Uskonvaihtajat

[saarikko]

Ristimäki ja Ravattula ovat samalla puolella jokea, Ristimäen ollessa Ravattulan osa. Vai mikä on toisella puolella, eli Auranlaaksossa?

Kuuluisampi on Kuralan Ristimäki, siellä oli koulukin missä Touko Laaksonen kävi. Paikka, missä kirkon kaivauksia tehtiin on Särvän Ristimäki. (Särvä on Ravattulan yksi talo). Auranlaakso on kaupunginosa, jonka olen oppinut tuntemaan Ravattulana, Kauselana, Kultanummena ja Kalttassuona.

[MikaM]

Ja Pompo. Aivan. Kuvittelin kirkon raunioiden olevan Ravattulan Ristimäessä. Eikös Kurala ole jo Turkuakin kaiken lisäksi?

[MikaM]

Ei saa editoida, vaikka merkki on viestissä, höh.
Eli, luettuani uudestaan ymmärrän yskän. Kannattanee kahden näin lähellä toisiaan sijaitsevan Ristimäen kohdalla käyttää myös kylän nimeä.

[Kari Aittomäki]

No puhutaan nyt sitte uskonnosta perhana. Pysyttäydyn nyt kuitenkin enimmin viikinkiajassa, koska tekemänsä kauppareissut ja asutukset olivat vahvasti nykymaailmaakin muokkaavia toimintoja. Eli se aika on aika tärkeää aikaa, minusta.
Ja minua kiinnostaisi lueksia mielipiteitä ristinuskon nopean omaksumisen tosiasiallisista syistä.. kuinka suuri merkitys oli mielestänne kauoppasuhteilla? Koska saattoi syntyä asiaintila jossa saman uskontokunnan edustajien kanssa saattoi tehdä mehevämpiä kauppoja. Eli kääntymiseen saattoi olla ihan arkiset syyt.
Ja tottakai se palvelu Konstantinopolissa oli omiaan lisäämään kääntyneitten määrää, varmaankin kanta-uskonnon omaksuminen helpotti piereksintäolosuhteita, aika pitkejä pestejä varjagit kuitenkin käsittääkseni ottivat.
Ja kun tossa yhdessä hyllystälöytyvässä esitetään idea että pohjanmiesten jumal-käsitys oli paikallinen, jossa pohjoisen jumalat eivät kaukana kotoa olleet kovin vahvoja ja vastoinpäin?

MikaM, epäröin vähä kysyä.. mutta oletkos näitä meikeläisiä, joitten niskakarvat reagoi noihin entisaikain pyhiin paikkoihin? Sekä böndellä että urbaaniympäristössä.. Niinku vaikka Viiskulmassa. Tai Taivaskalliolla. Tai sielä Sandiksen näköalakalliolla..
Mulla on sitä vaivaa, joka onkin yksi syy miksi asun missä asun.

Josta tulee mieleeni tämä uskonpuhdistuksen noitamenojen perkaus.. onkohan se miten todellista vaiko vain ikäänkuin raporttiin kirjoitettua?

Ei siinä ainakaan ole onnistuttu, pelkästään tällä alueella on nimittäin vahvasti verenpysäyttämis- ja muuta huru-ukko-perinnettä, jota jäljittäessä olen törmännyt uhrilahjapaikkoihin, joihin todella ilmestyy kaikenlaista pikkuesineistöä ja -purtavaa. Myös tälle tontille, itseasiasiassa näen juuri nyt yhden pihlajan, johon ilmestyy luonnonkukkia ja pikkusyötäviä.. enkä ikinä ole nähnyt ketään itse teossa.

Eikös samoin Lapissa ole nämä pakanamenot vahvassa asemassa?
Ja pitkin Euroopan maaseutuja, kaupunkeja myös..

[flammee]

Hiukan offtopiccina, eiköhän se uskonsanan varsinainen virallistyylinen maahantuonti ollut pikemminkin hallinnollinen toimenpide, painopisteenä paremminkin veronkeruu kuin Sanan levitys.

Melkeenpä väittäisin ettei kannata sotkea nykyajan tapauskovaisuuden ja ateismin ajattelutapoja liikaa noiden aikojen motiiveihin. Silloin ennen kaikki uskoivat nykyajan mittapuulla fundamentalistisesti ja päämotiivina saattoi hyvinkin olla se että koska kirjassa sanotaan että sanaa pitää levittää. Toki siihen sitten oli helppo liittää etuja, koska voitiin ajatella tyyliin että koska olen kristitty, niin kaikki mitä teen on automaattisesti oikein ja kaikki mitä pakanat tekee, on automaattisesti väärin, katsomatta niitä tekoja. Länsimainen ajattelutapa on että kaiken takana on maallistuneet poliittiset pyrkimykset, eikä mitkään naurettavat satuolentojutut, eli takerrutaan omaan ajatusmaailmaan, eikä ymmärretä että suurin osa maailman ihmisistä ei ajattele tällä tavalla, eikä eurooppalaisetkaan ajatelleet sillä tavalla silloin aikaisemmin.

Arvelisin että kristinusko tarttui hyvin koska sitä levitettiin vakuuttavasti, eikä annettu vaihtoehtoja. Ja toisekseen se saattoi näyttäytyä vakuuttavana uskontona, vaikuttavien rituaalien ja muiden pyhien fyysisten tunnusten kautta. Nähdäkseni erilaiset rituaalit ja palvontapaikkojen mahtipontisuus (eli efektit), ovat se millä uskonnot vakuuttavat. Väittäisin että luterilaisuudessa on juurikin sen takia eniten tapauskovaisuutta ja kirkosta eroamista, kun rituaalit on minimoitu ja kirkotkaan ei ole niin siistejä kuin katolilaisella puolella. Islamissa taasen on ihan v*tusti rituaaleja ja se pitääkin tehokkaasti otteessaan nykypäivänä... Ja lisäksi siellä menneisyydessä sitten oli vielä se uutuuden viehätyskin, kun luonnonuskontoihin oli jo tullut tietty arkisuus.

[Andy]

Tuohon aikaan se uskonnollisuus on varmaan ollut aika erilaista kuin nykyään ja ateismi ei varsinainen vaihtoehto. Siis vaikka ihminen ei olisi ollut varsinaisesti uskonnollinen, niin erilaisten henkivaltojen olemassaolo oli kai heimokansojen keskuudessa yleisesti hyväksytty tosiseikka. Etenkin kun maailmassa oli paljon kaikenlaista selittämätöntä juttua, kuten salamat, pyrstötähdet tai maanjäristykset. Kyse oli pikemmin siitä, mitä nimenomaista henkeä piti omana suojelijanaan.

Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, että kun metsän barbaari näkee, että hänelle on Ukko, Thor tai Wotan antanut lammaslauman ja turvekammin ja naapurikansalle Ristin Kiesus on antanut isot linnat, haarniskat, sotahevoset ja katapultit, niin hänen mieleensä tulee helposti, että kannattaisi itsekin liittyä Kiesuksen jengiin.

[Antti]

Beda kertoo Englannin kirkkohistoriassaan (2,13), että Northumbrian kuningas Eadwine kääntyi kristinuskoon (vuonna 627) konsultoituaan ensin lähipiiriään uudesta opista. Kertomuksessa Edwinin ylipappi sanoo, että vanhasta uskonnosta ei ole mitään hyötyä, sillä kukaan ei ole antautunut vanhojen jumalien palvonnalle enempää kuin hän, ja kuitenkin valtakunnassa muut saavat häntä parempia etuuksia. Toinen neuvonantaja vertaa ihmiselämää varpuseen, joka lentää talvella nopeasti talon läpi: talossa on lämmintä ja valoisaa, muualla pimeyttä; jos uusi oppi tuo varmuutta siihen, mitä oli ennen ja mitä on tuleva, on viisasta seurata sitä.

Tämä n. 731 kirjoitettu historia on varmasti vinoutunut kristinuskon eduksi kuten Agricolankin kommentit, mutta on silti ihan kiinnostava lähde.

[MikaM]

Karin tekstiin: En tiedä, kuinka suuri muoti vanhat uskomukset ovat, mutta esim nämä ainakin sellaista jossain määrin touhuavat. http://www.taivaannaula.org/ Taitavat uhratakin, muta ehkä ei teillä päin?
Jaa-a. Niinkuin kirjoitin, niin viluttaa, kun tollasissa paikoissa käy, etenkin siellä kellariin jätetyssä uhrilehdossa. Omituinen olo tulee, niinku joku hiipis selän taa. Vähän niinku penskana pelkäs kummituksia?

[Aihki]

Aitolle:
Mökkipaikkakunnalla törmäsin aikanaan eri paikkoihin ripustettuihin jäniksen päihin. Paikat olivat sen tyyppisiä, joita lappalaisilla oli aikanaan tapana valita (tai todeta) seidoiksi ja sen lisäksi muutama ihmisen toiminnan tuloksena syntynyt omituisuus (kivestä ladottu metsästyspiilo, tervahauta). Ripustelijana oli ilmeisesti yhden talon vanhaisäntä, joka taisi olla hieman vähää enemmän taikauskoinen. Jänikset hän pyysi langoilla alueelta.

Kaikki tällainen mielenkiintoinen tuntuu nykyään seudulta kadonneen.

[Kari Aittomäki]

Juu, nämä oudot paikat.. olen pannu merkille että miltei jokainen reagoi mutta torjuntareaktiot vaihtelevat.
Tossa on omituinen paikka tossa kahden maasillan välissä kasitiellä, täsmälleen keskikohdassa väylällä Kokkola-Vaasa.
Aivan tienvieressä on hemmetinmoinen nelikanttinen lohkare, juuri sellainen joksi AleksiS Kivi kuvasi Hiidenkiven.
On senverran lähellä rantaa että eipä kauan aikaa sitten tähysi merelle.
Siinä näkee aina kaikenmoista, esim korppeja joka on näilläseuduin verrattain harvinainen, samoin kotkia kaartelee..

Sekohta säväyttää aina ja jokaista eritavalla ja kun pysähtyy kuikuilemaan, alkaa.. ei nyt pelottaa mutta silleen kiusoituttaa. Niinkuin joku katselis.
Kiitoksia tuosta taivaannaulasta, kiintoisaa mutta aika liukasta.
Nämä munkohtaamat huru-ukot on vanhempaa sorttia, nämä on kaiketi sellasia nuorempia elämäntapa-intiaaneja.

Kiitoksia myös muista kirjoituksista, tajusin että tosiaan katselen ilmiötä välittömän hyödyn kannalta ja entisaikain uskonhahmotukset tosiaan lienevät olleen ikäänkuin arkisempia ja itsestäänselvyyksiä. Mites muuten on vanhauskontojen kanssa, niillähän ei liene ollut sisäänrakennettua laajentumispyrkimystä kuten kristinuskolla? Voisko olettaa että ristinopin aktiivinen kosiskelu ja tosiaan vaikuttavat menot (latinaksi) ovat olleet tehokkaita täkyjä.
Siihenhän viittais myös tuo Antin kirkkohistoria-esimerkki.

Missä mitassa vaikutti lähetyssaarnaajatoiminta, aika rohkeita veikkoja lähteä potentiaalisesti raakojen orjuuttajien keskeen kertomaan uudesta opista? Voisi kuvitella pestiin valitun jotain käytännön oppeja hallitsevia pappismiehiä, ehkäpä lääketaitoisuus oli se varmin turva.
Ehkä myös musiikki ja tarinankerronta oli käteviä ominaisuuksia saarnamiehelle?

[MikaM]

Vielä suomalaisten ja ruotsalaisten suhteista. Sigtunan oletettu tuho, josta ei löydy arkeologisia todisteita, mutta jota käytettiin oikeutuksena vielä yhdelle ristiretkelle. Omituinen kiima on Ruotsilla ollut tänne itämaalle, jossa ei sitten kuitenkaan juuri mitään ollut. Viikinkejäkään ei ilmeisesti suuresti kiinnostanut koko niemi, mikä Ruotsia tänne oikein ajoi?