Milloin olet pelännyt eniten elämässäsi?

[finnjet]

kakkossijan vetää joulu-aaton poliisikuulustelu kun olin todistajana kolarissa.
ykksösijaa pitää edelleenkin inttiin meno, edellisenä yönä en nukkunut yhtään ja tårta på tårta housussa puuskutin linkulla Riksuun, melkein kuin viimeiselle tuomiolle olisin ollut matkalla, ei kiva

[Dojon Jäykin]

Johan on jätkä jännittäjä. Mähän melkein nukahdin junassa matkalla inttiin.
Saattoi tietenkin johtua siitä, että tuli nukuttua huonosti edellisenä yönä....

Ja tårta på tårta housussa jutut mä kokeilin reilusti ennen kouluikää niin ei ole myöhemmin tarvinnut.
Ja silloinkin oli yleensä vähän seikkailut venynyt ja laskut olivat ehtimisestä heittäneet 100-200 metriä.
Tai sitten mä en ollut halunnut olla vaivaksi vieraassa paikassa. Päästelin hissuksiin omissa oloissa salapaskat punttiin.

Kaikkea sitä muistaaki vuosikymmenten takaa.

[navajas]

Nokkakolarissa ei ehtinyt pelätä, mutta sen jälkeen pelotti kyllä se, mitä siitä kenellekin seuraa.

Valtimo meni katki, mutta se ei pahemmin pelottanut, mutta sen jälkeen pelotti, että palaako tunto, kun hermoradat meni ..tuiksi. Ei ole vielä täysin palannut, vaikka tuosta on yli 15 vuotta.

Ryöstön kohteeksi joutuminen (2 x) pelotti kyllä aika paljon.

Ensimmäinen puhelinlasku yli 143 000 mk pelotti aika lailla; vaikken ollut sitä aiheuttanut

Lasivilla silmässä ja näön menettämisen pelko varmaan ykkönen kuitenkin.

[taikuri]

Lasivilla silmässä ja näön menettämisen pelko varmaan ykkönen kuitenkin.

Näön menettäminen lienee monella siellä kärkikastissa.

Siksipä moni henkistä väkivaltaa käyttävä (osaava) epävirallinen ulosottomies varoittaa siitä/sillä. Jos ette usko niin tuokaas joskus veitsen kärki n. 1-2 mm. etäisyydelle silmämunasta (siten, että pakotatte silmän auki). Pelkästään itselle kokeillen tunne on vähintään vastenmielinen. Entäpä, jos joku tekee sen sinulle verbaalisen muistutuksen kera.?

Vailla fyysistä kipua tai -jälkeä, toimii hyvin, pelottaa, yms... Eli käyttöön.

[finnjet]

Johan on jätkä jännittäjä. Mähän melkein nukahdin junassa matkalla inttiin.
Saattoi tietenkin johtua siitä, että tuli nukuttua huonosti edellisenä yönä....

Ja tårta på tårta housussa jutut mä kokeilin reilusti ennen kouluikää niin ei ole myöhemmin tarvinnut.
Ja silloinkin oli yleensä vähän seikkailut venynyt ja laskut olivat ehtimisestä heittäneet 100-200 metriä.
Tai sitten mä en ollut halunnut olla vaivaksi vieraassa paikassa. Päästelin hissuksiin omissa oloissa salapaskat punttiin.

Kaikkea sitä muistaaki vuosikymmenten takaa.

Heh, aikas teräsveikko siellä. Mulla oli aikakausi 07-15 aikas p*skaa, isäpuoli piti siitä huolen.Luojalle kiitos mutsi tajusi ottaa sitten järjen käteen ja vetää eropaprut pöytään. se aika oli mukamas meikäläisen "kasvuaikaa", minä sanoisin sitä "Vankila-kaudeksi" ts. helvetiksi. hermot oli aivan riekaleina, jännitin joka hemmetin päivä uuteen skoleen menoa niin paljon että psyykkasin itselleni oikeat vatsakivut. Ai miten tuo vaikutti mun psyykeeni? nooh 25vuotta menossa rauhoittavien kanssa, panikset+masis+skitsoidi persoonallisuus.
Tätä enkä minkäänlaisia kännivanhempia _kellekkään_ EN halua

Muori sanoikin aikoinaan että paras koulu maailmassa on elämän koulu, siitä olen samaa mieltä-tosin sillä varauksin ettei jokaisen tarvitse oppia jokaikisiä asioita kantapään kautta otsa verillä

[flammee]

Viime syksyn pallikivut ja kahden antibiootin eri tavoilla pahat sivuvaikutukset tais olla sellanen setti jotka aiheutti suurimmat kivut, pelot ja epätoivot pitkään aikaan..

[Point]

Sen viikon verran mitä jouduin odottelemaan Meilahden klinikan tuloksia jonka aikana joutui näyttelemään päänsärkyä sen aikaiselle vakihoidolle. Onneksi kirvely johtuikin vaan kitkasta.

Mutta oikeasti tuntuu siltä, etten ole muista varsinaisia pelon tunteita. Jännittänyt olen, tuntenut jännitystä, syke on noussut ja olen tuntenut jostain stressihormooneista johtuvaa epämiellyttävää tunnetta. (Vaikka vähän ennen benjj-hyppyä), mutta en pidä sitä varsinaisena pelkona.

Tietenkin sitä pelkää näön, terveyden, läheisten menettämistä, mutta en ole joutunut toistaiseksi sellaisiin tilanteisiin, että pelko olisi ollut aiheellinen.

[Lasse Candé]

Kärkisijoille ei pääse lähimainkaan mutta pelkään mihin tämä foorumi on menossa...

[Kuhmu]

Kärkisijoille ei pääse lähimainkaan mutta pelkään mihin tämä foorumi on menossa...

Pelko ei liene aiheellinen

[Jörri]

Nämähän on mulla menny lähinnä niin että kun on ollut syytä, ei ole ehtinyt tai tajunnut. Kun on ehtinyt tai tajunnut pelätä, ei ole ollut syytä.
Sairaudet ja vastuut on kyllä pelottaneet mutta se on sellaista kalvavaa.
Muiden puolesta pelkääminen on tuskaa kun ei muuta mahda kuin olla ja siinäkin on tekemistä. Surkeaa on pelätessään olla oikeassa.

Mutta asiaan, viimeksi pelkäsin lamaannuttavasti kun puoliso kenttäratsastusleirillä jäi radalla metsään. Karmea tunne kun ratsu tuli esiin ilman ratsastajaa. Mieli teki rynnätä täyttä laukkaa radan läpi tai jotain, ihan mitä vaan. Kuitenkin joutui rauhallisesti ohjaamaan hakuporukkaa. Onneksi kaikki lopulta meni ihan ok eikä Niinisalon metsiinkään jäänyt edes hevosenlihaa.

[MikaM]

Tuo Jörrin juttu olis varmasti melko lähellä ykköstä, onneksi eiole tarvinnut, lasten puolesta menis varmaan samaan kastiin.
Itsellä räjähti auton akku suoraan silmille, jolloin olin varma näön menetyksestä. Onneksi ei.
Toisen kerran, kun kuseskelin verta, ja lääkäri sanoi, että sun tupakointihistorialla tää on melko varmasti syöpä, mutta buukataan nyt urologi kuitenkin (kahden viikon päästä). Oli sitten kivat kaks viikkoo. Vaimolle en sanonu mitään. Ei ollut.

[Elina]

Yritin miettiä milloin oisin pelännyt omasta puolestani, mutta ei tule mieleen. Isän onnettomuus alkuvuodesta säikäytti ihan hirveästi - silloin pelotti todella paljon, kun kasassa oli katastrofin ainekset. Viime vuonna pelotti kyllä vaellusreitillä karhun jäljet bongattua, mutta silloinkin pelotti eniten, että jos karhu lyö miestä, niin miten jaksan vetää sellaisen ison miehenroikaleen turvaan...

[flammee]

Ainiin, kävinhän mää siellä linnanmäellä niissä helvetin kieputtimissa, kyllä ne vie ihan selkeän ykkössijan, siitäkin huolimatta että on tietoinen ettei mitenkään käy. Ei niinkuin yhtään mun juttu, ainoa hyvä puoli oli kieputuksen loppumisen aiheuttama helpotus. Tietysti vähän eri tyyppistä pelkoa, mutta vähätteleminen olisi valehtelua.

[sivarinlötkö]

Toisen kerran, kun kuseskelin verta, ja lääkäri sanoi, että sun tupakointihistorialla tää on melko varmasti syöpä, mutta buukataan nyt urologi kuitenkin (kahden viikon päästä). Oli sitten kivat kaks viikkoo. Vaimolle en sanonu mitään. Ei ollut.

Itellä oli kans tällanen kun olin eräässä lääkeainetutkimuksessa, ensin siis kuvattiin aivoja, toisella kerralla lyötiin varjoainetta vereen ja kuvattiin uudestaan. Sitten kun valmistauduin varsinaiseen tutkimukseen (12 tuntia yhtäjaksoista kuvausta ja douppien lyömistä vereen, nettoa 500e), sairaalakuteita niskaan kiskoessa lääkäri pyysikin sivummalle ja sanoi että et voikaan osallistua kun sulla on aivoissa joku ylimääränen juttu. Voi olla kasvain.

Siinä sitten sai odotella että postista tupsahti kirje jonka perusteella kuvat kiertäny useemman lääkärin kautta, "Vasemman lateraaliventrikkelin laajentuma, normaalivariaatioiden puitteissa. Ei aihetta jatkotoimenpiteille." Meni aika paljon kaljaa tuon kahen viikon aikana.

Ei silti vedä vertoja pidemmän ajan vainoharhailuille Mutta niitä en vielä ala puimaan...

[JariMarjamaa]

Varmasti ala-asteella, ku kiusaajat pahoinpitelivät muutaman kerran ja muutenkin terrorisoivat.

Näön menetys vasemmasta silmästä ei pelottanut, mutta nyt vähän "pelottaa" tai ainakin pitää olla tarkka, ettei mene oikeastakin.