uku kirjoitti:
Kyynikko kirjoitti:uku kirjoitti:Kuusikko kirjoitti:uku kirjoitti: Seitsemän vuotta sitten olen viimeksi ampunut, enkä halua uudestaan vetää varovasti liipaisimesta, koska siinä ei ole mitään järkeä. Joka aseilla ylpeilee, saa mun puolesta painua takaisin sinne junttikellariin. Ammattien puolesta niitä ikävä kyllä tarvitaan, mutta nämä paikalliset hillbillyt, jotka niillä retostelevat ovat aika säälittäviä.
Niin, mitä silloin vuonna 2000 sulle oikein tapahtui, kun noin hiillyit?
OT: Tunnut olevan hyvin tunteellinen ihminen. Kestämistä tässä epätäydellisessä maailmassa!
Höpö höpö, maailmassa ei ole mitään vikaa eikä muissa. Vain meissä itsessämme ja
tavassamme nähdä todellisuutta.
Niinpä..........
Kyllä. Miksi juuri sinun tapasi nähdä todellisuus olisi parempi tai oikeampi kuin vaikkapa minun? Meitä mahtuu joka junaan, ja juuri näin sen täytyykin olla.
Ensinnäkin tuosta retostelusta. En tunne ainuttakaan harrastajaa joka retostelee aseillaan. Retostelun näkisin enemmänkin niiden laittomien aseiden "omistajissa" jotka puhuu myöskin samaan sävyyn monesti ihmisen turpaanlyömisestä ja kuinka se putos ja verta tuli silmistä,korvista,nenästä ja pää lopulta mysöttiin hyppimällä sen päällä. Niille se on olevinaan jotain hauskaa.
Taparikolliset siis erikseen. Ei niillä ole ennenkään ollut sääntöjä. Muutoin kuin jos ja kun on jotkut diilit päällä. Sekin on välillistä monesti koska oman edun ja "selviytymisen" rajat vesittyy jopa ystävyys suhteissa.
Ja kun se luottamus tai selkäänpuukotus tapahtuu, niin siihen vastataan ensin sillä retostelulla. Tämän jälkeen peli on auki ja siinä ei päde enää meidän kotisuomen lainsäädäntö.
Jos nyt harrastaja gollegoiden kanssa puhumme aseista, sisä,ulko,teminaali ballistiikasta,mekaniikasta,patruunoista,keräilystä,käteensopivuudesta,väjyyksistä yms.(patruunoiden itselataamisesta) Tekee meille mielihyvää ja mulle se on ainakin kovin terapeuttista ja opettavaista toimintaa. Se että mitä siinä kokonaisuudessa tapahtuu.
Komponentit:
(1.) Ampuja (tärkein) ja turvallisuus.
(2.) Hyväkäyntinen ase (Lajista riippumatta)
(3.) Patruunat.
(4.) Tilannetaju. (Metsästys,sra tai practical.) Huom! Käsikamppailu.
Minulle ammunta on opettanut paljon tietoa asehistoriasta joka on vienyt syövereihinsä jo aikaa sitten. Ja ymmärtääkseen aseita on tehtävä historian läksynsä jotta tietää mitä ja millä harrastaa. Sama pätee myös kaikkeen budoiluun ja kamppailuun.
Esim, se mitä vaikka herra Takayuki Kubota kehitti ja metodinsa, niin on
paree opetella se metodi kunnolla.
Mä arvostan suuresti kys herraa, mutta arvostan myöskin herra John Moses browningiakin. Tai Herra Aimo Lahtea joka meidän itsenäisyydestämme on osaltaan osansa tehnyt aikoinaan.
Metsästys sallitaan suuren yleisön keskuudessa pääasiassa perinteenä,mutta se on myös riistanhoitoa ja muutakin metsässä tapahtuvaa erätoimintaa. Jos mulla olis tääl keskustassa aseet seinällä valmiina ja tulee vieraita, niin pidettäis latvakakkosena. Sitten kun mennään kylään vaikka takahikiälle niin kukaan ei ihmettele miksi seinällä on pari haulikkoa ja kivääriä ja vaikka lopetusrevolveri.
Tactical,practical,sra-ammunta. Toiminnalliset lajit ovat erityisen vaativia
lajeja kaikille ampujille, varsinkin pistooli/revolveri puolella. Vaatii keskittymistä ja tuhansia toistoja ja patruunaa pitää taito yllä. Se kun onnistuu, niin se menee jo vaistoammunnaksi ja luotto itseensä stagen ampumiseksi hyvin tuloksin kasvaa dramaattisesti.
Siellä ei ole vyöarvoja onneksi.
Ampumaharrastuksen stressimomentti mielestäni onkin se sama asia kuin käsikamppailussakin. Stamina,kokemus,hermot,hyvä tekniikka ja tulos. Sen jälkeen voi puuskuttaa ja toivottavasti hyvin tuloksin.
(Mitä enemmän tiedät, sen vähemmän luulet tietäväsi.)
Aseharrastajien "retostelun" (käytän sitä termiä nyt sitten) onkin sitten enemmän hyvien tai muutoin hyväksi havaitun aseen käynti radalla, ja vaikka sekuntikellottaminen kahta eri asevalmistajaa toisiaan vastaan ja kuka tai mikä ase voitti. On myös mielekästä nähdä erilaisia aseita radoilla ja kokeilla niitä kunhan kohteliaasti kysyy ja saa luvan.
En todellakaan hyökännyt kimppuusi tässä asiassa,sen voit unohtaa.
Toiset pelaa sählyä,ja jalkapalloa tai jääkiekkoa.
Ei kuulu vain mun mieltymyksiin lajeina, mutta en myöskään dissaa niitä sen takia etten pelaa niitä. Sen verran olen panostanut niihin aikanani aikaa, että ymmärsin sen logiikan. Mutta ei ollut mua varten.
Sitten kysymys. Jos kerran et ammu enää, niin mikset itse myy aseitasi pois? Tuntuu siltä että ne on vain verkonpainoina sulla ja jotenkin hyödyttömiä kaapissa. Tai sitten ne on vain olemassa mentaliteetillä "cause´ its nice to have" 8)
Moro ja palataan.