Introvertit ja ekstrovertit

[Fubarbarian]

Itse olen selkeästi introvertti. Väsyn jos joudun olemaan liikaa ihmisten kanssa tekemisissä ja tämän jälkeen tarvitsen rauhaa omissa oloissani, että saisin akut ladattua. Minulla ei ole myöskään mitään tarvetta tutustua uusiin ihmisiin, pysyn mieluummin tuttujen seurassa.

[grappling]

Joku joskus sanoi että ero introversion ja ekstroversion välillä on siinä, onko enemmän niin päin, että ihmisten kanssa oleminen syö energiaa ja akut pitää ladata yksinololla, vai niin että voimat palautuvat sosialisoidessa.

Talta pohjalta vastasin ekstrovertti. Toisaalta kavereille ei jaa enaan nykyaan hirveasti aikaa, koska kaikki aika menee duunissa ja harrastuksissa. Kerran kuussa, jos kay juomassa olutta muiden kanssa, niin se saa riittaa. Rahanteko ja potkiminen kiinnostaa enemman...

[tabitha]

Useimmat introvertit tosin tarvitsevat sosiaalisuutta myös, ja ekstrovertit yksinoloa. Kukaan ihminen ei ole "saari" siinä mielessä ettei tarvitsisi kontaktia toisiin ollenkaan (voi olla että poikkeuksia löytyy, jotkut elävät täysin erakkona).

Itselläni introversio on sen verran voimakasta, että sitä kutsutaan jo autismiksi. Mä en oikeastaan ikinä käy missään, missä porukka vain keskustelee ja pitää hauskaa. Sosiaaliset taitoni eivät riitä siihen enkä hahmota puheenaiheiden nopeaa vaihtumista. Mietin niin kauan miten ilmaisisin sen mitä haluan sanoa, että tilaisuus sen sanomiseen menee. Sit istun hiljaa ja tunnen itseni ulkopuoliseksi. Mulla olisi joskus asiaa ja halua jakaa se muiden kanssa, mutta välivaiheiden työstäminen on sen verran hidasta, ja nonverbaalinen viestintä haastavaa, että teksti on paras keino. Käytännössä tämä tarkoittaa sitten foorumipostailuja (irkki on liian nopea) mutta niitäkin haluaisin miettiä kunnolla, varmistaa että ilmaisen itseäni oikein. Ja usein on aivot opiskelusta liian jumissa.

Lähdin facebookistakin kun tuntui että siellä on liikaa mahdollisuuksia mulle nolata itseni. En vaan ymmärrä vuorovaikutusta ja sitä mistä on okei puhua julkisesti ja mistä ei. Mietityttää tämäkin viesti, että puhunko liikaa itsestäni ja onko okei puhua omasta autismista.

Pelaan gota turnauksissa ja käyn kamppailulajitreeneissä ja laskuharjoituksissa yliopistolla. Mulle se on sosiaalisuutta, koska näkee ihmisiä. Eikä tarvitse puhua jos ei ole pakko. Paras on jos pystyn antamaan yhteisölle jotain omalla tekemisellä, joka liittyy siihen aiheeseen josta olen itsekin kiinnostunut. Tuttujen ihmisten konkreettinen näkeminen ja ehkä fyysinen kontakti on tärkeää. Pelkän nettisosiaalisuuden varassa kestän max. kuukauden, sitten alan tulla mökkihöperöksi.

[flammee]

Lähdin facebookistakin kun tuntui että siellä on liikaa mahdollisuuksia mulle nolata itseni. En vaan ymmärrä vuorovaikutusta ja sitä mistä on okei puhua julkisesti ja mistä ei. Mietityttää tämäkin viesti, että puhunko liikaa itsestäni ja onko okei puhua omasta autismista.

Tätä itsekin joskus mietin, mutta havaitsin sellaisen jännän jutun että ihan sama mitä kirjoittelee netissä, niin naamatusten kukaan ei oikeastaan ikinä sanallakaan mainitse niitä juttuja. Eli sillä ei oikeastaan ole vaikutusta. Tai voihan se olla että suhtautumistapa muuttuu jotenkin, mutta mihin suuntaan, sekin on vähän näitä juttuja ettei välttämättä kannata liikaa alkaa pohtimaan, sitähän joutus koko ajan varomaan jotain. Varsinkin kun tunnen joitakin naurettavia ylianalysoijia jotka ihan tosissaan pohtii ja tekee johtopäätöksiä että mitä joku tarkoitti jollain pienellä eleellä, äänensävyllä tai sanavalinnalla, joka on voinut olla täysin satunnaisluontoinen, eli ei olla tietoisesti tarkoitettu yhtään mitään.

[AlexMachine]

Varsinkin kun tunnen joitakin naurettavia ylianalysoijia jotka ihan tosissaan pohtii ja tekee johtopäätöksiä että mitä joku tarkoitti jollain pienellä eleellä, äänensävyllä tai sanavalinnalla, joka on voinut olla täysin satunnaisluontoinen, eli ei olla tietoisesti tarkoitettu yhtään mitään.

Introvertti aika selkäesti. Pidän kyllä ihmisistä ja seurasta mutta mitä pienempi ryhmä, sen parempi ja yksiolo ei koskaan ole haitannut (kun olen yksin olen aina hyvässä seurassa vai miten se oli.)

Tähän flammeen tekstiin sitten. Olen lähes varma että noin 98 % ihmisistä ei mieti juuri mitään mitä suusta tulee. Silloin harhoin kun miettivät, saattaa olla ihan asiaakin, mutta tuo ylianalysointi on tuhoon tuomittu tie. Tekee mistä tahansa päätöksenteosta mahdotonta.
"Mennäänkö illalla leffaan? Joo, voisi mennä" Tarkoittiko se nyt että ehkä voisi mennä, vai että voisi mennä, vai mennään varmasti jne...

[Jörri]

Ekstrovertiksi laitoin itseni, viihdyn mainiosti laumoissa joskin tarvitsen myös yksinoloa ja pieniä ryhmiä.

Esiintyminen on melko helppoa enkä juurikaan pelkää nolaavani itseäni, mikä ei tietenkään tarkoita ettenkö nolaisi. Ajaudun usein erilaisiin ulospäinsuuntautuviin hommin (kuten nyt vaikka seuran pj:ksi) ja koen tulevani ihmisten kanssa helposti toimeen jopa silloin kun en lainkaan ole asioista samaa mieltä.

Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta luoda fyysistä etäisyyttä (mökit erämaat yms) toisiin ihmisiin useimmiten voin vaipua omiin ajatuksiini missä vain ja kirjantapainen varmistaa henkisen eristyksen.

Ekstrovertiksi itseni koen, kulttuurini rajoissa.

[Mika]

Oletteko muuten koskaan huomanneet, että introverteillä ja aspergereillä on joskus aika paljon yhteistä sosiaalisten taitojen kohdalla?

[video][/video]

Saga on ihan paras.

[Mika]

Nykyään kun nörttejä ei enää vain naureta vaan myös pelätään (h4x0r), niin sama on sitten totta myös introverteistä.

Introverted employees are more likely to give low evaluations of job performance to extroverted co-workers, giving introverts a powerful role in workplaces that rely on peer-to-peer evaluation tools for awarding raises, bonuses or promotions, new research shows.

Mielenkiintoinen kohta oli tämä:

The results showed that introverted team members rated the performance of other introverts higher than that of extroverts. In contrast, ratings made by extroverts were not significantly influenced by the personalities of the team members they were rating.

Toinen tutkimus päätyi samaan tulokseen kokeessaan.

[MikaM]

Toisaalla väitin olevani osin molempia, mutta luettuani tämän threadin totean olevani selkeästi täysin introvertti. Vaikka voin jossain sosiaalisessa tilanteessa vetää aivan uskomatonta showta ja olla koko homman keskipiste, niin ei se tee minusta ekstroa. Ja sitten kotona huokaisee, kun on päässyt pois...
Pitkät, yksinäiset ulkomaan työmatkat on aika mukavia, ihmisten tarkkailu on ihan lempipuuhastelua. Tuntemattomien kanssa keskustelu sujuu upeasti, nehän on hetken päästä poissa sun elämästä .
Vaimon viereen on silti mukava palata, kunhan ei odota mun puhuvan. Jne.

[Kristian Hyvärinen]

Oletteko muuten koskaan huomanneet, että introverteillä ja aspergereillä on joskus aika paljon yhteistä sosiaalisten taitojen kohdalla?

[video][/video]

Saga on ihan paras.

Pitänee tutustua tuohon sarjaan.

[Mika]

Salaa toivoinkin että juuri sinä jaksaisit katsoa tuon, koska tiesin että ymmärtäisit tuota huumoria. Ja tuo sarja on todella hyvä (tuleva kolmas kausi vähän pohdituttaa, mutta jatkakaamme siitä asianmukaisessa ketjussa, jossa siitä onkin keskusteltu).

Kaimani, ymmärrän hyvin tuon helpotuksen tunteen. Koen samaa puhelimessa. Viimeksi eilen. Kaksi kertaa. Huh, kyllä se työstä käy. Silti katson olevani enemmän ekstrovertti. Emmätiä...

[flammee]

Oletteko muuten koskaan huomanneet, että introverteillä ja aspergereillä on joskus aika paljon yhteistä sosiaalisten taitojen kohdalla?

[video][/video]

Saga on ihan paras.

Woot, täydellinen nainen.

[Mika]

Koska äänestyksen mukaan valtaosa (tällä hetkellä 70 %) potkulaisista on introverttejä, kertokaapa saatteko bingoa.

introbingo.jpg

[nipsuli]

Tuli aika monta bingoa
Tossa ruudukossa oli ehkä 2 kohtaa, mitkä ei päde. Tein tuon kyllä eilisen mukaan, koska tänään oon ollut töissä, enkä ole vielä ehtinyt päikkäreille tai voinut työn takia vältellä ihmisiä.

[Mika]

Taas on julkaistu yksi tutkimus, josta introvertit voivat tuntea hyvää oloa - vaikka ei tuossa suoraan introverteista puhuta, mutta näin sen itse tulkitsen ainakin jollakin tavalla.

Voitko laskea ystäväsi yhden käden sormilla? Entä sopiiko sinulle enemmän kuin hyvin, että et edes joka viikko istu heidän kanssaan kahvikupposen ääressä tai soita heille?

Se voi olla merkki siitä, että olet älykkäämpi kuin useimmat muut ihmiset.

Tuo kuvastaa minua - siis tuo ensimmäinen kappale. Näen harvoja kavereitani ehkä kerran tai pari kuussa, joskus en niinkään usein. Toki sitten WhatsApp on olemassa, mutten koe sen käyttämistä mitenkään oleellisena, enkä roiku siellä (lueskelen paljon enemmän kuin kirjoitan). Potku.net riittää aika pitkälle.