Huijaatko peleissä?

DeusVult · #1

Keskustelu lähti nyt pelaan -ketjusta, josta se kuitenkin mystisesti hävisi. Jatketaan täällä.

Huijaatko kortti- lauta- muissa peleissä? Jos, niin miksi? Huijaatko vain toisissa peleissä ja toisissa et? Jos, niin miksi?

Jossain jääkiekossa nyt tietysti on vaikea huijata, koska kaikki peliliikkeet ovat avoimia eikä mahdollisuutta huomaamattomaan sääntöjen rikkomiseen juurikaan ole. Tosin tällaisissa peleissä tavallaan voidaan ajatella huijaamisena sellaista ajattelutapaa, jossa sääntöjen tietoista rikkomista pidetään hyväksyttävänä silloin kun siitä ei jää kiinni, esimerkiksi taklataan vastustajaa poikittaisella selkään kun nähdään että tuomarit katsovat toiseen päätyyn liukunutta kiekko eivätkä näe taklaamista.

Sitten taas esimerkiksi lautapeleissä, korttipeleissä, tai fyysisistä peleistä vaikka golfissa huijaaminen on paljon helpompaa. Golfissa voisit esimerkiksi vaikka viedä pallon reikään jo valmiiksi, ja sitten tiiatessa vetää sen pelipallon jonnekin pöheikköön ja hetkeä myöhemmin "löytää" sen valmiiksi piilottamasi pallon sieltä reiästä. Tai vähemmän räikeästi voit "löytää" karheikkoon pudottamasi pallon mukavasti karheikon reunasta, josta pääset jatkamaan peliä, sen sijaan että joutuisit droppaamaan koska oikeasti löit pallosi jonnekin hevon kuuseen.

Minua kiinnostaa se motivaattori huijaamisen takana. Miksi kukaan pelaa mitään sellaista peliä, jossa haluaa huijata? Onko voittaminen niin itsetarkoituksellista, että on parempi voittaa huijaamalla kuin hävitä pelaamalla rehellisesti? Vai onko kyse jostain jännityksen hakemisesta? Koetaan siis että peli itsessään ei ole niin kiinnostava, joten sen jännitystä pitää lisätä kokeilemalla miten ovelasti pystyy huijaamaan ja jääkö siitä kiinni vai ei? Jos näin on, niin miksi sitten ylipäätään pelaat sitä peliä, etkä käytä aikaasi jotenkin mielestäsi hyödyllisemmin? Mikä se on se huijaamisen juttu?

#2

Itse näen vähän samanlaista jaottelua. Jos pelia on valvomassa ulkopuolinen tuomari, "huijaukset" ovat näkyviä ja niistä voi jäädä kiinni, ja lisäksi pelissä on erikseen määritelty rangaistukset sääntöjen rikkomiselle, on tietyllä tavalla ymmärrettävää yrittää ainakin venyttää sääntöjä.

Jossain lautapelissa tai korttipelissä en taas näe huijaamisessa olevan mitään järkeä. Vai huijaako ihmiset pasianssissakin?

Lisäksi ekan kategorian lajeissa pitäisi mielestäni vielä erotella pelin timmellyksissä sattuneet sääntöjen venytykset, ja sitten taas jotkut ennakolta mietityt suunnitelmalliset huijaukset.

Rahapeleissa huijaavat ovat aikamoisia pohjasakkia. Jos taas huijaa rahapelityyppisessä pelissä joka vain satutaan pelaamaan ilman rahaa, se on lähinnä säälittävää (enkä sen jälkeen koskaan halua pelata kyseisen tyypin kanssa rahasta).

Kerkko · #3

Lapsena pelasimme joskus monopolia siten, että sai viedä rahaa pankista, jos toinen ei huomannut. Tässä oli tarkoituksena tuoda mukaan juuri tuo lisäjännitys, että onnistuuko huijaus. Muistaakseni homma toimi aika hyvin niin, että vain silloin huijattiin, kun oli erikseen sovittu siitä. Mut tää on kuriositeetti, typeräähän huijaaminen on tuollaisissa peleissä.

Matti Pulkkinen · #4

Joskus huijaan videopeleissä, mutta muuten pelaan aina sääntöken mukaisesti. Videopeleissäkin tietysti huijaan vain jos kyse on yksinpelistä.

#5

Kiteytetysti sanottuna, pelini perustuu huijaukseen, välineistä riippumatta.

Idiootin Pasianssi on varmasti ainut peli jossa en huijannut koskaan ja sen läpipelaamiseen meni arvioini mukaan kaksikymmentä viisi vuotta. Neveragain, niin kun sen säännöt sanovatkin.

Jos jossakin pelissä ei ole tarkoituksenmukaista huijata, totean, että onneksi on muitakin pelejä.

#6

Puni kirjoitti: Kiteytetysti sanottuna, pelini perustuu huijaukseen, välineistä riippumatta.

Onko kyse luovuuden puutteesta, vai mistä? Itseäni ainakin kiehtoo peleissä se, että pitäisi olla mahdollisemman luova, mutta tiettyjen rajoituksien ehdoilla.

#7

No, asetetaan reunaehto, etten myöskään pelaa tosikoiden kanssa ja suku on savolainen. Onneksi on muitakin pelaajia.

Mielestäni hujeltamisessa, erityisesti korttipeleissä, on koko homman hauskuus ja se nimenomaan vaatii luovuutta runsauden pulaksi asti. Taiteenlaji, joko osaa tai ei osaa.

Rahapelit sitten taas. Miksi pelaisi? Miksei huijaisi jos pelaisi? Eikö rahapelin perimmäinen idea ole siirtää rahat kaverin taskusta omaan taskuun? Miten tämä eroaa suhtautumisesta "sijoittamiseen" Wincapitassa?

Tai ihmissuhdepeli, eikö sen ideana ole saada oma maila vastustajan taskuun? Miksei huijaisi, miten se eroaa siitä, ettei? Siis unohtaen sen, että pelaajat taitavat sitä mailaa upottaa enemmän.

Entäpä urheilupelit, mitä muuta funktiota voisi kuvitella kehään kuin vastustajan huijaamisen ja möyhentämisen? Myönnän, tässä olen itse kyllä enemmän menetelmäaddikti, pääasia on hauska läpsyttely, ei se kumpi voittaa tai häviää.

Tässä nyt on vain muutamia siemeniä sijoitukseen (pun intended), mutta kuvittelisin, että abstraktin kautta on helpompi ymmärtää mitä ajan takaa.

#8

Pidän huijaamista todella halpamaisena. Kutakuinkin ensimmäinen ajatukseni jalkapallosta on ne sääntöjä tahallaan ja jatkuvasti rikkovat kusipäät. Se on se tärkein syy, miksen enää pelaile virallisia pelejä. Jokin kaunis kerta pahoinpitelisin jonkun ääliön aika pahasti. Otetaan se pallo pois ja katotaan oikeasti, kumpi on kumpi.

Se on tietysti totta, että monet urheilulajit perustuvat vastustajan hassuttamiseen, mutta se on minusta ihan eri asia kuin sääntöjen rikkominen.

#9

^likainen peli, paras peli. Tässä toki kulminoituu se pikkuusen erilainen näkemys "Kaikki Pelaa" -systeemistä.

Tuosta potkupallosta kyllä tuli mieleen, että ite tykkään pelailla, mutta ne omia aikojaan tapahtuvat kuolevat joutsenet on ärsyttäviä. Menee hyvää peliaikaa hukkaan.

DeusVult · #10

Puni kirjoitti: Rahapelit sitten taas. Miksi pelaisi? Miksei huijaisi jos pelaisi? Eikö rahapelin perimmäinen idea ole siirtää rahat kaverin taskusta omaan taskuun? Miten tämä eroaa suhtautumisesta "sijoittamiseen" Wincapitassa?

Jos tarkoitus on pelkästään saada kaverin rahat, niin eikö se kävisi helpommin vaikka uhkaamalla tätä veitsellä? Miksi nähdä vaivaa pelatakseen jotain peliä ja huijatakseen siinä?

Tai ihmissuhdepeli, eikö sen ideana ole saada oma maila vastustajan taskuun? Miksei huijaisi, miten se eroaa siitä, ettei? Siis unohtaen sen, että pelaajat taitavat sitä mailaa upottaa enemmän.

Eli siis miten tässä huijataan? Valehtelemalla auto ja ammatti, vai enemmän tyyliin "lempituoksu kloroformi ja lempiasento väkisin"?

Entäpä urheilupelit, mitä muuta funktiota voisi kuvitella kehään kuin vastustajan huijaamisen ja möyhentämisen? Myönnän, tässä olen itse kyllä enemmän menetelmäaddikti, pääasia on hauska läpsyttely, ei se kumpi voittaa tai häviää.

Siis huijaatko myös kehässä? Miten tarkalleen ottaen? Onko vanha kunnon hevosenkenkä nyrkkeilyhanskassa, vai vedätkö smackdown -tyyliin vastustajaa tuolilla tauluun?

#11

En huijaa. Huijaamalla voittamisesta katoaa kaikki riemu. Pelaamisesta itsestäänkin katoaa jotain, eli rehellisesti hävitty peli on mielekkäämpi kokemus kuin huijaamalla voitettu.

tabitha · #12

Kilpailen aktiivisesti gossa. Mulla on todella harvoin tullut eteen tilanteita, joissa olisi ollut edes mahdollisuus huijata. Kivien siirteleminen vastustajan ollessa kusella/röökillä ei tunnu hyvältä idealta, koska yleensä pelaajat muistavat koko laudan tilanteen ulkoa. Pisteenlaskussa voisi yrittää siirrellä kiviä niin että itselle tulee enemmän pisteitä, mutta siinäkin vastustaja todennäköisesti huomaisi asian. Eräs pitemmän linjan pelaaja kuulemma painoi pelikellon napin pohjaan (jolloin vastustaja ei pysty painamaan omaa nappiaan) ja odotti että vastustaja hävisi ajalla. Vastustaja oli kiltti ihminen eikä protestoinut asiasta. Itelle tulisi tosi huono omatunto jos voittaisin jotenkin vilpillisesti, ja mieluummin häviän. Mulla ei toisaalta ole koskaan ollut esim. isoa rahasummaa kiinni pelissä.

Eräs huijaamisen rajoilla liikkuva asia on se saako kiveä siirtää laiton jälkeen. Yleisesti noudatetaan käytäntöä, että jos on päästänyt irti kivestä, se on pakko jättää siihen. Puolassa Euroopan mestaruuskisoissa mä huomautin kerran asiasta vastustajalle joka olisi halunnut korjailla mokaansa.

En ole kyllä ikinä törmännyt siihen että tuomaria olisi tarvittu huijaamisen takia. Vetoomuskomiteaa vielä harvemmin. Muutama turnaus sitten eräs kaveri pudotti pelin aikana kiven laudalle ja molemmat pelaajat olivat nauttineet sen verran soppaa etteivät onnistuneet rekonstruoimaan tilannetta. Tuomari sanoi, että jos jotain asetelmaa ei saada aikaiseksi, molemmat häviävät. Peli jatkui jostain tilanteesta ja myöhemmin saunalla hävinnyt pelaaja teki valituksen vetoomuskomitealle. Lopulta häviö muuttui tasapeliksi, mutta seuraavana aamuna tämä protestin tehnyt pelaaja häpesi aiheuttamaansa jupakkaa.

Periaatteessa joissain kansainvälisissä turnauksissa on doping-säädökset. Niiden mukaan esimerkiksi akupunktio pelin aikana on kielletty (en ihan ymmärrä, mutta Kiinasta, Koreasta ja Japanistahan ne säännöt tulee). Viime aikoina on keskusteltu siitä, onko lisähapen hengittäminen pelin aikana ja tauoilla dopingia.

#13

Kun Puni huijaa kaikessa, pitääkö huijauksen tapahtua sillä tavalla, että muut eivät sitä huomaa? Julistaudutko häviäjäksi jos jäät kiinni huijauksesta?

#14

^ei se ole huijaamista jos jää kiinni, vähän samaan tapaan kuin että valhe ei ole valhe jos ei sitä itse usko.

#15

DeusVult kirjoitti: Jos tarkoitus on pelkästään saada kaverin rahat, niin eikö se kävisi helpommin vaikka uhkaamalla tätä veitsellä? Miksi nähdä vaivaa pelatakseen jotain peliä ja huijatakseen siinä?

Eli siis miten tässä huijataan? Valehtelemalla auto ja ammatti, vai enemmän tyyliin "lempituoksu kloroformi ja lempiasento väkisin"?

Siis huijaatko myös kehässä? Miten tarkalleen ottaen? Onko vanha kunnon hevosenkenkä nyrkkeilyhanskassa, vai vedätkö smackdown -tyyliin vastustajaa tuolilla tauluun?

1. Helpompaa olisi. Mutta missä se peli siinä on?

2. Älä unohda sapelia, nuori padawan

3. En tajua miten kehässä voi olla huijaamatta... Tuomarilla olen kyllä heittänyt vastustajaa, lasketaanko se?

Potku.net

Potku.net