä; ei muista jälkeenpäin että olisi laskenut mielessä ennakoita, vaikka osuman perusteella näin on käynyt...

[Kari Aittomäki]

Käytkös vielä villisikaa metsällä?

Setävainaa oli varsinainen vaistoampuja, ampu kerran pyyn näköjään heittolaukauksella +50 metrin päähän, pyssykin piti poimia kiveltä.. ja sai syöksyvään kanahaukkaan osuman pistoolilla(!), piti kanoja nimittäin.
Osas vielä jäljittää sen haukanretaleen lentosuunnan tai ties minkä perusteella.
Ja kyllä nää muutkin veljekset, faija on oikein tunnettu pimeäampujan maineestaan. Hätisteli nuuskijoita pois niitten viinapesältä ampumalla viereen - ja lähelle!

[Mjölnir]

Löytyy hyllystä.
On muuten totta, mulla ON jonkinlainen asennevamma traditionaalista luotiasekoulutusta kohtaan!

Minua on aina ottanut päästä nämä kasavertailusessiot ja muu hemmetin jäykistely. Rasittavaa.
Poikkeuksen tekee eräs muhkeasieraiminen majuri Santahaminasta, on jo eläkeläismies. Sillä oli pistoolissa otetta kertakaikkiaan.
Mutta se oliki kai nyrkkeilijä.

Aseen käyttämisen opiskelu ja urheiluammunta liittyvät aika vähän toisiinsa. AMPUMA-ASENTO - LEPO - AMPUMA-ASENTO - LEPO - YHDENAIKAISUUTTA SUORITUKSEEN - AMPUMA-ASENTO - LEPO - AMPUMA-ASENTO - MAATEN, ei vastaa käsitystäni aseen käytön opiskelusta.

[publikaani]

Niinpä. Mjölnirin mainitsema suoritus toki edesauttaa aseen kohdistuksessa yms. ja on jonkinlainen pohja oikealle harjoittelulle. Mutta jos "koulutus" jää pelkästään 150:ssä makoiluun..
Useampaan otteeseen on tullut havaittua että myös kansainvälisempiin toimintoihin edelläkuvatun kaltainen katsotaan riittäväksi opetukseksi. Ja ehkä pistoolilla 10 laukausta 25:stä metristä. Jotka keskimäärin eivät edes osu tauluun. Jolta pohjalta sitten kelpaakin itsevarmuutta uhkuen lähteä kaupunkipartioon/vast..

Mutta tuurillahan ne laivatkin.. Ja kehitystä ilmeisesti tapahtuu tälläkin sektorilla.

[erikj]

Mitäs meinaat tuolla lainauksellasi, erik j?

Se, että nouset tilanteessa tavallaan kaiken yläpuolelle ja asiat ja toiminnan eteneminen kirkastuu sinulle... kuulostuu juuri jostain kirjasta luetulta höpöhöpöltä. Ja muutama muukin täällä jo peesaa sinua ja kertoo vastaavista tuntemuksista.

Miksiköhän edes ihan oikeat viranomaisten erikoisyksiköiden jäsenet eivät koe moisia tuntemuksia, vaikka ovatkin varmasti ammattilaisia.

Älkääkä ottako ***tuiluna..

[Haapasalo]

Millä kokemuksella erikj itse kirjoittelet? Oletko kenties itse jonkin sortin erikoisyksikön jäsen tms. tai onko sinulla suoraa ylemmän käden tietoa siitä, mikä on mahdollista missäkin tilanteessa ja mikä ei ?

Mitä tulee toisen virkkeesi sanomaan, niin se jo menee jotakuinkin metsään. Eikös juuri Mjönir tuossa aiemmin kertonut jostain vastaavasta kuin Kari A. ?

Se, ettet itse ole kokenut jotain poikkeavaa tai et ole kuullut "ihan oikeiden viranomaisten erikoisyksiköiden" kokevan moista ei varmastikaan tarkoita etteikö mm. Karin ja Mjölnirin kertomat voi olla mahdollisia.