Avautuminen: Itsekeskeisyys ja liika hyvinvointi - ennen oli paremmin

[SotaRonsu]

Esimerkkinä kylätalo, johon tehdään kyläläisille myös liikuntatilat punttisalin lisäksi. Kylältä löytyy myös pururata (valaistu).

Hmm, miksi tällaisia projekteja pitäisi toteuttaa kun näitä löytyy käytännössä jokaisesta kaupungista eri yhteisöjen ylläpitäminä. Joskus jopa kaupungin.

Siksi kun ei haluta lähteä sinne kaupunkiin asti maksamaan mansikoita samasta minkä voi tehdä itse lähempänä ja ehkä jopa edullisemmin.

Mm. sellainen perusasia kuin ruoka - jos siis syö mitään "potut ja läskisoosi" -sarjaa kummempaa - on maalla huomattavan kallista. Tämä johtuu jo pienemmistä yksiköistä ja vaihdosta. Vaatetuspuolella törmätäänkin sitten moninkertaisiin hintoihin. Muissa tuotteissa ns. "mennen kauden mallit" maksavat usein enemmän kuin uudet mallit kaupungissa.

Oman aktiivisuutensa puitteissa maalla on tilaa pitää omaakin peruna- ja porkkanamaan kulmaa ja myös erilaista säilömistä voi kokeilla. En ole kyllä ruuan hinnassa huomannut mitään järin suurta eroa kaupoissa. Eri juttu tietysti jos on joku erityisruokavalio. Sitäkö sitten tarkoittanet?

Törmäät ehkä naapuriisi yhteisissä harrastuksissa. Siitä tietää. Ei se sonnanjauhanta autuaaksi tee.

Ei, mutta se tekee ilmapiirin edes vähän rennommaksi. Ja vaikka sitä tervehtisi tai joskus jokusen sanan sanoisi, niin ei se sitä tarkoita, että joka päivä pitäisi jutulle jäädä.

Kun minusta tuo tervehtiminen kuuluu ihan tavallisiin kohteliaisiin tapoihin.

Kyllä minäkin usein nyökkään portaikossa ohi kulkeville - napit korvillani musiikkia kuunnellen. En jää kyselemään, onko Mustikki lypsänyt.

Ks. edellinen.
Se nyökkäyskin on sentään jo edes jonkunmoinen noteeraaminen, että hei tossa meni joku ihminen. Pelkkä seinien tuijottelu on jo sitten oma lukunsa.

On se ihan normaalia - kun kommunikaatioon on joku syy. Olen savolaisjuurinen ja puhun (sekä kuuntelen) mieluusti omissa yhteisöissäni. En kuitenkaan näe tarpeelliseksi tutustua ihan jokaiseen ihmiseen täällä 176200 ihmisen kylässä, enkä edes naapureihini - joita niitäkin talossa piisaa. Ne vaihtuvat kuitenkin eikä minulla ole heidän kanssaan (todennäköisesti) muuta yhteistä kuin asuintalo.

No joo vaihtuvuus on varmasti joissain paikoin aika suurta. Siinä mielessä tämä kerrostalo missä asun/asumme on ehkä vähän poikkeuksellinen, koska täällä ei ole paljonkaan muuttoliikennettä. Useamman vuoden ajalta jotenkin jo tunteekin osan asukkaista. Itsepintaisesti tervehdin kyllä silti tuoreemmatkin tulokkaat. Ja ketjun aiheeseen vähän palatakseni - jeesaan yhtä lailla jos tarvetta ilmenee.

On vaan pakko ymmärtää erilaisuutta ja erilaisia yhteisöjä - ja jeesata sitä omaa yhteisöään - jos asuu hemmetinmoisessa ihmismäärässä.

Olen hiukkasen eri mieltä. Kaupungissa kyllä pärjää, vaikka ei jeesaisi yhtään ketään. Siellä pääsee pelkällä rahallakin jo aika pitkälle. On jossain määrin jopa varaa kusta jonkun muroihin, kun löytyy aina joku uusi höynäytettävä joka ei sua tunne. Pienemmillä kylillä sana kulkee paremmin ja kertaalleen menetettyä mainetta ei enää korvaa mikään. Kyllä ne kaikkein mehevimmät apajat olla itsekäs on juuri siellä missä on paljon ihmisiä.

[Jussi Häkkinen]

Esimerkkinä kylätalo, johon tehdään kyläläisille myös liikuntatilat punttisalin lisäksi. Kylältä löytyy myös pururata (valaistu).

Hmm, miksi tällaisia projekteja pitäisi toteuttaa kun näitä löytyy käytännössä jokaisesta kaupungista eri yhteisöjen ylläpitäminä. Joskus jopa kaupungin.

Siksi kun ei haluta lähteä sinne kaupunkiin asti maksamaan mansikoita samasta minkä voi tehdä itse lähempänä ja ehkä jopa edullisemmin.

Öö, siis, jos asuu kaupungissa, ei tarvitse lähteä sinne. Käsitykseni mukaan nyt on kyse eri asuinpaikoista ja niiden "yhteisöllisyydestä". Eli siis: kaupungissa asuville näitä mahdollisuuksia on yleensä tarjolla ihan ilman projektejakin niiden yhteisöjen ansiosta.

Oman aktiivisuutensa puitteissa maalla on tilaa pitää omaakin peruna- ja porkkanamaan kulmaa ja myös erilaista säilömistä voi kokeilla. En ole kyllä ruuan hinnassa huomannut mitään järin suurta eroa kaupoissa. Eri juttu tietysti jos on joku erityisruokavalio. Sitäkö sitten tarkoittanet?

Käytännössä tavallista monipuolista ruokaa - tai ihan mitä tahansa ruokaa. Valikoima on kaupungissa suurempi, oli ruokavalioita tai ei. Ostomäärien vuoksi ruoka on myös yleensä halvempaa kaupungin kaupoissa kuin maaseudun kaupoissa.

Ei, mutta se tekee ilmapiirin edes vähän rennommaksi. Ja vaikka sitä tervehtisi tai joskus jokusen sanan sanoisi, niin ei se sitä tarkoita, että joka päivä pitäisi jutulle jäädä.

Onko ilmapiiri nyt siis jotenkin erityisen painostava tai vaikea? Etkö koe rentoutta päivittäisessä elämässäsi muissa yhteisöissä?

Olen hiukkasen eri mieltä. Kaupungissa kyllä pärjää, vaikka ei jeesaisi yhtään ketään. Siellä pääsee pelkällä rahallakin jo aika pitkälle. On jossain määrin jopa varaa kusta jonkun muroihin, kun löytyy aina joku uusi höynäytettävä joka ei sua tunne.

Totta. Tähänkin elämänmuotoon on siis mahdollisuus. Minusta tuo on lopulta positiivista - voi valita, elääkö yksin vai ei ja lisäksi yhteisöt valitessaan voi valita yhteisönsä - toisin kuin maaseudulla, jossa yleensä on vain se yksi suhteellisen kapealinjainen yhteisö.

Pienemmillä kylillä sana kulkee paremmin ja kertaalleen menetettyä mainetta ei enää korvaa mikään. Kyllä ne kaikkein mehevimmät apajat olla itsekäs on juuri siellä missä on paljon ihmisiä.

Niin, lisäksi maaseudulla voidaan näppärästi juoruilemalla ja muilla keinoilla savustaa kuka tahansa - syystä tai syyttä - pois yhteisöstä ihan vain sen takia, että hän on hieman erilainen. Ehanaa.

Minusta itsekkyyden mahdollisuus on myös tärkeä optio. Myönnän soveltavani sitä mahdollisuutta joskus, omien yhteisöjeni ulkopuolella (tai niiden tarjoamien mahdollisuuksien turvin). Sitä kutsutaan valinnanvaraksi.

[SotaRonsu]

Siksi kun ei haluta lähteä sinne kaupunkiin asti maksamaan mansikoita samasta minkä voi tehdä itse lähempänä ja ehkä jopa edullisemmin.

Öö, siis, jos asuu kaupungissa, ei tarvitse lähteä sinne. Käsitykseni mukaan nyt on kyse eri asuinpaikoista ja niiden "yhteisöllisyydestä". Eli siis: kaupungissa asuville näitä mahdollisuuksia on yleensä tarjolla ihan ilman projektejakin niiden yhteisöjen ansiosta.

Mutta jos ei muista syistä halua siellä kaupungissa asua, niin silloin kai on viisainta järjestää niitä projekteja. Hyvä asia, että niinkin voi tehdä.

Käytännössä tavallista monipuolista ruokaa - tai ihan mitä tahansa ruokaa. Valikoima on kaupungissa suurempi, oli ruokavalioita tai ei. Ostomäärien vuoksi ruoka on myös yleensä halvempaa kaupungin kaupoissa kuin maaseudun kaupoissa.

Näinhän se usein on. Tosin ruuan halpuus tai valikoimat nyt ei sinänsä ole itselleni mikään erityinen pointti asuinpaikan valinnassa. Syrjäseuduilla asuessa joutuu joka tapauksessa yleensä omistamaan auton, ja sitten kun kauppaan mennään niin sinne voi mennä koko viikon sapuskatarpeet mielessään kaupunginkulmille. Näinhän se aika usein toimiikin. Pienemmät ja akuutimmat tarpeet käy sitten hakemassa siitä kotinurkilla (ehkä) olevasta pikkukaupasta.

Onko ilmapiiri nyt siis jotenkin erityisen painostava tai vaikea? Etkö koe rentoutta päivittäisessä elämässäsi muissa yhteisöissä?

No ilmapiiri on "kaupunkilainen".

Olen hiukkasen eri mieltä. Kaupungissa kyllä pärjää, vaikka ei jeesaisi yhtään ketään. Siellä pääsee pelkällä rahallakin jo aika pitkälle. On jossain määrin jopa varaa kusta jonkun muroihin, kun löytyy aina joku uusi höynäytettävä joka ei sua tunne.

Totta. Tähänkin elämänmuotoon on siis mahdollisuus. Minusta tuo on lopulta positiivista - voi valita, elääkö yksin vai ei ja lisäksi yhteisöt valitessaan voi valita yhteisönsä - toisin kuin maaseudulla, jossa yleensä on vain se yksi suhteellisen kapealinjainen yhteisö.

En muuta pyrkinyt sanomaankaan kuin sen, että noin ylipäätään itsekkyyden esiintyminen on sen takia yleisempää kaupungissa, koska siellä on siihen paljon paremmat mahdollisuudet. Väittämättä tosiaan silti, että kaikki siellä olisivat omaan napaansa tuijottajia.

Pienemmillä kylillä sana kulkee paremmin ja kertaalleen menetettyä mainetta ei enää korvaa mikään. Kyllä ne kaikkein mehevimmät apajat olla itsekäs on juuri siellä missä on paljon ihmisiä.

Niin, lisäksi maaseudulla voidaan näppärästi juoruilemalla ja muilla keinoilla savustaa kuka tahansa - syystä tai syyttä - pois yhteisöstä ihan vain sen takia, että hän on hieman erilainen. Ehanaa.

Tuohon savustamiseen en kyllä ole itse käytännössä koskaan törmännyt. Mikä tuollainen syy/tekosyy nyt sitten voisi olla? En tosiaan tiedä, mutta jotenkin kuvittelisin kyllä, että siellä korvessakin saa ihan rauhassa olla erilainen jos ei sitä erityisyyttään ala kaikille muille paasaamaan tai vaatimaan jonkunlaista erityiskohtelua.

Minusta itsekkyyden mahdollisuus on myös tärkeä optio. Myönnän soveltavani sitä mahdollisuutta joskus, omien yhteisöjeni ulkopuolella (tai niiden tarjoamien mahdollisuuksien turvin). Sitä kutsutaan valinnanvaraksi.

Eipä sitä valinnanmahdollisuutta keneltäkään kieltää voikaan. Kaikki ovat joskus hiukan itsekkäitä ja se nyt kai on ihan tervettäkin. Jotkut ovat pienissä asioissa ja jotkut vähän isommissa. Joillakin siitä tulee elämän johtolanka. Kaikki on hyvin kunhan minulla on kaikki hyvin. Minä olen suosittu, minä olen rikas ja minä sitä minä tätä. Sellaiset ihmiset ovat sanoinkuvaamattoman ankeaa seuraa ja niitä tuntuu riittävän. Tai ne joille ulkonäkö on niin tärkeää, ettei voi mennä edes pihalle roskia viemään tälläämättä itseään viimeisen päälle. Hohhoijaa. Näistä tapauksista jo voisi toivoa, ettei niitä enää ainakaan lisää siunaantuisi. Heikolta tosin näyttää.

[Jussi Häkkinen]

Tuohon savustamiseen en kyllä ole itse käytännössä koskaan törmännyt. Mikä tuollainen syy/tekosyy nyt sitten voisi olla?

Eri puolueen julkinen kannattaminen, lasten eriväriset vaatteet, pukeutumistyyli, väärä asuintalo, väärä synnyinpaikkakunta, harrastukset, seksuaalinen suuntaus, eri ruokavalio, eri elämäntyyli (esim. sinkku jolla on runsaasti irtosuhteita)...jne.

En tosiaan tiedä, mutta jotenkin kuvittelisin kyllä, että siellä korvessakin saa ihan rauhassa olla erilainen jos ei sitä erityisyyttään ala kaikille muille paasaamaan tai vaatimaan jonkunlaista erityiskohtelua.

Niin, eli ei erotu joukosta mitenkään ja jos on erilainen, kätkee sen?

Eipä sitä valinnanmahdollisuutta keneltäkään kieltää voikaan. Kaikki ovat joskus hiukan itsekkäitä ja se nyt kai on ihan tervettäkin. Jotkut ovat pienissä asioissa ja jotkut vähän isommissa. Joillakin siitä tulee elämän johtolanka. Kaikki on hyvin kunhan minulla on kaikki hyvin. Minä olen suosittu, minä olen rikas ja minä sitä minä tätä. Sellaiset ihmiset ovat sanoinkuvaamattoman ankeaa seuraa ja niitä tuntuu riittävän. Tai ne joille ulkonäkö on niin tärkeää, ettei voi mennä edes pihalle roskia viemään tälläämättä itseään viimeisen päälle. Hohhoijaa. Näistä tapauksista jo voisi toivoa, ettei niitä enää ainakaan lisää siunaantuisi. Heikolta tosin näyttää.

No, minusta on hyvä, että on tilaa sekä ns. itsekkäille/itsenäisille ja yhteisöllisille ihmisille. Lisäksi nuo kuvaamasi "itsekkyyden" tyylit voivat esiintyä hyvinkin yhteisöllisillä ja sosiaalisilla ihmisillä joissakin yhteyksissä. On myös muistettava että yksilöllisyys ja minälähtöisyys ovat sen yhteisöllisyydenkin perusajatus - yhteisö on monta minää jotka jakavat hieman asioita toistensa kanssa tukeakseen toisten minuuksia. Mielestäni tässäkin ketjussa kuvatut yhteisöllisyyden edut ovat nimenomaisesti minälähtöisiä.

Ja mitä vikaa siinä on, jos laittaa asialliset vaatteet päälle mennäkseen lähikauppaan tai siihen pihalle? Onko sellainen ihminen jotenkin lähtöarvoisesti huonompi tai itsekeskeisempi - vai voisiko olla, että hän vain harrastaa vaatteita?

En tajua. Miksi toisen tyylikäsitys tekee hänestä huonomman ihmisen? Siksikö, että itsestä se tuntuu pynttäytymiseltä ja esittämiseltä...joka, hmm, taitaa olla kateuden ilmentymää, koska ei itse vaivaudu. Sehän on, herttinen, itsekästä.

[Kristian Hyvärinen]

Lisäisin vielä muuten sellaisen seikan, että maaseudulla asuminen on oikeasti ihan eri lailla hienoa, kun asuu omakotitalossa. Se on toki vaivalloista, kallista ja vaativaa, mutta esimerkiksi rivitaloasumisessa tavallaan tulevat sekä kaupunki- että maalaisasumisen huonot puolet. Meillä kävi juuri niin, että yhteisön umpimielisyys korostui entisestään, köyhyydestä tehtiin pilaa (siis muiden savustamisien lisäksi) eikä omaa rauhaa ollut ollenkaan.

Onhan siinä paljon tuurista kiinni. Meillä ei ollut hyvä tuuri.

[SotaRonsu]

Eri puolueen julkinen kannattaminen, lasten eriväriset vaatteet, pukeutumistyyli, väärä asuintalo, väärä synnyinpaikkakunta, harrastukset, seksuaalinen suuntaus, eri ruokavalio, eri elämäntyyli (esim. sinkku jolla on runsaasti irtosuhteita)...jne.

Erilaisuus vaatii aina vähän rohkeutta. Vielä enemmän, jos on ainoa ryhmästä poikkeava. Jos ei kestä veetuilua niin sitten pitää varmaan karata vähin äänin paikalta. En nyt sittenkään usko, että kukaan on pakotettu muuttamaan pois noiden asian takia.

Niin, eli ei erotu joukosta mitenkään ja jos on erilainen, kätkee sen?

Eikun on ihan rauhassa ja kestää sen veetuilun. Siinä punnitaan ne aatteet ja todellinen vahvuus.

Mielestäni tässäkin ketjussa kuvatut yhteisöllisyyden edut ovat nimenomaisesti minälähtöisiä.

Onko mitään, mikä olisi täydellisen epäitsekäs teko?

Ja mitä vikaa siinä on, jos laittaa asialliset vaatteet päälle mennäkseen lähikauppaan tai siihen pihalle? Onko sellainen ihminen jotenkin lähtöarvoisesti huonompi tai itsekeskeisempi - vai voisiko olla, että hän vain harrastaa vaatteita?

En tajua. Miksi toisen tyylikäsitys tekee hänestä huonomman ihmisen? Siksikö, että itsestä se tuntuu pynttäytymiseltä ja esittämiseltä...joka, hmm, taitaa olla kateuden ilmentymää, koska ei itse vaivaudu. Sehän on, herttinen, itsekästä.

Ehkä tuo tulee jostain niin syvältä arvomaailmasta, että menee ikuisuus sen selvittämiseen. Minulle vaatteilla on käyttöarvo muttei niinkään jotain statusarvoa. Ei se itseään joka paikkaan puunaava ihminen sen huonompi tai parempi ole kuin muutkaan, mutta en käsitä mikä siinä touhussa on oikeasti ideana? Tuntuuko joistakin oma olemus tosiaan niin susirumalta että ei voi mennä ihmisten ilmoille alta kahden tunnin peilin edessä vatvomisen?

[bodyguard]

Eri puolueen julkinen kannattaminen, lasten eriväriset vaatteet, pukeutumistyyli, väärä asuintalo, väärä synnyinpaikkakunta, harrastukset, seksuaalinen suuntaus, eri ruokavalio, eri elämäntyyli (esim. sinkku jolla on runsaasti irtosuhteita)...jne.

Erilaisuus vaatii aina vähän rohkeutta. Vielä enemmän, jos on ainoa ryhmästä poikkeava. Jos ei kestä veetuilua niin sitten pitää varmaan karata vähin äänin paikalta.

Eikohan ne maalaisuuden "edut" kiteydy noissa SotaRonsun lausunnoissa aika hyvin. Tosin epaselvaksi jai etta oliko tarkoitus nyt puolustaa maaseutua vai kaupunkia

[Janne Puputti]

Kukaan ei sitten ymmärtänyt MTJ:n kirjoittamaa. Myös oman kokemukseni mukaan maaseudulla saa olla kyllä erilainen, yhteisöstä toki voi joutua ulkopuolelle, mutta yleensä siihen on syynä kusipäisyys. Sen suhteen ei kovin suvaitsevaisia olla.

[SotaRonsu]

Eri puolueen julkinen kannattaminen, lasten eriväriset vaatteet, pukeutumistyyli, väärä asuintalo, väärä synnyinpaikkakunta, harrastukset, seksuaalinen suuntaus, eri ruokavalio, eri elämäntyyli (esim. sinkku jolla on runsaasti irtosuhteita)...jne.

Erilaisuus vaatii aina vähän rohkeutta. Vielä enemmän, jos on ainoa ryhmästä poikkeava. Jos ei kestä veetuilua niin sitten pitää varmaan karata vähin äänin paikalta.

Eikohan ne maalaisuuden "edut" kiteydy noissa SotaRonsun lausunnoissa aika hyvin. Tosin epaselvaksi jai etta oliko tarkoitus nyt puolustaa maaseutua vai kaupunkia

Veetuilun kestäminen auttaa ihan molemmissa ympäristöissä. Ainakin jos sitä harrastaa toisille niin silloin pitää sietää sitä itsekin.

Kukaan ei sitten ymmärtänyt MTJ:n kirjoittamaa. Myös oman kokemukseni mukaan maaseudulla saa olla kyllä erilainen, yhteisöstä toki voi joutua ulkopuolelle, mutta yleensä siihen on syynä kusipäisyys. Sen suhteen ei kovin suvaitsevaisia olla.

Juuri näin. Ei siihen vaikuta puoluekanta tai se minkä väriset ja merkkiset kurahousut lapsella on päällä. Asustaa tuolla meidän tulevalla pikkuisella kotikylälläkin varsin kärkeviä mielipiteitä suomalaisesta elämänmenosta omaava ulkomaalaisperäinen henkilö, mutta siellä se vain on viihtynyt vuositolkulla vaikka välillä on vähän kurmuutettukin. Ja veetuiltu. Ja jotain aika poliittisesti vihertävääkin väkeä sieltä löytyy, hekin kauan aikaa asuneet paikkakunnalla. Seksuaalivähemmistön edustajiakin muuten, nyt kun oikein aloin miettiä. Joko he ovat kaikki niin yksinkertaisia etteivät ymmärrä sieltä tylyjen maalaisten keskeltä kurimuksesta lähteä pois tai sitten he kaikki vain viihtyvät siellä.

[Jussi Häkkinen]

Kukaan ei sitten ymmärtänyt MTJ:n kirjoittamaa. Myös oman kokemukseni mukaan maaseudulla saa olla kyllä erilainen, yhteisöstä toki voi joutua ulkopuolelle, mutta yleensä siihen on syynä kusipäisyys. Sen suhteen ei kovin suvaitsevaisia olla.

Juuri näin. Ei siihen vaikuta puoluekanta tai se minkä väriset ja merkkiset kurahousut lapsella on päällä.

No, on hienoa että olette löytäneet vaahtokarkkilandian. Tai että ainakin se näyttää sellaiselta. Eli maalaiskylän, jossa vapaus ja yhteisöllisyys on edes joiltakin aspekteiltaan lähelläkään sitä, mitä se kaupungissa on.

[NCP]

Kukaan ei sitten ymmärtänyt MTJ:n kirjoittamaa. Myös oman kokemukseni mukaan maaseudulla saa olla kyllä erilainen, yhteisöstä toki voi joutua ulkopuolelle, mutta yleensä siihen on syynä kusipäisyys. Sen suhteen ei kovin suvaitsevaisia olla.

Juuri näin. Ei siihen vaikuta puoluekanta tai se minkä väriset ja merkkiset kurahousut lapsella on päällä.

No, on hienoa että olette löytäneet vaahtokarkkilandian. Tai että ainakin se näyttää sellaiselta. Eli maalaiskylän, jossa vapaus ja yhteisöllisyys on edes joiltakin aspekteiltaan lähelläkään sitä, mitä se kaupungissa on.

Ihan oikeasti, jotkut asuvat mielellään maaseudulla. Eikä se ole Jussi sulta mitään pois. Suomessa on kuitenkin ihan perustuslaillinen vapaus valita asuinpaikkansa.

[Lehe]

Tjaa. Vapaus lienee suhteellinen käsite kaupungissakin. Sinänsä hauskaa, että nyt juuri maalaisyhteisöjä pidetään sisäänpäinlämpiävän juoppohulluuden ja kalliin asumisen tyyssijana, jossa mitään ei saa tehdä vapaasti. Mieleeni kyllä tulee muutamakin kyttääjä kerros- ja rivitaloyhteisöistä.

Bunkkerista rauhallisempaan ympäristöön muuttaneena pitää todeta, että molemmissa on puolensa. Jotenkin on sellainen olo, että kaupunkiasujat kokevat omaavansa enemmän oikeuksia, kun taas maalla asuvat enemmän velvollisuuksia. Se vaahtokarkki on juuri sitä, että naapurin kanssa voi jutellakin, vaikkei se seinän takana kolkutakaan. Omakohtaisesti maallla asumisen negatiivisia puolia on siitä poikivat ylimääräiset yllätykset, kuten esimekiksi tieyhteyksien pettämiset.

Toisaaltaan taas voin kävellä pihalla ilkimulki, illman pelkoa siitä, että naapurin kakarat saa psykoosin. Se kun ei nimittäin ole kaunis näky...

Asukoot kaupunkilaiset kaupungissa, niin jää maalaisille enemmän tilaa maalle. Ja toisinpäin.

Eräs kysymys tässä kyllä vielä herää... ...minkähän takia sosiaaliset ongelmat keskittyvät ja kumuloituvat juuri suuriin väestökeskuksiin. Nuin niinkuin töiden puolesta ajateltuna...

[Jussi Häkkinen]

Se vaahtokarkki on juuri sitä, että naapurin kanssa voi jutellakin, vaikkei se seinän takana kolkutakaan.

Toki, mutta maalla naapurin kanssa on käytännössä pakko olla väleissä. Kaupungissa naapuriaan ei tarvitse edes tuntea (saa kyllä, jos haluaa).

Eräs kysymys tässä kyllä vielä herää... ...minkähän takia sosiaaliset ongelmat keskittyvät ja kumuloituvat juuri suuriin väestökeskuksiin. Nuin niinkuin töiden puolesta ajateltuna...

Koska siellä on paljon ihmisiä ja sosiaalisia kuvioita.

[Aleksi T]

Millä perusteella maalla täytyy olla naapurin kanssa hyvissä väleissä?

[Jussi Häkkinen]

Ihan oikeasti, jotkut asuvat mielellään maaseudulla. Eikä se ole Jussi sulta mitään pois. Suomessa on kuitenkin ihan perustuslaillinen vapaus valita asuinpaikkansa.

No, maaseudulla asuminen on ekologisesti kestämätöntä, se on siis kaikilta "mitään pois". Tänä superhalvan bensiinin aikana vielä enemmän pois. Laillinen oikeus toki on, mutta toivottavasti näitä itsekkäitä asumisen tapoja rajoitetaan verotusteitse jatkossa rankasti.

Olen todellakin siis asunut maaseudulla liiankin suuren osan elämästäni.

Millä perusteella maalla täytyy olla naapurin kanssa hyvissä väleissä?

Koska jos ei ole, joutuu siitä tämän ketjun mainostavasta ehanasta ja lämpimästä yhteisöllisyydestä pois. Eikä muita ole tilalle.