Kieli(kn)oppia

[Poista käyttäjä 3276]

Eräs jatkuvasti ärsyttävä kielisekaannus löytyy sanasta kaliiperi. Kummallisella tavalla "välikielinen" versio, kaliberi, on hyväksytty jopa lehden nimeksi asti. Oletettavasti sekaannuksen syy on englannissa - c:n muuttaminen k:ksi lienee osalle helppo tapa suomistaa vieraskielinen sana.

Mutta eikös kaliberi ollut joskus kymmeniä vuosia sitten se oikea kirjoitusmuoto? Voin olla väärässäkin. Kaliberi-lehti tosin on ruvennut ilmestymään vasta 1996, jotenka en usko että menee sen iän piikkiin, mutta sitten taas lehdessä on usein historiallistakin asejuttua, ehkä se on nyökkäys siihen suuntaan. Jos nyt ylipäältään oon yhtään oikeassa tän mutuni kans.

[Poista käyttäjä 3276]

Eräs lempilapsistani on, muuten, sanojen tarkastaa ja tarkistaa välinen selkeä merkitysero.

Helppo muistiohje: "Tarkastan, jottei jää tarkistettavaa."

Tarkastaminen on siis toteamista, tarkistaminen on tarkemmaksi muuttamista.

Jotenkin vaikuttaa hassulta, mun mielestä tarkastajat tekee samaa juttua ku opettajat tarkistaessaan; merkitsee punakynällä virheet. Muuttaako ne siinä sitä asiaa tarkemmaksi? Onko tarkentaminen sama asia kuin tarkistaminen?

Empä oo tullu ajatelleeksi, pitääki ruveta tahallaan käyttämään väärin noita, sen verran loistava sauma taas anarkismin toteuttamiselle

[Jussi Häkkinen]

Eräs lempilapsistani on, muuten, sanojen tarkastaa ja tarkistaa välinen selkeä merkitysero.

Helppo muistiohje: "Tarkastan, jottei jää tarkistettavaa."

Tarkastaminen on siis toteamista, tarkistaminen on tarkemmaksi muuttamista.

Jotenkin vaikuttaa hassulta, mun mielestä tarkastajat tekee samaa juttua ku opettajat tarkistaessaan

Opettaja tarkastaa kokeet. Mikäli tarkastuksessa löytyy virheitä, opettaja voi myös tarkistaa kokeen kirjoittamalla siihen oikeat vastaukset.

merkitsee punakynällä virheet. Muuttaako ne siinä sitä asiaa tarkemmaksi? Onko tarkentaminen sama asia kuin tarkistaminen?

Ei ole. Tarkentaminen on asian oikeellisuutta ja aiempaa tietoa vahvistavaa kertomista.

Esim: "Jätätte auton tuonne pihan perälle, ette tähän pihamaalle", tarkensi Ville pysäköintiohjettaan.

Mikäli Villen tarkennustapa on, esimerkiksi laiminlyönneistä johtuen, oikein napakka ja sääntöä korostava, voidaan puhua säännön terhentämisestä.

[Poista käyttäjä 3276]

Ah, roger. Vielä kun muistais nää kaikki :p Asiaahan ei auta yhtään se, että kukaan ei käytä noita oikein
Sittenhän on muuten vielä kiväärin tarkkuuttaminen ja kiikarin tai vaikka kameran tarkennus, onko noissa kieliopillisia sudenkuoppia?

[Antti]

Eräs jatkuvasti ärsyttävä kielisekaannus löytyy sanasta kaliiperi. Kummallisella tavalla "välikielinen" versio, kaliberi, on hyväksytty jopa lehden nimeksi asti. Oletettavasti sekaannuksen syy on englannissa - c:n muuttaminen k:ksi lienee osalle helppo tapa suomistaa vieraskielinen sana.

Ainakin ensimmäisessä käteen osuneessa Tiede ja ase -lehden numerossa vuodelta 1933 käytetään muotoa kaliberi (vrt. ruots. kaliber, saks. Kaliber), joten lehden nimi lienee historiallista perua. Muualla esiintyvään kielenkäyttöön saattaa vaikuttaa lehden nimen antama malli (eräskin tuttavani perusteli kirjoitusasua tarkk'ampuja sillä, että Helsingissä on Tarkk'ampujankatu, joka ei edes viittaa tarkka-ampujaan sanan nykymerkityksessä), mutta todennäköisemmin kyse on hyperkorrektiudesta, eli kaliiperin ajatellaan olevan vain puhekielinen muoto ja sen kirjoittamista siksi arastellaan.

(Lainasanat ovat muuten tyypillisesti "välikielisiä" vieraan sanan sopeutuessa lainaajakielen fonologiaan, esim. kahvi, kuvernööri).

Eräs lempilapsistani on, muuten, sanojen tarkastaa ja tarkistaa välinen selkeä merkitysero. [jne.]

Tuo sanojen tarkastaa ja tarkistaa välisen eron nysvääminen edustaa minulle sitä, mitä pidän yhtenä kielenhuollon pahimmista lieveilmiöistä.

[Jussi Häkkinen]

(eräskin tuttavani perusteli kirjoitusasua tarkk'ampuja sillä, että Helsingissä on Tarkk'ampujankatu, joka ei edes viittaa tarkka-ampujaan sanan nykymerkityksessä)

Peruskouluaikanani (sekä ala- että yläasteella) tarkk'ampuja oli käytössä oleva muoto - ja kaikkien sota-aineita räpeltäneiden poikalasten kauhu. Nykyisin käytetty tarkka-ampuja tarkoittaa juuri samaa, kirjoitusmuotoa vain tarkistettiin välillä.

Tuo sanojen tarkastaa ja tarkistaa välisen eron nysvääminen edustaa minulle sitä, mitä pidän yhtenä kielenhuollon pahimmista lieveilmiöistä.

Merkitysero on kuitenkin niin suuri, että en puhuisi nysväämisestä.

[Jussi Häkkinen]

Sittenhän on muuten vielä kiväärin tarkkuuttaminen ja kiikarin tai vaikka kameran tarkennus, onko noissa kieliopillisia sudenkuoppia?

Ei juurikaan. Kiikari ja kamera tarkennetaan (kohteeseen).

[Kerkko]

Piti jo aiemmin laittaa tämä, kas kun aiheesta on täällä ehkä parikin kertaa puhuttu:

HS - Kulttuuri - 29.3.2009 - 2261 merkkiä - 1. painos

KIELI-IKKUNA
Maistuuko soija possulle vai possulta?



Kirjoittaessaan saattaa jäädä jumiin sellaisiin ilmauksiin kuin sadat jäivät työttömäksi/työttömiksi tai pakkasella patterit pidetään kuumana/kuumina. Pitäisikö ilmaukseen kuuluvan translatiivi- ( ksi-pääte) tai essiivisijaisen ( na-pääte) sanan olla yksikössä vai monikossa?

Tämä joskus hankalalta tuntuva lauseenjäsen on nimeltään predikatiiviadverbiaali. Lauseessa sen tehtävänä on luonnehtia toista lauseenjäsentä, joka näin hahmottuu sen pääsanaksi.


Ensimmäisessä esimerkissä predikatiiviadverbiaali ilmaisee, mitä lauseen subjektille (sadat) on tapahtunut. Toisessa tapauksessa se kertoo, mitä lauseen objektille (patterit) tehdään talvella.

Predikatiiviadverbiaali saattaa seurata monikollisen pääsanansa lukua: sadat jäivät työttömiksi. Useimmiten yksikkö kelpaa yhtä hyvin: sadat jäivät työttömäksi. Molemmissa esimerkeissä sopii käyttää yksiköllisiä tai monikollisia muotoja ilman, että syntyy sekaannuksen vaaraa.

Joissakin tapauksissa predikatiiviadverbiaalin luvulla kuitenkin on melko selkeä merkitystä erottava tehtävä.

Esimerkiksi lauseessa tutkija keräsi vastaukset nimettömänä/nimettöminä yksikkö viittaa vastausten kerääjän ja monikko vastaajien nimettömyyteen.

Jos edellisen lauseen subjekti, tutkija, on monikossa, on ilmaus kaksitulkintainen riippumatta predikatiiviadverbiaalin luvusta: tutkijat keräsivät vastaukset nimettömänä/nimettöminä.

Lukijan on asiayhteydestä pääteltävä, pysyvätkö nimettöminä tutkijat vai tutkittavat.


Ns. vaikutelmaverbien (esim. maistua, kuulostaa, näyttää ja vaikuttaa) yhteydessä predikatiiviadverbiaalin sijamuotoina ovat translatiivin ja essiivin asemesta ablatiivi ja allatiivi: jäätelö maistuu hyvältä/hyvälle.

Ablatiivin ( hyvältä) tai allatiivin ( hyvälle) paremmuutta ei kannata jäädä puntaroimaan; ne ovat keskenään yhtä hyviä vaihtoehtoja. Näin silloinkin, kun allatiivi tarjoaa mahdollisuuden kahteen eri tulkintaan - esimerkiksi lauseessa soija maistuu possulle.

RIINA KLEMETTINEN




riina.klemettinen@kotus.fi

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkijat käsittelevät palstalla kielen ilmiöitä.

Ehkä vähän erikoinen linjaus ainakin tuo viimeinen lause. Koska se on selkeästi kaksitulkintainen, valitsisin mieluummin kyllä ablatiivin, jos on tarkoitus kuvailla soijan makua. Sen sijaan hyvälle/hyvältä -erottelussa taipuisin melkeen kirjoittajan linjoille, aika yhdentekevää.

[Antti]

(eräskin tuttavani perusteli kirjoitusasua tarkk'ampuja sillä, että Helsingissä on Tarkk'ampujankatu, joka ei edes viittaa tarkka-ampujaan sanan nykymerkityksessä)

Peruskouluaikanani (sekä ala- että yläasteella) tarkk'ampuja oli käytössä oleva muoto - ja kaikkien sota-aineita räpeltäneiden poikalasten kauhu. Nykyisin käytetty tarkka-ampuja tarkoittaa juuri samaa, kirjoitusmuotoa vain tarkistettiin välillä.

Tarkoitin luonnollisesti sitä, että kadunnimi viittaa autonomian aikaisiin tarkk'ampujapataljooniin (tässä tapauksessa oikeastaan Henkikaartin 3. Suomen tarkk'ampujapataljoonaan eli Suomen kaartiin), joiden sotamiehiä ei mielestäni voi pitää tarkka-ampujina sanan nykymerkityksessä.

Tuo sanojen tarkastaa ja tarkistaa välisen eron nysvääminen edustaa minulle sitä, mitä pidän yhtenä kielenhuollon pahimmista lieveilmiöistä.

Merkitysero on kuitenkin niin suuri, että en puhuisi nysväämisestä.

Jaawan humoristiseksi tarkoitettu heitto on mielestäni hyvin kuvaava:

Asiaahan ei auta yhtään se, että kukaan ei käytä noita oikein

Ongelma on juurikin se, että esimerkiksi opettajat voivat itse puhua kokeiden tarkastamisesta, tarkistamisesta ja jopa korjaamisesta tarkoittaen kaikissa tapauksissa samaa asiaa (viimeksimainittu on tosin nähdäkseni aika rentoa tyyliä) riippumatta siitä, merkitäänkö kokeeseen oikeita vastauksia vai ei. Kielenhuollolle on tyypillistä alkaa kehitellä toisinaan enemmän tai vähemmän todelliselle kielenkäytölle vieraita normeja sellaisissa tapauksissa, joissa on olemassa kaksi tai useampi tapa ilmaista sama asia (esim. englannin will/shall, suomen että/jotta).

En silti tietenkään väitä, että tarkistaa ja tarkistaa olisivat läheskään aina keskenään vaihdettavissa. Kiinnostavaa olisi nähdä esimerkkejä siitä, että on olemassa todellinen tarve puhua kahdesta eri asiasta (siis tarkistamisesta ja tarkastamisesta), jolloin on olemassa myös merkittävä sekaannuksen vaara (Jaawalle antamasi esimerkki sanojen tarkentaa ja tarkistaa erosta on hyvä). Se, että on tilanteita, joissa kielenkäyttäjä valitsee aina mieluummin jommankumman sanan toisen sijaan, ei vielä luo varsinaista oppositiota sanojen merkitysten välille.

[Kristian Hyvärinen]

Uutisesta:

Tutkimuksen johtajan Michel Ohlin mukaan verhoihin kertyy bakteereita sekä henkilökunnan että potilaiden käsistä. Verhoja ei pestä kyllin usein, ja niitä on vaikea disinfektoida, tutkijat totesivat.

Mikäs tuon sanan juju on? Milloin puhutaan desinfioinnista ja milloin disinfektoinnista?

[Jussi Häkkinen]

Uutisesta:

Tutkimuksen johtajan Michel Ohlin mukaan verhoihin kertyy bakteereita sekä henkilökunnan että potilaiden käsistä. Verhoja ei pestä kyllin usein, ja niitä on vaikea disinfektoida, tutkijat totesivat.

Mikäs tuon sanan juju on? Milloin puhutaan desinfioinnista ja milloin disinfektoinnista?

Disinfektointi ei ole suomea, desinfiointi on. Michael Olin (tai toimittaja) on vahingossa käyttänyt englanninkielistä sanaa.

[Mjölnir]

Kaliiperista voitaisiin käyttää myös suomenkielistä sanaa "väljyys"

[McKe]

Kuinka voi olla, että sutkautukset "Sanos muuta!" ja "Älä muuta sano!" tarkoittavat ihan samaa?

[Antti]

Peruskouluaikanani (sekä ala- että yläasteella) tarkk'ampuja oli käytössä oleva muoto - ja kaikkien sota-aineita räpeltäneiden poikalasten kauhu.

Voitko vielä tarkentaa (hih), opetettiinko sinulle peruskoulussa, että tarkk'ampuja on ainoa oikea muoto vai vaihtoehto tarkka-ampujalle? Missä kävit peruskoulua?

Mikäs tuon sanan juju on? Milloin puhutaan desinfioinnista ja milloin disinfektoinnista?

Disinfektointi ei ole suomea, desinfiointi on. Michael Olin (tai toimittaja) on vahingossa käyttänyt englanninkielistä sanaa.

Tähän voisi lisätä, että desinfioinnin ohella käytetään myös desinfektiota. Tällaisia pareja, joissa substantiivi on lainattu eikä johdettu lainaverbistä suomenkielisellä johtimella, on muitakin: kontraktio - kontrahoida, elisio - elidoitua. Verbiä desinfektoida on myös käytetty, mutta se ei tunnu kovin suositeltavalta.

[Jussi Häkkinen]

Peruskouluaikanani (sekä ala- että yläasteella) tarkk'ampuja oli käytössä oleva muoto - ja kaikkien sota-aineita räpeltäneiden poikalasten kauhu.

Voitko vielä tarkentaa (hih), opetettiinko sinulle peruskoulussa, että tarkk'ampuja on ainoa oikea muoto vai vaihtoehto tarkka-ampujalle? Missä kävit peruskoulua?

Suomussalmella, Kainuussa. Tuolloin (80-luvulla) sitä opetettiin ainoana muotona. Muistaakseni lukioaikana sitten havaitsin tarkka-ampuja -muodon tulleen rinnalle sallittuna. Sana oli alusta asti kiinnostava, olihan se tietyllä tavalla vanhakantainen poikkeus.


Tuohon aiempaan: Kiväärin ja sen kiikarin yhdistelmää ei tarkkuuteta vaan kohdistetaan.

Tähän voisi lisätä, että desinfioinnin ohella käytetään myös desinfektiota. Tällaisia pareja, joissa substantiivi on lainattu eikä johdettu lainaverbistä suomenkielisellä johtimella, on muitakin: kontraktio - kontrahoida, elisio - elidoitua. Verbiä desinfektoida on myös käytetty, mutta se ei tunnu kovin suositeltavalta.

Näin.

Kuinka voi olla, että sutkautukset "Sanos muuta!" ja "Älä muuta sano!" tarkoittavat ihan samaa?

Kyse on puhekielisyyksistä. Älä muuta sano lienee merkityksellisesti lähimpänä juurta, tarkoittaen että vastikään lausuttu ilmaisu on tilanteeseen äärimmäisen osuva. Sanos muuta, sanopa muuta ja vastaavat, vielä enemmän puhekieliset lausahdukset, kumpuavat tuosta merkityspohjasta (ja lähtevät siitä oletuksesta, että kyseinen puheenparsi on tuttu).


Mielestäni, muuten, ketju on erinomaisesti nimety. Pieni knoppailu (ja sen lukeminen) on sivistävää ja lähes huomaamatta huoltaa omaa kieltä, mutta ei silti pakota liialliseen pilkunviilaukseen, ellei siihen ole tarvetta. Foorumiteksti, etenkin, kun on luonteeltaan jossain kirjoitus- ja puhekielen välimaastossa.