Lasse Candé kirjoitti:
Mutta en lähtisi yleistämään siihen että "kypsyys" olisi absoluuttisesti hyvä arvo. Se on sitä vain suhteessa arvottajaan. Toki eroja sitten tulee siitä minkätyyppisestä kypsyydestä tarkalleen puhutaan, mutta joissain tapauksissa menee oikein hyvin kun riidellään mitä lapsellisimmalla tavalla tehokkaasti jostain pikkuasioista ja sovinto löytyy nopeasti. Sitten vielä jos kaikki isommat asiat jutellaankin sulassa sovussa.
No, tuo sopiminenhan juuri on sitä kypsyyttä
Siis mielestäni.
Toki ihmisessä voi arvottaa sen että hänelle voi sanoa kaiken suoraan ja että kaikesta voi jutella melko kitkattomasti erittäin korkeallekin, mutta sehän on kuitenkin vain yksi tekijä isommassa kokonaisuudessa eikä kukaan ole täydellinen.
Tästä olen aivan samaa mieltä, mutta näkisin sinun nyt puhuvan selvästi yleisemmällä ja laajemmalla tasolla kuin esim. minä kommentoidessani Reban suhdetta (vaikken siihen suoraan kantaa ottanutkaan).
Myös oman jouston sopivaa määrää on hyvä punnita aika ajoin.
Olen sitä mieltä, että silloin täytyy pitää päänsä, kun asia on itselle tärkeä mutta toiselle vähemmän tärkeä, ja silloin pitää joustaa kun asia on päinvastoin. Sitten kun asia on molemmille tärkeä, kummankin pitää pystyä ja haluta tehdä kompromissi. Helppoahan se ei aina ole, mutta toivon mukaan tuollaisia tilanteita ei kuitenkaan ihan jokaisena viikonpäivänä tarvitse pohtia. Liiallinen joustavuus tai sitten jäykkä joustamattomuus tappavat suhteen helposti (suhde voi silti jatkua, kuten valitettavasti hyvin, hyvin usein käykin, mutta sen sielu on menetetty).
Itse olen vihjailevan puhetavan kannalla niin paljon kuin mahdollista, kunhan pointti välittyy ja ilmapiiri on oikea. Toinen saa itse prosessoida, ajatella ja muodostaa oman mielipiteensä, oli se sitten miten pedattu tahansa. Yhden kaverin kanssa sanotaan about kaikki vinkit toiselle käänteisinä ja liioiteltuna koska tiedetään miten ne ymmärretään. Silloin ei tunnu että toinen neuvoo. Hyvää läppää ja hauskaa, mutta voi myös hieman vakavammalla naamalla sanoa että toista huomioivaa kun ei neuvo (vaikka neuvoisikin) asioissa jotka toinenkin tajuaa kunhan tulee ajatelleeksi. ("Kannattaa muuten sit mennä myöhässä ja jotkut kumisaappaat jalassa...")
Juuri noin toimin itsekin, ja viimeksi aamulla mietin sitä, kuinka tärkeää itselleni on se, että huumorintaju osuu yksiin sen toisen kanssa. Sen merkitys on minulle aika lailla korvaamaton. Asia on kirkastunut minulle entisestään tavattuani henkilön, jonka kanssa tämäkin osa-alue on katettu kuin notkuva juhlapöytä