Parisuhdestatuksesi?

[Mika]

Ihan väärän ihmisen kanssa (pitkään) oleminen voi aiheuttaa jäljet, joita paikkaillaan pitkään.

Niin totta..

No joo Näissäkin asioissa on aina monta puolta. Ensinnäkin se "väärä" ihminen on joskus voinut olla oikea - ja vaikka ei jälkikäteen ajateltuna olisikaan ollut, ei itseään voi syyttää menneistä tapahtumista, sillä ainahan ikä ja kokemus tuovat viisautta. Kai me kaikki tekisimme joitakin valintoja eri tavalla, jos voisimme aikakoneella matkustaa menneisyyteen. Mutta virheet kuuluvat ihmisyyteen - jos niitä nyt voi edes virheiksi kutsua, sillä jokainen valinta on oikea juuri sillä hetkellä. Se on tietysti eri asia jos oikeasti tietää tekevänsä väärän valinnan, mutta tämä lienee melko harvinaista.

Kaikista ihmissuhteista oppii paljon suhteista, toisista ihmisistä ja mikä tärkeintä, itsestään (joskin se kyllä vaatii sitä sieluunsa sukeltamista, jos siitä haluaa täyden hyödyn). Sehän on kasvattavaa, kun oppii mitä kaikkia kiemuroita ihmissuhteisiin voi liittyä. Jokaisen suhteen jälkeen on aina valmiimpi seuraavaan suhteeseen (jos nyt oikeasti on siis analysoinut menneitä suhteita ja itseään).

Arvet ovat merkki eletystä elämästä. Rohkea rokan syö, ujo näkee nälkää.

Ruska-festareilla naisten vessassa (ei, en minä ollut siellä ) kuultua: "Jokainen valinta elämässä johtaa juuri tähän hetkeen."

[nipsuli]

Ihan hyviä pointteja Mika
Ehkä tohon Beatrixin kommenttiin vois myös sisällyttää sellaisen parisuhteessa "roikkumisen" missä homma on jo tavallaan menetetty, toista ei kiinnosta ja toinen voi huonosti (tällainen oli siis oma tilanne..). En vaan ehtinyt (enkä nytkään ehdi ) selittää/perustella pidempään, kun lueskelen näitä duunissa..

[bodyguard]

Ruska-festareilla naisten vessassa (ei, en minä ollut siellä ) kuultua: "Jokainen valinta elämässä johtaa juuri tähän hetkeen."

Kertonee jotain valintojen laadusta

[Mika]

Ihan hyviä pointteja Mika
Ehkä tohon Beatrixin kommenttiin vois myös sisällyttää sellaisen parisuhteessa "roikkumisen" missä homma on jo tavallaan menetetty, toista ei kiinnosta ja toinen voi huonosti (tällainen oli siis oma tilanne..). En vaan ehtinyt (enkä nytkään ehdi ) selittää/perustella pidempään, kun lueskelen näitä duunissa..

Joo. Sanoisin että tämä on tuttua oikeastaan kaikille, jotka ovat seukanneet pitkään eli vuosia. Siitä suhteesta ei niin vain lähdetä pois. Ne ovat isoja, isoja ratkaisuja ihmisen elämässä. Pelkästään sen tilanteen tajuaminen kunnolla kestää pitkään. Sen jälkeen se hyvä yhteinen menneisyys painaa vaakakupissa vielä pitkään. Sitten kun se päätös alkaa valjeta, sen muotoutuminen omassa päässä kestää sekin pitkän pätkän.

Melkeinpä kaikki, joiden kanssa olen näistä asioista keskustellut (mukana useita potkulaisia, ehkä jopa tähän ketjuun kirjoittaneita ), ovat sanoneet että "Miksen lähtenyt aiemmin" tai jotain vastaavaa. Itsekin ajattelin näin jonkin aikaa, mutta sitten jotenkin hokasin tuon edelliseen kappaleeseen kirjoittamani. Sanottakoon entisen puolisoni kunniaksi, että hän oli tuota mieltä jo alusta alkaen (fiksu mimmi, ei ihme siis).

Ja se on siis hyvä, että se suhteen loppuminen kestää aikansa, vaikka helposti sitä tuleekin ajateltua, että aikaa on kulunut hukkaan. Joka tapauksessa on ihan luonnollista, ettei se loppu tule kovin nopeasti. Näin se vaan toimii. Mun mielestä.

Ruska-festareilla naisten vessassa (ei, en minä ollut siellä ) kuultua: "Jokainen valinta elämässä johtaa juuri tähän hetkeen."

Kertonee jotain valintojen laadusta

Hei, mikäs vika Ruska-festareiden naisten vessassa...

[bodyguard]

Ruska-festareilla naisten vessassa (ei, en minä ollut siellä ) kuultua: "Jokainen valinta elämässä johtaa juuri tähän hetkeen."

Kertonee jotain valintojen laadusta

Hei, mikäs vika Ruska-festareiden naisten vessassa...

Meinasin lahinna siis sita etta jos kaikki valinnat mita on tehnyt ovat johtaneet tahan hetkeen niin ei voi ainakaan itseaan onnitella nappivalinnoista

[halmehe]

Jossain Wonnegutin kirjassa oli käännetty William Blaken taivaan ja helvetin runoista muutama säe. On vaan jäänny jotenkin helvetin hyvin mieleen:

Rakkaus etsii vain omaa mielihyvää
haluaa sitoa toisen ilokseen
nauttii kun toinen tuntee huolta syvää
ja rakentaa helvetin taivaaseen

[Mika]

Rakkaus etsii vain omaa mielihyvää
haluaa sitoa toisen ilokseen
nauttii kun toinen tuntee huolta syvää
ja rakentaa helvetin taivaaseen

Siinähän sitä on optimismia Tuo on taidettu kirjoittaa erotuskissa? Tai sitten jonkin kemikaalin vaikutuksen alaisena (eivät kaikki tripit ole hippitaivaiden syleilyä).


BG, joo, hokasin, kunhan vitsailin takaisin

[halmehe]

Seuraavalla sivulla oli William Blakelta niin ikään toinenkin:

Sanoi enkeli kehtoni ääressä ollessaan:
sinä pikkuinen ilosta riemusta muovattu vaan
mene rakasta avutta kenenkään päällä maan

[Karhu-mami]

Rakkaus etsii vain omaa mielihyvää
haluaa sitoa toisen ilokseen
nauttii kun toinen tuntee huolta syvää
ja rakentaa helvetin taivaaseen

Toi on hyvä.

Valinnoista: Itse menin ihan oikean ihmisen kanssa naimisiin, vaikka liitto eroon päätyikin. Hän on paras mahdollinen isä (edelleen!) yhteisille lapsillemme.

Sinkkuelämässä on ollut opettelemista. Hyvin pärjää kun keskittyy (lasten lisäksi) ihan omiin juttuihin, treenaamiseen ja muihin harrastuksiin. V***u noista äijistä oo mihinkään. Sitäpaitsi useimmat pelkää mua. Ihan aiheesta.

[Paappa]

Valinnoista: Itse menin ihan oikean ihmisen kanssa naimisiin, vaikka liitto eroon päätyikin. Hän on paras mahdollinen isä (edelleen!) yhteisille lapsillemme.

V***u noista äijistä oo mihinkään. Sitäpaitsi useimmat pelkää mua. Ihan aiheesta.

Eikö noissa kahdessa lauseessa ole pientä ristiriitaa

Itse luulen, että eräs pitkän parisuhteen salaisuuksista on juuri niiden kulmien hiomisessa. Kun tarpeeksi kaksi kovaa ryskää vastakkain, voi sirpaleitakin irrota, ainakin hiomapölyä. Pikku hiljaa kitka saattaa laskea, jos materiaalit ovat alunperinkin olleet yhteensopivia. Tietysti jos toinen on alunperin savea ja toinen graniittia ei toisesta jää jäljelle mitään, tätä pitääkin varoa.

Pieneksi kasvaminen lienee hyvä tavoite.

[Aikku]

Lainaus erään henkilön naamisstatuksesta:

We are all a little weird and
 life's a little weird, and when we find someone whose weirdness is
 compatible with ours, we join up with them and fall in mutual weirdness
 and call it love...

Olen aloittanut seurustelun alle 15-vuotiaana (siitä voidaan olla monta mieltä voiko niin nuorena seurustella vakavasti, ko. pojan kanssa olin yhdessä puolisen vuotta). Suhteita on ollut enemmän tai vähemmän vakavalla pohjalla kuutisen kappaletta, yksi niistä päätyi avoliiton kautta kihloihin, mutta kariutui (ehkä jopa onneksi). Suurin osa suhteista (oikeastaan kahta lukuunottamatta) on päättynyt siihen että mies petti tai palasi yhteen entisen/uuden tyttöystävän kanssa. Kerran olin itse jättävänä osapuolena.

Varsinkin viimeisin seurustelusuhde opetti paljon mulle itsestäni. Ainakin itsestä tuntuu että se myös muutti mua eniten. Vähän tuntuu että vedän nykyään jonkinlaista kovan tytön roolia, koska pelkään päästää ketään henkisesti liian lähelle ja itseäni ihastumaan saatika rakastumaan, koska pelkään että taas kerran saan näpeilleni. Paras muutos ehkä on ollut että osaan olla paremmin yksin. Tehdä asioita yksin ja nauttia yksinäisyydestä ja riippumattomuudesta. Nuorempana olin liikaakin kiinni parisuhteessa. Silti pystyn myöntämään että olisi se kiva jos olisi se kuuluisa joku, joka halaisi ja olisi Se Oikea.

Mutta se pelaa joka ei pelkää. Kait tässä on edelleen jokin paranemisprosessi menossa. Laastarisuhdetta olen kerran kokeillut ja se oli niin hanurista etten halua tehdä moista enää koskaan.

[kenttiensankari]

Ikisinkku, en ikinä pääse tapailua pidemmälle. Kuulun kanssa siihen kategoriaan miehiä että lähimmät ystävät ihmettelevät miksi en ole parisuhteessa, mutta samalla en kyllä kenellekkään kelpaakkaan Sinkkuudessa on toki puolensa, voi vapaasti liipottaa menemään maailmalla, eikä tarvii sitoutua mihinkään.

[Karhu-mami]

Valinnoista: Itse menin ihan oikean ihmisen kanssa naimisiin, vaikka liitto eroon päätyikin. Hän on paras mahdollinen isä (edelleen!) yhteisille lapsillemme.

V***u noista äijistä oo mihinkään. Sitäpaitsi useimmat pelkää mua. Ihan aiheesta.

Eikö noissa kahdessa lauseessa ole pientä ristiriitaa

Itse luulen, että eräs pitkän parisuhteen salaisuuksista on juuri niiden kulmien hiomisessa. Kun tarpeeksi kaksi kovaa ryskää vastakkain, voi sirpaleitakin irrota, ainakin hiomapölyä. Pikku hiljaa kitka saattaa laskea, jos materiaalit ovat alunperinkin olleet yhteensopivia. Tietysti jos toinen on alunperin savea ja toinen graniittia ei toisesta jää jäljelle mitään, tätä pitääkin varoa.

Pieneksi kasvaminen lienee hyvä tavoite.

Hih Paappa, kieltämättä hieman ristiriitaa. Ensimmäinen lause viittaa tavallaan menneeseen ja jälkimmäinen nykyhetkeen. Olen 15 vuotta vanhempi kuin "ekaa valintaa" tehdessäni. Aika erilainen siis ja mahdolliset kumppanitoiveet hyvin erilaiset.

Materiaalivertauksesi on oivallinen! Eihän sitä pölyä ja hiomaroiskeita tarvitse pelätä, jos on suunnilleen samaa matskua alunperin. Siis JOS on.

Voi tätä elämää! 8-)

[tohtorismies]

Kihloissa.

[Elina]

Itse luulen, että eräs pitkän parisuhteen salaisuuksista on juuri niiden kulmien hiomisessa. Kun tarpeeksi kaksi kovaa ryskää vastakkain, voi sirpaleitakin irrota, ainakin hiomapölyä. Pikku hiljaa kitka saattaa laskea, jos materiaalit ovat alunperinkin olleet yhteensopivia. Tietysti jos toinen on alunperin savea ja toinen graniittia ei toisesta jää jäljelle mitään, tätä pitääkin varoa.

Joskus voi olla silti ihan ok tunnustaa ja tunnistaa, milloin on aika lähteä eri teille. Ihan kaikkea ei aina tarvitse jaksaa, elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi. Eikä se ole oikein sitä toistakaan osapuolta kohtaan, jos suhteessa ei voi olla mukana täydellä sydämellään. Sen takia en itse oikein usko mihinkään hoitosuhteisiin, kuulostaa hyvinkin turhalta hommalta. Oikeastaan, näin naisen näkökulmasta, kuulostaa hyvinkin henkisesti raskaalta tilanteelta. Että on tieto siitä, että se toinen ei välitä susta juurikaan ja olet vain pelkkä väliaikainen tarpeen tyydyttäjä. Ja kyllä ainakin mun pitää olla oikeasti kiinnostunut siitä toisesta, että alkaa minkäänlaista vehtaamista harrastaan.

Mutta jokainen tietysti tyylillään. Ehkä en ole vaan tarpeeksi nykyaikainen ajattelumaailmaltani