Alkuperäisbiisit ja niiden hyvät coverit

kojiro · #46

Timo ehti ensin. Oli mielessä tarkistaa Please Don’t Touch biisin alkuperä. Taisin kuulla tuon Headgirl version vasta 90-luvun puolella mutta kyllä kolis ja kovaa. Aivan helvetin kova biisi. Alkuperänenkin hyvä, en ollut aiemmin kuullut.

Finnhits soi meilläkin usein ja tässä muutama suomicoveri. Ensin Bowien Starman josta olen saattanut Fredin Muukalaisen kuulla nassikkana mutta noteerasin ensimmäisenä kyllä Bowien version.

paljastus:

Hectorista oli jo puhetta niin tässä tulee hieno versio Bowien Life on Marsista. Tässäkin olen noteerannut ensin Bowien version.

paljastus:

Ja kun Hectoriin on päästy niin Kuinka voit väittää -biisiä ei voi sivuuttaa. Hieno versio Streets of Londonista ja tästä kuulin ekana Hectorin version. Muistaakseni joku paikallinen sankari sanoi että kuunnelkaas pojat tätä ja pisti soimaan ostarin räkälän jukeboxista, kun siellä teininä joskus notkuttiin. Biisiä on coveroitu paljon ja tässä Hectorin lisäksi se alkuperäinen. Bowielle ei pärjänny Fredi eikä Hectorkaan, mutta tässä Hector on ainakin yhtä hyvä kuin alkuperäinen.

paljastus:

kojiro · #47

Doorsin Alabama Song (Whiskey Bar)-biisistä olen tiennyt että se perustuu johonkin vanhaan saksalaiseen lauluun. Nyt sitten tsekkasin asian ja sehän onkin itsensä Bertolt Brechtin sanoittama. Tässä kaiketi ensimmäinen englanninkielinen levytys vuodelta 1930.

paljastus:

Enpäs tiennytkään ettei Keep On Running olekaan The Spencer Davis Groupin originaali. Tässä samana vuonna aiemmin levytetty biisin kirjoittajan originaali.

paljastus:

Don't let me be misunderstood kirjoitettiin alunperin Nina Simonelle joka levytti biisin vuotta ennen The Animalsia. Hieno biisi ja originaali toimii oikein hyvin. Laitoin mukaan muutaman muunkin vaikka Burdonin jälkeen tämä ei muita versioita kaipaa, on se perkeleen kova jätkä laulamaan.

paljastus:

Kari Aittomäki · #48

Jumalauta mitä helmiä!
Tuo Nina SImonen versio oli silkkaa kultaa ja voi herranjestas kuinka aavemainen versio viskipaarista tuo olikaan.
Tuhansia kiitoksia.

En laita mittään kun ei tule mieleen mitään. Kunhan kiittelen. On sitä tosiaan niin paljon hienoa musiikkia odottamassa notta ristus.

#49

Runawaysin ehkä tunnetuin alkuperäisjäsen Joan Jett on tehnyt muutaman hemmetin hienon coverin, joista tunnetuin on varmastikin I Love Rock 'n' Roll, joka on alunperin Arrowsin esittämä. Joan Jettin tulkintahan on tietty timanttinen, täynnä asennetta. Kuulin Joan Jettin version ensimmäisen kerran joskus 80-luvulla ja olen siitä lähtien ollut fani. Jos en ihan väärin muista niin siskolta lahjaksi saadulla kasetilla oli tämä kappale (minnekähän sekin kasetti lienee joutunut, sillä oli muitakin hyviä kappaleita). Joan Jettin version luulisi melkein kuuluvan yleissivistykseen, mutta laitetaan toki sekin, on se vaan niin kova! Noh, pidemmittä puheitta, tässä rakkaudentunnustus rockille.

paljastus:

Gary Glitter, vaikka täysi pedofiili onkin, teki aikoinaan hyvää musiikkia. Esim. tämä Do You Wanna Touch Me. Tuo Gary Glitterin lookki videolla varsinkin nykyaikana melko huvittava

Joan Jettin versio on tästäkin kappaleesta ainakin tuhat kertaa paremmin

paljastus:

Sitten hypätään AC/DC coveriin, Dirty Deeds Done Dirt Cheap, jossa alkuperäisessä laulaa Bon Scott. Mitä tästä nyt osaisi kertoa.... No vaikka sen, että tällä kertaa ei Joan Jettin versio nouse mielestäni ohi alkuperäisen, "vain" lähes rinnalle. Kuunnelkaa ja päätelkää itse

paljastus:

Sitten mennäänkin taas särkyneiden sydänten pariin, Love Hurts. Pitkään kuvittelin, että kappale on Nazarethin alkuperäinen, mutta mitä vielä! Ensimmäisenä sen levytti Everly Brothers vuonna 1960, mutta tuo versio ei omasta mielestäni ole kovin kaksinen. Ja vaikka tämä kirjoitukseni käsitteleekin lähinnä Joan Jettiä, olisi huutava vääryys, jos en Nazarethin versiota laittaisi, koska se vaan on niin pirusteen hieno! Joan Jettin versio on hieno, mutta ei Nazarethin vertainen

paljastus:

Joan Jettiä on, luonnollisesti, myös coveroitu, kuten vaikkapa Avril Lavignen versio Bad Reputationista, joka on ihan hyvä, mutta ei pärjää alkuperäiselle. Alkuperäinen video kertoo kuinka Joan Jett & the Blackhearts ei meinaa millään saada levytyssopimusta, joten siitä suivaantuneena perustavat Blackheart Recordsin ja kun I Love Rock 'n' Roll nousee listojen kärkeen, onkin levypomot ihan toista mieltä Joan Jettistä

paljastus:

#50

I Put A Spell On You, alunperin Sreamin' Jay Hawkinsin kappale. Luin mm. wikipediasta, että tuota versiota levyttäessään Hawkins oli kännissä, josta johtuen kappaleesta tulikin tällainen.

paljastus:

Tämähän ei ole ihan alkuperäinen versio häneltä kappaleesta, vaan tämä on, mutta sitä ei aikoinaan julkaistu. Tässä se originaali, joka ei ole niin hieno

paljastus:

Kappaleesta on "yllättäen" sittemmin tehty useampiakin covereita, laitetaanpa tähän muutamia hyvinkin erilaisia.
CCR

paljastus:

Nina Simone

paljastus:

Joe Cocker

paljastus:

Oma suosikkini, Bryan Ferryn versio

paljastus:

Marilyn Manson (ei minusta mitenkään erityisen hyvä versio, vaikka tavallaan voisi ajatella, että tämä on lähellä sitä "känniversion" ideaa, Marilyn Manson kun on näitä "shock rocker" tyyppejä)

paljastus:

#51

Mustang Sally. Alkuperäinen on vuodelta 1965 ja esittäjänä Mack Rice.

paljastus:

Kappaleen teki tunnetuksi Wilson Picket vuotta myöhemmin.

paljastus:

Kuitenkin mielestäni kappaleen vetää parhaiten Andrew Strong, Alan Parkerin loistavassa leffassa, The Commitments.

paljastus:

Vahva katselusuositus myös leffalle.

Jorge · #52

Ronnie Mack kirjoitti biisin He's So Fine, jonka levytti The Chiffons vuonna 1962

paljastus:

Vuonna 1970 hippeilemään ryhtynyt George Harrison kirjoitti ja levytti biisin My Sweet Lord.

paljastus:

Vai kirjoittiko sittenkään? Sehän oli versio He's So Finesta? Tästä väännettiin peistä melkein kolme vuosikymmentä ja oikeudessakin tultiin tulokseen "alitajuisesta plagioinnista".

Sillä välin, vuonna 1975 The Chiffons levytti cover- version My Sweet Lordista - ilman harekrishnailua. Trollausta,vai toive tilipäivästä?

paljastus:

The Case: Harrison became the first Beatle to have a solo Number One on the Billboard charts with his ode to piety "My Sweet Lord." The subject matter was as far from early-Sixties Brill Building pop as one could get, but musically the verses bear a strong resemblance to the Chiffons' 1962 hit "He's So Fine," written by Ronnie Mack. Mack's publisher, Bright Tunes Music Corporation, filed a plagiarism suit in February 1971, but the case wouldn't go to trial until 1976. In the intervening years, the Chiffons themselves would record a version of "My Sweet Lord" to draw attention to the upcoming trial. Harrison claimed that he actually based the melody of the song on the public-domain hymn "Oh Happy Day," but admitted the similarity to "He's So Fine" in his autobiography, I Me Mine.

The Verdict: The judge ruled that Harrison was guilty of "subconscious plagiarism." The penalty phase was delayed until February 1981. He was initially ordered to pay $1,599,987, but this was lowered to $587,000 when his former manager Allen Klein purchased Bright Tunes Music and negotiated the sale of the song to Harrison. Litigation continued until March 1998, making it one of the longest legal skirmishes in American history. "I don't feel guilty or bad about it," he continued in his autobiography. "In fact it saved many a heroin addict's life. I know the motive behind writing the song in the first place and its effect far exceeded the legal hassle."

Why It Matters: In addition to introducing the phrase "subconscious plagiarism" into the popular lexicon, the ruling set a precedent of harsher copyright standards and ushered in a wave infringement suits.

https://www.rollingstone.com/politics/p ... 976-64089/

kojiro · #53

Onhan noissa kieltämättä aika identtinen melodia. Toki alitajuinen plaginointikin on ihan mahdollinen.

The Commitmentsin piti tulla Yleltä tässä taannoin mutta eipä sitten tullutkaan. Olisi kyllä uusintakatselu paikallaan. Aikamoinen kaveri tuo Screamin' Jay Hawkins. Itelle uppoo kyllä tuo CCR kuitenkin parhaiten.

Laitetaas vielä lisää Brechtiä ja Weillia. Mack the Knife on hieno laulu. Lotte Lenya lauloi tämänkin (oli säveltäjä Kurt Weillin vaimo), ja näytteli myös Bondissa Rosa Klebbiä (stilettikenkämummoa). Tässä ei ole Lotten versiossa samaa aavemaisuutta kuin Whisky barissa, mutta voin hyvin kuvitella että hän vielä kummitelee jossain ja laulut raikaa tyhjissä teattereissa öisin. Pari 50-luvun suomiversiota mukana. Ekat versiot parhaita ja Armstrongia kuuntelee aina mielellään.

paljastus:

Vielä pari suomicoveria.
"Sulle silmäni annan" on alunperin italialainen sävellys "Ti regalo gli occhi miei". Hyvä on alkuperäinenkin, jonka esittäjä Gabriela Ferri oli myös yksi biisin tekijöistä. Seija Simola tulkitsi hienosti ensimmäisen suomiversion mutta Sakari Kuosmanen vetää tässä potin kotiin. Huumoriversiot oli vissiin vähän kiellettyjä mutta ei tää sliippareitten versio kokonaan sellainen olekaan. Kuosmaselta laitoin myös liveversion Dinosaurockista 1988, en ollut paikalla (olin aika kakara) mutta telkkarista näin.

paljastus:

Kari Aittomäki · #54

Kai nää on pakko laittaa vaikka justiin viitisen vuotta sitten laittelin..
Tällä voitettiin euroviisut 1971, siis jokuvuosi ennen Abbaa ja glitteröintiä.
Tuo ranskalainen laulutyyli on sellanen jota ei oikeen voi matkia jolsei ole siihen kieleen syntynyt.

paljastus:

Suomalaisen version teki se Idolsvoittaja Hanna Pakarinen eikä ollenkaan huonosti vedä ei.

paljastus:

Mutta tätä ei ylitetä.

paljastus:

Carolan sielukas ääni vettä vertoja alkuperäiselle tulkinnalle, ja on todella osuva versio, etenkin kun Carola käsittääkseni pyöri Pariisissa aktiivisesti.
Mutta ei pyri matkimaan, oma tyyli pitää ja kantaa ja kestää.

#55

Somewhere over the rainbow. Tehtiin Ihmemaa Oz elokuvaan vuonna 1939. Esittäjänä Jydy Carland ja voitti parhaan elokuvalaulun Oscarin.

paljastus:

Tästä on tehty lukuisia käännöksiä, hienojakin sellaisia, Suomeksi mutta tätä Israel Kamakawiwo'olen versiota pidän upeana.

paljastus:

Hän kuoli ylipainon aihettamiin komplikaatioihin 38-vuotiaana. Oli ilmeiseti kärsinyt jo yhden sydänkohtauksen ja kertoi ennen keikkaa vaimoilleen ettei voi oikein hyvin. Vaimo painosti jättämään väliin ja lähtemään sairaalaan, mutta Israel kieltäytyi "pettämästä" kuulijoitaan ja soitti keikan. Hiukan tämän jälkeen hänet kuljettiin sairaalaan jossa hän menehtyi.

#56

Hotel California. Varmasti Eaglesin tunnetuin kappale. Tekijöinä Glenn Frey ja Don Henley.
En edes laita tätä "paljastus" tageihin vaan siirryn suoraan covereihin.

Eläkeläiset teki tästä mielestäni melkoisen onnistuneen version, varsinkin lyriikoiden osalta, "Hotelli helpotus"

paljastus:

Sitten taas Gipsy Kings teki hienon version espanjaksi. Tätä käytettiin hienosti myös The Big lebowski leffan soundtrackissa. Käytän aasinsiltaa ja liitän musiikin elokuvasta suoraan ja näytän miksi Coenin veljekset ovat neroja, kuten myös John Turturro, joka improvisoi tämän kohtauksen ilman käsikirjoitusta.

paljastus:

#57

20th Century Boy. alunperin T. Rexin kappale vuodelta 1973. Bändihän oli glam rockin pioneereja[

paljastus:

Kanadalisen Chalk Circlen versio. Tää alkaa vähän hitaasti, mutta lähtee sitten liikkeelle

paljastus:

Def Leppardin versio

paljastus:

Viimeisenä, joskaan ei vähäisimpänä Girlschoolin versio

paljastus:

Kaikki kuulostavat enemmän tai vähemmän alkuperäiseltä, eli sinällänsä eivät tuo mitään uutta, mutta hällä väliä, kun kaikki versiot kuulostavat hyvältä

#58

I'm the Leader of the Gang, Gary Glitterin alkuperäisversio vuodelta 1973

paljastus:

Green Jellÿ niminen bändi teki yhteistyötä wrestling-legenda Hulk Hoganin kanssa ja levyttivät oman versionsa

paljastus:

Peter and the Test Tube Babies teki punk-version, mielestäni ei kovin onnistunut

paljastus:

Sitten Gary Glitter teki yhteistyössä Girlschoolin kanssa 1986 ja tuli tämä (mielestäni paras) versio

paljastus:

Sitten on tietenkin tämä suomalainen cover, Akin ja Turon Mahtisonni

paljastus:

kojiro · #59

Israelin ukulele-versio on kyllä paras coveri Over the Rainbowsta. Kuulin radiosta jokunen vuosi sitten ja kyllä säväytti ja sitten googlasin lisää ja liikutuin vielä enemmän kun näin videon ja luin tyypistä.

Kaverit löysivät joskus varmaan jostain Anttilan alekorista The Nicen kokoelmalevyn ja ilmoittivat sitten että "kun kuulet tän ekan biisin, sä sekoot." Sehän oli instrumentaaliversio West Side Storyn Americasta ja kyllähän se biisin alku jo säväytti niin hyvin että lähdin itsekin asap. levyostoksille. West Side Story on kyllä hieno musikaali. Tässä versiot leffasta, Trini Lopezilta ja viimeisenä The Nice.

paljastus:

Mites Lasse suhtaudut klassisten covereihin, lähdetäänkö sille linjalle (ihan alkuperäisiä versioita ei taida kovin monesta olla saatavilla)? Laitan tän nyt ainakin. Tää on itelle näitä Youtube-ajan löytöjä jonkun vuoden takaa, vaikka aika pitkään tullut koluttua tota 60-70-luku osastoa niin aina vaan löytyy uutta. Tässä hollantilainen Ekspetion ja Bachin Toccata-coveri. Bändillä on paljonkin näitä klassisen covereita. Mukana myös brittiläis-australialaisen Sky:n versio ja Vanessa-Mae oli aikanaan iso hitti kanssa.

paljastus:

#60

Tämä ei mielestäni ole vielä ollut täällä. Cat's in the Cradle (tai Cats in the Cradle eli sama ilman heittomerkkiä). Surullinen tarina kiireisestä isästä, joka havahtuu lopulta siihen, että lapsesta on tullut samanlainen kuin hänestä eli kiireinen. Alkuperäisversio on vuodelta 1974 Harry Chapinin tunnetuin kappale ja se aikoinaan jopa nousi joulukuussa 74 Yhdysvaltojen listan kärkeen. Onhan tämä alkuperäisversio ihan hyvä, mutta minusta siitä puuttuu "se jokin"

paljastus:

Sitten vuonna 92 Ugly Kid Joe teki tästä version, joka on itse asiassa minulle tutumpi. Taisin MTV:ltä (siis se silloinen musiikkikanava, ei kotimainen maikkari) kuulla ja nähdä tämän silloin aikoinaan ja tykästyin. Kappaletta tulee vieläkin kuunneltua aina sillointällöin

paljastus:

Johnny Cash teki kappaleesta oman, sellaisen country musiikkiin vähintään kallellaan olevan, versionsa, jonka olemassaolo selvisi minulle ihan vasta kun tarkistin kappaleen historiaa Wikipediasta. Eihän tämä huono ole, mutta minusta Ugly Kid Joen versio on ehdottomasti paras ja alkuperäinenkin on tätä parempi

paljastus:

Kappalettahan on käytetty myös pohjois-Irlannin terrorisminvastaiseen toimintaan ja kappaleen sanathan taipuvat tähän tarkoitukseen vallan mainiosti

paljastus:

Potku.net

Potku.net