Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Parisuhdestatuksesi?

Pannu aina kuumana ja pöydissä tilaa. Keskustelua kamppailulajien ulkopuolelta huumoria unohtamatta. :)

Valvoja: Valvoja

Vastaa

Parisuhdestatuksesi?

Naimisissa
78
28%
Kihloissa
17
6%
Avoliitossa
35
13%
Seurustelusuhteessa
31
11%
Monisuhteessa
2
1%
Avoimessa suhteessa
5
2%
Kaukosuhteessa
2
1%
Hoitosuhteessa
3
1%
Sinkku (vapaaehtoisesti)
41
15%
Sinkku (olosuhteiden pakosta)
48
17%
En oikein itsekään tiedä enää...
15
5%
 
Ääniä yhteensä: 277

tohtorismies
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 3905
Lauteille: Kesäkuu 2008

Parisuhdestatuksesi?

#61

Viesti tohtorismies »

Elina kirjoitti:
Paappa kirjoitti: Itse luulen, että eräs pitkän parisuhteen salaisuuksista on juuri niiden kulmien hiomisessa. Kun tarpeeksi kaksi kovaa ryskää vastakkain, voi sirpaleitakin irrota, ainakin hiomapölyä. Pikku hiljaa kitka saattaa laskea, jos materiaalit ovat alunperinkin olleet yhteensopivia. Tietysti jos toinen on alunperin savea ja toinen graniittia ei toisesta jää jäljelle mitään, tätä pitääkin varoa.
Joskus voi olla silti ihan ok tunnustaa ja tunnistaa, milloin on aika lähteä eri teille. Ihan kaikkea ei aina tarvitse jaksaa, elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi. Eikä se ole oikein sitä toistakaan osapuolta kohtaan, jos suhteessa ei voi olla mukana täydellä sydämellään. Sen takia en itse oikein usko mihinkään hoitosuhteisiin, kuulostaa hyvinkin turhalta hommalta. Oikeastaan, näin naisen näkökulmasta, kuulostaa hyvinkin henkisesti raskaalta tilanteelta. Että on tieto siitä, että se toinen ei välitä susta juurikaan ja olet vain pelkkä väliaikainen tarpeen tyydyttäjä. Ja kyllä ainakin mun pitää olla oikeasti kiinnostunut siitä toisesta, että alkaa minkäänlaista vehtaamista harrastaan.

Mutta jokainen tietysti tyylillään. Ehkä en ole vaan tarpeeksi nykyaikainen ajattelumaailmaltani :smt003
Fiksu nainen.
45 neliön kämmpä oli täynnään lihaksikkaita ja äärimmäisen päihtyneitä voimmamiehiä
"My karate is as simple as walking up to somebody and hitting them, something I saw some 29 years ago." Dennis Jones
"Perkele, mä oon hyppiny narua pikkupojasta asti!" Meskus
"Gorgoroth on edelleen kuraa" TimoS
Kuvake
bodyguard
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 79
Viestit: 22944
Lauteille: Syyskuu 2005
Paikkakunta: Helsinki

Parisuhdestatuksesi?

#62

Viesti bodyguard »

Elina kirjoitti: Että on tieto siitä, että se toinen ei välitä susta juurikaan ja olet vain pelkkä väliaikainen tarpeen tyydyttäjä.
Välittäminen on eri juttu kuin haluta jotain vakavampaa. Mutta ehdottomasti tollasissa pitää olla samalla aaltopituudella, jos miettii tollasia asioita niin missään nimessä ei kannata itteään kiusata enempää.
Ja kyllä ainakin mun pitää olla oikeasti kiinnostunut siitä toisesta, että alkaa minkäänlaista vehtaamista harrastaan.
+1, ja en takuulla tingi. Kiinnostustakin on silti monenlaista.

‎-I thought you were cool.
-I am. And you know what makes me cool? The fact that your opinion means less than squat to me.

Blogi
Kuvake
Elina
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 39
Viestit: 16300
Lauteille: Joulukuu 2004

Parisuhdestatuksesi?

#63

Viesti Elina »

On toki, mutta ehkä kannattaa miettiä, onko se sitten kuitenkaan sen arvoista. Kokisin ainakin itse semmoisen hoitosuhteessa olemisen arvoani alentavana.
Kuvake
bodyguard
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 79
Viestit: 22944
Lauteille: Syyskuu 2005
Paikkakunta: Helsinki

Parisuhdestatuksesi?

#64

Viesti bodyguard »

Elina kirjoitti: On toki, mutta ehkä kannattaa miettiä, onko se sitten kuitenkaan sen arvoista. Kokisin ainakin itse semmoisen hoitosuhteessa olemisen arvoani alentavana.
Sitte se ei oo varmaan sun juttu :) En kyllä ite tajua miten mun arvo voisi alentua siitä että saan harrastaa seksiä jonkun kivan tyypin kanssa. Enkä tajua tuota "sen arvoistakaan" kommenttia, eihän siinä mitään menetä (tai, no kai siinä muutaman gramman menettää). Ja kun on tarpeeksi kauan ollut sinkkuna niin sitä seksiäkin alkaa oikeasti kaipaamaan vaikkei sitä niin tärkeänä olisi pitänytkään.

‎-I thought you were cool.
-I am. And you know what makes me cool? The fact that your opinion means less than squat to me.

Blogi
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 118
Viestit: 93835
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

Parisuhdestatuksesi?

#65

Viesti Mika »

Paappa kirjoitti: Itse luulen, että eräs pitkän parisuhteen salaisuuksista on juuri niiden kulmien hiomisessa. Kun tarpeeksi kaksi kovaa ryskää vastakkain, voi sirpaleitakin irrota, ainakin hiomapölyä. Pikku hiljaa kitka saattaa laskea, jos materiaalit ovat alunperinkin olleet yhteensopivia. Tietysti jos toinen on alunperin savea ja toinen graniittia ei toisesta jää jäljelle mitään, tätä pitääkin varoa.
:hyvinsanottu:

Aikku kirjoitti: Varsinkin viimeisin seurustelusuhde opetti paljon mulle itsestäni. Ainakin itsestä tuntuu että se myös muutti mua eniten. Vähän tuntuu että vedän nykyään jonkinlaista kovan tytön roolia, koska pelkään päästää ketään henkisesti liian lähelle ja itseäni ihastumaan saatika rakastumaan, koska pelkään että taas kerran saan näpeilleni. Paras muutos ehkä on ollut että osaan olla paremmin yksin. Tehdä asioita yksin ja nauttia yksinäisyydestä ja riippumattomuudesta. Nuorempana olin liikaakin kiinni parisuhteessa. Silti pystyn myöntämään että olisi se kiva jos olisi se kuuluisa joku, joka halaisi ja olisi Se Oikea.

Mutta se pelaa joka ei pelkää. Kait tässä on edelleen jokin paranemisprosessi menossa. Laastarisuhdetta olen kerran kokeillut ja se oli niin hanurista etten halua tehdä moista enää koskaan.
Näkisin lihavoitujen kohtien olevan tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Kyynisyys on ihan terve osa paranemista, kunhan sen tiedostaa itsekin ja näkee sen olevan väliaikaista.

Tuo yksinään olemisen opettelu on kyllä tosi rok. Olen itsekin joskus käynyt saman vaiheen läpi, ja vaikken ihan niin parisuhderiippuvainen olekaan ollut kuin jotkut (mutta varmasti enemmän kuin monet muut), en kuitenkaan joskus osannut olla juurikaan yksin, ilman kavereita. Lähdin sitten itselleni kostoksi yksin kiertämään Eurooppaa reppu selässä kolmeksi kuukaudeksi. Kyllähän muuten kasvatti. Tavallaan raskas mutta oikeasti aivan upea kokemus.
Elina kirjoitti: Sen takia en itse oikein usko mihinkään hoitosuhteisiin, kuulostaa hyvinkin turhalta hommalta. Oikeastaan, näin naisen näkökulmasta, kuulostaa hyvinkin henkisesti raskaalta tilanteelta. Että on tieto siitä, että se toinen ei välitä susta juurikaan ja olet vain pelkkä väliaikainen tarpeen tyydyttäjä.
Hoitosuhteiden täytyy ehdottomasti olla kahdensuuntaisia. Kuten jo aiemmin tässä ketjussa sanoin, harhaan ei saa johtaa.

Maailma on muuttunut ja muuttuu kovaa tahtia koko ajan. Ehkäisypillereistä '60-luvulla se varsinaisesti alkoi ja jatkuu nyt tasa-arvon myötä koko ajan. Kyllä tuolla on naisia, jotka haluavat joko vain tai pääasiassa fyysistä suhdetta ja ovat ihan OK sen kanssa.

Toki pariutuminen lienee useimmille se päätavoite, mutta sittenkin on olemassa avoimia suhteita, jotka ihan oikeasti toimivat.

Olisikin muuten ihan mielenkiintoista kuulla ajatuksia siltä yhdeltä, joka on äänestänyt olevansa avoimessa suhteessa. OK? :)
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
halmehe
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 19
Viestit: 660
Lauteille: Elokuu 2009

Parisuhdestatuksesi?

#66

Viesti halmehe »

Elina kirjoitti: On toki, mutta ehkä kannattaa miettiä, onko se sitten kuitenkaan sen arvoista. Kokisin ainakin itse semmoisen hoitosuhteessa olemisen arvoani alentavana.
Mä oon luullu jotta noi hoitosuhteet on niinkus parantavia ja terapeuttisia :o
...ei siinä auta hillo, jos on polttanut jo letut... (Raappana)
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 118
Viestit: 93835
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

Parisuhdestatuksesi?

#67

Viesti Mika »

halmehe kirjoitti:
Elina kirjoitti: On toki, mutta ehkä kannattaa miettiä, onko se sitten kuitenkaan sen arvoista. Kokisin ainakin itse semmoisen hoitosuhteessa olemisen arvoani alentavana.
Mä oon luullu jotta noi hoitosuhteet on niinkus parantavia ja terapeuttisia :o
Tai sitten ihan vain hauskoja.

Mutta jotkut ihmiset näkevät fyysisen kanssakäymisen sellaiseksi, etteivät halua ryhtyä siihen kuin ainoastaan sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan tuntevat voimakkaita tunteita. Tämä ei taida olla ihan muumiotason ilmiö vielä, vaikka muutoksen tuulet puhaltavatkin.
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
Beatrix
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 136
Lauteille: Marraskuu 2007

Parisuhdestatuksesi?

#68

Viesti Beatrix »

Paappa kirjoitti: Tietysti jos toinen on alunperin savea ja toinen graniittia ei toisesta jää jäljelle mitään, tätä pitääkin varoa.
Helvetin hyvin sanottu :o
Kuvake
Sisu
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 759
Lauteille: Huhtikuu 2009
Paikkakunta: Sydney
Etulaji: Nakamura Ryu Battodo
Takalajit: Kake

Parisuhdestatuksesi?

#69

Viesti Sisu »

Mika kirjoitti: Tuo yksinään olemisen opettelu on kyllä tosi rok.
Sen unohtaminen ei ole, terv. nimim. "11 vuotta parisuhteessa enka tieda missa puhtaat sukat on jos taloudenhoitaja on viikon tyoreissussa". Noin karjistetysti. Olen moneen kertaan miettinyt etta osaisinko hoitaa talouden, raha-asiat ym. ym. jos miehelle tapahtuisi jotain, etenkin kun asun ulkomailla. Aukkoja loytyi liian paljon.

Ja jos oikein hirvittaville poluille astutaan, mietin joskus yon synkeina mita hittoa sita osaisi tehda jos nyt pitais lahtea uutta parisuhdetta etsimaan. :entiia:

(Ei silla etta tarttee, mutta kaveripiirista loytyy karille menneita pitkia suhteita avioeroja myoten, enka tieda miten aloittaisin uudestaan esmes jonkun 20 vuotta kestaneen parisuhteen jalkeen.)
puen valkeaan / käyn polvilleni / hengitän valoa / hengitän tulta
CMX: Marian ilmestys


Treenipäiväkirja
saarikko
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 1567
Lauteille: Maaliskuu 2005

Parisuhdestatuksesi?

#70

Viesti saarikko »

Sisu kirjoitti:
Mika kirjoitti: Tuo yksinään olemisen opettelu on kyllä tosi rok.
Sen unohtaminen ei ole, terv. nimim. "11 vuotta parisuhteessa enka tieda missa puhtaat sukat on jos taloudenhoitaja on viikon tyoreissussa". Noin karjistetysti. Olen moneen kertaan miettinyt etta osaisinko hoitaa talouden, raha-asiat ym. ym. jos miehelle tapahtuisi jotain, etenkin kun asun ulkomailla. Aukkoja loytyi liian paljon.

Ja jos oikein hirvittaville poluille astutaan, mietin joskus yon synkeina mita hittoa sita osaisi tehda jos nyt pitais lahtea uutta parisuhdetta etsimaan. :entiia:

(Ei silla etta tarttee, mutta kaveripiirista loytyy karille menneita pitkia suhteita avioeroja myoten, enka tieda miten aloittaisin uudestaan esmes jonkun 20 vuotta kestaneen parisuhteen jalkeen.)
Joka ainut parisuhde loppuu joskus. Jokaisen olisi todella hyvä miettiä niitä käytännön kommervenkkejä etukäteen jos se taistelupari lähteekin ensin. Enkä nyt tarkoita päivätanssi-ilmoitusten lukemista.
Kuvake
Karhu-mami
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 377
Lauteille: Tammikuu 2010
Paikkakunta: Joensuu

Parisuhdestatuksesi?

#71

Viesti Karhu-mami »

Mika kirjoitti:
halmehe kirjoitti:
Elina kirjoitti: On toki, mutta ehkä kannattaa miettiä, onko se sitten kuitenkaan sen arvoista. Kokisin ainakin itse semmoisen hoitosuhteessa olemisen arvoani alentavana.
Mä oon luullu jotta noi hoitosuhteet on niinkus parantavia ja terapeuttisia :o
Tai sitten ihan vain hauskoja.

Mutta jotkut ihmiset näkevät fyysisen kanssakäymisen sellaiseksi, etteivät halua ryhtyä siihen kuin ainoastaan sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan tuntevat voimakkaita tunteita. Tämä ei taida olla ihan muumiotason ilmiö vielä, vaikka muutoksen tuulet puhaltavatkin.
Mä taidan olla aika muumio. Ja nainen. :D Periaatteellisesti mulla ei ole mitään vapaita ja monimuotoisia parisuhteita vastaan, ihan vapaasti kunhan toista osapuolta/osapuolia kunnioittaa ja touhu on rehellistä. Itse en vaan kykene, henkisesti. Mun (seksuaalinen) psyyke on rakennettu vakiparisuhdemallilla, vaikka kuin muuta jopa toivois. :smt003 Olishan se kätevää kun vois tarpeen tullen "hoidella tarpeita" siellä sun täällä. Mutta kun ei toimi, ei.
Sittisontiainen pörräs, lehmä ammui. Paluu arkeen oli edessä.
- I. Goodman
Kuvake
Elina
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 39
Viestit: 16300
Lauteille: Joulukuu 2004

Parisuhdestatuksesi?

#72

Viesti Elina »

Karhu-mami kirjoitti:
Mika kirjoitti:
halmehe kirjoitti:
Elina kirjoitti: On toki, mutta ehkä kannattaa miettiä, onko se sitten kuitenkaan sen arvoista. Kokisin ainakin itse semmoisen hoitosuhteessa olemisen arvoani alentavana.
Mä oon luullu jotta noi hoitosuhteet on niinkus parantavia ja terapeuttisia :o
Tai sitten ihan vain hauskoja.

Mutta jotkut ihmiset näkevät fyysisen kanssakäymisen sellaiseksi, etteivät halua ryhtyä siihen kuin ainoastaan sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan tuntevat voimakkaita tunteita. Tämä ei taida olla ihan muumiotason ilmiö vielä, vaikka muutoksen tuulet puhaltavatkin.
Mä taidan olla aika muumio. Ja nainen. :D Periaatteellisesti mulla ei ole mitään vapaita ja monimuotoisia parisuhteita vastaan, ihan vapaasti kunhan toista osapuolta/osapuolia kunnioittaa ja touhu on rehellistä. Itse en vaan kykene, henkisesti. Mun (seksuaalinen) psyyke on rakennettu vakiparisuhdemallilla, vaikka kuin muuta jopa toivois. :smt003 Olishan se kätevää kun vois tarpeen tullen "hoidella tarpeita" siellä sun täällä. Mutta kun ei toimi, ei.
+1. Eikä se liity välttämättä vain siihen parisuhdetarpeeseen, vaan yksinkertaisesti vain siihen, että pelkkä synkkaaminen ei riitä. Siihen syttymiseen vaan tarvitaan jotain paljon enemmän, joten joku yhtäkkinen rändömi ei kosketa millään tasolla.

Mutta ehkä nämä ovat kuitenkin sellaisia yksilöllisiä eroja, joista ei kannata kiistellä, eikä myöskään tuomita niitä, joilla erilaiset tarpeet ovat voimakkaammat. Kunhan ketään ei loukkaa ja esimerkiksi juurikin hoitosuhteen osapuolet ovat samanmielisiä. Tosin vähän epäilen, että hoitosuhteissakin usein toinen loukkaantuu, koska onkin salaa toivonut enemmän. Ja kyllä noin pääsääntöisesti itse kokisin niin, että jos toinen pitäisi mua yhtenä muiden joukossa, niin sen ei tarvitse saada musta yhtään mitään, koska sittenhän sille kelpaa kuka tahansa joku muukin.
Kuvake
markokal
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 230
Lauteille: Helmikuu 2007
Paikkakunta: Lahti

Parisuhdestatuksesi?

#73

Viesti markokal »

oma status on parisuhteessa, mutta asumme eri paikkakunnilla että kaukosuhde myös.
Erosin 2009 kesällä, mutta päätettiin vielä yrittää parin kuukauden päästä uudestaan ja eihän siitä mitään tullut. Keväällä sitten erosimme lopullisesti ja vieläkin yritämme yhteistä asuntoa saada kaupaksi. Heti eron jälkeen kuitenkin löytyi yllättävältä suunnalta mielenkiintoinen ihminen jonka kanssa olenkin aikalailla viettänyt aikaa :D. Molemmat harrastamme kamppailulajeja ja muuutenkin pidämme urheilusta mikä on aikaisemmista parisuhteistani puuttunut. Lisäksi pystyn paljon paremmin avautumaan ja puhumaan asioista.
http://www.markokal.kuvat.fi" onclick="window.open(this.href);return false;
halmehe
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 19
Viestit: 660
Lauteille: Elokuu 2009

Parisuhdestatuksesi?

#74

Viesti halmehe »

Elina kirjoitti: koska sittenhän sille kelpaa kuka tahansa joku muukin.
Yritin ironiaa viljellä hoitosuhteessa, mutta taidan jatkossa keskittyy noihin perunoihin...

Ei muuten kelpaa. Joku raja se on railossakin ja jäässä ympärillä. Kyllä sen maiseman pitää olla levollinen ja aurinkoinen. Ilta-aurinkoinen ainakin.

Kärjistäen vois sanoo avioliittojenkin osaltaan olevan "hoitosuhteita". http://www.imdb.com/media/rm889494528/tt0112579" onclick="window.open(this.href);return false;

Kun se joku on jäänny sinne syvälle sopukoihin, mutta jonkun kans ois kuitenkin "kiva" olla kahdestaan yksin.

Mites se Raid toteskaan: " Ihmisen ei oo hyvä olla kaksin". ;)
...ei siinä auta hillo, jos on polttanut jo letut... (Raappana)
Kuvake
Elina
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 39
Viestit: 16300
Lauteille: Joulukuu 2004

Parisuhdestatuksesi?

#75

Viesti Elina »

Molemmat harrastamme kamppailulajeja ja muuutenkin pidämme urheilusta mikä on aikaisemmista parisuhteistani puuttunut.
Tuossa on mun mielestäni aika lailla liikkuvalle ihmiselle semmoinen tärkeä kriteeri. Koska jos se toinen ei ole yhtään liikunnallinen, niin sitä omaa liikkumisintoa on vaikea selittää.

Sori, OT, lopetan nyt.
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 81 kurkkijaa