Joo, nuo lähiöpubien prot ovat aika mielenkiintoista porukkaa. Onneksi ovat usein harmittomia.AlexMachine kirjoitti: Itse asun psykiatrisen sairaalan vieressä. Matkaa noin 500m sinne ja päivittäin näen näitä potilaita ulkoilemassa tuolla kaduilla. Koskaan ei ole mitään onegelmaa ollut. Eivät tule rivarin takapihalle, eivät edes etupihalle, vaikka tilaa ei ole mitenkään aidattu. Toisin kuin lähiöpubin juopot, jotka kyllä kusevat pyörätielle, roskaavaat, kännissä eksyvät väärään osoitteeseen...
Tässä tapauksessa näiden naapureiden ei silti tarvitsisi pelätä edes sitä, että, hui, kehitysvammainen on takapihallani!
Ennakkoluulojen hälventämiseksi tulevien asukkaiden vanhemmat kokosivat esittelylehtisen, johon tuli kuva jokaisesta nuoresta ja lyhyt kertomus hänen vammaisuudestaan. He jakoivat esitteen lähiseudun jokaiseen asuntoon. Ei auttanut.
Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen valittajat hakivat valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Lupaa ei tullut, mutta aikaa meni taas kuukausia.
Asuntola valmistunee valitusten takia vasta vuonna 2015. Kaupungin vuokratontille rakennettavan talon omistaa asumispalvelusäätiö Aspa ja rahoittaa valtion asuntorahasto Ara.
Asuntoon muuttaa 15 vaikeasti kehitysvammaista, joista on tiedossa jo kymmenen. 15–24-vuotiaat nuoret eivät osaa juuri puhua eivätkä pysty liikkumaan itsenäisesti. Naapurustolle he olisivat lähes näkymättömiä.
Joukossa on esimerkiksi cp-vammaisia ja autisteja. Melkein jokaisella on lisäksi epilepsia. Nuoret vaativat ympärivuorokautista hoivaa, joka on ollut heidän koko elämänsä ajan omien vanhempien vastuulla.
"Moni vanhempi on aivan lopussa. Valittajien pitäisi miettiä, miten suhtautuisivat, jos he ja heidän lapsensa olisivat tässä asemassa", Timo Joensuu sanoo. "Naapurien asenne tuntuu kaiken kaikkiaan tosi pahalta."
Todella surullinen ja vihainen olo tulee tuollaisten naapureiden toiminnasta. Ali-ihmisiähän nuo ovat. Jos olisin pyromaniaan taipuvainen, saattaisin polttaa Henrik Lampénin (talon).