Jännittäminen ja petrittyminen

[Mika]

Mikä ihmeen petrittyjä ?

Ennen kuin itse sanon aiheesta yhtään mitään, kutsun keskusteluun ainakin Inkeri M:n, Keijun, sokrateksen ja Elinan.

TimoS, vastaamme pikapuoliin

[Ronin]

Asiayhteydestä en tiedä mitään, mutta onko kyseessä jonku sortin englismi termistä "petrifiy"?

[Keiju]

Jaahas, no eipä auta, ku kiitellä kutsusta! Mutta Mika voit aloittaa ja yrittää, vaikka pätkittäin selvittää tuota termiäsi muille kaltaisillesi petrittyjille. Eiköhän sieltä jotain kommenttia ala tulla yhdeltä, jos toiselta. Osallistun keskustelun edetessä tai, vaikka ei etenisikään, kunhan tässä jaksan...

[Tohtori Krabola]

Mikä ihmeen petrittyjä ?

Ennen kuin itse sanon aiheesta yhtään mitään, kutsun keskusteluun ainakin Inkeri M:n, Keijun, sokrateksen ja Elinan.

TimoS, vastaamme pikapuoliin

Salaseura hallitsee

[mronkain]

Asiayhteydestä en tiedä mitään, mutta onko kyseessä jonku sortin englismi termistä "petrifiy"?

Eiköhän tuo pikemminkin ole johonkin henkilöön viittaava...

- Marko

[fatman]

Jännittääkin niin hirveästi! Mitähän tästä nyt paljastuukaan?

[Mika]

No, aloitellaan sitten... 8)

Jos rohkeus alkaa pettää henkisellä tasolla ja väkinäisesti taivalletaan elämän läpi otsa kurtussa ja keskitytään vain siihen omaan itseen - jota siis jo vihataan - ja nähdään kaikki muut uhkana tai harmina, voidaan jo puhua jännittämisestä. Kun ei enää nähdä itseä sinä naurettavana pellenä, joita me kaikki kuitenkin oikeasti olemme, eikä osata nauraa itselle, on jännittämisen merkkejä ilmassa. Kun ihmisten arvostelu ja tuomitseminen on tärkeämpää kuin heidän auttamisensa ja ymmärtämisensä, alkaa jännitys hiipiä taloon. Kun se, että joutuu rapaamaan auton ikkunat aamuisin, on päivän tuhoaja, mutta ne 40.000 päivittäin nälkään kuolevaa lasta eivät liikuta millään muotoa missään vaiheessa, on jännitys iskostumassa takaraivoon.

Kuten Keijulle olen kertonut, mielestäni huumorintajulla ja mielikuvituksella pääsee melko pitkälle. Tai siis ei pääse eli ikäänkuin automaattisesti säilyy se lapsen avoimuus eikä matka taitu liian nopeasti sitä suppiloreittiä. Matka tietenkin jatkuu, mutta mitä reittiä? Siinäpä se, siinäpä se...

Just for the record, omat empiiriset tutkimukseni todistavat, että aika moni biologisesti aikuinen ei niin kauheasti jännitä (eli ylläoleva kuvitteellinen kuvaus edustaa kuitenkin sitten sitä vähemmistöä, IMHO). Ehkä tietyissä muissa jutuissa päästävät itsensä vähän liian helpolla, mutta yleisesti ottaen ovat melko 8)

[sokrates]

Tästä on melkoisesti peistä taitettu ja ymmärrän jokseenkin mitä Mika tuolla takaa ajaa vaikka jännittäminen kuvaa mielestäni sitä heikonlaisesti.

Tuollaisten perusnegatiivisten ihmisten kanssa on tullut paljon sählättyä ja tuossa Mikan viestissä tuo yksi perusongelma - asioitten mittasuhteitten katoaminen - tuli hyvin esille.

Miksi nuo mittasuhteet sitten katoavat, voinee johtua monestakin syystä. Lievänä sovinistina sanoisin, että aika monella keski-ikäisellä ja vanhemmalla naisella ne katoavat kun elämässä ei ole enää oikein johtolankaa - ehkä ei enää tunneta itseään tarpeelliseksi tai saada muilla keinoin toisilta enää riittävää huomiota.

Mutta onhan miehiäkin - kuten uimastadikan äijä, josta Mikalle kerroin - joille näin käy, vaikka heillä se on havaintojeni mukaan harvinaisempaa.

Tuommoista käytöstä on muuten jokseenkin mahdoton ulkoapäin muuttaa. Ko. henkilöllä on ehkä niin voimakas torjunta tuohon tilaan johtaneita syitä kohtaan, ettei mikään järkipuhe tehoa.

[TimoS]

Aha, selevä! Amerikkalaisissa lakisarjoissa tosin vastapuolen asianajaja pomppaisi tässä kohtaa pystyyn ja karjaisi että "move to strike! Nonresponsive!"

[Ronin]

Asiayhteydestä en tiedä mitään, mutta onko kyseessä jonku sortin englismi termistä "petrifiy"?

Eiköhän tuo pikemminkin ole johonkin henkilöön viittaava...

- Marko

How was I supposed to know?

[Keiju]

Timo S:llä on kulmat siihen malliin kurtussa, ettei vissiin tajunnut Mikan viestistä mitään....älä välitä, en minäkään kaikkea. Tai siis tajuan, millaisia ihmisiä Mika tarkoittaa, mutta häntä itseään en tajua.

Mietitkö Mika ihan tosissasi jotain nälkää näkeviä lapsia ihan osana omaa elämääs? Mä en mieti. En siltikään luokittele itseäni jännittäjäksi. Vasta, kun ihminen on itse ollut sellaisena nälkää näkevänä lapsena, niin voi verrata noiden asioiden eroavaisuuksia ja voi todella kokea pienenä pahana sen, että esim. rengas puhkeaa fillarista.
Jos minä fillaroin viimassa ja naamaani satelee tikkuja, niin olosuhteet eivät muutu sillä hetkellä yhtään sen paremmaksi, jos ajattelen, että ukkini oli sodassa ja olosuhteet kenties vieläkin karummat.

[Ronin]

Ehkä se idea on, ettei ota itseensä kaikkea mitä tapahtuu. Jos bussikuski sulkee ovet nenäsi edestä kun olet 2m päässä juoksemassa bussia kohti niin, että hän on nähnyt sinut kokoajan ja ihan piruuttaan lähtee painelemaan niin onko paras reaktio näyttää keskisormea ja ruveta huutelemaan? Eihän se tietenkään kivaa ole kun tapahtuu tuollaisia, mutta jos asioille ei voi mitään niin miksi niistä pitäisi niin kamalasti hermostua? Jos taas on kyse jostain asiasta johon itse voi vaikuttaa niin sen eteen kannattaakin vähän ähistä.

[Mika]

Ehkä se idea on, ettei ota itseensä kaikkea mitä tapahtuu. Jos bussikuski sulkee ovet nenäsi edestä kun olet 2m päässä juoksemassa bussia kohti niin, että hän on nähnyt sinut kokoajan ja ihan piruuttaan lähtee painelemaan niin onko paras reaktio näyttää keskisormea ja ruveta huutelemaan? Eihän se tietenkään kivaa ole kun tapahtuu tuollaisia, mutta jos asioille ei voi mitään niin miksi niistä pitäisi niin kamalasti hermostua? Jos taas on kyse jostain asiasta johon itse voi vaikuttaa niin sen eteen kannattaakin vähän ähistä.

Melko hyvin kiteytetty, jang gräshoppa...

[sumbeam]

...niin siitä "jännittämisestä" sitten on aloitettu (jätetään suosiolla "petrittyminen" tuonnemmaksi). Lanseerattaisko termi "aikuisten jännittäminen"? Oikein helpolla esimerkillä valotettuna tämä "jännittäminen" voisi olla vaikka seuraavaa:
Olet ikäistesi kanssa liikkeellä ja omaat vielä, onneksi, lapsellisuutta ja mielesi tekisi tehdä jotain "typerää" ja lapsellista mutta et sitä kuitenkaan toteuta. Et toteuta sitä koska se ei ole ikäisellesi soveliasta ja yllätät itsesi miettimästä, että mitä ne muut siitä ajattelevat jos minä NYT teen plaa plaa plaa... Sinä jännität! Kakaranahan olisit sen toteuttanut muitta mutkitta, nyt tarvitset vähintään viinaa (jos sittenkään).
Kuten huomaatte, on myöskin helppoa ilahduttaa itseään huomaamalla ettei aina olekkaan jännittäjä. Näin voi itsensä yllättää positiivisesti (tietysti myös kehuskella sillä netissä) ja tehdä itselleen henkistä hyvää. Elämän hyvät judanssit vaan on joskus pieniä asioita. Siis säilyttäkäämme se anarkistinen 10v. poika sisällämme, se auttaa pitkässä juoksussa itseämme ja ympärillämme olevia henkisesti tässä aikuisten tressaavan globalisoituneessa selviytyjien kilpailuyhteiskunnassa

[Keiju]

Inkun esimerkki onkin jo toinen juttu kokonaan, paitsi jos käyttäytyy kuin huonosti kasvatettu kakara.
Mikan teksteistä olen aina jotenkin ollut havaitsevinani sellaista, että mikään ei saisi koskaan vit.....anteeks ketuttaa tai, jos niin käy, niin ei ainakaan sitä osoittaa millään muotoa vaan olla kuin ei mitään olis tapahtunut. Tämähän on mielestäni juuri sitä jännittämistä. Henkilö ajattelee, että mitähän nuo muut meinaavat, jos ilmaisen ärsyyntymiseni.

Ensinnäkin nuo ovat puhtaasti psykologisia juttuja ja ihminen toimii suurimmaksi osaksi tiedostamattaan. Ensin pitää oman käytöksen ja suhtautumisen ärsyttää itseään, ennenkuin siitä voi eroon päästä.