Joskus tuli "meditoitua" se 20 minuuttia melkein joka päivä. Aluksi oli aika hankalaa malttaa olla aloillaan, mutta sitten sitä rauhoittumista odotti jo innolla ja tuo aika tuntui menevän ihan siivillä. Parhaimmillaan varmaan noin 40 minuuttia on tullut istuskeltua. Mitään sen kummempaa en tee kuin keskityn hengitykseen ja siihen miltä se tuntuu ja välillä ajatukset karkailee erinäisiin fyysisiin tuntemuksiin kehossa ja toisinaan taas minne sattuu. Kun tuota sattuu, keskityn uudestaan vain hengitykseen enkä sen kummemmin ajattele ajatusten karkailua huonona tai hyvänä asiana.
Meditoinnin laitoin sulkuihin, kun en ole ihan varma mikä kaikki on tai ei ole meditointia. Mindfulness kyllä kuullostaa itselleni aikalailla osuvalta omiinkiin touhuihin ja aivoituksiin. Arjessa ja töissä etenkin tulee usein pysähdyttyä hetkeksi hengittämään etenkin, jos on liikaa lautasella asioita tai pitää tehdä vaikeita päätöksiä. Yleensä se kaiken unohtaminen hetkeksi asettaa asiat perspektiiviin ja jännitys katoaa eikä päätökset tunnu enää niin vaikeilta tehdä.
Oma harjoitteeni on pysähtyä aina silloin tällöin ensin hengittelemään ja sitten kysymään itseltäni "Onko tämä mitä juuri nyt teen sitä mitä minun pitäisi tai haluaisin tehdä?". Tuollainen pieni hengähdys yleensä auttaa jotenkin asettamaan itsensä tarkastelemaan omaa toimintaa objektiivisemmin kuin jos vain jatkaa mitä ikinä olikaan tekemässä ja yrittää samaan aikaan miettiä onko siinä jotain järkeä. Esim. turha nettisurffailu on hyvä esimerkki siitä, kuinka voi pitää aivonsa jatkuvassa käytössä tekemättä tai ajattelematta mitään järkevää jopa tuntien ajan, mutta jos pysähtyy hetkeksi ja antaa ajatusten ikään kuin mennä ja sitten tulla takaisin, ajattelee asiaa paljon järkevämmin. Ja ainakin useimmissa tapauksissa nettisurffailu ei todellakaan ole minulle parasta mahdollista ajanvietettä. Sitä on vain niin vaikea tajuta, kun on keskellä sitä toimintaa.
Mulla on vähän paha tapa harjoitella liikesarjojakin toisto toisen perään pysähtymättä miettimään mitään ja nykyisin koitan vähän siihenkin liittää tuota meditointiaspektia, että välillä pysähdyn totaalisesti ja sitten ajattelen asiaa uudelleen ja jatkan/en jatka harjoittelua.
Aion jatkaa kyllä noita pidempiäkin meditaatiojuttuja jahka saan aikaiseksi (
), mutta itselleni nämä pienet hetket ovat huomattavasti tärkeämpiä ja toimivampia ja voi varmaan monella olla hyödyksi aina välillä pysähtyä ja hengittää vaikka 10 kertaa sisään ja ulos ja sitten jatkaa sitä mitä oli tekemässä. Tai olla jatkamatta.
