Lasten ja nuorten liikunta

[L.K.]

Pääaihetta sivuten...paikallislehdessä oli juttua joku aika sitten nuorten lasten urheilusta ja liikunnasta. Siinä paikallisen urheiluakatemia henkilö (jos muistan oikein) sanoi, että nuoren urheilijan pitäisi liikkua 20h viikossa. Jutussa puhuttiin pääosin ala-asteikäisistä.

Kuulostaako tuo kenenkään muun korvaan aika hurjalta luvulta? Siis vaikka siihen laskisi kaikki "palauttavat" lenkit tms. mukaan myös?

[Presenter]

Pääaihetta sivuten...paikallislehdessä oli juttua joku aika sitten nuorten lasten urheilusta ja liikunnasta. Siinä paikallisen urheiluakatemia henkilö (jos muistan oikein) sanoi, että nuoren urheilijan pitäisi liikkua 20h viikossa. Jutussa puhuttiin pääosin ala-asteikäisistä.

Kuulostaako tuo kenenkään muun korvaan aika hurjalta luvulta? Siis vaikka siihen laskisi kaikki "palauttavat" lenkit tms. mukaan myös?

Ei kuulosta. Aihetta käsitellään myös Nuoren Suomen Kasva Urheilijaksi -sivustolla. Siellä mainitaan 18 tuntia, mutta että valtaosa joka tapauksessa harjoittelee liian vähän:

”Aliharjoittelu” on suomalaisen junioriurheilussa huomattavasti yleisempi ongelma kuin ”yliharjoittelu”. Vuonna 2008 tehdyn selvityksen mukaan suomalaisista 8-18-vuotiaista kilpaurheilijoista vain 15 % liikkui ja harjoitteli viikossa yli 18 tuntia. Suomalainen junioriurheilija liikkuu ja harjoittelee keskimäärin hieman yli 13 tuntia eli kilpaurheilijan minimitavoitteesta puuttuu keskimäärin lähes viisi tuntia viikossa.

Monet helposti ajattelevat, että tuo tuntimäärä tarkoittaa vain lajiharjoittelua, vaikka se tarkoittaakin kokonaisharjoittelumäärää. Esimerkiksi pyöräily kouluun tai treeneihin lasketaan siihen mukaan, samoin koululiikunta.

[Point]

Tämän takia en oikein jaksa ymmärtää kaikkia lätkä/jalkapallovanhempia, jotka hoitavat sitä logistiikkaa autolla. Jää hyvää hyötyliikuntaa aikaa käyttämättä hyödykseen. ( ok kaikki eivät asu jäähallin vieressä, mutta kyllä yli 10 v voi muutaman kilometrin ajaa pyörällä suuntaansa yksin tai yhdessä).

Lisäksi ne lapset voi oikeasti voi kirjaimellisesti potkaista pihalle. Yleensä siellä keksitään jotain liikunnallista kun ei ole muutakaan tekemistä..

[Mika]

Tämän takia en oikein jaksa ymmärtää kaikkia lätkä/jalkapallovanhempia, jotka hoitavat sitä logistiikkaa autolla. Jää hyvää hyötyliikuntaa aikaa käyttämättä hyödykseen. ( ok kaikki eivät asu jäähallin vieressä, mutta kyllä yli 10 v voi muutaman kilometrin ajaa pyörällä suuntaansa yksin tai yhdessä).

Olen samaa mieltä. Tämä ilmiö kuvottaa minua. Laiskat vanhemmat kasvattavat laiskoja lapsia.

Tosin jääkiekosta pitää sanoa, ettei sitä varustekassia oikein yksin jaksa pyörällä kuljettaa. Näin oli jo kultaisella '80-luvulla (mikä tietysti osaltaan lisäsi jääkiekon maineeseen eliittilajina; ns. paremmat perheethän sen lajin kustannuksia pystyivät makselemaan).

Lisäksi ne lapset voi oikeasti voi kirjaimellisesti potkaista pihalle. Yleensä siellä keksitään jotain liikunnallista kun ei ole muutakaan tekemistä..

Kunpa se olisikin noin yksinkertaista... Meidän nuoruudessamme ei onneksi ollut vaihtoehtoja, joten ulkona oleminen ei ollut rangaistus vaan ihan normaalia. Rankominen on aina vähän pulmallista. Nyt on Pleikkarit ja muut ja sillä sipuli. Maailma on muuttunut.

Kaikki tämä tietysti korostaa koululiikunnan tärkeyttä. Kaikista ei voi kasvaa urheilijoita, mutta ihan jokainen ihminen voi liikkua ja sittenkin tehokkaasti sekä mielekkäästi. Koululiikunnan tulisi tarjota näitä virikkeitä.

[Lasse Candé]

JarkkoP avasi tätä joskus jossain ketjussa. Voin tarvittaessa tiivistää, mutta ehdotan että tämän käsittely siirretään sen sijaan Saunaan Monipuolinen harjoittelu -ketjuun. Mika?

[L.K.]

Monet helposti ajattelevat, että tuo tuntimäärä tarkoittaa vain lajiharjoittelua, vaikka se tarkoittaakin kokonaisharjoittelumäärää. Esimerkiksi pyöräily kouluun tai treeneihin lasketaan siihen mukaan, samoin koululiikunta.

Jos koululaisen harjoittelupaikka sijaitsee esim 2km päässä kotoa ja liikuntaa koulussa on 2h viikossa niin kyllä minusta aika kova määrä koululaiselle kuitenkin liikuntaa? Kun pitäisi siinä sivussa hoitaa se koulukin ja ehkä jopa touhuta/leikkiä kavereiden kanssakin?Sekä nukkua. Toki alakoululaisilla päivät usein päättyy 12-14 aikaan, mutta silti?
EDIT: Jos tuolla siis tarkoitetaan kaikkea liikuntaa, niin sitten toki jo ei ole niin merkitsevä, mutta onhan se taas vähän hassua puhua noista tuntimääristä ja niihin sitten lasketaan jotkut koulumatkojen fillaroinnit mukaan?

Tietysti en nyt tiedä puhutaanko tässä jonkun tavallisen urheilua harrastavan harjoitusmääristä vai sitten joidenkin ns. huippulupausten tai edustusjoukkueiden/vast. yksilöistä?

Ymmärrän kyllä siis idean ja sen että jos haluaa päästä huipulle, pitää töitä tehdä valtavasti jo noin nuorena. Olisi silti mielenkiintoista tietää, että kuinka moni tälläisiä määriä jo alakoulussa treenaavista oikeasti jatkaa lajinsa parissa aikuisikään asti tai yleensäkään urheilee enää silloin mitän? Itse ainakin kun tiedän/tunnen tosi monia vastaavia kenellä tuli se ns. totaalistoppi sitten aikuisissä tai sen kynnyksellä, juuri sen takia kun se urheilu oli määrittänyt elämää 24/7 siihen saakka vuosia ja lopputulos oli se, ettei kuitenkaan oltukaan päästy sinne rahakentille/vast.

[Lasse Candé]

Jos koululaisen harjoittelupaikka sijaitsee esim 2km päässä kotoa ja liikuntaa koulussa on 2h viikossa niin kyllä minusta aika kova määrä koululaiselle kuitenkin liikuntaa? Kun pitäisi siinä sivussa hoitaa se koulukin ja ehkä jopa touhuta/leikkiä kavereiden kanssakin?Sekä nukkua. Toki alakoululaisilla päivät usein päättyy 12-14 aikaan, mutta silti?
EDIT: Jos tuolla siis tarkoitetaan kaikkea liikuntaa, niin sitten toki jo ei ole niin merkitsevä, mutta onhan se taas vähän hassua puhua noista tuntimääristä ja niihin sitten lasketaan jotkut koulumatkojen fillaroinnit mukaan?

Tietysti en nyt tiedä puhutaanko tässä jonkun tavallisen urheilua harrastavan harjoitusmääristä vai sitten joidenkin ns. huippulupausten tai edustusjoukkueiden/vast. yksilöistä?

Heti kun se ketjun vaihto tulee niin tähän löytyy mitä parhainta vastausta. Siis siitä kahdesta viikkotunnistahan me muuten ei nyt puhuta. Ja juuri siksi ollaan väärässä ketjussa. Siirron jälkeen voin tehdä tarvittavat risöötsit.

Ymmärrän kyllä siis idean ja sen että jos haluaa päästä huipulle, pitää töitä tehdä valtavasti jo noin nuorena. Olisi silti mielenkiintoista tietää, että kuinka moni tälläisiä määriä jo alakoulussa treenaavista oikeasti jatkaa lajinsa parissa aikuisikään asti tai yleensäkään urheilee enää silloin mitän? Itse ainakin kun tiedän/tunnen tosi monia vastaavia kenellä tuli se ns. totaalistoppi sitten aikuisissä tai sen kynnyksellä, juuri sen takia kun se urheilu oli määrittänyt elämää 24/7 siihen saakka vuosia ja lopputulos oli se, ettei kuitenkaan oltukaan päästy sinne rahakentille/vast.

Tämä kappale vahvistaa äskeistä agendaani melkolailla...
Olemme niin väärässä ketjussa juttelemassa viikottaisesta vuorokauden tuntien suuruisesta liikkumisen määrästä mihin koulussa lähdetään sen kahden tunnin voimin...
Se että vain puolia kiinnostaa edes se lienee lähempänä pointtia.

[Jutoka]

Jos koululaisen harjoittelupaikka sijaitsee esim 2km päässä kotoa ja liikuntaa koulussa on 2h viikossa niin kyllä minusta aika kova määrä koululaiselle kuitenkin liikuntaa? Kun pitäisi siinä sivussa hoitaa se koulukin ja ehkä jopa touhuta/leikkiä kavereiden kanssakin?Sekä nukkua. Toki alakoululaisilla päivät usein päättyy 12-14 aikaan, mutta silti?

EDIT: Jos tuolla siis tarkoitetaan kaikkea liikuntaa, niin sitten toki jo ei ole niin merkitsevä, mutta onhan se taas vähän hassua puhua noista tuntimääristä ja niihin sitten lasketaan jotkut koulumatkojen fillaroinnit mukaan?

Tuo 18 tuntia viikossa tarkoittaa aivan kaikkea liikuntaa. Eli leikkiminen kavereiden kanssa lasketaan tuohon liikuntaan. Silti edes urheilevat lapset eivät saa tuota täyteen. Todella huolestuttavaa.

[Mika]

[Presenter]

Monet helposti ajattelevat, että tuo tuntimäärä tarkoittaa vain lajiharjoittelua, vaikka se tarkoittaakin kokonaisharjoittelumäärää. Esimerkiksi pyöräily kouluun tai treeneihin lasketaan siihen mukaan, samoin koululiikunta.

Jos koululaisen harjoittelupaikka sijaitsee esim 2km päässä kotoa ja liikuntaa koulussa on 2h viikossa niin kyllä minusta aika kova määrä koululaiselle kuitenkin liikuntaa? Kun pitäisi siinä sivussa hoitaa se koulukin ja ehkä jopa touhuta/leikkiä kavereiden kanssakin?Sekä nukkua. Toki alakoululaisilla päivät usein päättyy 12-14 aikaan, mutta silti?
EDIT: Jos tuolla siis tarkoitetaan kaikkea liikuntaa, niin sitten toki jo ei ole niin merkitsevä, mutta onhan se taas vähän hassua puhua noista tuntimääristä ja niihin sitten lasketaan jotkut koulumatkojen fillaroinnit mukaan?

Tarkoitetaan kaikkea liikuntaa, mutta en ymmärrä mitä hassua tuntimäärissä on. Kun mietin tässä omaa ala-asteaikaani, niin silloin pyöräiltiin kouluun ja harrastuksiin ja niistä pois ja välitunneilla kiipeiltiin telineissä, pelattiin jotain höntsäjalkapalloa tms. tai rymyttiin muuten vaan ulkona. Sitten vielä liikuntatunnit, ohjatut liikuntaharrastukset ja puissa kiipeily ynnä muu ulkona seikkailu. Vaikka valtaosaa tuosta ei voi kilpaurheilun harjoitteluun verrata, niin liikunnallinen aktiivisuus oli moninkertaista verrattuna omaan ja lähes kaikkien aikuisten nykytilanteeseen. Nintendolla ja tietokoneellakin tuli pelattua, mutta siihen laitettiin yleensä aika tarkat rajat ja patistettiin ulos.

Tietysti en nyt tiedä puhutaanko tässä jonkun tavallisen urheilua harrastavan harjoitusmääristä vai sitten joidenkin ns. huippulupausten tai edustusjoukkueiden/vast. yksilöistä?

Ymmärrän kyllä siis idean ja sen että jos haluaa päästä huipulle, pitää töitä tehdä valtavasti jo noin nuorena. Olisi silti mielenkiintoista tietää, että kuinka moni tälläisiä määriä jo alakoulussa treenaavista oikeasti jatkaa lajinsa parissa aikuisikään asti tai yleensäkään urheilee enää silloin mitän? Itse ainakin kun tiedän/tunnen tosi monia vastaavia kenellä tuli se ns. totaalistoppi sitten aikuisissä tai sen kynnyksellä, juuri sen takia kun se urheilu oli määrittänyt elämää 24/7 siihen saakka vuosia ja lopputulos oli se, ettei kuitenkaan oltukaan päästy sinne rahakentille/vast.

Tässä pitää myös huomioida se ikähaarukka, jos joku sanoo "nuori urheilija", niin se skaala voi olla aika laaja - esimerkiksi tuossa Nuoren Suomen jutussa ikähaarukka oli 8-18 vuotta. 8-vuotias kilpaurheilija harjoittelee eri tavalla kuin 18-vuotias kilpaurheilija.

Suomessa on ehkä hieman sellainen ongelma, että huipputuloksia odotetaan liian nuorilta. Yleensä se merkitsevä piste on juuri tuossa 20 ikävuoden tienoilla - silloin on suoritettu toisen asteen koulutus ja usein armeijakin ja sitten pitäisi päättää urheilun, töiden ja jatko-opiskelun välillä tai niiden jonkinlaisesta yhdistämisestä. Jos junnuvuosina ei ole tullut tarpeeksi menestystä, voi rahallisen tuen saaminen olla hankalaa ja monella kilpaurheilu jää pois ihan resurssien puutteen vuoksi. Tämä on tietysti sikäli huono juttu, kun monessa lajissa se huippukunto saavutetaan yleensä vasta vuosia vanhempana.

Olen laittanut näitä aiemminkin, mutta tässä taas KIHUn Urheilijan urapolkuja. Sieltä voi katsoa tarkemmin miten ja kuinka paljon lasten ja nuorten olisi hyvä harjoitella.

Pitää myös muistaa, että vaikka lapsesta ei tulisikaan huippu-urheilijaa, ei se suuri liikunnallinen aktiivisuus ole silti mennyt hukkaan. Se liikunnallinen aktiivisuus pitää kuitenkin lähteä lapsesta itsestään.

[Point]

Lisäksi ne lapset voi oikeasti voi kirjaimellisesti potkaista pihalle. Yleensä siellä keksitään jotain liikunnallista kun ei ole muutakaan tekemistä..

Kunpa se olisikin noin yksinkertaista... Meidän nuoruudessamme ei onneksi ollut vaihtoehtoja, joten ulkona oleminen ei ollut rangaistus vaan ihan normaalia. Rankominen on aina vähän pulmallista. Nyt on Pleikkarit ja muut ja sillä sipuli. Maailma on muuttunut.

Kaikki tämä tietysti korostaa koululiikunnan tärkeyttä. Kaikista ei voi kasvaa urheilijoita, mutta ihan jokainen ihminen voi liikkua ja sittenkin tehokkaasti sekä mielekkäästi. Koululiikunnan tulisi tarjota näitä virikkeitä.

No, eihän toisen mielenkiintoa pelaamiseen voi sammuttaa täysin, mutta sen läppärin voi pistää kiinni ja antaa vaihto-ehdon esim. Maitojen hakemisesta tai että menee hakemaan pyörällä kaveria. Tunti jossain ulkona on parempi kuin ei yhtään. Joskus vaan lapsia pitää vähän patistaa ja olla se inhottava isä(puoli). Helpottaa tietenkin, jos molemmat aikuiset toimivat näin.

Tietenkin ihanne olisi, että lapsi näkisi liikunnan harrastamista myös kotona ja otettaisiin mukaan välillä itsekin lenkille. Jos vanhemmat itse laiskottelevat vapaa-ajan tv:n ääressä, niin pakottamisella katoaa hyvin äkkiä pohja. Esimerkissä on voimaa.

[L.K.]

Okei, jos tuohon aikaan tosian lasketaan kaikenlainen ulkoilu/vast. niin sitten ollaan tietty eri tilanteessa. Luulin että tuossa tosiaan tarkoitettin kohtuu puhdasta urheilua (siis lajitreeniä,lenkkejä,voimaharjoittelua tms).

[Jaska]

Meidän TKD.seurassa on se hieno puoli, että meillä on perhetkd, jolloin lapset(7v. ylöspäin) ja vanhemmat voivat treenata yhdessä. Näin se mullakin harrastus alkoi kahden muksun kanssa.

[Rojola]

Meillä on menossa tämmöinen tutkimusprojekti liittyen alakoulun liikuntatunnin kehittämiseen. Olen itse käsikirjoittamassa peliä ja tutkimassa leikillistä/pelillistä aspektia. Meillä on tässä lähiaikoina alkamassa kolme viikon testisessio koululaisilla.

http://aikalainen.uta.fi/2013/10/17/ela ... n-tilalle/" onclick="window.open(this.href);return false;

[Point]

No, vaikka vapaa-ottelu on (kamppailu)urheilua siinä missä muutkin, niin jotenkin se pieni kukkahattutäti sisälläni on sitä mieltä, että lapsi voisi ottaa mahdolliset urheiluvammat muissa lajeissa tuossa iässä (ja elää vanhempien elämätöntä elämää ja toteutumattomia haaveita); esim telinevoimistelussa, painissa, jalkapallossa, jääkiekossa tai ihan vaan pihaleikeissä

http://www.dailymail.co.uk/news/article ... renas.html" onclick="window.open(this.href);return false;