Terveydenhuoltopalvelut

#91

Oliko jopa niin että AMK:t saa rahaa sen mukaan miten monta opiskelija aloittaa, kun taas esim. yliopistot saa rahaa sen mukaan miten monta valmistuu. Suurin syy on siis varmaan näissä kannustimissa, eikä niinkään siitä kuka vastaa perustamisesta/rakentamisesta.

#92

Totte kirjoitti: Oliko jopa niin että AMK:t saa rahaa sen mukaan miten monta opiskelija aloittaa, kun taas esim. yliopistot saa rahaa sen mukaan miten monta valmistuu. Suurin syy on siis varmaan näissä kannustimissa, eikä niinkään siitä kuka vastaa perustamisesta/rakentamisesta.

Tämä AMK-vouhoutus on siis tarkennusta siihen, miksi kuntayhtymät eivät MIELESTÄNI kuulosta kovin houkuttelevalla vaihtoehdolle.

AMK:t saa rahaa per sisäänotettu (siksi opiskelupaikkoja lisätään holtittomasti) ja sen LISÄKSI per valmistunut, tuplasampo. Ja nimenomaan tuossa rahanjaossa on se vika, mikä kusee koko järjestelmän.

#93

McJanne kirjoitti: AMK:t saa rahaa per sisäänotettu (siksi opiskelupaikkoja lisätään holtittomasti) ja sen LISÄKSI per valmistunut, tuplasampo. Ja nimenomaan tuossa rahanjaossa on se vika, mikä kusee koko järjestelmän.

Ok, jotain tällaista muistelin.

Tämä AMK-vouhoutus on siis tarkennusta siihen, miksi kuntayhtymät eivät MIELESTÄNI kuulosta kovin houkuttelevalla vaihtoehdolle.

Mutta ei nyt selvinnyt miten tämä liittyy kuntayhtymiin? Kuntayhtymäthän hoitavat kai nyt jo osan terveydenhuollosta. Onko näissä järjestelyiss jotain ongelmia mitkä ovat verrattavissa AMK-ongelmiin? Jos kannustimet on pielessä niin se vääristää hommaa, ihan sama kuka siellä on päättämässä. Yksityiset maksimoi aina voittona, ja valtiokin sysää mielellään vastuuta kunnille jos vain pystyy. En nyt näe miten kuntayhtymät olisivat tässä poikkeus.

#94

Totte kirjoitti: Mutta ei nyt selvinnyt miten tämä liittyy kuntayhtymiin? Kuntayhtymäthän hoitavat kai nyt jo osan terveydenhuollosta. Onko näissä järjestelyiss jotain ongelmia mitkä ovat verrattavissa AMK-ongelmiin? Jos kannustimet on pielessä niin se vääristää hommaa, ihan sama kuka siellä on päättämässä. Yksityiset maksimoi aina voittona, ja valtiokin sysää mielellään vastuuta kunnille jos vain pystyy. En nyt näe miten kuntayhtymät olisivat tässä poikkeus.

Lähinnä toimivana elimenä mua jotenkin tökkii ajatus, että pyritään maksimoimaan (tehoton) väkimäärä sekä samaan aikaan kupata mahdollisimman paljon rahaa. Koitan nyt malttaa mieleni jo olla osoittamatta tarkemmin Keskustan vaalirahakusetusten suuntaan, mutta sen verran sanon, että kun touhu lähtee käsistä, lopputulos on juuri jotain tuollaista.

Mutta, kuten nyt jo kolmannen kerran sanon, tämä on minun puusilmäinen näkemykseni ja perustuu ainoastaan kokemuksiini AMK-asioiden sekä yleisen koplailun parissa eikä varmasti ole kovinkaan vertailukelpoinen koko kuntayhtymään toimijana.

Kuulin kyllä toisaalla mielenkiintoisen pointterin sairaanhoitoalan ammattilaiselta kuntayhtymien kautta sairaanhoidon keskittymisestä isompiin yksiköihin; kun yksikön koko kasvaa, siellä majailevat vain spesialistit, joilta puuttuu yleissilmä tehdä potilaiden vaivoista tulkintoja muista kuin oman erikoisalansa sisällä.

Mielenkiintoinen näkemys, sanoisin. Insinöörilogiikalla jos mahassa on vika, niin kuka sitä paremmin tutkisi kuin mahalääkäri, noin karrikoituna.

Keskustelussa tuli ilmi, että entäpä jos mahassa ei olekaan vikaa, vaan vaikkapa päässä... No tätä en tietenkään tajunnut, mutta toinen esimerkki oli jo vähän paremmin tajuttava; joku mumeli heitti laattaa pitkät pätkät ja omainen ei ollut älynnyt pyytää apuja. Kun ammattilaiset tekivät kotikäynnin, kyselivät mumelilta sitten että onko leuka tai nivelet kipiänä. Noh, oli ollunna ja lanssia siihen sitten. Mumeli kuoli silti kun pääsi viiveellä hoitoon, sydäninfarktiin tiemmä.

Esimerkin idea oli siis siinä, että oikeilla kysymyksillä olisi ollut mahdollista tehdä random-oireista nopeasti oikea johtopäätös ja nopeuttaa hoitoonpääsyät ts. hoidetaan pelkkää oiretta, ei sen syytä.

Tämä esimerkki ei siis ottanut kantaa siihen, että miksi sitä mumelia olisi pitänyt kiusata pidempään ja oliko omainen todellisuudessa tietoinen oikeasta vaivasta.

#95

McJanne kirjoitti: Mutta, kuten nyt jo kolmannen kerran sanon, tämä on minun puusilmäinen näkemykseni ja perustuu ainoastaan kokemuksiini AMK-asioiden sekä yleisen koplailun parissa eikä varmasti ole kovinkaan vertailukelpoinen koko kuntayhtymään toimijana.

Ok, halusin tarkennusta siksi, koska en tiennyt jos sinulla oli jotain muuta tietoa joka olisi kytkenyt nuo AMK:t terveydenhuoltoon. Näillä tiedoilla tästä ei mielestäni oikeastaan voi vetää johtopäätöksiä koskien terveydenhuollon järjestämistä.

McJanne kirjoitti: Kuulin kyllä toisaalla mielenkiintoisen pointterin sairaanhoitoalan ammattilaiselta kuntayhtymien kautta sairaanhoidon keskittymisestä isompiin yksiköihin; kun yksikön koko kasvaa, siellä majailevat vain spesialistit, joilta puuttuu yleissilmä tehdä potilaiden vaivoista tulkintoja muista kuin oman erikoisalansa sisällä.

Eikö terveydenhuollon keskittämisellä nimenomaan pyritä siihen, että perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito olisivat samoissa käsissä. Silloin yhteystyö pelaisi joustavammin, jolloin päästäisiin ainakin osittain tällaisesta ongelmasta. Yllättäväähän se ei ole että spesialistit majailevat kuntayhtiöiden yksiköissä, kun ne hoitavat erikoissairaanhoidon, kun taas perusterveydenhuollosta vastaa nyt kunnat.

En ole muodostanut lopullista mielipidettä siitä miten terveydenhuolto tulisi järjestää, koska en tiedä asiasta tarpeeksi. Olen kuitenkin aika vakuuttunut että perus- ja erikoissairaanhoitoa ei tulisi eriyttää yhtä vahvasti kuin nyt.

Kaptah · #96

Itsellänikin on vähän kahden aiheilla oleva mielipide tästä perus/erikoissairaanhoidosta.

Yhteispäivystys sinällään on hyvä. Siinä ei tarvi "käännytellä" ihmisiä oikeaan paikkaan, koska palvelut ovat saman katon alla. Lisäksi perusterveydenhuollosta voidaan helposti konsultoida esh:n lääkäreitä hoitolinjoista. Tällöin ei tarvitse tehdä lähetettä potilaalle. Tämän odotus- ja hoitoaika ei pitene ja kunnille se on halvempaa (koska potilas ei siirry esh:n puolelle eikä hänestä siksi laskuteta esh:n mukaan). Ja esh:n osaamista voidaan käyttää perusterveydenhuollossa, esim. lääkintävaksit kipsaavat molempien potilaat. Tämä on siis ideaalitilanne. Ja ainakin satakunnassa koipensa nuljauttaneet yleensä kuvataan ensin ja päätetään sitten vasta instanssi, joka häntä hoitaa. Siinä säästyy potilaan odotusaikaa ja "turhia" lääkärissäkäyntejä.

Huonoja puolia on siinä, että keskitettäessä palveluja välimatkat tulevat pitkiksi. Potilailta kuluu paljon aikaa hoitoon pääsyyn, ja usein kyydin maksaa KELA. Ja ambulanssilla sellainen 100km reissu on melko kallista, jos vertaa vaikka taksiin. Mutta niin kauan kun se ei ole kuntien kukkarosta pois niin who cares.

Ja kun omilla alueilaa oleva lääkärinvastaanotto takkuaa, niin sitten rynnitään yhteispäivystykseen, jossa kuitenkin on vain se pari lääkäriä katsomassa "terkkaripotilaita". Satakunnan väestöpohja on kumminkin se 220 000....

Erikoissairaanhoidossa hiukan on (edelleen) sitä vikaa, että kirurgi (=vatsalääkäri) käy katsomassa potilasta ja toteaa, että ei ole kirurginen vaiva. Olisiko sisätautinen vaiva? -> sisätautilääkärin konsusltaatio, sitten huomenna. No, tämä ei myöskään löydä vikaa. Pyydetään vielä neurologin kannanotto. -Huomiseksi. Hoitohenkilökunta siinä sitten ihmettelee, ja kyselee haluaisiko joku ottaa kantaa potilaan kotilääkityksen suhteen ja pitäisikö tätä nyt hoitaa jotenkin. Mutta kun kukaan ei keksi diagnoosia, niin kukaan ei haluaisi ottaa kantaa.
- No tämä oli nyt erittäin karrikoitu esimerkki, mutta ei kuitenkaan ihan päästä keksitty.

#97

Kaptah kirjoitti: Huonoja puolia on siinä, että keskitettäessä palveluja välimatkat tulevat pitkiksi. Potilailta kuluu paljon aikaa hoitoon pääsyyn, ja usein kyydin maksaa KELA. Ja ambulanssilla sellainen 100km reissu on melko kallista, jos vertaa vaikka taksiin. Mutta niin kauan kun se ei ole kuntien kukkarosta pois niin who cares.

Ei kai kukaan oikeastaan ole puhunut palvelujen keskittämiestä, vaan siitä kuka niitä maksaa. Verohallintoa hoitaa valtio eikä kunnat, mutta kuitenkin verotoimistoja on joka puolella maata. Tietenkin rahoituksen keskittäminen voi lakkauttaa palvelupaikkoja, mutta samalla se voisi ehkä auttaa pitämään tiettyjä pieniä palvelupaikkoja auki, koska isompi rahoittaja ei ole yhtä herkkä vaihteluille kustannuksissa.

Eri maksajat vaan aina luo byrokraattisia rajoja, ja niitä pyritään käyttämään hyödyksi ja sysätä kustannukset jonkun toisen maksettavaksi. Tämän toit hyvin esille juuri näissä matkoissa. Yhteiskunnalle voi tulla kalliimaksi lähettää potilas muualle hoitoon (esim. ostaa palvelu muualta), mutta koska osa kustannuksista saadaan siirrettyä valtiolle, niin se tulee kunnalle halvemmaksi, joten valitaan se vaihtoehto.

Nyt siirrytään ehkä vähän aiheesta sivuun, mutta toinen samanlainen loukku on hoitojonot ja sairauspäivärahat. Yhteiskunnalle voisi siis tulla halvemmaksi järjestää hoito heti, mutta koska valtio maksaa sairauspäivärahan työkyvyttömyyden ajalta, niin kunnan kannattaa odottaa, koska se tulee heille halvemmaksi. Nykyäänhän kunnat osallistuvat tietyissä tapauksissa työmarkkinatuen kustannuksiin. Olisi mielestäni tehokkuuden kannalta järkevää jos kunta osallistuisi sairauspäivärahojen maksuun. Tämä antaisi taloudellista motivaatiota purkaa esim. leikkausjonoja.

Aina kyse ei ole siitä että kunnat välttämättä olisivat jotenkin kieroja. Pieni kunta voi kerta kaikkiaan olla liian pieni yksikkö hoitaa terveydenhuoltoa, koska se on liian altis kustannusta vaihteluille. Yksi pitkään tehohoitoon joutuva potilas jos ajaa pienen kunnan tosi ahtaalle. Tätä yritetään kai tasata jollakin tapaa, mutta miksi ei sitten suoraan hoitaa se yhteisestä pussista?

Vaikka lainasinkin Kaptahin viestiä, niin tästä tulikin vähän enemmän tajunnanvirtaa. Koko viesti ei siis ole tarkoitettu "vastaukseksi" hänen viestiin, vaan olen hyvin pitkälti samaa mieltä Kaptahin kanssa.

#98

Tällaiset ovat hyvin ikäviä.

Ajan ja asiantuntemuksen puute voi vaarantaa potilaiden oikean hoidon varsinkin päivystysaikana yliopistosairaaloissakin.

Valviran tuore lausunto koskee erityisesti radiologiaa eli mm. röntgenkuvausta. Valviran mukaan radiologian erikoislääkärien niukkuus, suuri työmäärä ja se, että päivystysaikaan on työssä vain vasta erikoistumassa olevia lääkäreitä, saattaa vaarantaa potilasturvallisuuden.
Kylkiluiden murtumia ei huomattu - potilas kuoli

Valviran kannanotto perustuu tapaukseen, jossa potilaan useiden kylkiluiden murtumaa ei havaittu yliopistollisessa sairaalassa päivystysaikana, vaikka potilaasta oli otettu röntgenkuvat.

Potilasta seurattiin yön yli ensiavussa, aamulla hänet laitettiin kotiin, potilas kuoli kotiuttamispäivänä.

Oikeuslääkäri katsoi, että kuolema johtui kylkiluunmurtumista ja niihin liittyneistä komplikaatioista.

#99

Ei ole hyvä tämä.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on antanut yhdeksälle sairaanhoitopiirille uhkasakon, koska ne eivät ole noudattaneet hoitoon pääsystä annettuja enimmäisaikoja.

Esimerkiksi Satakunnan sairaanhoitopiirille on langetettu 500 000 euron uhkasakko. Siitä huolimatta Porin Perusturva sulkee useita terveyskeskuksia loppuvuodeksi.

#100

Pitkää päivää ne tekevät.

Yliopistoissa ja sairaaloissa kokoaikaisesti työskentelevien lääkärien työviikot ovat lääkäreiden pisimpiä, keskimäärin lähes 50 tuntia, paljastaa Lääkäriliiton verkkojulkaisu.

Osa-aikaiset lääkärit työskentelevät keskimäärin 33 tuntia ja kokoaikaiset 44 tuntia viikossa.

Lääkärit Suomessa 2012 kertoo uusimmat tiedot lääkärien määrästä, työhön sijoittumisesta ja palkkauksesta sekä terveydenhuollon kustannuksista. Tiedot perustuvat Lääkäriliiton omien aineistojen lisäksi esimerkiksi Tilastokeskuksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Kelan tuottamiin tietoihin.

#101

Tämä ei kuulosta hyvältä.

– Noin neljäsosa suomalaisista asuu kunnissa, jossa tavallista lääkärille pääsyä joutuu jonottamaan yli neljä viikkoa ja peräti kolme neljästä suomalaisesta asuu sellaisen kunnan alueella, jossa joutuu jonottamaan vähintään kaksi viikkoa, Pekka Puska sanoo.

Pääjohtajan mukaan suomalaisen perusterveydenhuollon rapautuminen on ripeää.

– Tilanne on yllättävän huono. Sen lisäksi, että meillä on isoja terveyseroja väestöryhmittäin, OECD:n tilastot osoittavat, että Suomessa lääkärille pääsy on OECD-maista epäoikeudenmukaisinta. Suomeksi, köyhemmät ja palveluja eniten tarvitsevat saavat niitä palveluja suhteellisesti vähiten.

Sementti · #102

Kyllä se taitaa vähän niin olla että ei nykyään oikein hoitoa saa kuin vakuutuksella. Päivystyksen kautta voi onnistaa mutta sielläkin jonotusajat kokemuksieni mukaan ollut parhaimmillaan 8 tuntia... Omalääkäri, mikä se on?

Ei siellä käy enää kuin köyhät (työttömät, maahanmuuttajat ja jotain syrjäytyneitä ryhmiä).

#103

Tässä on vielä yksi lisätekijä tilanteen ongelmallisuuteen.

– Viimeisen kymmenen vuoden aikana lääkäreiden palkkiot ovat nousseet 30 prosenttia enemmän kuin yleinen palkkiotaso, kertoo johtava tutkija Timo Maljanen Kelan tutkimusosastolta.

Lääkäreiden vastaanottokäynneistä perittävät palkkiot ovat nousseet 117 prosenttia 1990-luvun puolivälistä. Samaan aikaan asiakkaalle hyvitettävää korvausta ei ole nostettu kohta neljännesvuosisataan. Täten potilaalle korvataan vastaanotolla käymisestä enää reilu viidennes (22 prosenttia) lääkärinpalkkiosta.

L.K. · #104

Kyllähän se meno tuossa koko ajan menee enempi siihen "rahalla saa ja pääsee" lokeroon. Valitettavasti.

Tosin, on sillä tietyt puolensakin, mutta eihän se tietty näin pitäisi olla..

#105

Lääkäriliitto reagoi.

Kelan laskelmien mukaan kela-korvaukset kattavat noin viidenneksen yksityisten lääkäripalkkioiden hinnoista. Kela ei ole nostanut yksityislääkärikäynneistä maksettavaa korvausta vuoden 1989 jälkeen.

- Tätä taustaa vasten Kelan näkemys tuntuu jopa irvokkaalta, Pälve kommentoi.

Pälve huomauttaa, etteivät mitkään kustannukset, kuten eivät myöskään lääkäripalkkiot, ole nykyään samat yli kahden vuosikymmenen takaiseen ajankohtaan verrattuna.

Näin äkkiseltään ajateltuna kuulostaa hieman nurinkuriselta, ettei korvausosuutta ole nostettu vaan sen sijaan esitetään palkkiokattoa.

Potku.net

Potku.net