Kari Aittomäki kirjoitti:
Niinku viisas mies sanoo, ainoastaan itseoppineet on oppineita.
Muut on opetettuja.
Jokainen "opetettu" on tehnyt oppimistyön itse. Kaikki lukevat. Paljon. Jos ei lue, ei saa ikinä sitä pohjaa, jolla muut toimivat - toimii vain sillä pienellä pläntillä, jonka itse saa. Valtaosalle tämä toki riittää, mutta pidemmälle ei sillä "itseoppimisella" pääse. Jostain tieto on haettava. Se taas on yksi hailea, toimiiko motivaattorina koulu tai oma kiinnostus - samat kirjat, samat elokuvat ja sama pohja tulee kuitenkin. Sille rakennetaan.
Ja juu, elokuva, musiikki, peli, tanssi jne. vievät hyvin usein mukanaan. Enkä nyt usein analysoikaan muuta kuin mukaanvientiä ja siitä tullutta oloa. Tämä foorumi on niitä alueita, joissa tuo on oletus.
Sitten kun avataan, avataan kunnolla. Arvostelujen tekeminen on kevyttä kauraa. Kun elokuvasta tai muusta mediatuotteesta tehdään ihan pohjaan asti raapaiseva media-analyysi, homma menee rujoksi. Kun vedetään sekä kirveellä että pipetillä ja sitten preparaattilasilla vielä pipettituloksetkin jaetaan purkkeihin, poltetaan ja nuuhkitaan savua. Öppnas här, sano.
Jaa että hyötyäkö? No, jumalauta. Oppii, miten mediaa otetaan vastaan. Mitkä ovat ne vastaanottoelementit. Miten vastaanotto rakentuu. Miten kerronta rakentuu. Ja muita yksityiskohtia. Myös täysin uusia juttuja paperilla - joita sitten käytetään jatkossa kokemuksia luodessa. Enää junan saapuminen asemalle ei ole kova juttu eikä mikä tahansa riitä rääpäisemään sontaa pöksyyn elokuvatyypille. Silloin luetaan vähän tutkimuksia. Ja lopputulos - sen kaiken muun lisäksi - ovat ne mestariteokset tai edes vähän myyvemmätkin teokset.
Tuota en kuitenkaan tee kun kirjoitan elokuvasta, pelistä, kirjasta tai muusta
arvostelua. Se menee hukkaan. Pidän silti tärkeänä sitä mahdollisuutta, että
voin tehdä niin. Se myös tuo parhaimmillaan syvyyttä arvosteluun siinä määrin, että pelkällä kokemusperäisellä meiningillä on turha yrittää edes lähelle.
Median omakohtaiseen kokemukseen perustuva arviointi on vain niin järjettömän ohut asia. Se riittää foorumeille, riittää Benjamin Buttonin kehumiseen ja riittää arkeen.
Se ei vain avaa yhtään sitä, miksi BB on kova leffa. Tai että miksi itse kokee sen olevan kova leffa. Vaikka ehkä pitäisi. Itselle palkintona.
Eikä se, että osaa suolistaa leffan, vähennä nautintoa. Väitän jopa, että se jossain määrin avaa sen.
Ilman taiteen analyysiä valtaosa taiteesta olisi jäänyt syntymättä.