Isoveliyhteiskunta

[Mika]

Hyvä vai huono? Miksi?

Tulevaisuudessa esimerkiksi kehittyneet lentokenttäkamerat saattavat itsestään etsiä potentiaalisia terroristeja.

Kameraverkko voi esimerkiksi seurata, miten nopeasti liikut ja mikä on pulssisi. Lämpökameroista selviää, onko nenäsi kylmä. Joudut silmätikuksi, jos olet hermostunut, nopealiikkeinen ja kylmänenäinen, koska ne ovat terroristin merkkejä, NRC Handelsblad kirjoittaa.

Jos taas käyt lentokentän vessassa useamman kerran, joutunet tulevaisuudessa tarkempaan turvatarkastukseen.

Terroristien ohella kamerat halutaan valjastaa myös rikoksia ja mellakoita vastaan. Kamerat voidaan tulevaisuudessa ohjelmoida tunnistamaan käsien liikkeitä, kiljuntaa ja lasin rikkoutumista. Näin toivotaan, että poliisi saataisiin nopeammin tapahtumapaikalle.

Tutkimusyhtiö Transnational Instituten tutkija Ben Hayes kritisoi EU:n kamerahanketta. Se tekee Hayesin mielestä jokaisesta EU:n kansalaisesta mahdollisen epäillyn.

[PDC]

Tohon ylempään Mikan linkkiin.

Mitä jos matkustat sairaana? Jos on vaikka paha flunssa, kuumetta ym. Mitä kamera silloin näkee?

[Joni Samanen]

Meikällä ainakin olis syke korkealla kentällä, kun ensimatkustaminen jännättäisi varmasti. Entä lentopelkoiset? Tai ylipäätään kaikki jotka jännättää matkaa etukäteen?

[mronkain]

Kyllähän lentomatkustamisesta on jo nyt tehty hauskuudessaan lähinnä peräsuolen tähystystä vastaava kokemus, ja varmaan jännittääkin etukäteen jonkin verran. Eli kaikki vaan syyniin. Full cavity search on everyone!

Alkaa oikeasti hirvittämään nuo skenaariot, miksi rajoittaa moista lentokentille? Ei muuta kuin kameroita ja mikkejä joka puolelle valvomaan ja jos kadulla jollain alkaa syke nousemaan niin jotain se kuitenkin suunnittelee. Kiinni vaan. Ei hyvää päivää...
Ei siis sillä että kategorisesti vastustaisin kaikkia uusia valvontakeinoja, mutta itse en ainakaan olisi valmis mihin tahansa että kriminaalit saadaan kiinni, en silloin jos hinta ei-kriminaaleille on liian suuri. Ja se vanha kysymys, kuka valvoo valvojia? Miten taataan ettei tuollaista valvontaa käytetä väärin?

- Marko

[Jussi Häkkinen]

Meikällä ainakin olis syke korkealla kentällä, kun ensimatkustaminen jännättäisi varmasti.

Hmm. Mielenkiintoista. Jännititkö junaa tai bussia ensimmäisellä kerralla? Ei lentokone niistä poikkea oikeastaan mitenkään.

Onhan noita kaikenlaisia seulontajärjestelmiä kehitelty. Se, tulevatko ne käyttöön (ja ovatko ne jo käytössä) onkin sitten aivan eri asia.

Kukaan ei takaa väärinkäyttämättömyyttä.

[Joni Samanen]

Ei se varmaan poikkeakaan, mutta jännittäisi kuitenkin, kun katselis sen koneen kokoa ja välillä taivaalle ja funtsis että kohta se on tuolla. d: Junaa itseasiassa jännitin ekoilla kerroilla!

[bodyguard]

Kylla se on mielestani ihan ymmarrettavaa etta monet jannittavat lentomatkustamista. Varmaan lentopelko on niita samoja luontaisia suojareaktioita mista tuolla fobiaketjussa on puhuttu. Onhan se nyt eri asia korotella jotain Turuntieta kuin liihotella 10 kilsan korkeudessa tyhjan paalla.

[mronkain]

Onhan se nyt eri asia korotella jotain Turuntieta kuin liihotella 10 kilsan korkeudessa tyhjan paalla.

Riippuu tietysti siitä kumpaan suuntaan on matkalla...

- Marko

[Jussi Häkkinen]

Onhan se nyt eri asia korotella jotain Turuntieta kuin liihotella 10 kilsan korkeudessa tyhjan paalla.

Hmm, jaa-a. Tunnen oloni huomattavasti turvallisemmaksi lentokoneessa kuin autossa - olen aina tuntenut. Vähemmän ilmassa on törmättävää kuin maassa. Juna tuntuu turvallisimmalta (ja onkin), mutta en oikein ymmärrä lentopelkoa. :/

Ainoat hitusen jännittävät tunteet ilmailun saralla ovat liittyneet laskuvarjohyppyihin. Nekin kuitenkin ovat hävinneet muille äärilajeille aika helposti noin jännittävyyden saralla.

Koneessahan lentokorkeus ei juurikaan tunnu.


(Ei, en erityisesti fanita lentoliikenteen päästöjä. Kuitenkin, asianmukaisesti ns. jetprop-koneilla hoidettua lentoliikennettä olisin valmis jossain määrin tukemaankin ja näkisin, että nämä olisivat mantereen- ja maansisäiseen lentoliikenteeseen hyvä ratkaisu ja parhaimmillaan, infrastruktuuri mukaan luettuna, hyvä kilpailija raideliikenteelle puhtaudessaan. Voisin kai siis todeta, että lentämisessä eniten jännittävät saasteet.)

[bodyguard]

Joo, ei minuakaan ole jannittanyt koskaan koneessa. Ymmarran kuitenkin miksi joitakuita jannittaa.

[Ousk]

Tuo kameraprojekti on piirrustuspöydällä vielä ihan toimiva idea, mutta lieneekö sitten kentällä susi juuri näiden lentopelkoisten, terroristipelkojen ja ensikertalaisten takia. Ei pelkästään tuon pohjalle valvontaa voi rakentaa, mutta kyllähän tuosta ihan toimivan työkalun voi turvallisuusviranomaisille saada aikaan. Esim. Kuumeisten/flunssaisten matkustajien tunnistaminen väkijoukosta (tartuntojen ehkäisy), ja juurikin rauhattomien ja mahdollisten järjestyshäiriöiden mahdollisimman aikainen havaitseminen.

[jussip]

Sattuipa vastaan taas tuo Richard Stallmanin kirjoittaman lyhytnovellin suomennos. Tuntuu että nämäkin asiat käyvät kokoajan ajankohtaisimmiksi.

Tarina löytyy siis paljastus-nappulan alta, laitoin sen sinne vaikka se ei mikään valtavan pitkä ole.

paljastus:

(Teoksesta "Tie Tychoon", joka on kokoelma artikkeleita jotka käsittelevät Lunan vallankumoukseen johtaneita tapahtumia, julkaistu Luna Cityssä 2096)

Dan Halbertin tie Tychoa kohti alkoi opiskeluaikana -- kun Lissa Lenz pyysi hänen tietokonettaan lainaksi. Hänen omansa oli mennyt rikki, ja ellei hän saisi toista lainaksi, hän ei saisi harjoitustyötään valmiiksi ajoissa. Ja ainoa jolta hän uskalsi kysyä, oli Dan.

Danille tämä oli ongelma. Hänen täytyi auttaa Lissaa -- mutta jos hän lainaisi Lissalle tietokoneensa, tämä saattaisi lukea hänen kirjojaan. Sen lisäksi että kirjojensa antamisesta jonkun muun luettaviksi saattoi joutua vuosikausiksi vankilaan, koko ajatus järkytti häntä ensin. Hänelle oli alakoulusta alkaen opetettu että kirjojen jakaminen oli pahasti väärin -- sellaista tekivät vain roistot.

Eikä ollut juuri toivoa, että SPA -- Ohjelmistosuojausviranomainen - ei saisi häntä kiinni. Ohjelmistokurssilla Dan oli oppinut, että jokaisessa kirjassa oli tekijänoikeusmonitori joka lähetti Keskuslisenssivirastoon tiedon siitä kuka sitä luki, missä ja milloin. (Tätä tietoa käytettiin luvattomien lukijoiden kiinni saamiseen, mutta sen perusteella myös myytiin henkilökohtaisia kiinnostusprofiileja jälleenmyyjille) Seuraavalla kerralla kun tietokone olisi verkossa, Keskuslisenssivirasto saisi asian selville. Hän tietokoneen omistajana saisi ankarimman rangaistuksen -- koska ei ollut vaivautunut estämään rikosta.

Lissa ei tietenkään välttämättä aikonut lukea hänen kirjojaan. Hän saattoi haluta tietokoneen vain harjoitustyötään varten. Mutta Dan tiesi, että Lissa oli keskiluokkaisesta perheestä, ja selvisi nipin napin lukukausimaksuista, lukukorvauksista puhumattakaan. Danin kirjojen lukeminen saattoi olla ainoa keino, millä Lissa voisi saada tutkintonsa valmiiksi. Dan ymmärsi tilanteen; hän oli itse joutunut ottamaan lainan voidakseen maksaa kaikista tarvitsemistaan tieteellisistä artikkeleista (10 % noista maksuista meni artikkelit kirjoittaneille tutkijoille; koska Dan tähtäsi akateemiselle uralle, hän saattoi toivoa että hänen omia artikkeleitaan luettaisiin niin paljon, että ne tuottaisivat riittävästi lainan takaisinmaksuun).

Myöhemmin Dan saisi tietää, että oli ollut aika jolloin kuka tahansa saattoi mennä kirjastoon ja lukea lehtiartikkeleita ja jopa kirjoja maksamatta mitään. Itsenäiset tutkijat lukivat tuhansia sivuja tarvitsematta hallituksen kirjastoapurahoja. Mutta 1990-luvulla sekä kaupalliset että epäkaupalliset lehtijulkaisut olivat alkaneet vaatia maksuja lukemisesta. Vuonna 2047 kirjastot joissa saattoi lukea tieteellistä kirjallisuutta ilmaiseksi olivat hämärä muisto.

Oli tietysti keinoja kiertää SPA:n ja Keskuslisenssiviraston määräykset. Ne sinänsä olivat lainvastaisia. Danilla oli ollut ohjelmistokurssilla toveri, Frank Martucci, joka oli saanut käsiinsä laittoman testausvälineen, ja käyttänyt sitä ohittaakseen tekijänoikeusmonitorikoodin kirjoja lukiessaan. Mutta hän oli kertonut asiasta liian monelle ystävälleen, ja yksi heistä oli antanut hänet ilmi SPA:lle palkkiota vastaan (pahoin velkaantuneet opiskelijat ryhtyivät helposti pettureiksi). Vuonna 2047 Frank oli vankilassa, ei luvattomasta lukemisesta vaan testausvälineen omistamisesta.

Dan saisi myöhemmin tietää, että oli ollut aika jolloin kenellä tahansa saattoi olla testausvälineitä. Oli jopa ilmaisia testausvälineitä saatavana CD:llä tai verkosta imuroimalla. Mutta tavalliset käyttäjät alkoivat käyttää niitä tekijänoikeusmonitorien ohittamiseen, ja lopulta tuomari päätti että se oli niiden todellinen pääkäyttötarkoitus. Ne olivat siis laittomia ja testausvälineiden kehittäjät joutuivat vankilaan.

Ohjelmoijat tietysti edelleen tarvitsivat testausvälineitä, mutta sellaisten myyjät luovuttivat vuonna 2047 vain numeroituja kappaleita ja vain ohjelmoijille joilla oli virallinen lupa ja sopimus. Danin ohjelmointikurssilla käyttämä testausväline oli erikoispalomuurin takana, niin että sitä saattoi käyttää vain kurssin harjoitusten tekemiseen.

Oli myös mahdollista ohittaa tekijänoikeusmonitorit asentamalla muunnettu järjestelmäydin. Dan saisi aikanaan tietää ilmaisista ytimistä, jopa kokonaisista ilmaisista käyttöjärjestelmistä, joita oli ollut käytössä vuosisadan vaihteessa. Mutta ne eivät olleet vain laittomia kuten testaustyökalutkin -- sellaista oli mahdoton asentaa vaikka omistaisikin, jollei tiennyt tietokoneensa järjestelmänvalvojan salasanaa. Ja sen paremmin FBI kuin Microsoftin tukikaan ei sitä kertoisi.

Dan tuli siihen tulokseen, ettei hän voisi noin vain lainata tietokonettaan Lissalle. Mutta hän ei voinut kieltäytyä auttamasta, koska hän rakasti tätä. Jokainen tilaisuus puhua Lissan kanssa täytti hänen sydämensä riemulla. Ja koska Lissa oli pyytänyt apua juuri häneltä, hän ehkä puolestaan rakasti Dania.

Dan ratkaisi ongelman tekemällä jotakin vielä käsittämättömämpää -- hän lainasi Lissalle tietokoneensa ja kertoi tälle salasanansa. Nyt jos Lissa lukisi hänen kirjojaan, Keskuslisenssivirasto kuvittelisi Danin lukevan niitä. Sekin oli rikos, mutta SPA ei saisi automaattisesti tietoa siitä, vaan vain siinä tapauksessa että Lissa tekisi hänestä ilmoituksen.

Tietysti, jos koulu saisi joskus tietää että hän oli antanut Lissalle salasanansa, se merkitsisi loppua kummankin opinnoille, riippumatta siitä, mihin Lissa oli salasanaa käyttänyt. Koulun käytäntö oli se, että mikä tahansa keino, yrittää hämätä oppilaiden tietokoneidenkäytön valvontaa oli rangaistavaa. Oli samantekevää tekikö jotain pahaa -- rikkomus oli jo pelkkä yritys vaikeuttaa valvojien työtä. He olettivat, että aioit siis tehdä jotain muuta kiellettyä, eikä heidän tarvinnut tietää mitä.

Oppilaita ei yleensä erotettu tämän vuoksi -- ei suoraan. Sen sijaan heiltä evättiin pääsy koulun tietokonejärjestelmään, jolloin he väistämättä reputtivat kaikki kurssinsa.

Myöhemmin Dan saisi tietää, että tämäntyyppinen yliopistokäytäntö oli alkanut vasta 1980-luvulla kun yliopisto-opiskelijat alkoivat yleisesti käyttää tietokoneita. Aikaisemmin yliopistoilla oli ollut toinen tapa suhtautua järjestyksenpitoon: rankaistiin siitä mikä aiheutti haittaa, ei siitä mikä vain herätti epäilyä.

Lissa ei antanut Dania ilmi SPA:lle. Tämän päätös auttaa häntä johti heidän avioliittoonsa, ja se sai myös heidät asettamaan kyseenalaiseksi sen mitä heille oli lapsena opetettu piratismista. Pariskunta alkoi lukea tekijänoikeuden historiasta, Neuvostoliitosta ja sen kopiointirajoituksista, ja he lukivat jopa alkuperäisen Yhdysvaltojen perustuslain. He muuttivat Lunaan ja tapasivat siellä muita jotka olivat samalla tavoin paenneet SPA:n pitkää kättä. Kun Tychon kapina alkoi 2062, yleisestä oikeudesta lukea tuli pian yksi sen keskeisiä päämääriä.

http://www.gnu.org/philosophy/right-to-read.fi.html" onclick="window.open(this.href);return false;

[siipi]

Ruotsi aloitti viestiliikenteen vakoilun. Koskettaa meitä suomalaisiakin koska lukemani mukaan 90% suomen tietoliikenteestä kulkee ruotsin kautta.
http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutise ... 353035.ece" onclick="window.open(this.href);return false;

vähän pidemmälti aiheesta
http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/ ... alukemista" onclick="window.open(this.href);return false;

[Mika]

Saas kattoo miten käy.

Electronic Frontier Finland eli Effi valitti Helsingin Sanomien mukaan tietosuojalaista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Strasbourgiin.

Järjestön varapuheenjohtaja, teknologiaoikeuden tohtori Ville Oksanen pitää perusteita Lex Nokia -valitukselle vahvoina. Hänen mielestään Lex Nokia riitelee Euroopan ihmisoikeussopimusta vastaan. Odotusaika on mielenkiintoinen: Oksanen tietää ihmisoikeustuomioistuimen käsittelevän vain konkreettisia oikeustapauksia, ja niitä ei vielä [ole?] Lex Nokiasta.

[Mjölnir]

Facebookissa on näköjään perustettu tällainenkin aatteellinen ryhmä:

Sano ei ajatusrikoksille

Oikeusministerö haluaa hyvissä aikeissaan luoda suvaitsevaisuuden nimissä Orwellilaisen ajatusrikollisuuden Suomeen.

Valtion pitäisi ilmeisesti määritellä se, mitkä ovat laillisia mielipiteitä - unohtaen sananvapauden perusajatuksen: kaikki mielipiteet, myös ne kiistellyt, pitää voida sanoa ääneen ilman pelkoa tuomitsemisesta.

Ja ei, tämä ryhmä ei ole rasistinen vaan sananvapautta puolustava. Kritiikin terä kohdistuu yhtä lailla netin ennakkosensuuriin ja Lex Nokiaan.