Fysiikan ja kemian ilmiöt

[Lasse Candé]

Yksi malli mitä olen kuullut on että nopeuden eksponentti (2) ei ole ihan täsmällinen vaan suuntaa antava. Tämä on tietenkin yksi tapa käsitellä muita juttuja vakiona, mutta dimensioanalyysin kannalta hieman ongelmallinen ellei kikkaile ongelmaa pois.

Ilman kosteus vaikuttaa sen tiheyteen ja tätä kautta on jo huomioitu.

[Totte]

Puhutaanko me nyt, Aihki, samasta asiasta? Vastuskertoimelle ei kai ole mitään määritelmää, vaan ne on kokeellisesti määriteltyjä dimensiottomia lukuja. Ilmanvastus (Newtoneissa), on sitten (ulkomuistista) 0.5*rho*A*v*v*C_d, missä C_d on vastuskerroin.

Eli onko tälle kertoimelle C_d siis jotain (heikkoa) nopeusriippuvuutta, joka johtaisi siihen Lassen viestissä mainittuun johtopäätökseen, että itse ilmanvastus ei kasvakaan puhtaasti nopeuden toisen potenssin mukaan?

[Totte]

No nyt kun vähän mietin asiaa, niin tietenkin se Re vaikuttaa, koska se määrittää turbulenssin määrän, joka tietenkin vaikuttaa ilmanvastukseen. Onko Re:n pituusskaala sitten esim. pallon halkaisia tjsp? Ilmeisesti riippuvuus on melko hyvin leivottu sisään muihin termeihin, koska ainut uusi muuttuja on kai oikeastaan viskositeetti, mikä yleensä jätetään huomioimatta?

[Aihki]

Vastuskerrointa ei mitata, vaan mitataan vastus ja siitä saadan kerroin laskemalla.

Re skaalana käytetään jotain sopivaa virtauksen suuntaista mittaa, pallolla halkaisijaa.

Esim pallon Cd riippuu rajusti Re:sta, suurilla arvoilla se on lähes vakio.

Viskositeetti on sisällä mitatussa vastuksessa.

[Lasse Candé]

Vastuskerrointa ei mitata, vaan mitataan vastus ja siitä saadan kerroin laskemalla.

Eikös tämä juuri tarkoita vastuskertoimen mittaamista jos malliksi oletetaan jokin tietty?
Toki tämä riippuu hieman mittaamisen määritelmästä, mutta jo Galilei puhui mitattavaksi tekemisestä ja tämä mielestäni pitää sisällään järjestelyiden lisäksi tarvittavien laskelmien tekeminen ihan osana mittausta.

[Aihki]

Tässä nyt insinööri katsoo asiaa. Mitattava suure on vastus, siitä vastuskerroin saadaan laskemalla. Kertoimen normalisointi voitaisiin mm. referenssipinta-alan suhteen tehdä useammallakin tavalla. Kun on ollut tarkoituksena saada mahdollisimman monikäyttöinen luku niin koon huomioiminen pinta-alalla ja nopeuden dynaamisella paineella on aika luonnollista, mutta silti se on sovittu asia.

Dimensiottomat kertoimet on yksi tapa esittää asia hieman ihmisystävällisemmässä muodossa.

[Lasse Candé]

Ehkäpä sopii tänne... Kuinka monta peräkkäin roikkumaan laitettua vesi-ilmapalloa luoti rikkoo, ennen kuin pysähtyy.
Ohjeet näin jutun jo nähneenä: Avaa linkki, arvaa kun näet kuvan ja tekstit ja katso video, pohtien miten oikein meni. Tiedossa suht lyhyt pätkä jossa myös hyvää hidastettua kuvaa.

http://allviral-posts.net/many-water-ba ... op-bullet/" onclick="window.open(this.href);return false;

[Mika]

Enpä olisi osannut arvata tuota.


Piti jo eilen kirjoittaa tähän ketjuun. Yle Puheella haastateltiin tietokirjailijaa (Markus Hotakainen?). Hän kuvaili maailmankaikkeutta näin: kun muurahainen kävelee ilmapallon päällä, saavuttaako se reunan koskaan? Eli ääretön on äärellinen. Jo lapsena aivoni räjähtivät tuon kysymyksen suhteen, eikä tuo kyllä kovasti auttanut.

[Lasse Candé]

Tässä wikipedia-artikkeli Hotakaisesta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Markus_Hotakainen" onclick="window.open(this.href);return false;

Matematiikasta löytyy monenlaista äärettömyyttä ja näille monenlaiselle äärettömälle monenlaista geometristä esitystapaa. Tai ehkäpä oikeammin monenlaista havainnollistamistapaa esim paperilla. Näitä ei silleen vain tajuakaan, vaan pitää kulkea kivinen tie. Äärettömyydessä on toisaalta myös melko nopeastikin opetettavia ja tajuttavia ominaisuuksia, jotka voivat avata mielikuvitusta oikeaan suuntaan.

Sitä fysiikkaa en tunne jossa noita pohditaan, mutta olen käsityksessä että universumin "muotoon" on erilaisia mahdollisia malleja joista jokainen voisi olla kaikkien havaintojemme kanssa yhteneviä. (Vääriäkin siis on.) En oikein tiedä miten tuo ala toimii. Osaisiko joku paremmin asiaa tunteva kertoa, josko siinä esim otetaan hullujen matemaatikkojen outoja keksintöjä testiin ja katsotaan kestäisikö kasassa? Entäs mihin tuollaisissa on päädytty?

[Kristian Hyvärinen]

Piti jo eilen kirjoittaa tähän ketjuun. Yle Puheella haastateltiin tietokirjailijaa (Markus Hotakainen?). Hän kuvaili maailmankaikkeutta näin: kun muurahainen kävelee ilmapallon päällä, saavuttaako se reunan koskaan? Eli ääretön on äärellinen. Jo lapsena aivoni räjähtivät tuon kysymyksen suhteen, eikä tuo kyllä kovasti auttanut.

Ymmärtämättä maailmankaikkeuden topologiaa tipan tippaa arvaisin, että sanavalinta "äärellinen mutta rajaton" on tässä tapauksessa ehkä parempi ilmaisu - maailmankaikkeus ei liene ääretön nykytiedon valossa?

Yritetäänpä. Äärellinen ja rajallinen tarkoittaisi, että maailmankaikkeus on rajatun kokoinen (äärellinen) ja sillä on reunat (rajallinen), kun taas ääretön ja rajaton tarkoittaisi, että maailmankaikkeus jatkuu loputtomiin rajatta. Ääretön mutta rajallinen taas kertoisi että maailmankaikkeus on ääretön, mutta rajattavissa... tai jotakin?

[MtJ]

Olisko ääretön mutta rajallinen sellainen ilmapallo, joka pystyy laajenemaan rajattomasti, mutta on tähän mennessä laajentunut vain tiettyyn rajaan asti...? Tiedä tuosta, tulipahan mieleen

[MtJ]

Itseäni kiinnostaisi oikeastaan tietää, että mihin se maailmankaikkeus laajenee, jos se koko ajan laajenee... Onko maailmankaikkeuden takana joku hiton vaatekaappi, josta löytyy vielä tilaa romuille, vai mitä

[Kristian Hyvärinen]

Itseäni kiinnostaisi oikeastaan tietää, että mihin se maailmankaikkeus laajenee, jos se koko ajan laajenee... Onko maailmankaikkeuden takana joku hiton vaatekaappi, josta löytyy vielä tilaa romuille, vai mitä

Kappaleiden keskinäiset etäisyydet kasvavat, mutta ymmärtääkseni on mieletöntä ajatella jokin maailmankaikkeuden ulkopuolista tila, jossa se laajenisi.

[ka1]

Perinteisesti asiaa on selitetty vertauksella kaksiulotteisesta paperista. Laajetessaan se ei vie yhtään enempää tilaa, koska sen paksuus on edelleen 0 - eli sen tilavuus on edelleen 0. Se ei siis tarvitse mitään tilaa, mihin laajeta. Vähän samoin kaiketi sitten käyttäytyy neliulotteinen (tai kenties useampi ulotteinen, ei sillä niin väliä) maailmankaikkeutemme.

[DeusVult]

Itseäni kiinnostaisi oikeastaan tietää, että mihin se maailmankaikkeus laajenee, jos se koko ajan laajenee... Onko maailmankaikkeuden takana joku hiton vaatekaappi, josta löytyy vielä tilaa romuille, vai mitä

Kappaleiden keskinäiset etäisyydet kasvavat, mutta ymmärtääkseni on mieletöntä ajatella jokin maailmankaikkeuden ulkopuolista tila, jossa se laajenisi.

Eihän se ole mikään äärellinen, jos se kerran voi laajentua johonkin jatkuvasti johonkin uuteen tilaan...?

Perinteisesti asiaa on selitetty vertauksella kaksiulotteisesta paperista. Laajetessaan se ei vie yhtään enempää tilaa, koska sen paksuus on edelleen 0 - eli sen tilavuus on edelleen 0. Se ei siis tarvitse mitään tilaa, mihin laajeta. Vähän samoin kaiketi sitten käyttäytyy neliulotteinen (tai kenties useampi ulotteinen, ei sillä niin väliä) maailmankaikkeutemme.

En ymmärrä? Täysin kaksiulotteinen paperi voisi teoriassa laajentua loputtomasti koska sen tilavuus on aina nolla, mutta miten tuo siis vertautuu johonkin jolla on tilavuus? Jos ei sitten oleteta että joku aika on ikäänkuin neljäs ulottuvuus, ja jos se on nolla ja kun sillä kerrotaan niin oikeastaan mikään ei ole enää mitään?