En ole mikään asiantuntija Japanin sodankäynnissä yleisesti, kun miekat on se mihin olen keskittynyt, mutta tietääkseni erinäiset kirveet ja nuijat olivat todella harvinaisia Japanilaisessa sodankäynnissä. Olen nähnyt vaan muutaman kirveen ja ne ovat olleet seremoniallisia, eivät käyttöä varten. En ole muistaakseni koskaan nähnyt oikeaa historiallista kanabōa livenä. Tiedän että niitä on kai muutamia ja yhdellä ampuma-asekeräilijällä ruotsissa on kai muutama. Kuitenkaan en koe että niillä olisi ollut samanlaista vaikutusta japanilaisessa sodankäynnissä, kuin Euroopassa. Varsinkin tuon kanabōn itse miellän enemmän myyttien aseeksi, jota yliluonnolliset oni-demonit käyttelivät supervoimillaan. Japanilaiset niinkuin kaikki muutkin kulttuurit on aika nerokkaita tuossa toisten hengiltä ottamisessa, niin jos tuollainen jättimäinen nuija olisi ollut erityisen kätevä taisteluihin, se varmasti olisi ollut laajamittaisessa käytössä.
Tuohon Bisentō-termiin olen aiemmin törmännyt käytännössä vaan Bujinkanissa. Jos se olisi joku erityinen Japanissa käytetty ase, se varmasti olisi mainittu joissain sadoista japanilaisiin miekkoihin ja teräaseihiin keskittyneistä kirjoista ja lähteistä joita minulla on. Kaikista lähteistäni se on mainittu vain yhdessä terminologia kirjassa ja siinäkin vain muodossa Bisentō - 眉尖刀, eikä sanaakaan enempää. Oletan että tämä saattaa olla vain äärimmäisen harvoin käytetty synonyymi naginatalle. Kun katsoo esim. wikipedia artikkelin lähteitä melkein kaikki viittaavat ninjailuun, ja siellä ei ole yhtään miekkoihin tai teräaseisiin keskittynyttä lähdettä.
Tarkoitukseni ei ole heittää Metatronia mihinkään junan alle, hän tekee viihdyttäviä ja ihmisiin vetoavia Youtube-videoita, niinkuin muutamat muutkin siellä. Ongelma vaan usein on että monien näiden tubettajien kokemus esim. jostain tietystä aseesta on vaan joidenkin kiinalaisten kopioiden varassa. Tai asioiden joita on luettu pitkälti netistä. Ymmärrän kyllä että tubettajien täytyy tehdä massaa kiinnostavia videoita, että sillä elättää itsensä ja saa seuraajia, sponsseja ym. Hyvä että näitä aseista ja historiallisista sotureista tubaavia ihmisiä löytyy, niin sieltä niitä katsoessa joku varmaankin innostuu enemmänkin aiheesta.
Olen itse tosi kiinnostunut noista suurista miekoista, joita Japanissakin käytettiin sodankäynnissä. Niistä ja niiden käytöstä on vaan todella vähän tietoa englanniksi, ja täytyy koittaa lukea japanilaisia lähteitä, joita myös on tosi rajallisesti (ja oma japanintaito vielä niin lapsenkengissä, ja nuo tekstit kun ei ole kaikkein yksinkertaisimpaa sanastoa). Yhdessä lähteessä mainittiin että Ōdachia (suurta miekkaa) kantavat soturit ovat oma 20 soturin yksikkönsä. Heillä ei ole keihäitä, koska miekka on niin suuri ja heidän pääaseensa. Ja he taistelevat omana yksikkönä erillään ratsuväestä. Tämä on varmasti vaan yhden klaanin näkökulma aiheeseen ja toimintatapoja on varmasti monia. Joissain lähteissä esitetään että he esimerkiksi kävisivät ratsuväkeä vastaan, ja joissain mainitaan näiden isojen miekkojen käyttöä puolestaan hevosenselästä. Täytyisi saada nuo tekstit joskus käännätettyä ammattilaisella niin moni asia voisi selkiintyä minulle.
Ampuma-aseet ei niin varsinaisesti kiinnosta itseäni, mutta Ruotsissa on usempi japanilaisten historiallisten ampuma-aseiden harrastaja, niin ostin tutun kirjoittaman kirjan Yonezawan aseista. Eihän nämä erikoiskirjat kovin myy edes maailmalla... 1543 oli tosiaan se vuosi kun ampuma-aseet saapui Japaniin, ja japanilaiset ottivat ne kyllä yllättävän nopeasti omakseen ja parantelivat niitä omaan käyttöönsä. Tuossa kirjassa on kiinnostavaa kun on tutkittuja historiallisia lukuja ampujien lukumääristä sotajoukoissa. Esim. Uesugi Kenshin kokosi 1576 lopussa joukon kasaan, vahvuudeltaan 5,514 soturia, joukossa oli 321 ampujaa, 65% oli keihäsmiehiä, eli aseita oli vaan 5-6%. Samaan aikaan Kenshinin vastustajilla oli suhteessa paljon enemmän ampujia Takedalla n. 10% ja Hojolla n. 11%. Sitten myöhemmin kirjassa eletään Osakan piirityksen aikoja 1614-15, silloiset Uesugin joukot lähti Yonezawasta 5,000 miehen voimin, ja nyt oli 730 asetta (14,6%). Sittemmin Japanin yhdistyttyä ja rauhan tultua noita ampuma-aseita rajoitettiin, niinkuin miekkoja, keihäitä, varsiaseita ym. ja sillä saatiin hallittua rauhaa.
Tuota Yonezawan aseista kertovaa kirjaa lukiessa huomasi muutamia pirullisia kikkoja joita nuo sotaherrat käytti (en ole tosiaan niin kauhean perehtynyt tuohon sodankäynnin historiaan). Tuolla kun 1500-luvun loppupuolella sodittiin paljon ja vaihdeltiin liitolaisia ym. niin joskus soditkin entisen vihollisesi puolella jne. Olikin aika nerokasta pistää nämä uudet liittolaiset menemään etujoukoissa keihäänkärkenä...
Vähän ketjun vierestä, mutta näitä viime viestejä koskien
