Liehuvan Liekinvarren "suomennos"

[Timpa]

Eli klassikko, jossa kynnetään syvimmissä suomalaiskansallisissa vesissä.
Näin sen kölvinä -77 TV:n euroviisukarsinnoissa, ja hämmästelin sen inhaa sanomaa. Sittemmin sen karu nerous on auennut, mutta täysin selvä ei sanoitus ole vieläkään. Osaako joku tulkita ne sanat?
Oma tulkintani on tällainen:
On nuori neito, ja hänellä sulho/sulhoksi aikova, sekä kilpakosija.
Kilpakosija yhyttää tytön metsässä, ja jotain siinä viriääkin, mutta sulho yhyttää heidät, ja tragedia on valmis. Kilpakosija puukotetaan, ja tytön rangaistukseksi jää se, että puukko putsataan tytön paitaan.
Eli liehuva liekinvarsi on tyttö, kuiva puu on kilpakosija, ja tulehen tuijottaja on kertoja, eli sulho.
Kopsaan tähän vielä sanat:

Tuolla metsässä makaa kuollut mies.
Näin huutaen poika juoksi kylään.
Tuolla metsässä makaa lumeen kuollut mies.
Kuollut mies on tuttu, kukaties.

Sillä yksi oli liehuva liekinvarsi
ja toinen oli kuivaa puuta.
Mutta minä olin tulehen tuijottaja,
jolle tuli niin tukalasti kuuma.

Satoi yön jokilaaksossa lunta,
peitti veren valkeaan vaippaan.
Heräs keskeltä suviunta rakkaimpain.
Rakkaimpain, toin talven tullessain.

Silloin aurinko poltti suven maahan.
Kulki nainen kesäpaidassaan.
Astui metsästä polullensa nuori mies.
Nuori mies tien sulki katseellaan.

Sillä yksi oli liehuva liekinvarsi
ja toinen oli kuivaa puuta.
Mutta minä olin tulehen tuijottaja,
jolle tuli niin tukalasti kuuma.

Minä verisen veitseni terän
kesäpaitasi pellavaan pyyhin.
Jollei mies osaa muuta, niin se puukottaa.
Puukottaa, ei osaa muutakaan.

Sillä yksi oli liehuva liekinvarsi
ja toinen oli kuivaa puuta.
Mutta minä olin tulehen tuijottaja,
jolle tuli niin tukalasti kuuma.

Mutta minä olin tulehen tuijottaja,
jolle tuli niin tukalasti kuuma.

[Kari Aittomäki]

Juu, olen itte jo aikoinaan funtsaillu tonsuuntasta, vaikka tuo manerismi vieraannuttikin.
Muistan lukeneeni että tuo petturimaisen naisen (puhu toiselle, kavala) syyllistävä tahraaminen verityöpuukolla ois ollu ikäänkuin traditio:
Minä lähden takias nyt Siperiaan tästä, katala. Ole tahrattu.

Paidalla on joku symboliarvo kans, muistaakseni myötäjäisiin kuului joku palttinapaita, tässä nyt sitte siis veretty.
Kielikuviahan nää vilisee, kuivaa puuta en tajua enkä muista mitään vertailukohtaa.

Mikähän mahto olla korrekti käytösmalli liehuvaiselle tytölle? Katsot vaan yhtä ja missään tapauksessa et puhu toiselle ja jos verikekkereihin menee, järvi on ainut vaihtoehto.

Jesus ku pässiä.

[Timpa]

Jaa paitahommeli on ollut traditio. OK; ennen vanhaan nuo traditiot on varmaan tunnettu hyvin, mutta nykymaailmassa vaikuttavat varmaan enemmän TV ja elokuvat.

Liehuja voisi periaatteessa olla myös hulivilipoika, jota tyttö ei voi "kuivana puuna" vastustaa. Joka tapauksessa seurannut loimotus oli liikaa kertojalle eli siihen tulehen tuijottajalle, jolle tuli niin tukalasti kuuma.