Metsästys

[MtJ]

Omintakeinen systeemi Eipä itselleni tullut mieleen, että tietenkin myös noin voi etäisyyttä laskea. Pitääkin testata toisella pienarilla, siinä kun on 3-9x40 kiikari duplex.

[MtJ]

Eka teeri nuorelta pystykorvalta, aikaa meni peräti 45 minuuttia siitä, kun metsään pääsin

Tilanne oli vähän järjestetty kyllä, menin seuran parhaalle teeripaikalle, jossa oli tälläkin kertaa se 100-150 teertä samalla suolla. Koira irti, sehän lähti juoksemaan keskelle teeriparvea ja ajoi ne lentoon tietenkin. Noh, avosuolla seurailin koiraa ja se sai sitten irti 3 teerin setin sieltä parvesta ja typäköityi haukkuun siinä kuivasen alla. Matka oli ehkä 120 metriä minusta. Tuin pyssyn käsihankaan ja otin tukikädellä pienestä koivun oksasta tukea ja ampusin. Teeri retkahti alas samantien. Rupesin katsomaan että repiikö se koira sen vai mitä se tekee... Niin ei, katsoi vaan, että siihen tippui ja ei muuta kun niitten kahden muun perään jahtaamaan. Sillä meni siellä reissullaan iät kaiket, minä olin puun alla odottelemassa, että koska herra suostuu tulemaan takaisin...

No sitten vihdoin tulee koira sieltä sen näköisenä että JIPPII, OLI MUUTEN MONTA TEERTÄ TUOLLA..! Tulee siihen jalkoihin ja yhtäkkiä stop... Mikäs tässä haisee... HETKINEN SULLA ON TEERI SIINÄ! Sitten koira meni erittäin virallisesti haistamaan teertä, ei ampunut läheskään kiinni, lippasti verta höyheniltä ja katsoi, että noh, mitäs sitte? Meinasi lähteä uudestaan toisten perään.

Minä siihen, että ei ei ei, kyllä tässä nyt jo oli tarpeeksi, lähetääs tonne niin saat keuhkot, sydämen ja maksan täältä. Ei meinannut millään uskoa, koko ajan pyrki hakemaan uutta. Sain sitten vihdoin ja viimein koiran suostumaan mukaan ja mentiin läheiseen saarikkoon ja suolistettiin lintu. Koira söi niinkus virantoimituksessa ja istui koko suolistuksen ajan ihan vieressä. Eikä repinyt lintua. Sitten käveltiin kotia kahville, nyt kohta uudestaan katselemaan lintuja, mutta tällä kertaa metsoja.

Ihme pystäri

[MtJ]

Evira yrittää pysäyttää raivotaudin itärajalle

Elintarviketurvallisuusvirasto tarkkailee raivotaudin levinneisyyttä ja rokottaa villieläimiä estääkseen taudin leviämistä.

Viime syksynä raivotautia eli rabiesta havaittiin poikkeuksellisen lähellä Suomea Venäjän Karjalassa. Raivotautia todettiin ulkona laiduntaneessa lehmässä.

Tapauksen seurauksena syöttirokotusaluetta laajennettiin, minkä vuoksi rokotuksen onnistumisen seurantaan tarvitaan näytteitä enemmän kuin ennen.

Suomi on levittänyt luonnonvaraisille eläimille tarkoitettuja syöttirokotteita itärajan kuntiin jo parinkymmenen vuoden ajan. Näytteistä tutkitaan, ovatko eläimet syöneet syöttirokotteita ja ovatko ne saaneet suojaavia vasta-aineita vereensä. Rokotteilla pyritään estämään metsäraivotaudin mahdollinen leviäminen Suomeen.

Evira pyytää pienpetometsästäjiltä apua raivotaudin seuraamiseen etenkin itärajalta. Metsästäjiä pyydetään lähettämään kuolleiden kettujen ja supikoirien ruhoja Eviralle näytteenottoa varten.

Siellä se edelleen on, rajan pinnassa, raivotauti. Ja leviää petoläimestä toiseen, eläimestä toiseen ja niin edelleen. Varmoja tapauksia historiassa on kaikista kotieläimistä. Itse tiedän ainakin hevosen ja lehmän sairastuvan raivotautiin, samoin koiran, kissan ja villeistä eläimistä lepakon, supikoiran, ketun, mäyrän, minkin, hillerin, näädän ja saukon. Niin ja majavan.

Tauti on hirvittävä.

[taikaviitta]

On tullut selväksi, että potkulaisissa on paljon metsästystä harrastavia. Kuten myös itse olen kun vaan ehdin metälle. Nyt ois tarkotus vkonloppuna mennä ekaa kertaa koskaan majavajahtiin. Meidän seuralla kun muutama lupa niitä on vähentää.

Onko muilla mettämiehillä kokemusta majavien saalistamisesta? Hyviä vinkkejä otetaan vastaan. Samaten saako majavasta kuinka hyvää ruokaa? En ole ikinä ees päässy maistamaa sen lihaa.

[Vanhakankea]

Huhupuheiden mukaan majavanliha maistuu kissankusessa marinoidulta kengänpohjalta, mutta tää on vaan huhu, en ole itse syönyt.

[navajas]

Olen ollut monesti majavajahdissa jousen kanssa, mutta ei ole vielä tullut saalista. Yksi täydellinen tilanne oli kerran, mutta juuri laukaisuhetkellä huomasin, että nuolen siima oli yhdellä kierteellä nuolen ympärillä. Siinä sitten ammuin 10 m päästä ohi tyylikkäästi aterioivan majavan sivuprofiilin... sitä nieltyjen kirousten määrää.

Opettelin hommaa yksin kantapään kautta, niin oli tilanteet aika vähissä. Ja kun vihdoin alkoi päästä kiinni niiden elämänrytmistä, niin majavat kaikkosivat kys. järveltä. Liekö muuttaneet vai joku ampunut.

Muutama perusvinkki:
Tuulen suunta on ensiarvoisen tärkeä. Jos tuulee pesän suuntaan, niin sieltä ei tule kukaan ulos.
Älä ammu haulikolla veteen, eikä mielellään kiväärilläkään. Vaikka olis miten hyvä osuma, niin todennäköisyys siitä, että karvapallo sukeltaa on suuri.
Näköaisti niillä on kehno, joten röllipukua on turha laittaa päälle
Kuuloa jotkut sanovat hyväksi, toiset huonoksi. Itsellä se epäonnen otus ei häiriintynyt pienestä rapistelusta eikä jousen äänistä, joten ei sillä yksilöllä ainakaan superkuulo ollut.
Ei kannata tarttua "kuolleeseen" majavaan paljain käsin. Voi sattua sormiin.
Liikkuvat yleensä heti hämärän tultua iltaisin ja palaavat pesälle aamulla, kun alkaa sarastaa.
Kerran tosin yksi majava tuli pyörimään vihaisena meikäläisen eteen sangen valoisana aamuna, kun olin sorsapassissa. Kettuili siinä sitten viiden metrin päässä sukellellen ja hännällä läiskien aika pitkään. En ollut vastaavaa nähnyt aiemmin enkä myöhemmin.

Nylkeminen kuulemma yhtä helvettiä, mutta sitä en ole itse päässyt kokeilemaan.
Suurin osa on kehunut majavanlihaa. On kuulemma aika voimakkaasti riistan makuista, eli jotkut liottavat sitä ensin maidossa, jos kyseinen maku tökkii. Samat tosin liottavat myös jänistä, enkä ainakaan itse sitä oikein ymmärrä. Riistan kuuluu maistua riistalle.

[Paappa]

Itse olen kerran syönyt majavaa ja vertaus jänikseen on aika osuva. Samankaltainen ruokavaliohan on kummallakin elukalla. Mielestäni kummankin liottelu on turhaa.

[Vanhakankea]

Itse olen kerran syönyt majavaa ja vertaus jänikseen on aika osuva. Samankaltainen ruokavaliohan on kummallakin elukalla. Mielestäni kummankin liottelu on turhaa.

Täytyypä maistaa itsekin, kun joskus on tarjolla, niin ei tarvitse huhujen varassa elää. Jänis on nimittäin herkkua.

[MtJ]

On tullut selväksi, että potkulaisissa on paljon metsästystä harrastavia. Kuten myös itse olen kun vaan ehdin metälle. Nyt ois tarkotus vkonloppuna mennä ekaa kertaa koskaan majavajahtiin. Meidän seuralla kun muutama lupa niitä on vähentää.

Onko muilla mettämiehillä kokemusta majavien saalistamisesta? Hyviä vinkkejä otetaan vastaan. Samaten saako majavasta kuinka hyvää ruokaa? En ole ikinä ees päässy maistamaa sen lihaa.

Ammuin ekan majavani vuonna 1998.

Liha on syötävää ja samanlaista kuin jäniksessä. Ongelmaksi muodostuu majavan nylkeminen; se on tuskainen operaatio. Kannattaa nylkeä lämpöisenä, jos vaan mahdollista. Jos pistät majavan roikkumaan, nahkan irti saaminen on milli kerrallaan nypyttämistä. Olen tehnyt majavasta karjalanpaistia ihan normaalilla reseptillä, sekä myös monenlaista muuta pataruokaa. Lisäksi sen voi tehdä paloina jäniksen tapaan kastikkeessa. Liha on kuivahkoa, joten esim. sianliha on lisärasvana tarpeen useimmiten.

Majavaa tykkäävät jotkut ampua niskaan, tällöin hermot katkeavat ja se ei potki itseään veden alle. Itse olen ampunut lyhyiltä matkoilta haulikolla päähän, kivääriä en ole käyttänyt, koska täällä ei ole yhtään kunnon kivääripaikkaa. Kaikki hollit on "alle haulikonkantamia", joka majavalla tarkoittaa noin 15 metriä maksimissaan.

Majava nousee aamuisin tai iltaisin syönnökselle, hyviä paikkoja ovat esim. nousut purosta/lammesta, jotka kyllä tunnistaa laahausjäljistä. Lisäksi majavan voi ampua veteen, jos on varmakätinen kaveri ja osuu siihen niskaan. Veteen voi ampua myös jousella+siimalla, tällöin saalis ei mene hukkaan.

Majava tulee "kuin juna" joka ilta/aamu samaan aikaan.

Syönnöksellä olevan majavan tunnistaa virtavedestä helposti, ylävirrasta tulee lastuja / pieniä syötyjä oksanpätkiä. Kun näet veden pinnassa laineita, kannattaa nostaa ase valmiiksi ja odotella, josko majava nousisi rannalle (ammun itse aina rannalla olevaa majavaa, se on kuitenkin varmempi saalis, kuin veteen).

Kellonajoista sen verran, että kannattaa olla majavapurolla jo aamun sarastaessa tai ennen sarastusta. Iltapäivästä sinne voi lähteä hyvissä ajoin, noin kello 17-18 aikoihin näin syyskuun puolessa välissä. Purolla voi olla niin kauan kuin tunnistaa majavan varmasti eroon saukosta. Tämä ei olekaan niin helppo tehtävä, kuin voisi kuvitella. Saukko ja majava on pirun saman näköisiä uidessaan jossain pikkupurossa vain pää veden pinnalla. Ole siis tarkkana ennen laukausta.

Siinä näitä mitä itselleni on tullut eteen.

[taikaviitta]

Ah, kiitos MTt! Oikein hyvää informaatiota. Tuota kaipasinkin. Jonkin verran olen kuullut huhuja kans, mutta paremminkin ois menny itseopiskeluks koko touhu. Nämä helpottaa lättähäntien jahtaamista jo kummasti.

Kerron ensi viikolla josko lykästi.

[Poista käyttäjä 1747]

Olen ollut monesti majavajahdissa jousen kanssa, mutta ei ole vielä tullut saalista. Yksi täydellinen tilanne oli kerran, mutta juuri laukaisuhetkellä huomasin, että nuolen siima oli yhdellä kierteellä nuolen ympärillä. Siinä sitten ammuin 10 m päästä ohi tyylikkäästi aterioivan majavan sivuprofiilin... sitä nieltyjen kirousten määrää.

On varmaan aika haasteellista hommaa...

[MtJ]

Ah, kiitos MTt! Oikein hyvää informaatiota. Tuota kaipasinkin. Jonkin verran olen kuullut huhuja kans, mutta paremminkin ois menny itseopiskeluks koko touhu. Nämä helpottaa lättähäntien jahtaamista jo kummasti.

Kerron ensi viikolla josko lykästi.

Pistän vielä muutaman vinkin tässä joutessani;
- Seuraile mistä suunnasta puroa majava tulee ja missä kohden on kesken jääneitä puita, jotka ei vielä ole kaatuneet. On melko varmaa, että majava jatkaa työtään samoilta paikoilta, joissa se on jo käynyt.
- Älä ammu liian pitkälle haulikolla ja ammu aina päähän, kun tavoittelet 1. majavaa
- Kun aloittelet vasta jahtia, ammu mielellään maalle, itse olen hukannut useamman majavan ampumalla veteen. Erikoisesti keväisin majavalla on pirullinen tapa painua jään alle ja kadoksiin. Myös syksyllä majava tahtoo potkaista muutaman kerran ja se on mennyttä saalista sen jälkeen.
- Suolista majava vasta siellä, missä nyljet sen (oletan, että matka majalle/talolle ei ole pitkä). Joskus tein silläkin tavoin, että nyljin majavan ensin ja vasta sitten suolistin. En tiedä, oliko hommassa jotain "henkistä yliotetta", mutta tuntuu, että nahka lähti helpommin irti, kun eläin pysyi lämpimänä koko ajan.
- Pesän lähettyvillä on melkein turha kytätä, jos siinä ei ole ruokapuita, majavat sukeltavat/uivat vettä pitkin pidemmälle (ei päde järvellä!)
- Mitä tuoreemmalta katkomisjäljet näyttävät, sen paremmat on mahdollisuudet saada majava juuri siitä kohden, missä tuoretta katkottua puuta on.

[Paappa]

Metsästys – parhaimmillaan luonnonsuojelua

Sain loppukesästä puhelinsoiton Metsästysliiton toimitusjohtajalta ja Jahti-lehden päätoimittajalta, Panu Hiidenmieheltä. Hän kun oli kuullut, että Satakunnassa on yllättävä tapaus: vihreä nainen, joka kuuluu metsästysseuraan, ja pyysi Jahti-lehteen kolumnia.

Siinä oli sitten hyvä korjata tämäkin virhekäsitys. En todellakaan ole ainoa vihreä tässä maassa, joka kuuluu metsästysseuraan. Jopa niinkin korkealta tasolta kuin ministeri Heidi Hautalan kansliasta löytyy metsästyskortin omaava nainen. Lehdistöavustaja Sallamaari Muhonen kuuluu mökkipaikkakunnallaan Hirvikosken eränkävijöihin. Ministerin kansliassa on jopa kovasti odotettu, milloin vuorineuvokset hoksaavat tämän ja kutsuvat kanslian jahtiin. Ministeri itse kun on erinomainen riistakokki!

http://www.vihreatehdokkaat.fi/anne.bla ... onsuojelua" onclick="window.open(this.href);return false;

[AlexMachine]

Nyt kaivataan asiatuntijoilta apuja. Tarkoitus olisi vähän järkiperäistää asevalikoimaa ja luopua (antaa vaihdossa) parista aseesta.
Tarkoitus olisi hommata niiden tilalle kivääri jonka tarkoituksena olisi A) tarkka-ampujataitojen ylläpito.
B) Metsästys. Tarkemmin pienriista, linnut ym. Hirhiporukoihin ei ole hinkua.
Haussa on siis kaliberi joka soveltuu molempiin toimintoihin. Itselatailu ei ole ajankohtaista T-A hommissa vielä, joten tehdaspaukkuja pitäisi löytyä hyvä valikoima järkevillä hinnoilla.
T-A hommissahan luonnollinen valinta olisi 7.62*53R tai nato yhteensopiva .308, mutta ensimmäinen on kaliberina vähän hankala ja valikoimaa ei ole kovin paljon, jälkimmäinen ehkä?? liian krouvi pienriistan metsästystarkoitukseen.
Kaliberin yksi vaatimus olisi tietysti suht suora lentorata T-A toimintaa ajatellen.
Onko joku .222/ "Ruotsin Mauseri" 6,5*55 tms metsästyksessä millainen? Joku muu vaihtoehto, .243??

[MtJ]

Itse lähtisin automaattisesti .30 kaliiperista. Patruuna ei ole lainkaan liikaa esimerkiksi teerille ja metsolle, päinvastoin. .243 ja .222 rikkoo joskus huomattavasti enemmän, kuin .308. Lisäksi .222 on pirullisen tuuliherkkä. 5m/s tuuli heittää luotia 100 metrillä 5 senttiä alatuuleen päin.

Jos nyt päättäisin, niin kaliiperi olisi vähintään .308. Joku muukin vähän enemmän tuulta kestävä kaliiperi olisi hyvä. Toisin sanoen mikä tahansa, jossa luodissa on painoa kohtuudella ja patruunakustannukset eivät nouse pilviin.

Itselataamista kannattaa ehdottomasti aloitella mahdollisimman pian. En voi kuin suositella omien kokemusten perusteella. Aseesta saa todella paljon tarkemman ja lisäksi patruunakuluissa säästää huomattavia summia. Tosin ammuttuakin tulee sitten enemmän

edit; olen siis ampunut teeret ja metsot vuodesta 1993 asti kaliiperilla .308 ja 5,7:kaa olen kantanut vasta nykyisin mukana lintujahdeissa. Tänä syksynä vain siksi, että en ole raaskinut ostaa ruutipurkkia, kun on ollut muutakin kustannettavaa, kuin omat harrastukset.