Tuosta 1-2 prosentista... Olen kuullut sukulaiseltani samansuuntaista juttua ohimennen, kun hän terveydenhuollon puolelle kouluttautui. (Tästä jutustelusta on pitkä aika, joten muistien varassa taas liikutaan vahvasti. Saa korjata tai täydentää jos tarvii.)
Hän kertoi, että noin 2 ihmistä sadasta (eli tuo 2%) on ihmisiä, jotka testeissä ei osoita kykyä tuntea empatiaa/sympatiaa kanssaihmisiä kohtaan ollenkaan. Hän puhui jotakin jostakin testistä, jolla tuota testataan ja ihmiselle annetaan pisteitä sen mukaan kuinka "psykopaatti" hän on. Tuo 2% kuulema menee sinne ääripäähän... täydellisen tunnevammaisia. Tähän päälle, kun otetaan heidät, jotka ovat vain "hieman" vinksahtaneita niin johan on määrät! (Riippuu tietenkin mikä lasketaan vinksahtaneeksi ja mikä normaaliksi tai normaalista poikkeavaksi...)
Tuo 2% on kuulemani mukaan just niitä kykenemättömiä tuntemaan toisen ihmisen iloa tai surua. Tällöin he kykenevät
mahdollisesti pahoihinkin tekoihin ilman, että kärsivät siitä välttämättä minkäänlaisia omantunnon tuskia. Sehän riippuu tietenkin muistakin tekijöistä, mutta tätä ominaisuutta ei voida pitää ainakaan negatiivisena tekijänä, kun mietitään millaiset tuntemukset/traumat väkivalta kyseiselle ihmiselle tuottaa.
Sitä en sitten tiedä, että mikä osuus tuosta prosentista on itse tai ympäristön kouluttamia ja mikä osa synnynnäisiä tefloneita. Muistan vain miten kerran tapasin ihmisen, joka oli erittäinkin tunteikas! Hän oli myös erittäin itsekeskeinen ja mitä pidempään tunnettiin ja hänen historiansa avautui niin tuli selville, että siinähän oli eukon jättämä mies ja eukko oli vienyt kaiken mukanaan mitä oli saanut... Oikeusteille oltiin menty, lapset lähtenyt ja nainen tosissaan oli jopa valehdellut miehestä saadakseen nämä lapset itselleen.
Tämän asian johdosta äijä oli ilmeisesti erittäinkin katkera muita ihmisiä kohtaan ja alkanut itseään kylmettämään. Noin nelikymppisenä oli mitä ilmeisemmin jo varsin hyvin siinä onnistunut. Kylmäävä ihminen omalla tavallaan vaikkakin hyvä persoona olikin.
Mutta takaisin asiaan... Tärkeää on huomioida, että vaikka ihmisellä olisikin tämä kyky, oli se sitten se luontainen ominaisuus, ympäristön aiheuttamaa tai mitä tahansa niin se ei tarkoita silti etteivätkö he voisi olla järkiperäisiä ihmisiä tai mallikansalaisia. Tämä on vain yksi ominaisuus ihmisessä... Muut seikat, kasvatus, kuri, moraali ym voi estää häntä vallan mainiosti silti lahtaamasta porukkaa tai estää häntä tekemästä pahaa mieltä kanssaihmisille ihan muuten vain. Ei se samantien toki tarkoita, että ihminen olisi paha tai ei viihtyisi kavereiden seurassa esimerkiksi. (kyllähän mukava seura, vitsit ja mielenkiintoinen tekeminen häntä varmasti ilahduttaa!)
Kun tätä prosenttilukua lähdetään miettimään... käytän tuota 2%, koska se on oma kuulemani luku.
Kaksi ihmistä sadasta. Kaksikymmentä ihmistä tuhannesta. kaksisataa ihmistä kymmenestätuhannesta. Mainitsinko jo, että tässä lähiössä asuu kaikenkaikkiaan noin kymmenentuhatta ihmistä? Siihen mahtuu aika paljon täydellisiä tunnevammaisia ja jotakin porukkaa siltä väliltä, jotka tuohon 2% ei edes kuulu!
Mitä tulee siihen, että he kokeisivat empatiakyvyn kasvamisen, kun heidät hakataan... Ei osu paikoilleen. Jotkut ehkäpä voisivat tuntea, mutta he eivät liene kuulu tuohon 2%, jonka jotakuinkin arvioisin olevan harmistuneita vain turpaanottamisesta, mutta eivät siitäkään huolimatta välittäisi mikäli joku muu harmistuu, kun hänelle antaa turpaan.
Toki mikäli tällaisen väkivaltaisesti ja tunteettomasti käyttäytyvän ihmisen hakkaisi tarpeeksi pahasti niin hän voisi mahdollisesti omat väkivallantyöt myös lopettaa... Ei sen takia, että hän katuisi mitä kärsimystä on muille aiheuttanut vaan sen takia, että hän ei itse halua ottaa turpaan ja kokea samaa kärsimystä uudelleen. Toki hän voisi myös kilahtaa ja alkaa tuottamaan witutuspäissään enemmän väkivaltaa ympärilleen... Kuka tietää miten eri ihmiset reagoivat erilaisiin ärsykkeisiin?
Mjölniriltä hyvää tekstiä!
Mitä enemmän ihmistä ehdollistetaan ja mitä helpommin väkivallantyöt luonnistuvat niin myös sitä kovempi kuri ja moraali hänellä tarvitsee olla, ettei hän todellakaan siviilielämässä syylisty ylilyönteihin, pahoinpitelyihin ja muihin epäinhimillisiin tekoihin. Sotatanner on sotatanner ja muu on muuta. Rajat pitää tietää vaikka mikä raivo kiehuisikaan sisällä.
ja tietenkin hyvällä koulutuksella ja kurilla tällainen ihminen kykenee pitämään raivonsa ja petonsa kurissa silloin kun tarvitsee ja vapauttamaan sen silloin kun tarvitsee. Jos puhutaan armeijakoulutuksesta ja väkivallalle ehdollistamisesta niin kova kuri sen olla pitää... Ja tehdä rajat selväksi, että missä on paikka ehdollistumistaan käyttää. Missä ehdollistumat lyövät päälle ja vaikka ne löisikin väärässä paikassa niin koulutuksen ja muiden seikkojen takia tällainen henkilö tietäisi, että vaikka miten kiehuisi niin ylilyönteihin ynnä muuhun ei syyllistytä.
Itse uskoisin sijouttuvani tuon puhumani testin kärkipäähän vaikkakin tulenkin surulliseksi muiden ihmisten surusta ja hymyilen, kun muut ympärilläni voivat hyvin. Olen erittäinkin tunnepitoinen ihminen, mutta silti olen ehdollistunut väkivallalla väkivaltaan ja joutunut siihen opettelemaan uuden asennoitumisen. Tunteet ovat ristiriitaisia, koska voin ensimmäisellä hetkellä hyvin kulkea kaverin tunnetilojen mukana, mutta siinä vaiheessa kun hän nostaa kätensä minua vastaan tapahtuu napsahdus. Tunteet vain katoavat eikä jälkeenkäänpäin wituta tai harmita.
Ei se silti todellakaan tarkoita sitä, että napsauttaessa kytkimestä menisi kaikki valot ja järki kiinni. Se vain tarkoittaa sitä, että jopa ystävä muuttuu tietyssä tilanteessa kohteeksi ilman ongelmia...
Edit: paljon tullut tekstiä ruutuun tätä kirjoittaessa. Selataan myöhemmin sitten läpi tarkemmin.
Edit2:
Olet aivan oikeassa, fyysinen alistaminen ei näihin veikkoihin kose.
Näitä sällejä on varmasti olemassa, jotka eivät itsestäänkään välitä. uskon heitä olevan silti paljon harvemmassa kuin näitä "puolitefloneita", jotka kyllä voivat tietää omat oikeutensa ja tuntea paljonkin tuntemuksia itsensä puolesta, mutta eivät vain sen toisen ihmisen.