Itse koin jonkinlaisen tai oikeastaan aika suurenkin vapautumisen tunteen, kun yli kaksi vuotta sitten erään suuren muuton yhteydessä hankkiuduin eroon suuresta osasta konkreettisista omistuksistani. Tiedättehän sen tunteen, kun ostoksilla käyminen saa hyvän mielen aikaan? Se on mielestäni hyvä asia, jos siihen ei liity esimerkiksi jonkin tyhjiön paikkaamista tai jos se ostoksilla käyminen ei ole vakava itsetarkoitus. Nykyään en käy kaupoissa muutoin kuin silloin kun tarvitsen jotakin. Tokihan vaikka kirppareita on kiva kierrellä silloin tällöin, mutta silloinkaan en etsimällä etsi mitään. Jos jotakin tarpeellista osuu eteen, sitten pysähdyn, mutta harvinaista sekin on. Toki nyt kun pian matkaamme läntiseen Eurooppaan, kierrämme myös kirppareita ja varmasti kauppojakin jonkin verran, mutta en usko ostavani mitään mistään. No, sen näkee sitten, mutta mitään pakkomiellettä tai intohimoa ostamista tai materiaa kohtaan en tunne. Minulla on jo kutakuinkin kaikki se omaisuus jota ikinä tässä elämässä tarvitsen. Olen vapaa
Tässä on yksi lyhyt blogikirjoitus aiheesta: Japanese Trends Worth Watching: De-ownership, Demonetization & De-materialism
Tämä on mieleiseni tutkimus. Samaistun 8-)
Is John Lennon's line "imagine no possessions" not as idealistic as it once seemed? According to a new study in the Journal of Consumer Research, globalization has led to a new class of "global nomads" who are less attached to material objects.