Materialismi

[Mika]

Tällaista esitetään.

Uusi telkkari tai hieno auto eivät teekään meitä onnellisiksi - päin vastoin, kertoo Time.

Tuoreessa Motivation and Emotion -lehdessä professori Tim Kassler todistaa, että materialismi ajaa ihmiset alakuloon.

Kassler todistaa väitteensä puolesta vuodesta 12 vuoteen kestäneillä kokeilla.

Mitä huonommin meillä taloudellisesti menee, sitä todennäköisemmin haemme turvaa materiasta, Kassler selittää.

Suhde materiaan toimii molempiin suuntiin: jos meistä tulee vähemmän materialistisia, voimme paremmin. Jos taas voimme paremmin, meistä tulee vähemmän materialistisia.

[Totte]

Ei pitäisi olla kenellekään uusi juttu. Tavaroiden ostaminen toimii kuten päihteet. Ostaessasi tavaran saat hetkellisen hyvän olon joka ei kuitenkaan kestä. Tätä pitää sitten paikata ostamalla lisää tavaraa jne. Tämän kierteen katkaiseminen kohentaa todennäköisesti onnellisuutta.

Korjassa "The paradox of choise" esitettiin ihminen ei oikeasti voi hyvin liiallisista valintamahdollisuuksista, ja ostamalla tavaraa jatkuvasti asetat itsesi valintojen eteen jatkuvasti (ja tätä oli tutkittukin). Suosittelen kirjaa lämpimästi.

[Polvi]

Tällaista esitetään.

Uusi telkkari tai hieno auto eivät teekään meitä onnellisiksi - päin vastoin, kertoo Time.

En tiedä muista, mutta itse ajan mielummin uudella hyvällä autolla, kuin vanhalla koslalla. Ja samoin katson mielummin hyvää televisiota, kuin huonoa.

Se, että joku ostaa roinaa masennuksissaan ei tarkoita sitä, etteikö uusista ja paremmista tavaroista voisi saada iloa. Tämä on mielestäni päivänselvä asia.

[AlexMachine]

Olen (ollut) jonkin sortin materialisti, tosin en ole ollut koskaan ahne rahan perään, sitä tulee enemmän tai vähemmän ja on ollut aikoja ettei vuoteen ole jäänyt tilistä käteen kuin 50€ kaikkien kulujen jälkeen. Mutta hankin kyllä materiaa kuten kelloja, viihde-elektroniikkaa ym, antiikkia ym, mutta nykyään niistä luopuminen ei tee pahaa. Fight Clubia lainaten "the things you own end up owning you" on aika osuva lause ja jos oikesti ymmärtää että materia on todellakin vain materiaa eikä osa sinua, ei siitä luopuminen tarvittaessa ole niin iso juttu.
On myös totta että joskus ostaminen saa aikaan hyvän olon tunnetta, joka tosiaan loppuu aika äkkiä, mutta...
Silmää miellyttävät laadukkaat esineet tuottavat iloa kauan senkin jälkeen kun hankkimisen hyvä fiilis on ohi.
Sir Henry Royce, Rolls Roycen perustaja totesi, "quality lasts long after price forgotten"

Olen vahvasti sitä mieltä että jos ostaminen saa aikaan voimakkaita nousuja ja masennuksia, on vika jossain ihan muualla kuin materiassa tai materialismissa. Ihmisessä on jotain vikaa jos elämän tyhjiä aukkoja pitää pakkomielteen omaisesti täyttää materialla (tai viinalla, huumeilla...)

[Mika]

Olen kummankin kanssa samaa mieltä.

Vaikka omalla kohdallani kyse onkin suhteellisen vähäisistä ja sinänsä edullisista hankinnoista, kyllä nuo muutamat partahöylät, joita juuri eilen järjestelin, tuottavat mielihyvää vielä pitkään niiden ostamisen jälkeenkin. Oikeastihan en tarvitsisi välttämättä kuin yhden noiden kahdeksan sijaan, joten materialismia sekin on.

Mutta mutta. Tarjonta myös luo kysyntää. Kaikenlaisen turhan krääsän valmistaminen ja myyminen on taatusti isoa bisnestä maailmanlaajuisesti. Suomessakin myydään kaikenlaisia turhakkeita ja härpäkkeitä. Itse toivoisin että siirtyisimme ihmiskuntana materialismista enemmänkin kokemusperäiseen elämiseen. Saahan sitä toivoa.

[finnjet]

Vastasin etten ole, koska minulle kelpaa se halvin pölynimuri, halvin telkka, halvin kahvinkeitin thats it.
Muuta en rahallakaan ottaisi vastaan, arkkuun kun ei mahdu mukaan korkeintaan kuin lompakko

[Mika]

Tässä on yksi tutkimuspohjainen uutinen aiheesta (vaikka tuossa tuo jonottaminen onkin yksi pääteema).

It’s a little counterintuitive why experiences make us happier. After all, you’ll have a material purchase far longer than you’ll actually be on vacation. “The irony is that although this is true in a material sense, it is not true psychologically,” the study authors write–we’re far too good at adapting, which dulls our appreciation for the material objects that surround us every day. So reconsider that fancy TV and take a trip instead. Just make sure to give yourself enough time to savor the wait until takeoff.

[flammee]

Pitäisi kai mennä johonkin anti-materialismi -ketjuun, mutta eipä nyt tule mieleen sellaista...
http://www.hs.fi/raha/a1409291925919" onclick="window.open(this.href);return false;

Kuusihenkinen perhe pihistelee 11 kuukautta vuodessa päästäkseen unelmalomalle
...
Vanhempien peruspalkka on 1 900 euroa kuussa per henkilö. He haalivat niin paljon yövuoroja ja ylitöitä kuin mahdollista. Peetri tekee lisäksi keikkoja järjestyksenvalvojana ja Mari leipoo kakkuja myyntiin.

"Joskus ei jaksaisi lähteä yöksi töihin. Mutta sitten ajattelen, että siitä saa 150 euroa käteen, ja se on jo yhden ihmisen ihana katamaraaniajelu", Mari sanoo.
...
Tänä kesänä he kävivät Karibialla, hyppäsivät koneeseen ensimmäisenä lomapäivänä ja palasivat takaisin niin, että vanhemmat menivät töihin suoraan lentokentältä.

Reissun budjetti oli 12 000 euroa. Sillä sai kuuden ihmisen lennot Saint-Martinin saarelle, oman talon ja uima-altaan, auton sekä monenlaista ohjelmaa ja hyvää ruokaa koko porukalle.
...
Kaverit ihmettelevät, miten perheellä voi olla varaa unelmamatkaan joka vuosi.

"He tienaavat tuplasti sen minkä me, mutta heillä ei muka ole varaa matkustaa. He käyvätkin baareissa ja ostelevat tavaraa. Olin viimeksi baareissa polttareissani vuonna 2000", Peetri Joki sanoo.

Mitä lapset järjestelystä tuumivat?

"He odottavat reissuja valtavasti. Joskus 16-vuotias tytär pyytää vaikkapa Michael Korsin laukkua. Sanomme että se käy, mutta sitten kesäreissusta tulee lyhyempi. Aina toistaiseksi he ovat valinneet matkan."

Joet haluavat tarjota lapsilleen elämyksiä ja muistoja loppuiäksi.

"Toivon, että isona he eivät sure sitä, ettei meillä ollut hienoa design-sohvaa, vaan muistelevat upeita seikkailuja Karibialla", Mari Joki sanoo.

[Mika]

Mika tykkää. 8-)

[nassesetä]

Jos materialismilla tarkoitetaan sitä, että vähällä kritiikillä ja laatutietoisuudella himoitaan kaikenlaista uudenlaista krääsää, mitä kaupat ovat pullollaan, niin sitten en kyllä ole materialisti, vaan pikemminkin anti sellainen. Toisaalta, olen ehkä ns. materiaan kiintyvä, eli jos jotain olen joskus hankkinut, on välillä yksinkertaisesti aivan saatanan hankalaa hankkiutua siitä eroon, vaikka järkisyyt puoltaisivat sitä. Tämä johtuu ihan perus ituhippiasenteesta tuota materialismin pimeää puolta vastaan sekä myöskin siitä, että satun usein kiintymään moniin aikalailla mitättömiinkin romuihin ja härpäkkeisiin. Esim. tuossa muutama viikko takaperin jouduin tekemään tilapäisen (puoli)muuton, jonka yhteydessä oli vaan aivan pakko hammasta purren hankkiutua eroon parista kolmesta säkillisestä krääsää.

Eniten kirpaisi hankkiutuminen eroon stereoista, jotka taisin saada synttärilahjaksi joskus 90-luvulla ja joilla ei enää vuosiin ollut muuta käyttöä kuin toimia (epäkäytännöllisenä) telakkana RCA-piuhalle. Onneksi jäteaseman kontti oli sen verran täynnä, että sain hellävaroin aseteltua ne siihen pinon päälle kaukosäätimien ja tulostiminen lomaan. Tippa olisi varmaan tirahtanut linssiin, jos olisi julmasti pitänyt nakata kontin pohjalle.

Kyllä sinänsä uuttakin tavaraa on kiva saada ja nykyään olen välillä huomannut jopa nauttivani uusien vaatteiden hankkimisesta. Mutta se suurin ja pitkäaikaisin nautinto kohdistuu aina sinne käytännöllisyys sektorille. Vieläkin mielihyväkeskusta hellii tuo jääkärireppu, jonka juuri tilasin varustelekasta ja jo keväällä hankkimani moottorisahan apuri-kahva odottaa yhä sisäänajoa. Se on kuin avaamaton lahjapaketti. Viihde-elektroniikan suhteen luonto ei anna periksi ostaa uutta ennen kuin vanha on kirjaimellisesti pa$kana.

Näistä omista häröilyistä huolimatta en tuomitse muiden valintoja, ovat ne millaisia tahansa. Suotavaa toki olisi se itsensä kriittinen tarkastelu tässä(kin) asiassa.

[Point]

Meillä on vähän sama tyyli kun tuolla perheellä. Tosin ei aivan yhtä radikaalisti. Mutta valinnat ovat tosiaan niin, että mieluummin lentoliput kuin nopeasti vanhenevaa elektroniikkaa. Muidenkin hankintojen suhteen harkitsen ostamista pariin otteeseen ja mietin, että saako käytettynä.

Käytän rahani mieluiten elämyksiin kuin tavaraan.

[Mika]

Tämä on vaikea kysymys. Toisaalta pitkänäköinen ostaa hyvälaatuisen vaatteen, joka näyttää hyvältä ja kestää pitkään. Kuten sanonta kuuluu, köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa. Todellisuus on kuitenkin usein päinvastainen. Kun siihen hyvälaatuiseen vaatteeseen ei ole varaa, siihen ei ole varaa. Tämä on pulmallista.

Vaatteiden laatu on huonontunut tasaisesti 2000-luvun alusta lähtien. Niin halvat kuin hintavatkin vaatebrändit ovat hoksanneet, että laatua heikentämällä säästetään tuotekustannuksissa ja saadaan näin ihmiset ostamaan enemmän, kertoo kierrätysmuodin asiantuntija ja trashionista Outi Pyy.

– Sama vaate voidaan myydä kuluttajalle uudelleen ja uudelleen, koska se ei kestä käytössä enää niin kauan. Vaateteollisuudessa käytetään nykyään huomattavasti huonompilaatuisia kuituja kuin aikaisemmin. Emme oikeastaan enää edes muista, minkälaisia hyvälaatuiset vaatteet olivat. On nuoria sukupolvia, jotka eivät ole esimerkiksi koskaan koskettaneet hyvälaatuista villakangasta.

Tuossa on myös neuvoja hyvälaatuisen vaatteen ostamiseen.

Miten tunnistaa laadukas vaate?

1. Tarkista vaatteet ja erityisesti neulevaatteen kainalot nukan varalta.

2. Venytä trikoota. Jos se ei palaudu joustavasti, se ei pian palaudu ollenkaan. Katso trikoota valoa vasten: alkava nyppyyntyminen voi näkyä pilkullisuutena.

3. Hinkkaa kangasta itseesi noin sata kertaa. Jos pinta alkaa pörröttää tai hinkkauskohtaan muodostuu pienenpieniä nyppyjä, kangas tulee todennäköisesti nyppyyntymään.

4. Tarkista, ettei vaatteessa ole repaleisia tai epäsiistejä ompeleita. Huono viimeistely kertoo, että myös muissa työvaiheissa on menty sieltä, missä aita on matalin.

5. Ylipitkät ompeleet kertovat ompelijan kiireestä. Turhan pitkät ompeleet aiheuttavat rasitusta pistokohtiin.

6.Tarkista, miten napit on kiinnitetty. Jos napit on ommeltu ja päätelty käsin, on koko vaate luultavasti tehty huolella.

7. Jos villakangasta ei ole vuoritettu, siihen on paras olla hyvä syy.

@Jussi Häkkinen voinee vahvistaa tai kumota.

[AlexMachine]

Onhan tuossa perää. Tein joskus 1990 vuonna lopputyöni Levi Straussista. Silloin jo tehtaita oli yli 60 maassa ja laadullisia eroja oli vaikkapa niiden klassisten 501 kanssa melkoisesti. Englannissa tehdyt olivat paljon paksumpaa ja laadukkampaa denimiä kuin vaikkapa Turkin tehtaalla tehdyissä. Minulla on muutet kaapissa 3 tai 4 Levikset (US ja UK made) jotka ostin joskus 80-luvun lopulla ja olivat vuosia kovassa käytössä ja näyttivät silti siisteille ja ehjille. Ovat muuten sitä edelleen.
Pakko kertoa vielä anekdoottina. Ennen Levis farkuissa oli nastat myös takataskuissa ja haarojen saumoissa antamassa lisää kestävyyttä. Takataskujen lähti pois koska naarmutti kuulemma autojen konepeltiä jos nojasi siihen, kun taas haaroissa olevat lähtivät kun kys. firman toimari oli nuotiolla istuskellut tovin liian lähellä sitä nuotiota.
Toisen maailmansodan aikana kuuluisat lokinsiivet maalattiin takataskuihin koska langasta kuten muustakin materiaalista oli pulaa.

[Jussi Häkkinen]

On perää. Joitakin asioita on toki oiottu, mutta noista näkee ainakin laadun. T-paitatarkastukseni on siis yleisempikin, mainiota. Nappien kohdalla totta - vaikka hyvin ommeltuja konenappejakin on, on käsinompelu varma merkki laadusta - napinläpien kohdalla erittäin korkeasta laadusta.

Itse tuotantoprosessit eivät ole huonontuneet - päinvastoin. Tietokoneohjaus on nostanut absoluuttista tuotantolaatua huomattavasti. Tämä näkyy sekä low- että high endissä. Samalla käsityötaito on kehittynyt, eli high endin suhteen ollaan - kiitos Internet-kritiikin, oppimisen ja tiedonsaannin - entisaikoja paljon korkeammalla tasolla.

Ongelma on lähinnä siinä, että on syntynyt uusi todella halpojen vaatteiden kategoria. Farkut, jotka tehdään samoilla koneilla ja tuotantovaatimuksilla, voivat olla täysin eri eläimiä, jos yhdessä käytetään 30snt/m maksavaa ja toisessa euron metriltä maksavaa denimiä. Puhumattakaan 92€/m denimistä tai vielä kalliimmista (joissa toki alkaa näkyä ökyily bloattihintana). Nykytekniikka sallii tehdä kangasta äärettömän matalalaatuisista raaka-aineista - ja se näkyy. Sain eilen T-paidan jossa kankaasta ei ole tingitty - jo 30€ T-paidan laatu on aivan muuta kuin muutaman euron paidan. Hintaero tulee kankaasta ja tuotantotasosta. Uskon tuosta olevan paitaa vuosien nukkumiseen.

Myös istuvuus vaikuttaa kulumiseen. Oikea koko kuluu hitaammin, koska vaate toimii tällöin suunnitellusti. Pitää ensin vain selvittää, kuinka vaatteiden tulee istua ylle.

[Jussi Häkkinen]

Itse tekstissä on toki muutama oionta. Ompeleiden osalta oikea pituus on parempi kuin "aina tiheää", vaikka jälkimmäistä näkee rättifetisistien ohjenuorana usein. Vuoraamattomat villakangastuotteet - etenkin takit - ovat yleisiä ja kestävät kyllä, jos kangas on hyvää (kesällä järkevä vaihtoehto, mielestäni, minulla toki myös talvipukupuoli on vuoritonta). Masentavaa kyllä on, että jos tekstin kaikkia kohtia noudattaa, Suomen tarjonta on niin heikkoa että voi suoraan ohittaa yleisimmät vaatteenostopaikat - ja jopa ne paremman sarjan tavaratalot.

Vaatteenosto on taitolaji, jos laatua haetaan, samoin myös sisäänosto. Liian harva vaatealan ammattilainen tietää laadusta paljoakaan. Myyjät hyvin harvoin, sisäänostajat edelleen harvoin - tämä johtuu siitä, että sisäänostamista tehdään muista lähtökohdista. Tuossa taannoin suurilla messuilla ostajana käyneenä yllätyin siitä, miten monille valmistajille rakennekysymykset olivat selvästi hieman punainen vaate ja aiheutti kiusaantunutta kiertelyä. Laatuvalmistajapuolella taas rakenteista ja materiaaleista puhuttiin avoimesti ja suoraan ilman sumuverhoja. Kuulen mieluummin suoran "yes, we do that to cut costs" -lausahduksen. On sitten minun asiani päättää, onko asia merkittävä - aina cost-cutting ei ole haitaksi laadulle.