Yliopistomaailmasta

[jussip]

Jotenkin naurattaa:

Tavoitteena on myös, että pääsykokeisiin pänttääminen vähenisi. Nykyistä suurempi osa pääsisi käsiksi opiskelupaikkaan ylioppilastutkinnon tai ammatillisen perustutkinnon arvosanojen perusteella.

Miksi se on tavoittelemisen arvoista että korkeakouluihin pääsisi aiempaa vähemmällä lukemisella?

Siksi että nykysysteemi on ihan sairas, oikeasti löytyy valtavakasa porukkaa jotka lukevat vuosikausia pääsykoekirjaa/-kirjoja joista ei ole oikeastaan mitään hyötyä opiskelussa/työssä, sen sijaan että omaisivat sen opiskelupaikan ja pänttäisivät niitä asioita jotka edistävät heidän opiskeluaan, ammattitaitoaan ja työllistymistään.

Itsekin tunnen kymmeniä ihmisiä jotka ovat esim. Galenosta päntänneet 5-7 vuotta päästäkseen lääkikseen, usein keskittyen tähän kuukausien ajan ollen samalla sosiaalituella. Ja se Galenoksen sisältö on vielä loppujenlopuksi aikalailla kaukana lääkiksen opintojen sisällöstä saati sitten lääkärin työstä. Olisi varmaan ollut yhteiskunnalle aikapaljon näppärämpi homma että noistakin hepuista olisi jo vuosia sitten otettu sisään ne jotka kannattaa ottaa, ja muille todettu että tee jotain konkreettista (vaikka uusi/suorita uusia opintoja ja niiden voimalla pääset sitten sisään).

[Dexter]

Miten paljon ylioppilaskokeet sitten mittaavat sitä alalle soveltuvuutta? Pääsykokeet on kuitenkin mietitty alakohtaisesti. Eikö pääsykokeen läpäisseet ole juuri niitä jotka sisään kannattaa ottaa?

[bodyguard]

Joo, en toki epäile ettei puutteita ole pääsykokeissakin. Ja onhan se pääsykoekirjoilla rahastaminen ihan älytöntä. Miten olisi vaikka joku soveltuvuuskoe + haastattelu tms. joka ei vaatisi joittenkin pääsykoekirjojen pänttäämistä?

[sivarinlötkö]

Jeps, pääsykokeisiin pänttääminen on ihan naurettavaa puuhaa. Kai niiden paras anti on siinä, että pänttääminen mittaa motivaatiota ja halutaan alalle motivoituneita henkilöitä. Toisaalta pääsykokeet edistävät luokkayhteiskunnan olemassaoloa, kun on kaikenlaisia hemmetin kalliita valmennuskursseja, joihin lähinnä rikkaamilla on varaa.

Ammattikorkeapuolella motivoituneisuutta mitataan käsittääkseni lähinnä psykologisin testein. Se on oikein.

Meillä esimerkiksi tietojenkäsittelytieteeseen pääsee siis käytännössä kaikki halukkaat tämän IT-kuplan ansiosta. Pääsykokeista on poistettu perinteinen ohjelmointitehtävä, koska ohjelmointia pidetään jotenkin pelottavana asiana. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on aivan naurettavaa kuvitella olevansa tietojenkäsittelytieteen kandidaatti, maisterista nyt puhumattakaan, osaamatta ohjelmoida.

Toisaalta varmaankin ensi syksynä uusia uikkuja tuutoroidessani tutustun hyvinkin mielenkiintoisiin ihmisiin, joista ei mitenkään voisi uskoa että tietojenkäsittelytiede kiinnostaa. Ovat vain sattuneet alalle, kun on kakkosvaihtoehto hakupapereissa napsahtanut kohdalle, ja jotain pitää kuitenkin tehdä. Se on kuitenkin resurssien tuhlaamista, että ihminen on jossain opiskelupaikassa koska "no jottai pitää tehä. en kyl tiiä mitä, mut jottai pitää tehä. kattellaanny". Mun mielestä voisi miettiä jotain käytäntöjä sille, että annetaan vaikka noottia jos perusopintojen suorittamiseen kestää hälyyttävän kauan. Varoituksen jälkeen voisi saada 2-5 vuotta aikaa korjata asia tai muuten saa kengän kuvan takamukseen.

Eli siis tiivistettynä opiskelemaan pääsemisen pitäisi olla helppoa, mutta sitten pitäisi pystyä seuraamaan sitä opintojen edistymistä paljon tehokkaammin.

[Beorn]

Miten paljon ylioppilaskokeet sitten mittaavat sitä alalle soveltuvuutta? Pääsykokeet on kuitenkin mietitty alakohtaisesti. Eikö pääsykokeen läpäisseet ole juuri niitä jotka sisään kannattaa ottaa?

Ainakin okl:n kohdalla näin on. Olisi kyllä maailmankaikkeuden älyttömin juttu ottaa opettajiksi opiskelemaan pelkästään niitä, jotka ovat menestyneet hyvin opinnoissaan. Olen ollut huomaavinani, että aaningin rosoisemman taustan omaavien on lähtökohtaisesti helpompi hahmottaa oppilaiden ongelmia ja kohdata oppilaat myös ihmisinä.

Huonokin soveltuvuutta mittaava testi (haastatteluineen) on kyllä ainakin okl:n tapauksessa parempi kuin pelkkä opintomenestyksen perusteella tapahtuva valikointi.

[sivarinlötkö]

Olen ollut huomaavinani, että aaningin rosoisemman taustan omaavien on lähtökohtaisesti helpompi hahmottaa oppilaiden ongelmia ja kohdata oppilaat myös ihmisinä.

Täysin samaa mieltä. Yksi parhaista ystävistäni tekee arvokasta lastensuojelutyötä, ja jos me nuoruudessamme oltaisiin oltu niitä kilteimpiä hissukoita joiden elämässä tärkeintä ovat hyvät arvosanat tai se että saa hyvän keskiarvon ansiosta vanhemmilta kymppitonnin auton heti kun täyttää 18v, olisi jäänyt monta asiaa itse kokematta tai ainakin vierestä näkemättä.

[jussip]

Juu itse kannatan ehdottomasti soveltuvuuden arviointia pääsykokeella & erilaisilla haastatteluilla, testeillä jne. Se mitä vastustan on se kirjojen pänttääminen niihin pääsykokeisiin. Mielestäni soveltuvuuskokeella voidaan näppärästi testata esimerkiksi ihmisen päättelykykyä, kielitaitoa, ongelmanratkaisukykyä, luetunymmärtämistä, ryhmätyötaitoja jne. Aikaisempi opintomenestys taas kertoo sitten kyvystä omaksua tietoja ja opiskella pitkäjänteisemmin jne.

Mielestäni tuo pääsykokeeseen pänttääminen ei tuo juurikaan mitään lisäarvoa tuohon valintaprosessiin.

[Dexter]

Se mitä vastustan on se kirjojen pänttääminen niihin pääsykokeisiin. Mielestäni soveltuvuuskokeella voidaan näppärästi testata esimerkiksi ihmisen päättelykykyä, kielitaitoa, ongelmanratkaisukykyä, luetunymmärtämistä, ryhmätyötaitoja jne. Aikaisempi opintomenestys taas kertoo sitten kyvystä omaksua tietoja ja opiskella pitkäjänteisemmin jne.

Tähän suuntaan mun käsittääkseni juuri lääketieteellisenkin kokeet ovat koko ajan yhä enemmän menossa. Tarkoituksena on karsia ulkoaopettelijoita ja niitä pitkään päntänneitä pois (vähentää valmennuskurssien merkitystä) ja nostaa suoraan lukiosta tulevien määrää. Viime vuosina koe on sisältänyt pitkät johdantotekstit tai liitteet joita soveltamalla pitää vastata tehtävään.

[SJR]

Eikö aika merkittävä ongelma ole se, että tuoreilla ylioppilailla on huomattavasti vähemmän aikaa lukea pääsykokeisiin yo-kirjoitusten takia kuin niillä, jotka voivat rauhassa keskittyä koko kevään pääsykokeisiin. Tämä on täysin ristiriidassa sen kanssa, että suomalaisten pitäisi valmistua työelämään nuorempina. Siksi jonkinlainen muutos on tarpeen.

Mikä minua näin abiturienttina risoo on myös nämä päällekäiset kokeet varsinkin teknisillä aloilla. Otetaan nyt vaikka teknillinen korkeakoulu esimerkiksi. Mitä järkeä on siinä, että ensiksi saat lukea kevään hulluna vaikkapa matikan ja fysiikan kirjoituksiin, jonka jälkeen saatkin aloittaa pääsykokeisiin lukemisen, jossa jostain syystä kysytään täsmälleen samoja matikan ja fysiikan asioita, miksei suoraan voida valita ihmisiä kirjoitusten perusteella ? Nykyinen malli on uusille ylioppilaille todella stressaavaa, kun on parhaimmillaan viidet yo-kokeet + pääsykokeet, joihin kaikkiin pitäisi valmistautua huolella. Itse asiassa nytkin monien paikkojen pääsykokeet pohjaavat suoraan lukion oppimäärään, mikä on tavallaan vähän hullua, kun eikö kirjoitukset juuri kerro miten hyvin sen oppimäärän hallitsee? Miksei suoraan voida valita ihmisiä sisään kirjoitusten menestyksen perusteella? Toki näin nyt jo monessa paikassa onkin. Toisaalta ymmärrän ettei jonnekin oikikseen kannata valita porukkaa pelkään lukion suppean yhteiskuntaopin menestyksen perusteella, vaan soveltavammat pääsykokeet ovat tarpeen.

Kokonaan oma juttunsa on myös tämä valmennuskurssibisnes, joka minun mielestäni on täysin hanurista.

Jo nyt yliopistossa opettaessa huomaa, että suuntautuvan karsinnan pitäisi olla tarkempaa. Ylioppilaaskokeessa pärjääminen kun ei kerro oikeastaan kuin siitä, että ei ole saanut koskaan piparia ja on vähän urvelo. Näin siis tilastollisesti merkittävästi.

No just joo. Minä taas väitän, että vaikkapa pitkän matematiikan laudatur kertoo kyllä aika luotettavasti, että hakija pärjää teknillisillä aloilla amk:ssa/yliopistolla.

[Mika]

Olen ollut huomaavinani, että aaningin rosoisemman taustan omaavien on lähtökohtaisesti helpompi hahmottaa oppilaiden ongelmia ja kohdata oppilaat myös ihmisinä.

Täysin samaa mieltä. Yksi parhaista ystävistäni tekee arvokasta lastensuojelutyötä, ja jos me nuoruudessamme oltaisiin oltu niitä kilteimpiä hissukoita joiden elämässä tärkeintä ovat hyvät arvosanat tai se että saa hyvän keskiarvon ansiosta vanhemmilta kymppitonnin auton heti kun täyttää 18v, olisi jäänyt monta asiaa itse kokematta tai ainakin vierestä näkemättä.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen eli luen jonkun muun kuin itseni sanovan eli kirjoittavan samaa tästä aiheesta. Olen siis täysin samaa mieltä.

Muutenkin hienoja ajatuksia tässä keskustelunosassa. Pitää palata ajan kanssa.

[bodyguard]

Tulee vaan mieleen että mitä helvettiä tekee kymppitonnin autolla

Muttajoo, eri taustoilla tulee ihan ammattilaisia, se lienee selvää kaikille, monimuotoisuus on hieno asia

Ei liity aiheeseen mutta toisaalta tuntuu että moni pitää enemmän itselleen sellaista mielikuvaa "noista hiljaisista hissukoista" ja ittestään kauheasti kokeneena pahiksena. Ihan kun se koulumenestys tarkottaisi sitä että elämä on tylsää tai että jos ei juo assalla kiljua joka perjantai niin se elämä on ollut köyhää ja tylsää. Toisten elämästä nyt on aika vaikea sanaoa ulkopuolisen kauheasti muutenkaan joten miksi verrata sitä omaa elämää toisiin?

[sivarinlötkö]

Jo nyt yliopistossa opettaessa huomaa, että suuntautuvan karsinnan pitäisi olla tarkempaa. Ylioppilaaskokeessa pärjääminen kun ei kerro oikeastaan kuin siitä, että ei ole saanut koskaan piparia ja on vähän urvelo. Näin siis tilastollisesti merkittävästi.

No just joo. Minä taas väitän, että vaikkapa pitkän matematiikan laudatur kertoo kyllä aika luotettavasti, että hakija pärjää teknillisillä aloilla amk:ssa/yliopistolla.

Pikku huutonauru pääsi tästä. Onneksi toi naapuri näyttää ihan rantojenmieheltä, eikun elämää nähneeltä, niin tuskiin ekana soittaa valkotakkeja hakemaan.

Matikan 60/60:lla ainakin ennen pääsi aika moneen paikkaan ihan suoraan. En tiedä miten homma menee nykyään.

[sivarinlötkö]

Ei liity aiheeseen mutta toisaalta tuntuu että moni pitää enemmän itselleen sellaista mielikuvaa "noista hiljaisista hissukoista" ja ittestään kauheasti kokeneena pahiksena. Ihan kun se koulumenestys tarkottaisi sitä että elämä on tylsää tai että jos ei juo assalla kiljua joka perjantai niin se elämä on ollut köyhää ja tylsää. Toisten elämästä nyt on aika vaikea sanaoa ulkopuolisen kauheasti muutenkaan joten miksi verrata sitä omaa elämää toisiin?

Kyllä se yleensä sitä tarkoittaa, että ei ole niiden elämän varjopuolten kanssa ollut tekemisissä. Esimerkiksi kaikki kenet tunnen jotka ovat kirjoittaneet tosi hyvin ovat omanneet ehjän perheen. Mun mielestä on vaan hyvä juttu että näin on, ei se elämästä mitenkään köyhää tai tylsää tee.

[Mano]

Yhteiskuntatieteiden näkökulmasta (psykologiaa lukuun ottamatta) en oikein näe tällaisella ehdotuksella suurtakaan merkitystä. Täällä päin opintojen venyminen ja lukion ja opiskelupaikan saamisen välisen ajan venyminen johtuu pääasiassa siitä, ettei ihmisillä ole opiskelupaikkaa hakiessa selkeää käsitystä siitä, mitä haluavat elämällään tehdä tai mitä erilaiset valinnat oman tulevaisuuden kannalta tarkoittaisivat. Itse asiassa ei usein ole vielä korkeakoulututkinnon jälkeenkään. Jos ihmisiä otettaisiin sisään nopeammin, se tarkoittaisi lähinnä sitä, että he haahuilevat päämäärättömästi oppilaitosten sisällä sen sijaan, että haahuilisivat niiden ulkopuolella. Tämän takia en oikein ymmärrä, miksi ensimmäistä opiskelupaikkaa hakevia pitäisi suosia, kun toista tai kolmatta paikkaa hakevat ovat niitä, jotka tietävät, mitä haluavat.

Opetuksessa taas muutos tarkoittaisi lisää myllerrystä, jälleen kerran. Jos opiskelupaikat jaettaisiin tieteenalakohtaisesti, oppiaineiden olisi vaikeampaa arvioida etukäteen opiskelijoiden määrää ja tarvittavia resursseja ja jonkun pitäisi keksiä, mitä niille kursseille tehtäisiin, jotka nykyään järjestetään pääaine- ja sivuaineopiskelijoille erikseen. Esimerkiksi tilastotieteessä matemaattiset vaatimukset ovat pääaineopiskelijoilla ihan eri tasoa kuin sivuaineopiskelijoilla.

[bodyguard]

Ei liity aiheeseen mutta toisaalta tuntuu että moni pitää enemmän itselleen sellaista mielikuvaa "noista hiljaisista hissukoista" ja ittestään kauheasti kokeneena pahiksena. Ihan kun se koulumenestys tarkottaisi sitä että elämä on tylsää tai että jos ei juo assalla kiljua joka perjantai niin se elämä on ollut köyhää ja tylsää. Toisten elämästä nyt on aika vaikea sanaoa ulkopuolisen kauheasti muutenkaan joten miksi verrata sitä omaa elämää toisiin?

Kyllä se yleensä sitä tarkoittaa, että ei ole niiden elämän varjopuolten kanssa ollut tekemisissä. Esimerkiksi kaikki kenet tunnen jotka ovat kirjoittaneet tosi hyvin ovat omanneet ehjän perheen. Mun mielestä on vaan hyvä juttu että näin on, ei se elämästä mitenkään köyhää tai tylsää tee.

Joo, toki. En sulle tai Mikalle tota viestiä toki osottanutkaan. Olen samaa mieltä tuosta. Tuossa taannoin (tai joku 2 vuotta sitten) luin Jamie O' Keefen kirjan "What makes tough guys tough" ja kyllä siinä melkoinen yksimielisyys saavutettiin siihen että tietynlaisella nuoruudella on vaikutus. Okei, ei ihan sama asia mutta ainakin viistää samaa aihetta. Tuota arvottamista vaan näkee aika usein ja se on vähintään hassua.

Mutta ei tää tietysti taaskaan liity aiheeseen