Rakastuminen

[Mika]

Jep, tuo on oikeastaan paraatiesimerkki siitä kielen vaikutuksesta, jossa ensimmäisessä viestissäni mainitsin.

Nyt menee täysin mutuiluksi kahdeltakin osin, mutta katsoisin että malluainen on nuori sälli, jonka kieleen on vaikuttanut enemmän englanti kuin vaikka minun ikäluokkani arkikieleen. Minun ikäiseni eivät juurikaan edes käytä rakastaa-verbiä, koska se on sen verran pyhä, että se on varattu vain sille puolisolle. Ikäluokkani tykkää hyvästä ruoasta ja Sorbuksesta ja sen sellaisesta, mutta rakastaa vain puolisoaan tai lapsiaan, mutta sittenkään tätä ei tarvitse sanoa ääneen, koska se olisi noloa ja koska kaikki tietävät sen muutenkin.

Maailma muuttuu, Eskoseni.

[Riku Ähvä]

En ole koskaan ollut rakastunut, mutta pari kertaa olen kyllä ollut ihastunut.

Nimimerkki: Sitä Oikeaa Etsimässä

[Poika]

Tietääkseni olen rakastunut kolme kertaa. Edellisessä elämässäni kerran ja tässä nykyisessä elämässäni kaksi kertaa...samaan Tyttöön molemmat kerrat.

[Tohtori Krabola]

Kaksi kertaa. Kummallakin kerralla kolahti ihan kunnolla.

[Jussi Häkkinen]

Kolmesti on se saatanan jousikerubi osunut. Viimeisimmän kariutumisen jälkeen ei ilman terapiaa noustu.

Jos joku ampuu siivekkään, jousipyssyä kantavan kerubintekeleen sorsana, saa minulta kaatokaljat.

[Jussi Häkkinen]

Ihastunut olen sitten vähintään useita kymmeniä kertoja. Joskus myös ulkoisesta olemuksesta ponnahtaen. "Rakas" -sanan käyttö, kuten Mika mainitsikin, vaatii jo melkoisen pitkän hauduttelun. Vaikka mitään konkreettisia aikoja ei voikaan sanoa, pitänee todeta etten nyt parin kuukaudenkaan jälkeen kovin helposti usko käyttäväni R-sanaa. Sen verran on siinä latausta.

[weezydo]

Hyvinä päivinä rakastan kaikkea ja kaikkia.. Huonoina päivinä kiellän koko termin olemassaolon..

[Atomic]

Meni turvallinen tiistaipäivä,
tuiki tavalline keskiviikko,
tuttu torstaikin taisi mennä
koko vikko sitä samaa taas:
rauha maass'

Mä kävelen kadulla niin kuin nyt kadulla kävellään
kun sitten nään tän ilmestyksen
ensi silmäyksen myötä
saankin kädet täyteen työtä tässä rakkaudessa nähkääs

Meni muutamia viikkoja lisää
hurman hetkillä hulluus marssii sisään
ja kysyy: onkos täällä rakastavaisia
mä taisin tulla oikeaan paikkaan

ja niimpä nyt
sinä saat minut kiehumaan,
minä saan sinut kiehumaan
ja yhdessä asutamme maan jonka nimenä rakkaus on

Hulluuteen, tälläiseen kerta kerran jälkeen mukaan meen

menee toraillessa tiistaipäivä
mykkäkoulussa keskiviikko
torstai on epätoivoa täynnä
ja perjantaikin kovin pitkä

tästä kaikesta saa helposti kyllikseen
minne katsonkin aina punaista nään
mun pää paisuu
mä hakkaan sitä seinään
nään mustaa verkalleen

kunnes taas ymmärretään toisiamme
kunnes on lämpöa ja tahtoa auttaa
ja ymmärrystä niille joilla on vain niiden
tasainen kelkkamäki hautaan

Ja niimpä taas sinä saat minut juopumaan
minä saan sinut luopumaan
leikiten antautumaan tällä maalla,
jonka nimenä rakkaus on

eikä tässä yhtään missään
ole mitään normaaliuteen viittaavaa
rakkaus on pesti hulluuteen

eikä tässä yhtään missään
ole mitään normaaliuteen viittaavaa

Jarkko Martikainen


Kovin hyvin se on tuohon kiteytetty.

[sivarinlötkö]

Kolmesti on se saatanan jousikerubi osunut. Viimeisimmän kariutumisen jälkeen ei ilman terapiaa noustu.

Saako kysyä kuinka pitkä suhde oli?

Itsellä myös vähän palikat levisi viimeisimmän eron myötä. Jotenkin tuntuu että nää on miehille paljon pahempia paikkoja kuin naisille... :S

[Jussi Häkkinen]

Kolmesti on se saatanan jousikerubi osunut. Viimeisimmän kariutumisen jälkeen ei ilman terapiaa noustu.

Saako kysyä kuinka pitkä suhde oli?

Kuusi vuotta. Piti kasata jotakuinkin kaikki elämässä uudelleen. Ja pistää jokunen juttu uusiksikin kun ei ollut enää mitään, mistä kasata. Otti melkoisen tovin. No, nyt on - etten sanoisi - parempi kokonaisuus kasassa.

Itsellä myös vähän palikat levisi viimeisimmän eron myötä. Jotenkin tuntuu että nää on miehille paljon pahempia paikkoja kuin naisille... :S

Olen nähnyt vastaavaa molemmilla puolin, mutta toki hieman tuohon suuntaan sekin otanta osviittaa antaa.

[heian]

Jotenkin tuntuu että nää on miehille paljon pahempia paikkoja kuin naisille... :S

Mä taas sanoisin päinvastoin sen perusteella mitä oon nähnyt. Mut varmaan molemmista sukupuolista löytyy niitä, joille on ollu tosi vaikee paikka se ero.

[Mika]

Voisiko olla niin, että se joka (normaalioloissa) jätetään, usein kokee tilanteen raskaampana?

[Paappa]

Voisiko olla niin, että se joka (normaalioloissa) jätetään, usein kokee tilanteen raskaampana?

No aika todennäköisesti. Häveten täytyy myöntää, että ensimmäisen jätetyksi tulemisen jälkeen taisin aina olla se, joka jätti. Ilmeisesti jätetyksi tuleminen otti aika koville enkä varmasti ollut kovin ehjä ja aikuinen ihminen silloin.

Omalla kohdalla voisin sanoa, että ehkä kaksi tai kolme kertaa on rakastuminen osunut kohdalle. Vaikka tuota sanaa on tullut käytettyä useamminkin, ei näin jälkeenpäin ajatellen olisi ollut syytä. Viimeinen on jatkunut jo yli 20 vuotta. Kesällä tuli jo avioliittoakin 20 täyteen.

[Jorge]

Ikäluokkani tykkää hyvästä ruoasta ja Sorbuksesta ja sen sellaisesta, mutta rakastaa vain puolisoaan tai lapsiaan, mutta sittenkään tätä ei tarvitse sanoa ääneen, koska se olisi noloa ja koska kaikki tietävät sen muutenkin.

No samaa ikäluokkaa olemme, mutta olen kyllä sitä mieltä, että tuo Sopasta tykkääminen on enemmän sellainen sosiaali- kuin ikäluokkajuttu, ja siksi sitä ei oikein tohdi ääneen sanoa....

mutta mielestäni toista ihmistä ei voi rakastaa ennen kuin hänet tuntee ja ennen kuin se rakastumisen huuma on jo jäänyt taakse ja yhteiselo arjessa on nykyhetkeä.

Tuossa kyllä on perää ja jossain vaiheessa tulee eteen se, että pitää päättää rakastavansa, vaikka helpommalta sillä hetkellä tuntuisi lopettaa koko juttu ja kävellä ulos lopullisesti. Kun yhteiselämä ja se toisen persoona ei vain aina ja kaikkina hetkinä tunnu kovinkaan hyvältä.

Uskoisin, että monella (useimmilla?) on nämä jutut edessään pidemmissä suhteissa.

[Jussi Häkkinen]

Voisiko olla niin, että se joka (normaalioloissa) jätetään, usein kokee tilanteen raskaampana?

Näin mitä todennäköisimmin on. Toiselle osapuolelle vastaus siihen suurimpaan kysymykseen - "miksi" - on selvä, eikä vastaavaa impaktia mm. itsetuntoon tule. Jättävä osapuoli on myös kyennyt valmistautumaan tilanteeseen, toinen osapuoli taas on usein vaiheessa, jossa hän vahvasti hakee keinoja, joilla vaakalaudalla oleva suhde voitaisiin pelastaa.

Jättämisen seurauksena syntyy usein sitoutumiskammoa - ja siitä seurauksena joillekin sitoutumiskammokammoa.

Omalla kokemuksella, tuttavaotannalla ja heidän vastaavien otantojensa perusteella klassinen kaava, jonka mukaan suhteen ohitse pääseminen kestää suhteen jälkeen n. puolet suhteen kestosta, pitää kohtalaisen hyvin paikkaansa. Tämä ei toki estä muihin tutustumista, ihastumista ja rakastumistakin, mutta jotakuinkin tuon ajan tiimoilla entisen suhteensa "miksi" -kysymys ja muut jäljellejääneet epäkohdat ovat siinä määrin laimentuneet, että niillä ei ole enää väliä.