Sienestäminen

[Mika]

Aika ikäviä uutisia nämä.

Ainakin kahdeksan ihmistä on tänä syksynä joutunut sairaalaan vakavan sienimyrkytyksen vuoksi, ilmenee STT:n sairaanhoitopiireille tekemästä kyselystä.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä on hoidettu kolmea valkokärpässientä syönyttä. Potilaat ovat olleet kriittisessä tilassa, mutta he paranevat jo hyvää vauhtia.

Hämeenlinnassa Kanta-Hämeen keskussairaalassa iäkäs nainen kuoli viikonloppuna syötyään valkoista kärpässientä. Lisäksi samassa sairaalassa on hoidettu murrosikäistä poikaa ja tämän äitiä.

[Jaawa]

En ikinä, enkä meinaa. Toiset sanoo että ois fiksua edes tuntea sienet, että mitä voi syödä.

Mä sanon että jos se post-apokalyptinen maailma tulee,
niin mä vedän vaa spontaanin autokannibalisaation käyntiin.

[Kalle Koskinen]

Tykkään sienien keräämisestä todella. On se kiva vaania niitä vikkeliä suppilovahveroita ja lopulta kun ne saa kiinni, niin ilokseen huomaa niiden olleen liikkeellä isolla porukalla. Plus metsässä oleminen muutenkin on aina pirun miellyttävää. Harmi vain, etten tunne täällä päin mitään sienipaikkoja.

Suppilovahverot ja kanttarellit ovat suosikkejani. Kastiketta, keittoa, salaattia... Perhana, nyt tuli nälkä!

[Esa Tyynismaa]

En syö sieniä,eli en kerää niitä.Kakarana jouduin silti keräämään muun perheen mukana,mutta en koe silti moisesta traumaantuneeni.Puolukoiden poimiminen olikin sitten jo ihan eri asia.Niitä menee ämpärilliseen niin pirun monta,ja ovat kertakaikkisen oksettavan makuisiakin.

[AlexMachine]

Sinänsä paradoksaalista että olen etevä löytämään kanttarelleja, mutta en halua syödä mitään sieniä, en vain pidä niiden hajusta, mausta, koostumukseta.
Naisystävä kyllä kiittää jos tuon niitä, saatan jopa kokata sille niistä jotain herkkuja, mutta jää minulta syömättä.

Itseasiassa pitäisi mennä Kyrsii-ketjuun, mutta minkä ihmeen takia joka ikisessä lounasruokalassa/ravintolassa pitää niitä limaisia säilykeherkkusieniä tunkea lähes joka ruokaan, varsinkin niihin johon sienet EIVÄT kuulu. Yleensä vielä niin että listassa lukee vaikka pasta Bolognese, sitten ajat lounaalle parin kilometrin päähän, kuola jo suusta valuen, kun saat kauhottua ruoan lautaselle huomaat että mitäs siellä kelluskelee, sieniä stana, niin paljon ettei jauhelihaa edes erota niitten alta. Revi siitä sitte kulinarista nautintoa kun ruoka tunkee mahasta väärään suuntaan.
Olenkin ajattellut monen samoin ajattelevan kaverini kanssa perustaa "Sienet on stanasta" yhdistyksen.

Mutta, sienestän, joskus, jos osun apajille.

[bodyguard]

Muutaman kerran kaiketi. Ainakin koulussa ja voi olla etta vanhemmatkin ovat moiseen hommaan joskus laittaneet.

Sienet on hyvia.

[bantza]

En ole koskaan sienestänyt. En laske koulun biologian tunteja sellaiseksi. Nykyään en osaa varmuudella tunnistaa kuin punakärpässienen. Ja vain niitä sieniähän sai kerätä, mitkä tuntee. Punakärpässienestä saatavat tripit kuitenkin saattavat aiheuttaa ikävää pahoinvointia ja ripulia, joten taidan jättää kuitenkin väliin.

[navajas]

Viimeksi tänään. Hauskaa puuhaa ja ilmaista ruokaa jota ei ole tehoviljelty. Eli aika usein tulee käytyä. Lähinnä kanttarelleja, suppiloita, tatteja, lampaankääpiä ja orakkaita. Pitäisi kyllä laajentaa lisää. Huomenna pitäisi syödä kanttarelleja kuhan kera. Kummankin hinta 0 e.

[SkaNestori]

Itse käyn silloin kun vain tilanne sen suo. Ilmainen metsäruoka on hyvä asia.

Kaikemmaailman kantotuheroita minä poimiskelen sieltä. Hyviä ovat. Tykkään metsistä ja niitten tarjoamista ruuista. Paitti puolukoita inhoan kun ne ei minun värisokeeseen silmään näy. Pirulaiset.

[F. M. Luder]

en halua syödä mitään sieniä, en vain pidä niiden hajusta, mausta, koostumukseta.

Sama kuin yllä. En siis myöskään sienestä. Sinänsä se metsässä kulkeminen ja sienten kerääminen olis varmaan mukavaa puuhaa, mutta turhaa tosiaan kun en niitä ällötyksiä kumminkaan söis.

[Verr]

Kävin toissapäivänä. En löytänyt kuin muutaman kangashaperon.

[Nade]

Minä en ole koskaan sienestänyt. Mielelläni keräisin niitä, mutta kun en osaa enkä uskalla ottaa riskejä.
Joskus joku tuttu lupautui opettamaan minulle sienestystä, mutta koskaan ei ole aikaa.
Ostan niitä mielelläni ja syön aina kun on tilaisuus. Kaikki sienet maistuvat paitsi purkkiherkkusienet, jotka ovat jotenkin epäluonnonmukaisen makuisia.

[Joni Samanen]

Tälläkin hetkellä pakastin pullottelee kantarelleista, lampaankäävistä, orakkaista ym..

Om nom.

On muuten hauska mitä jossain sienikirjoissa ensimmäisena sanotaan:

1. Kerää vain niitä sieniä jotka tunnet.
2. Opettele tunnistamaan kaikki myrkkysienet.

....

[Elina]

Kakarana jouduin silti keräämään muun perheen mukana,mutta en koe silti moisesta traumaantuneeni.Puolukoiden poimiminen olikin sitten jo ihan eri asia.Niitä menee ämpärilliseen niin pirun monta,ja ovat kertakaikkisen oksettavan makuisiakin.

+ 1!!! Pentuna pakotettiin aina sienimetsään, puolukkametsään, mustikkametsään. Kaikkee on kerätty, tuntikaupalla, väkipakolla, paljon Ei se nyt välttämättä tietenkään ole ollut vanhemmillekaan herkkua raahata 3-4 kitisevää kakaraa tuntikausia itikkaisessa metsässä, mutta perheen yhdessäoloa tietty sekin (tosin yleensä oltiin iskän perässä siellä, kun se tunsi kaikki lähitienoon metsät ja tiesi aina ilman karttaa, että missä oltiin). Ja kotipihasta on tietty kerätty kaikenlaista muuta marjaa ja mansikkatilalla käyty poimimassa itse kaikki talven mansikkavarastot (se oli ihan kivaa, kun sai syödä itsensä samalla ähkyyn mansikoista, ainoastaan ne paarmat siellä haittasi).

Nyt tässä tulee mentyä aina pyörällä sadon aikaan jollekin Tampesterin toreista ja sieltä on helppo puolessa minuutissa poimia muutama rasiallinen

[nassesetä]

Millainen on sienten ravitsemuksellinen koostumus? Pärjäisikö kauan syömällä pelkkiä tatteja?