Ilmeisesti tuolla h-kirjaimella on jonkin verran poikkeava asema jäännöslopukkeen osalta.
Konsonanteista kuitenkin /h/ voi normatiivisessakin puheessa jäädä kahdentumatta: Osta halvalla auto! [ostahhalvalla] tai [osta halvalla].
Valvoja: Valvoja
Konsonanteista kuitenkin /h/ voi normatiivisessakin puheessa jäädä kahdentumatta: Osta halvalla auto! [ostahhalvalla] tai [osta halvalla].
Mjölnir kirjoitti: Tuohan on selkeästi jäännöslopuke, joka tulee lausuttaessa Tu Tän [tuttän], eli jos edeltävä sana päättyy vokaaliin ja seuraava alkaa konsonantilla, lausuttaessa imaistaan edellisen sanan loppuun seuraavan sanan alkukirjain. Ilmiö näkyy konkreettisesti myös yhdyssanoissa, joissa sanan ensimmäinen osa loppuu vokaaliin E ja seuraava sana alkaa konsonantilla. Esim hernekeitto [hernekkeitto], tervetuloa [tervettuloa] jne. Tosin tästäkin on poikkeus, ns. nalle-nominit ja vierasperäiset sanat; jäännöslopuketta ei esiinny esim sanoissa Nallepuuro tai Nukkekoti, vaikka muuten e ja konsonanttisääntö täyttyisikin.
Sen verran terminologiasta, että itse foneemia voi kutsua jäännöslopukkeeksi, mutta varsinaiselle äännettäessä tavattavalle sandhi-ilmiölle paras nimitys on rajageminaatio. Loppukahdennus on hölmö, koska kahdennus (eli geminaatio) ei tapahdu lopussa, vaan kahdentuva konsonantti on seuraavan sanan alussa. Aspiraatiolla taas viitataan klusiilien yhteydessä äännettävään h-äänteeseen (lat. spiritus), esim. englannin cat tai sanskritin bhagavadgītā.Juu, tuo aspiraatio tai loppukahdennus tunnetaan myös nimellä "jäännöslopuke", josta viestissäni kirjoitin
Äänteistä puhuminen kirjaimina kuulostaa keskiaikaiselta. Sanassa kengillä on kahdeksan kirjainta mutta vain kuusi äännettä, joista vain kolme ovat konsonantteja.Mika kirjoitti: Ilmeisesti tuolla h-kirjaimella on jonkin verran poikkeava asema jäännöslopukkeen osalta.
Ainakin yleiskielessä sanojen älä ja avaa välissä on tuo mainitsemasi kymmenesosasekunnin mittainen konsonantti, mutta muiden sanojen välissä se on pitempi. Glottaaliklusiili esiintyy lyhyenä ja pitkänä kuten muutkin suomen konsonantit (paitsi äng-äänne lyhyenä vain k:n edellä).Mjölnir kirjoitti: Oletteko huomanneet, että joissa murteissa glottaaliklusiili jäisi pois? Vai onko se mahdotonta lausua luontevasti ilman sitä?
Glottaaliklusiili tarkoittaa äänihuulien täydellistä sulkemista ja ilman virtauksen keskeyttämistä sanojen välissä. Tämä ilmenee sanoissa, joissa edellinen päättyy vokaaliin ja seuraava alkaa myös vokaalilla. Esim: "osta omenoita", jossa osta-sanan jälkeen ilman virtaus pysäytetään täysin noin kymmenesosasekunniksi, ennenkuin seuraava sana voi alkaa.
"Älä avaa itse ovea", joka sanan välissä on glottaaliklusiili.
Kiitos!Lasse Candé kirjoitti: Ruotsinkielisillä on Reuters ruta - suomenkielisillä Antin postaukset tähän ketjuun.
Kirjoitin näemmä epäselvästi. Rajageminaatio käskymuodoissa tulikin jo käsiteltyä muissa viesteissä. Käskyjen ja n:n kadon tapauksissa on siis kyse samasta ilmiöstä eli assimilaatiosta. Vaikka reflektio onkin täysin poissa muodista perusteena, sanon nyt silti pitäväni itse luontevana ääntää [painuhelvettiin] ilman rajageminaatiota mutta [painuvvittuun] ehdottomasti rajageminaation kanssa.Lasse Candé kirjoitti: Mun mielestä "painuhelvettiin" ei ole sillä tavalla käsky kuin "painuhhelvettiin". Kruunuhaka on sen takia eri asia ettei Kruunu ole käsky. Olen sitä mieltä että "seommun":in tupla-m johtuu siitä että n korvataan m:llä, kun taas "painuhhelvettiin":in tupla-h siitä että kyseessä on käsky.
[...]
En usko että h-kirjaimella on tässä mitään sen erityisempää asemaa. Kukaan ei sanoisi "Kruunukallio":ta tupla-k:lla mutta moni sanoisi "mene kalliolle" tupla-k:lla. Pitäisin tuplakonsonanttien ilmaantumista käskyihin parempana selityksenä.
Montako luotia on ladatun konekiväärin lippaassa?Mjölnir kirjoitti: Pahoittelen maallikko-osaamista asiassa ja karkeita terminologisia virheitä
Olen itse vähän huono esimerkki, koska olen todennäköisesti keskivertoa tietoisempi kielellisistä ilmiöistä myös omassa puheessani, mutta tiedän kyllä paikan nimen olevan Kruununhaka, vaikka sanonkin [kruunuhaka]. On totta, että moni varmasti on sekaisin tämän asian suhteen opittuaan paikannimen ensisijaisesti kuulemalla pintarakenteen, josta ei voi päätellä, onko syvärakenne {kruununhaka} vai {kruunuhaka}. Se, että syvärakenteet realisoituvat pintarakenteina muuten kuin osiensa summana ei kuitenkaan periaatteessa tarkoita, että kielenkäyttäjä yrittää sanoa jotain ja epäonnistuu siinä sanoen vahingossa jotain muuta. Vielä vähemmän kannattaa ajatella, että murretta puhuva pääsääntöisesti yrittäisi puhua yleiskieltä. Miellämme, että sanoissa kädessä ja jalassa on sama pääte, vaikka nehän ovat eri: -ssä ja -ssa. Syvärakenne {-ssA} realisoituu eri muodoissa riippuen äänneympäristöstä ilman, että puhujan voi varsinaisesti sanoa yrittävän ääntää jotain tiettyä äännettä. Historiallisesta näkökulmasta asian voi esittää toisin, mutta äänteenmuutoksilla ei ole muistia.Lasse Candé kirjoitti: Aa, kato mä ymmärsin koko jutun väärin..
Mun mielestä jos sanoo kruunuhaka, yrittäisikin sanoa kruunuhaka. Jos taas yrittää sanoa kruununhaka, luultavasti onnistuu siinä.
Nämä ovat niitä juttuja jotka luultavimmin kumpuavat epävarmuudesta välittömällä tasolla sen suhteen, mikä juttu oikeasti on nimeltään, kun taas kaikki tietävät välittömällä tasolla mun mutsin n:n ja m:n olemassaolot kirjoitetussa kielessä.
Päteekö tämä myös sanarajalla kuten esimerkissä mä mee(n) Hernesaaree(n)?Mjölnir kirjoitti: Tampereenkielessä muuten Kruununhakasta pudotettaisiin genetiivi pois ja tilalle tulisi jäännöslopuke, eli "kruunuhhaka"
Vrt. Hakametsän halli on tampereeksi Hakamettähhalli
Antti kirjoitti: Päteekö tämä myös sanarajalla kuten esimerkissä mä mee(n) Hernesaaree(n)?
Kyseessä näyttäisi olevan siis todellinen isoglossi. Asiasta on varmaankin tehty tutkimusta, mutta olisi silti hauska kotikutoisesti selvittää, miten tämä piirre vaihtelee alueittain. Tein pientä kenttätutkimusta asian tiimoilta, ja näyttäisi vahvasti siltä, että Helsingissä (ainakin kielitieteilijälle) sanotaan [painuhelvettiin] ilman kahdennusta.Mjölnir kirjoitti:Antti kirjoitti: Päteekö tämä myös sanarajalla kuten esimerkissä mä mee(n) Hernesaaree(n)?
Kyllä mielestäni:
"Määää meehhernessaaree"
ja sitten:
"ekkai sää hernessaareemmee"
In Fiji, a star is a kalokalo. For the Pazeh people of Taiwan, it is mintol, and for the Melanau people of Borneo, bitén. All these words are thought to come from the same root. But what was it?
An algorithm devised by researchers in Canada and California now offers an answer — in this case, bituqen. The program can reconstruct extinct ‘root’ languages from modern ones, a process that has previously been done painstakingly ‘by hand’ using rules of how linguistic sounds tend to change over time.
Tämä kuulostaa vähän erikoiselta, kun rekonstruktioprosessin pitäisi periaatteessa olla juuri keino selvittää, missä suhteessa kielet ovat toisiina.The program requires researchers to input a list of words in each language, together with their meanings, and a phylogenetic ‘language tree’ showing how each language is related to the others.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 82 kurkkijaa