Avautuminen: Itsekeskeisyys ja liika hyvinvointi - ennen oli paremmin

[ka1]

Yks tärkeimmistä tai tärkein juttu on toisten auttaminen. Toisesta huolehtiminen.
Nykyajan itsekkäät yksilöt eivät tajua tätä, tai heitä ei kiinnosta. Tai ehkeivät vaan osaa toteuttaa sitä. En mäkään oikeen osaa.

Itsekeskeisyys on aivan hanurista. Se kulkee käsikädessä kylmyyden kanssa. Ja mulla on helvetin vahva tunne että joku kieroutunu muoti-ilmiö on, että molemmat ois jotenki "cool". Mun mielestä se liittyy sosiaalihüoraukseen.

Mitä se on? No, ylipäätään, jengi haluu ja haalii arvostusta & huomiota. Enemmän kavereita, mainetta, "kuuluisuutta". Tsekataan kenen kanssa hengataan, uskotaan johonkin sosiaaliseen arvoasteikkoon tai nokkimisjärjestykseen. Arvotetaan ihmisiä. Jne. Lasken kaikenlaisen turhan perseennuolennankin sosiaalihüoraukseksi. Huom. Perseennuolenta ja toisen auttaminen & huomioiminen on kaksi täysin eri asiaa, melkeen vastakohtaa. Perseennuolennalla tavotellaan omaa etua. Sosiaalihüorausta. Jengi saattaa esim. arvottaa toisen sen perusteella mitä muut on puhuneet tästä tyypistä. Ylipäätään, lähes aina tsiigataan vaan ulkokuorta. Miten hyvää läppää joku esim. heittää. Mua ei kiinnosta hevon vittua kenenkään "ulkokuori", sosiaalinen "arvo", tai mikään muu hevonpaska. Ja todellakin tuntuu et oon ihan yksin tässä suhteessa. Mä koitan vaan tsiigaa vähän syvemmälle. Mieluummin istun vaikka hiljaa jonkun aidon äijän kanssa, ku heitän tosi hyvää läppää jonkun itsekeskeisen pyrkyrin kanssa.

Itsekeskeisyys on aikamme vitsaus. Ei sitä ollu samassa määrin ennen. Jossain Himalajan kupeessa sijaitsevassa kylässä se on vieläki toista.

Mä esitän teesin, että tää hyvinvointi, koko yhteiskunnan vauraus, tekee helvetisti tårta på tårta myöskin.
Mä en viihdy kovinkaan hyvin tässä käsittämättömän epäaidossa ympäristössä. Oisin paljon onnellisempi vaikka siellä Himalajan pikkukylässä, jossa ei ois muuta ku duunin painaminen päivät pitkät ja kourallinen ihmisii ympärillä. ("Mikset sitten lähe sinne?" Jaa'a, hyvä kysymys.)

Tää hyvinvointi ahdistaa jotenki todella paljon. Synnyin ihan väärälle vuosisadalle. Sosiaalihüorien vuosisadalle.

Auttakaa nyt pipari toisianne ja tuskin välittäkää mistään turhasta tårta på tårta. Jokanen meistä on laulun arvonen.

Miksi ennen sit mahollisesti autettiin enemmän? Koska tiedettiin, mitä käy jos ei auta. Mitä itelle kävis, jos joku ei auttas. Siis aikoina, jollon kuolema asu joka kulmassa. Kyse oli selviytymisestä. Enää ei oo. Harmi.

Tähän sitä on tietenkin vuosisatojen ajan pyritty. Mutta ei pipari, vinossa ollaan. Kyl mä oisin mielummin kouluttamaton jäbä jossain ties missä lehmiä paimentamassa, ja kuolisin nelikybäsenä keuhkokuumeeseen. Todellakin. Mestassa jossa JENGI PUHALTAIS YHTEEN HIILEEN, eikä jokainen väsäis sitä omaa niin tosi kallisarvosta nuotiotaan. "Mikä must tulis isona"... jne. jne. Parempi ois ku ei ois vaihtoehtoja. Se senkin paimen joka sun isäs ja isoisäs ja isoisäsisäki oli! Jos nyt selvitään talven yli hengissä.

Hyvyys on cool. Auttaminen on cool. Mutku ei näköjään oo.

Kylmät tyypit... niitten vastustaminen on hävitty tappelu täs ympäristös, mis tollaset seikat ei kiinnosta jengii. Kunhan saa vaa lisää sosiaalist painoarvoo. Hyi helvetti.

Jengil on varaa keskittyy ihan vääriin asioihin, ku nälkä ei paina vatsassa.

[Mänzy]

Tämä ehkä liittyy aiheeseen tai sitten ei, mutta olen viime aikoina koettanut pyrkiä siihen, että sanon aina jotain kannustavaa tai positiivista kavereille yms., kun he kertovat omista asioistaan tai kysyvät mielipidettä tms., enkä millään muotoa lipevästi tai persettä nuollen vaan ystävällisesti. Liian monet aina jotain saavutuksia tai kokemuksia kuullessaan dissaavat niitä tai "ylittävät" omilla jutuillaan. Koetan omalla toiminnallani saada vähän parempaa mieltä ympärille.

[bodyguard]

Jaa-a, milloinhan se ennen oli sitten kun kaikki oli paremmin? Kuinka kauan tarttisi mennä ajassa taakseppäin?

Ja toisekseen oletko ka1 buddhalainen tai onko sinulla ollut joku muu keino tarkastella miten hyvää ja hienoa se elämä silloin joskus ennen oli? Jo muinoin roomassa vanhukset selittivät nuorille miten ennen kaikki oli parempi ja miten nykynuoriso on laiskaa ja turmeltunutta. Tämä lienee sellainen luonnonlaki joka on aina ollut.

Itse näen kyllä kehityksessä paljon hyviä puolia esimerkiksi ihmisoikeuksien jne. kannalta.

[Ikkyu]

Kuvaamasi kaltainen kyläyhteisöllisyys häviää koska se ei ole enää välttämätöntä selviämisen kannalta. Itse en haluaisi elää maailmassa, jossa se yhä olisi, koska sen häviäminen johtuu siitä että maailma on parempi paikka nykyään.

Otan paljon mieluummin tämän nykyisen yhteisöllisyyden, jossa minulla on paljon suurempi vapaus valita kenen kanssa hengaan, miten hengaan (esim. internetitse) vai hengaanko kenenkään, eikä tarvitse sietää p@skoja tyyppejä vain siksi että ne sattuvat asumaan naapurissa. Ehkä tämä johtuu siitä etten koe itseäni ylipäänsä kovin valtavirtaan sopivaksi (mitähän siitäkin olisi seurannut "vanhoina hyvinä aikoina"...)

Lisäksi voi keskittyä auttamaan ihmisiä ihan hyvää hyvyyttään eikä vain siksi että on pakko. Sama vapaus tulee mielestäni uskonnottomuudesta, voi olla hyvä ihminen koska haluaa olla eikä siksi että pelkää helvetin tulta. Vapaus!

PS. Mitä bodyguard sanoi.
PPS. Mikset muuta sinne?

[Mars]

-- Parempi ois ku ei ois vaihtoehtoja. --

Pohjois-Koreahan on aika lähellä tällaista onnelaa.

[Jussi Häkkinen]

Minä oikeasti väitän, että nykyisin ollaan sosiaalisempia kuin ennen ja valmiimpia auttamaan tuntematonta kuin ennen.

"Kyläyhteisöllisyys" on haihtunut "maailmankyläyhteisöllisyyden" edestä. Vastaavalla tavalla seepiasävyistä lämpöläpätystä ei välttämättä ole (jo jokaisen kontaktiverkon laajuudenkin takia), mutta ihmiset ovat tottuneempia toiseuteen ja myös sosiaalisesti sujuvampia. Jokaisella on helposti kymmenkertainen sosiaalinen verkko verrattuna tuon kyläyhteisöllisyyden aikaan.

Arvostuksen haaliminen ja ihmisten rajaaminen verkostaan ei ole uutta - sitä on ollut yhtä lailla vanhaankin aikaan. Nykyisin tuo on ehkä jopa rehellisempää, koska ymmärretään, että kaikkien seura ei vain voi kiinnostaa ja että kilpailupiirejä on monia.

Hanuria on nuoltu kautta aikojen ja nuollaan tulevaisuudessakin. Tässäkään ei juuri muutosta ole tapahtunut.


Hyvyys ja auttaminen eivät ole "cool". Ne ovat arkipäivää, koska sitä tehdään koko ajan. Niiden erityinen korostaminen ei ole "cool".

Nostalgia on ihan cool. Kunhan tajuaa sen olevan nostalgiaa, ei totta.

[JanneKoo]

On se todella valitettavaa et itelä töissäki on aikuisia ihmisiä (yli 50wee) jotka kehuskelee autoillaan, taloillaan, rahoillaan. Mut ei ne todellakaa ole onnellisia jos niiden pitää koko ajan kehuskella ittiänsä, jostakin muusta se kertoo. Siis tämä on koko ajan käytävää keskustelua ja käytöskin on sellaista et ei toisia pidetä samassa arvossa; ei kuunnella asiaa, keskeytetään toisia omilla "tärkeämmillä" asioilla. Joku päivä voi käydä niin et mä otan sen keskeyttäjän korvan käteen ja puhun asiani loppuun.
Mutta se siinä on kauheinta että wanhat ihmiset ovat tälläisiä jotka eivät välitä kuin omasta navastaan, luulis sille ikää tajunnen jo jotain.
Onko valtio opettanut meidät tähän oravanpyörään? Vai kenties luterilaisuus, jossa on sitä parempi ihminen mitä kovempi työmies on?

Mitään muuta en toivo kuhan pysyisin edes ajatuksissani erilläni tästä oravanpyörästä. En kulje nollattaulussa päivästä toiseen vaan epäilen kaikkea...
Suomalaiset on suurimmaksi osaksi syntynyt lammaskansaksi, joka seuraa sitä jolla on kovin ääni ja terävin kepin isku. Ja auta armias jos yksi seisoo vastaan ja sanoo ettei asia ole niinkuin sinä sanot. Joko sitä ei kuunnella tai se vaiennetaan.
Ite olen oppinut sen että en alistu kenenkään tahtoon käskemällä, oma päätöksenteko kyky on katoava luonnonvara.

Kiitti. Kuitti

[Mika Luostarinen]

Yks tärkeimmistä tai tärkein juttu on toisten auttaminen. Toisesta huolehtiminen.
Nykyajan itsekkäät yksilöt eivät tajua tätä, tai heitä ei kiinnosta. Tai ehkeivät vaan osaa toteuttaa sitä. En mäkään oikeen osaa.

Ryhdy tekemään jotain, älä odota maailman muuttumista tai aika käy pitkäksi. Älä syytä muita kuin korkeintaan selvistä pahoista teoista, ei yleisesti esim. itsekkyydestä.

Auttaminen on toisaalta vaikeaa, koska monilla menee ihan hyvin. Aina ei myöskään tiedä mikä teko olisi hyväksi. Vrt. esim viljan vienti kehitysmaihin, joka voi haitata paikallisia viljelijöitä ja estää siten normaalia omatoimisuutta.

En voi tietää menneistä ajoista, mutta uskon että samoja on murehdittu silloinkin. Voisit kokeilla jotain yhteisöelämää, jos haluat oppia.

[PDC]

Jep. Joskus kun haluaa auttaa niin on hyvä tajuta, että parempi ollakkin hiljaa. Eli pitää varoa, että ei ole "hyvällä tavalla itsekäs". Maailma on vaikea paikka, mutta toisaalta ei. Eipä tähän oikeen muuta voi sanoa. Auttaminen on itsellä normaalia, kuten sen kieltäminenkin joskus kun huomaa jonkun tarvivan elämäänsä jotain minkä voi tehdä vain itse.

The golden path ja mono no aware.

[Mika]

Onko valtio opettanut meidät tähän oravanpyörään? Vai kenties luterilaisuus, jossa on sitä parempi ihminen mitä kovempi työmies on?

Hyvä ja vaikea kysymys. Onkohan joku tehnyt tällaisesta aiheesta väikkärin? Olen kuitenkin samaa mieltä, en jaa läheskään kaikkia vanhempieni sukupolven arvoja.

Ite olen oppinut sen että en alistu kenenkään tahtoon käskemällä, oma päätöksenteko kyky on katoava luonnonvara.

Tuosta viimeisestä lauseesta olisin eri mieltä. Näkisin että nykyään nimenomaan on mahdollista olla itsenäisempi kuin joskus "ennen muinoin". Mieti vaikka sukurasitetta sukutilan jatkamisen osalta maaseudulla. Tai muuten vain isänsä kenkiin astumista ammatillisessa mielessä. En tiedä kuinka yleistä tuo jälkimmäinen on ollut, mutta nykyään ei tuollaisia paineita juurikaan ole.

[Poista käyttäjä 3276]

[youtube][/youtube]

[KungFuPissis]

Joo, kyl minuakin ahdistaa ihmisten itsekeskeisyys aina välillä. Juuri tuollanen materian kerääminen ja sillä postailu, ja vaikka mikä. Välillä tulee olo että oman navan ympärillä pyöriminen on monelle ainoa vaihtoehto. Muun kuin itsensä ja oman mukavuuden ajatteleminen on monelle ahdistavaa ja ankeaa.. Kyl minä tämän avautumisen ymmärrän. Useimmiten mussa tämän ahdistuksen nostaa esiin ihmisten ulkonäkökeskeisyys. Monelle se että on hyvännäkönen on kaikista tärkeintä maailmassa, ja siihen panostetaan, ja vaikka panostus älyyn unohdetaan. On se kauniina oleminen varmaan ihan kivaa, joo, mut ei tärkeintä... kun noita ajattelee niin kyllä minäkin voisin muuttaa jonnekkin kauas pois.

Ei se onni kuitenkaan löydy sieltä vuorenjuuren pikkukylästä. Se kylä edustaa vain pakoa todellisuudesta. Jos haluaa auttaa, se kannattaa tehdä täällä. Kyllä täälläkin niitä autettavia on. Ahdistavaa voi välillä olla, mutta kannattaa keskittyä hyviin ja positiivisiin asioihin ja ne alkavat tulla luokse itsestään. Yhtälailla täällä Suomessa kuten missätahansa muuallakin.

Oikeasti todellinen elämä on täällä ihan tavallisten ihmisten keskellä, eikä missään kuvitellussa kyläpahasessa jossa kaikki ehdoitta auttavat toisiaan. Ei kannata etsiä vikoja muiden ihmisten käytöksestä, vaan keskittyä siihen mikä niissä on hyvää.

Anyway, ymmärrän oikein hyvin tämän avautumisen. Itse kutsun sitä elämän tuskaksi. Joskus se vaan iskee .. ja ihan hyvä, kyllä noita asioita pitää ajatella.

[JuusoJ]

itsekeskeisyyttä on monta erilaista..
yksi muoto on sellainen, jossa syylistetään muita itsekeskeisyydestä ja keskitytään heidän huonoihin puoliin ja sen jälkeen kadotaan pois sinne omaan paratiisiin ja ollaan siellä ja eletään ja unohdetaan meidät kaikki muut ja tehdään mitä itse halutaan.. ja parhaat vielä täältä pienestä "paratiisistaan" huutelevat ja syyttelevät edelleen muita heidän huonoista puolistaan.. mutta ei yritetä auttaa tai tehdä paremmaksi mitään..

ja tämä ei ollut tarkoitettu kenellekään täällä..

[PDC]

[youtube][/youtube]

Jep. Tunsin noin ehkä jotain 2vuotta sitten. Joten siittä on 2 vuotta, nyt vastaan Jaawan videoon kahdella videolla. Ensinnäkin

[youtube][/youtube]

Let's celebrate the we don't give a fuck
Let's celebrate that we don't care
Let's celebrate that we don't give a fuck
With a middle finger high in the air
Let's celebrate that we don't give a fuck
Take the night off, pass the buck

Jonka jälkeen

[youtube][/youtube]

Don't think about it - Do it
Don't talk about it - Do it
Do it, do it
Don't lie about it - Do it
Do it, do it

DO IT!!

Saatana...

[Elina]

Monelle se että on hyvännäkönen on kaikista tärkeintä maailmassa, ja siihen panostetaan, ja vaikka panostus älyyn unohdetaan.

Tuo on se, mikä ahdistaa ainakin itseä ajoittain kovastikin. Ja liittyy osaltaan myös siihen, että jos on nuorehkonnäköinen nainen, niin ei aina oteta vakavasti, vaikka syytä olisikin.

Se harmittaa joskus niin, että tekisi mieli näyttää keskisormea koko maalle ja sen keski-ikäiselle valtaapitävälle miesväestölle ja muuttaa jonnekin, missä sitä minunkin vaatimatonta työpanostani ehkä arvostettaisiin. Toinen vaihtoehto voisi tietty olla se, että heittäytyy täysin yhteiskunnan elätettäväksi ja maksattaa elämisensä niillä valtaapitävillä - tosin siihen ei itsekunnioitus anna lupaa ja toisaalta, haluan tehdäkin elämälläni jotain.