Parisuhdestatuksesi?

[Teo Parjanen]

Avoliitossa...

Päivitetääs sen verran että sinkku olosuhteiden pakosta. Ehkä kuitenkin ihan hyvä niin...

[Mika]

Sellaista se elämä on.

Joka viides suomalainen asuu yksin. Eniten sinkkuja on suurissa kaupungeissa. Esimerkiksi turkulaisista ja helsinkiläisistä joka neljäs on naimaton, leski, eronnut tai ei elä rekisteröidyssä parisuhteessa tai avoliitossa.

Nopeimmin kasvaa lapsettomien sinkkunaisten määrä. EU:n tilastolaitos Eurostatin keväällä julkaiseman vertailun mukaan lapsettomien sinkkunaisten osuus on Suomessa suhteellisesti EU-maiden suurin: toissa vuonna jo lähes 23 prosentissa suomalaistalouksista asui lapseton nainen.

Myös sinkkumiesten kotitalouksia (16,5 %) on Suomessa selvästi EU-keskiarvoa (13 %) enemmän. Sinkkumiesten osuus on Suomea korkeampi vain Saksassa.

[Jorge]

Elämä vai tämänhetkinen yhteiskunta?

[Liekki]

Sinkkuneito olosuhteiden pakosta. Yritetty tosissaan löytää omaa treenikumppania, mutta tuloksetta. Treenaus ja ohjaus vie aikaa liikaakin - yritä nyt sitten töiden, arjen, treenien ja parisuhteen yhdistämistä. Homman haasteelliseksi tekee se, että kaikilla miespuolisilla tuntuu olevan todellinen ongelma aloittaa parisuhde naisen kanssa, joka harjoittelee kamppailulajeja tosissaan eikä suostu edes miehen vuoksi harkitsemaankaan niiden lopettamista....

[bodyguard]

Homman haasteelliseksi tekee se, että kaikilla miespuolisilla tuntuu olevan todellinen ongelma aloittaa parisuhde naisen kanssa, joka harjoittelee kamppailulajeja tosissaan eikä suostu edes miehen vuoksi harkitsemaankaan niiden lopettamista....

Aika kummallinen juttu. Toisaalta jos joku tuollaista pyytääkään niin tuskin on sopiva kumppaniksi.

[DeusVult]

kaikilla miespuolisilla tuntuu olevan todellinen ongelma aloittaa parisuhde naisen kanssa, joka harjoittelee kamppailulajeja tosissaan eikä suostu edes miehen vuoksi harkitsemaankaan niiden lopettamista....

En oikein usko, että kamppailulajiharrastus olisi monellekaan miehelle mikään kynnyskysymys, puhumattakaan että olisi sitä "kaikille". Tietysti jos tosissaan harjoitteleminen tarkoittaa sitä, että olet treeneissä suurimman osan vapaa-ajastasi, niin ymmärrän että voi olla vaikea saada vastakkaista sukupuolta innostumaan. Miehetkin nimittäin seurustelevat mieluummin sellaisen ihmisen kanssa, jota voi oikeasti tavatakkin välillä.

[Elina]

Niin no, ehkä se on jotenkin seksikkäämpää seurustella sellaisen naisen kanssa, joka harrastaa jotain "tyttölajeja" kuten cheerleadingiä tai balettia tai tanssia tai mitä näitä nyt sitten on. Kamppailulajeihin taitaa yhdistyä semmoinen äijämäisyysfiilis - haitanneeko sitten herkimpiä se?

Tässä justiin mietin, että arvostan kyllä sitä, että mies on selvästi vahvempi kuin minä. Ei nyt hirveän haasteellista varmaan, mutta kyllä mä tämänkokoiseksi olen ihan kohtuullisen hyväkuntoinen.

[Jussi*M]

yritä nyt sitten töiden, arjen, treenien ja parisuhteen yhdistämistä.

Tämä nyt vielä onnistuu, mutta todellisen haasteen parisuhdeajan löytymiselle tuo "entisen elämän hetelmät". Pienen lapsen "sinkkuäippä" kun ei sitä parisuhdeaikaa niin vain järjestä, eritoten jos se exä ei hirveen usein ota lasta luokseen. Oman suhteeni alkuaika oli tällaista, ja voin valehtelematta sanoa että oli mm. yksi seitsemän viikon jakso jossa meillä ei ollut hetkeäkään "sitä omaa laatuaikaa". Se oli todella rasittavaa, ja sai kumppanin lapsenkin tuntumaan vain riesalta joka piti sietää. Pienten lasten "sinkkuäitien" onkin mielestäni oltava tosi kriittisiä sen suhteen, että riittääkö resurssit parisuhteelle vai ei.

[Jussi Häkkinen]

Miehetkin nimittäin seurustelevat mieluummin sellaisen ihmisen kanssa, jota voi oikeasti tavatakkin välillä.

+1

2-3 viikkotreeniä on OK, mutta suurempi määrä (etenkin jos toinen ei saa edes palkkaa ohjaamisestaan) kertoo selvästi elämän tärkeysjärjestyksen ja sen, että henkilö on ehkä, hmm, hieman arjesta ja todellisuudesta irrallaan. Mitä vanhemmaksi elää, sen enemmän tuo irrallaanolo häiritsee - sukupuolesta riippumatta.

Lisäksi treenijutut kiinnostavat ulkopuolista tasan yhtä paljon kuin inttijutut. I.e. eivät niin vähääkään.

Myönnän, että en todellakaan edes harkitsisi seurustelevani 4+ treeniä viikossa treenaavan ihmisen kanssa, ellei tämä olisi valmis sangen radikaalisti vähentämään harrastusaikaa ja lisäämään vapaa/suhdeaikaa.


Lisänä tietenkin sitten kaikki "ihastuttavat" likaiset treenikamat, tiikeribalsamit ja muut löyhkät. Joo, ehkä sitä mieluummin näkee hieman naisellisemman naisen, ainakin jos vaihtoehtona on joku kamppailu-urheilujyrä. Muutaman vuoden valitun sinkkuuden aikana & sen jälkeen parisuhteutuessani pidin pelkästään positiivisena asiana, mikäli tutustuttu nainen ei ollut kamppailulaji-ihminen.

[Jussi*M]

Hieman off topic, mutta tiesittekö että kukaan muu ei tule toimeen niin vähällä seksillä kuin jo useamman vuoden av(i)ossa ollut ukkomies?

[bodyguard]

Olen ollut huomaavinani että ne jotka eivät ole itse kamppailulajeja harrastaneet eivät tuppaa ymmärtämään koko hommaa. Ja onhan se tietysti pidemmän päälle raskasta jos toinen ei ymmärrä toiselle tärkeää harrastusta.

Lisäksi kamppailulajeja harrastaneet naiset ovat tottuneet liikkumaan miesvaltaisissa porukoissa joten huumorintaju on yleensä parempi ja mitään prinsessasyndroomaa ei esiinny 8-)

[Mika]

Jussi*M kirjoitti hyvän viestin yksinhuoltajäideistä. Se pelikenttä on ihan omaa luokkaansa. Siihen yhtälöön vaikuttavat niin monet asiat, ja sellainen seukkaaminen on usein varsin erilaista kahden lapsettoman sinkun seukkaamiseen verrattuna. Poikkeuksia tottakai aina on.

Myönnän, että en todellakaan edes harkitsisi seurustelevani 4+ treeniä viikossa treenaavan ihmisen kanssa, ellei tämä olisi valmis sangen radikaalisti vähentämään harrastusaikaa ja lisäämään vapaa/suhdeaikaa.

Muutama vuosi sitten en olisi välttämättä ollut tästä niin samaa mieltä, mutta nykyään näen asian vähän eri tavalla. Kysehän ei sinänsä ole fyysisestä harjoittelusta - jota nyt kuitenkin voidaan (tiettyyn rajaan asti...) pitää hyvänä, vaan enemmänkin siitä, etteivät kaikki suhteet voi toimia sillä perusteella, että yhteistä aikaa on suhteellisesti puhuen melko vähän. Tietenkin myös liikaa yhdessä vietetty aika voi vaikeuttaa seukkaamista. Mutta nämä nyt ovat niin henkilökohtaisia ja usein myös henkimaailman asioita, ettei näistä aina itsekään ole täysin perillä...

Olen ollut huomaavinani että ne jotka eivät ole itse kamppailulajeja harrastaneet eivät tuppaa ymmärtämään koko hommaa. Ja onhan se tietysti pidemmän päälle raskasta jos toinen ei ymmärrä toiselle tärkeää harrastusta.

Laajentaisin tämän koskemaan aika montaa muutakin asiaa. Itse olen kokenut tärkeäksi sen, että henkilöllä on samantapaisia kokemuksia kuin minullakin, jotta ymmärrämme toisiamme. Tämä korostuu kun puhumme vähän isommista kokemuksista eli elämäntyylistä ja maailmankatsomuksesta. Jotta tuo ei sitten taas kuulostaisi liian itsestään selvältä ja lattealta, typistän sen omalla kohdallani tarkoittamaan mm. tietynlaista elämäntapaintiaanikokemusta. Ainakin tällä hetkellä (ja jo hyvän tovin) olen nähnyt tämän kutakuinkin tärkeimmäksi kriteeriksi. En vain tunne yhteenkuuluvaisuutta ihmisten kanssa, joiden kokemukset elämästä poikkeavat omistani kovasti, ja syntyväthän arvotkin mm. kokemusten kautta.

En tiedä. Mutta mitään niin vaikeaa ei elämässä ole kuin parisuhteet.

[Lasse Candé]

Sinkkuneito olosuhteiden pakosta. Yritetty tosissaan löytää omaa treenikumppania, mutta tuloksetta. Treenaus ja ohjaus vie aikaa liikaakin - yritä nyt sitten töiden, arjen, treenien ja parisuhteen yhdistämistä. Homman haasteelliseksi tekee se, että kaikilla miespuolisilla tuntuu olevan todellinen ongelma aloittaa parisuhde naisen kanssa, joka harjoittelee kamppailulajeja tosissaan eikä suostu edes miehen vuoksi harkitsemaankaan niiden lopettamista....

Ongelma havaittu myös toisinpäin, joskin on mahdollista että harrastuksen olemassaoloa ja sen hedelmiä kunnioitetaan noin niinkuin periaatteessa. Käytännössä sitten taas varsinkin viikonloppuleirit ovat tuntuneet kyrsivän jonkin verran. Noin elämän kannalta uskon siihen mitä luin jostain lehdestä jonkun kamppailulaji-ihmisen joskus sanoneen... Suurinpiirtein että seuraavat kolme osa-aluetta pitää kaikki pitää tasapainossa:
1. Perhe ja läheiset
2. Työ
3. Harrastus

Jos oikein yrittää on mahdollista junailla aika hyvinkin aikaa. Tai niin ainakin muut sanovat.
Mutta oman harrastuksen motiiveja on kyllä syytä miettiä jos tuntuu että vie niin paljon aikaa ettei saa noita muita osa-alueita pelittämään kunnolla. Ehkäpä treenimäärät ovat vähennettävissäkin, kun asiaa hieman miettii?

[Elina]

Mua taas ei ole toisen treenaaminen koskaan haitannut, se kun on kuitenkin eräänlainen henkireikä. Mun mielestäni se, että asetetaan jotain rajoja sille, montako kertaa viikossa voi treenata, on ihan hullua. Kummallakin kun pitää olla ne omat jutut, joita pitää tärkeinä. Eihän semmoista jatkuvaa supersymbioosia voi edes olla olemassa - tai jos näin kuvittelee, niin kuvittelee, IMHO, harhoja. Ihmissuhteet ovat kuitenkin aina omalla tavallaan epätäydellisiä. Eikä sitä voi toisen kanssa jatkuvasti olla, vaikka kyllä mäkin mieluusti valitsen sen ajanvieton sen rakkaan kanssa ohi kaikesta muusta. Mä jotenkin ajattelen niin, että se kullekin suhteelle sopiva dynamiikka löytyy pikkuhiljaa ajan kuluessa, jos molemmat ovat joustavia, mutta säilyttävät sen oman identiteettinsä kuitenkin (ts. ei aleta tekemään ihan hulluja myönnytyksiä itselle tärkeistä asioista) ja jaksavat kommunikoida asioista.

[Lasse Candé]

Se nimenomaan on yksi noista harrastuksen pointeista. Liika on sama kuin liian vähän. En oikein tiedä miten hyvä on jakaa harrastus. Ehkä sitten työstä tai vastaavasta tulee happirako? Taitaa olla juurikin noin että se sopiva dynamiikka on kovasti tapauskohtaista. Mutta noita asioita on tärkeä pohtia. Monesti kun varmasti myös omia toimintojaan pitäisi katsoa hieman kriittisesti eikä vain silleen että mä olen tällainen. Se minkälainen on kun voi monesti olla oikeasti jotain muuta kuin mitä luulee tai jollain tasolla haluaa olevansa. Ja kun kokee löytävänsä itsensä, voikin oikeasti vain löytää jonkin uuden ihanteen mikä pitää sitten taas olla valmis hylkäämään ja jopa palata menneeseen, mikäli se on taas sitten oikeasti oikein.