Ottaa pattiin!

[Mika]

Joo-o. Tiedän että Kalle haet huomiota noilla provosoivilla kirjoituksillasi, mutta joskus voisit miettiä asiayhteyttä. Sinäkin olet täällä saanut myötätuntoa osaksesi kertoessasi vaikeista tilanteista elämässäsi. Altruismi on lähtökohtaisesti vastavuoroista.

Katar, muut jo antoivatkin hyviä neuvoja. Jos tilanne vaikuttaa vakavalta, kannattaa tosiaan harkita kertomista esimerkiksi sille tyttärelle. Muussa tapauksessa se kuunteleminen on kullanarvoista.

Voimia!

[Poista käyttäjä 3276]

mä voisin tietty kokeilla sitä puhumista, mut mitä sit jos vastaus on että elämänhalu on poissa, niin mitäs siihen sitten sanoo....?????

Siihen pitää sanoa että jokaisen ihmisen tulisi pelätä kuolemaa, ei itsensä takia, vaan lähimmäisten, pelätä sitä että kuolemansa aiheuttaa surua ja tuskaa rakkaimmilleen. Vaikka mieli vetää miten mustaksi, jos sinä kerrot tuon hälle, sen pitäisi auttaa, jos mitään keskustelua ei tuollakaan saa aikaiseksi, ei ole kait paljoakaan tehtävissä juuri tässä ja nyt. Mutta jatkossa olla vain läsnä, ei hylätä toista. Seuraava käynti luonaan on jo helpompi, vaikka ilmapiiri oiskin synkkä. Kuulostaa nimittäin siltä ettei kummitätisi nouse tuosta yksin, ja jos joku voi tuolloin auttaa niin se on kummilapsi, sinä. Ole rohkea. Se on sen arvoista, kummitätisi on sen arvoinen. Hän ei ole pelkkä tyhjä ihmiskuori, hän on se sama ihana ihminen, mutta hän on joutunut kulkea erittäin kivistä sivutietä nyt yksin, jonkun pitää saattaa hänet takaisin, ottaa hänet elämäänsä, eikä hylätä häntä. Vakavasti masentuneita ihmisiä ei pidä pelätä, heitä pitää kuunnella ja kaikin tavoin yrittää kirkastaa mieltään, vaativa homma, mutta yrittäminen on aina sen arvoista.

Good luck.

[bodyguard]

Siihen pitää sanoa että jokaisen ihmisen tulisi pelätä kuolemaa, ei itsensä takia, vaan lähimmäisten, pelätä sitä että kuolemansa aiheuttaa surua ja tuskaa rakkaimmilleen.

Syyllistäminen ei ainakaan tilannetta paranna eikä ainakaan oloa helpota. Kyllä se elämänhalu pitäisi yrittää löytää ihan itseä varten eikä siksi että kokee sen velvollisuudekseen.

[Poista käyttäjä 3276]

Siihen pitää sanoa että jokaisen ihmisen tulisi pelätä kuolemaa, ei itsensä takia, vaan lähimmäisten, pelätä sitä että kuolemansa aiheuttaa surua ja tuskaa rakkaimmilleen.

Syyllistäminen ei ainakaan tilannetta paranna eikä ainakaan oloa helpota. Kyllä se elämänhalu pitäisi yrittää löytää ihan itseä varten eikä siksi että kokee sen velvollisuudekseen.

Olet täysin oikeassa, mutta itse en näe tuota syyllistämisenä, vaan vastauksena kuolemanpelottomuuteen. Itsemurhaa pohtiva ihminen ei pelkää kuolemaa, vaan hän haluaa sitä jollain tasolla. Itsekään en pidä syyllistämisestä yhtään, olen kirjoittanut aiheesta itsariketjuun, mutta kuten sanoin, tämä ei mielestäni ole syyllistämistä. Asian muotoilu ja esittäminen on avainasemassa.

Ja täysin totta on tuo, että elämänhalu pitäisi löytää itseä varten, mutta se ei välttämättä ole kaikkien raunioituneiden ihmisten kohdalla se ensimmäinen vaihe. Joidenkin on helpompi välittää muista, toisten itsestään. Voin tietysti olla väärässäkin.

[heian]

Mulla isoveli erosi kihlatustaan, mutta joutuu asumaan vielä n. kuukauden yhdessä. Pikkusiskokin pääsi kokemaan juuri ensimmäisen eronsa. Ehkä tuota on tähän aikaan vuodesta liikkeellä.

Mun kaveri erosi viime keväänä ukostaan ja löysi uudenkin samaan syssyyn. Valitettavasti kumpikin puolisko (näistä eronneista siis) olivat laiskoja eivätkä jaksaneet kunnolla etsiä kämppää. Asuivat sitten vielä puolisen vuotta samassa kämpässä. Voin vain kuvitella minkälaista helvettiä se on ollut, kun ero oli kaikkea muuta kuin sopuisa. Ja lapsethan siitä eniten kärsi. Nyt kun vihdoinkin pääsivät oikeasti erilleen, näyttää tilanne vähän onneksi tasaantuneen.

[Kalle Koskinen]

Joo-o. Tiedän että Kalle haet huomiota noilla provosoivilla kirjoituksillasi, mutta joskus voisit miettiä asiayhteyttä. Sinäkin olet täällä saanut myötätuntoa osaksesi kertoessasi vaikeista tilanteista elämässäsi. Altruismi on lähtökohtaisesti vastavuoroista.

Imepä Mika nyt kasseja, viestissäni ei ollut mitään provoamista. Kerroin vain, että miten minä vastaavassa tilanteessa toimisin. En vain osaa lässyttää asiaani tunnepitoisesti. Ja ehkä huomasit, että yritin ehdottaa käyntiä ja sen pitämistä lyhyenä. Tarkoittaa tietysti sitä, että toinen huomaa välittämisen, mutta omat energiat ei mene siihen toisen suruun. Ehkä olisi pitänyt pistää sinun mieliksi "Voimia!"-ilmauksia?

Ja mistähän Mika sinä tiedät mitä minun pääni sisällä tuollakin kirjoittamisen hetkellä liikkui? Olinko hakemassa huomiota? Mene vaikka muuttamaan, niin olisi sinullakin vähän jotain pätemisen aihetta. Taas.

Tiedän sen.

EDIT: Sanottakoon nyt vielä: Minä en tällaisissa asioissa provoaisi.

[Jorge]

Imepä Mika nyt kasseja, viestissäni ei ollut mitään provoamista..

Kuten tyylistä huomaa, yrität keskustella hyvinkin rakentavasti, ilman provosointia

En vain osaa lässyttää asiaani tunnepitoisesti. Ja ehkä huomasit, että yritin ehdottaa käyntiä ja sen pitämistä lyhyenä. Tarkoittaa tietysti sitä, että toinen huomaa välittämisen, mutta omat energiat ei mene siihen toisen suruun. Ehkä olisi pitänyt pistää sinun mieliksi "Voimia!"-ilmauksia?

No katarin viestistä kävi aika selvästi ilmi, että kyseessä on ihminen, jolta hän on saanut paljon elämässään - nyt kun hänellä menee elämässä huonosti, niin ehdotat, että kannattaisi välttää kuluttamasta "energioitaan" häneen.

Anteeksi vain, mutta seurasin vuosikymmenen ajan suurella witutuksella erään läheisen ihmisen dementiaa, ja sitä kuinka tietyt ihmiset katosivat läheltä (mukaanlukien omia lapsenlapsia), kun ei ollutkaan enää karkkia, päivähoitoa, tukea ja kaiken ymmärtämistä luvassa niin kuin silloin lapsena. Ja että aikuiset ihmiset vielä loukkaantuivat vanhan höperön ukon jutuista.

Toisenlaisena esimerkkinä voitte lukea potkunetin Teh Ison Pahan Suden juttuja siitä, miten vanhemmista pidetään huolta, vaikka mitään ylitsepääsemätöntä kiitollisuudenvelkaa ei olisi päässyt syntymäänkään.

[Kalle Koskinen]

Rakas Jorge, tottahan toki minua harmittaa se että Mika olettaa tietävänsä mitä kirjoitan ja millä motiivilla. Ja sinä et näe tietysti sellaisessa olettamisessa mitään väärää? En minä enää sellaisen virheellisen oletuksen jälkeen jaksa keskustella kovinkaan rakentavasti jne jne.

Ehdotin vain katarille yhtä tapaa asian miettimiseen ja oletin/oletan, ettei se ole hänelle sopivin tapa. Mutta kai sitä erilaisia ajatuksia saa heittää ilmoille? Minulla on ollut kaveri, joka oli masentunut ja suurissa suruissaan. Yritin auttaa häntä ihan tarjoamalla tulemaan 600 kilometrin matkan hänen tueksi jne. Mikään apu ei kenenkään tarjoamana hänelle oikeastaan kelvannut, vaan itsesäälissä vellottiin ja huolella. Aika paransi nekin ajatukset. Mutta "energioiden tuhlaamisella" tarkoitan sitä, että jos itse on kovin tunnepitoinen toista ihmistä kohtaan, niin tämä surun kaatopaikkana toimiminen voi olla hyvinkin kuluttavaa.

Alkoholikeskustelun takiako Jorge olet ottanyt nyt minut silmätikuksesi? Kassit vain sinullekin.

[Mika]

Kalle, koska en tiedä, mitä elämässäsi on meneillään juuri nyt, en lähde edes vitsikkääseen sanasotaan kanssasi. Toivon tottakai parasta sinullekin, vaikkemme juuri mistään ikinä samaa mieltä olekaan (ok, joistain kasarihevibändeistä). Kanssaihminen sinä minulle kuitenkin olet, ja varsinkin näin synkkäreideni aattona (ei, en ole vielä alkanut juhlia, olen vesiselvä) tunnen suurta rakkausta koko ihmiskuntaa kohtaan. Vaikka tämä onkin oikea ketju tunteiden purkamiseen, kannattaa ehkä kuitenkin jättää suuntaamatta ne kanssakeskustelijoihin.

[Poista käyttäjä 3276]

Ottaa pattiin kun Kalle Koskinen antoi kassit Mikalle ja Jorgelle mutta mä en oo saanu vielä mitään! :evil:

[Jorge]

Alkoholikeskustelun takiako Jorge olet ottanyt nyt minut silmätikuksesi? Kassit vain sinullekin.

En ole muuten ottanut sinua silmätikuksi. Sen kunniaksi:

Some balls are held for charity
And some for fancy dress
But when they're held for pleasure
They're the balls that I like best

[TimoS]

ei, en ole vielä alkanut juhlia, olen vesiselvä

[TimoS]

Ylipotkija: Nyt alkaa tunteet nousemaan täällä vähän liikaa pintaan. Koetetaanpa rauhoittua.

[Mika]

Olin tosissani! Korkkasin ekan oluen (savolaista, tottakai ) viisi minuuttia sitten. Tunnin päästä sitten kaverin luokse (osa teistä tunteekin, oli mm. siellä nyrkkeileirillä edellissyksynä) kertomaan "hyviä" vitsejä. Ja sitten...

Hyvähän se oikeasti on, että Kalle pääsi purkamaan tuntojaan. Sitähän varten tämä ketju on. Jorge ja minä nyt emme ihan noin pienestä ota itseemme (rohkenen sanoa Jorgen puolesta). Ei mitään vakavaa

[TimoS]

Itseäni ahdistaa hieman, että kävin maanantaina haastattelussa ja siellä selvisi, että hommaan tarvittaisiin joku, mieluummin jo viikko sitten. Silti ei ole asiakas vielä tainnut tehdä päätöstä, tai ei ainakaan ole siitä kenellekkään tiedottanut.
edit: toisaalta, kun tietää kuka se asiakasfirma on, niin ihme kai se olisikin jos olisivat jo päätöksen tehneet