Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Metsästys

Pannu aina kuumana ja pöydissä tilaa. Keskustelua kamppailulajien ulkopuolelta huumoria unohtamatta. :)

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Poista käyttäjä 1747
Viestit tässä aiheessa: 86

Metsästys

#1006

Viesti Poista käyttäjä 1747 »

Ralle Ryökäle kirjoitti: Tommonen sadan metrin päässä metsän reunassa. Tunnistaminen helppoa, right! :?

Täytynee alkaa puuhaamaan muistoliikettä Ossi-sialle. Siellä se nyt Auli-Suden kanssa pilvenreunalla katsoo syyttävästi meitä ali-ihmisiä :lol:

Tuolla ihmiset ovat valmiita jopa tappamaan sian puolesta: " onclick="window.open(this.href);return false;
"5000€ on vitsi!!" :lol:

Niin onkin. Eikä sillä ole mitään merkitystä vaikka se elukka olisi 300m päässä. Jos et tunnista varmuudella, niin et ammu. Sama periaate pätee jos et näe onko toinen eläin takana, onko porsaita tai et muuten vaan saa riittävän hyvää paikkaa ampua.

Vahinkoja voi toki aina sattua mutta väärän eläimen ampumista on aika pirun vaikea selittää ilman että harkintakyky olisi pettänyt.Vaikka tuo tuomio meni IMO oikein niin kyllähän sen kinkun omistajakin voi mennä itseensä.

Btw toi ali-ihminen kuvaa sangen osuvasti sitä vastuuttomasti ympäriinsä räiskivää ja Esson kahvilassa pöytää paukuttelevaa imbisilliä...

:badgrin: :badgrin:
Kuvake
MtJ
takapotkija
Viestit tässä aiheessa: 347
Viestit: 12792
Lauteille: Tammikuu 2006
Paikkakunta: Etelä-Savo

Metsästys

#1007

Viesti MtJ »

Vaan mistä tiedät, ettei tuomion saanut ole tunnistanut varmuudella? "Sika se on!" Ja onhan se. Erehtymisestä lajin suhteen kertoo sekin, että huomattuaan onnettomuuden oli mennyt kertomaan asiasta talolle, eikä lähtenyt lätkimään pakoon. Minun mielestä siinä, että tehtyään pahan erehdyksen menee sen jälkeen tunnustamaan virheensä ja valmistautuu ottamaan rangaistuksen vastaan, ei ole mitään ali-ihmismäistä.
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 82
Viestit: 93832
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

Metsästys

#1008

Viesti Mika »

Kuinka yleisiä muuten villisiat ovat Suomen luonnossa?

Onkohan tuo metsästäjä kokenut tuon sian jotenkin uhaksi vaiko ampunut vain ampumisen eli metsästysviestin takia?
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
Poista käyttäjä 1747
Viestit tässä aiheessa: 86

Metsästys

#1009

Viesti Poista käyttäjä 1747 »

MtJ kirjoitti: Vaan mistä tiedät, ettei tuomion saanut ole tunnistanut varmuudella? "Sika se on!" Ja onhan se. Erehtymisestä lajin suhteen kertoo sekin, että huomattuaan onnettomuuden oli mennyt kertomaan asiasta talolle, eikä lähtenyt lätkimään pakoon. Minun mielestä siinä, että tehtyään pahan erehdyksen menee sen jälkeen tunnustamaan virheensä ja valmistautuu ottamaan rangaistuksen vastaan, ei ole mitään ali-ihmismäistä.

Jos ampuu tuollaisen traanikäärylän villisikana niin ei kylläkään ole tunnistanut varmuudella. Mutta hyvä juttu jos on myöntänyt rehdisti virheensä.

Toiseksi tuo ali-läppä oli kylläkin Rallen aloittama...

;)
Kuvake
MtJ
takapotkija
Viestit tässä aiheessa: 347
Viestit: 12792
Lauteille: Tammikuu 2006
Paikkakunta: Etelä-Savo

Metsästys

#1010

Viesti MtJ »

Mika kirjoitti: Kuinka yleisiä muuten villisiat ovat Suomen luonnossa?

Onkohan tuo metsästäjä kokenut tuon sian jotenkin uhaksi vaiko ampunut vain ampumisen eli metsästysviestin takia?
Itse ammuin viime vuonna yhden 140+ kiloisen villisian täältä E-Savosta, joten kyllä niitä vaan löytyy.

Uhkaa niistä ei ole, kun ne ovat terveitä... Pääosin ei ole uhkaa. Mutta villisika on sanan varsinaisessa merkityksessä vaarallista riistaa, jos olet sen kanssa "tasaisella" ja se on haavakko. Se vauhti on jotain älytöntä, kun se lähtee tulemaan sieltä päin.

Ihan pelkkien (terveiden ja rokotettujen) tarhasikojen kanssa saa olla helkatin tarkkana, ettei ole ruuan ja ison sian välissä, ne ei väistä mitään. Lisäksi joillakin tuntuisi olevan yksinkertaisesti v***mainen luonne ja ne repivät torahampaillaan tahallaan esim. maastopuvun housuista taskut ja kaatavat samalla miehen, kun nykäisevät taskusta hampaalla taskut irti. Viimeisestä "hammasleikistä" tuli semmoinen 15cm pitkä viilto ulkoreiteen pari vuotta sitten.

Kyllä tuossa on luultavimmin ollut kyseessä metsästystapaturma, eli väärä tunnistus ja luulo, että siinä on nyt varmasti villisika kyseessä. Ainakin sen puolesta puhuu tuo uutisen teksti lopussa:
Ymmärrettyään erehdyksensä mies palautti possun ruhon omistajilleen.
Kyseessä on ollut siis paha erehdys ja varmasti on katunut tekoaan heti huomattuaan tilanteen. Sen verran on löytynyt myös rotia, että on erehdyksensä jälkeen alkanut asiaa selvittää.
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Ralle Ryökäle
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 69
Viestit: 3522
Lauteille: Maaliskuu 2005

Metsästys

#1011

Viesti Ralle Ryökäle »

Jokainen joka on enemmän metsästänyt, tietää että vahinkoja sattuu. Ja väitämpä että, kun juttua tekee tarpeeksi kauan, sattuu jonkinlainen virhearvio jokaiselle. Esim ammutaan ylivuotinen vasana, pieni lehmä vasana ym.
Vaan kyllähän possulle pitäisi rakentaa sellainen stage johon voi kävellä spottivaloihin arvioitavaksi, kuvattavaksi ja punnittavaksi ennen exitusta :badgrin:
Kuvake
MtJ
takapotkija
Viestit tässä aiheessa: 347
Viestit: 12792
Lauteille: Tammikuu 2006
Paikkakunta: Etelä-Savo

Metsästys

#1012

Viesti MtJ »

Onkos potkulaisia ollut ilvesjahdissa?

Itse juuri kotiuduin ilvesajosta ja täytyy myöntää, että eipä oo todellakaan helppoa touhua. Aivan käsittämättömän vaikea pikemminkin. Kettukin vielä menee, mutta ilvesajo on jotain aivan toista. Meillä on siis seuralla luvat ilveksen metsästykseen ja kuulun nyt jahtiporukkaan. Joulukuun alustahan ilvestä saa metsästää.

Koiramies lähti ilveksen jäljelle noin kello neljän maissa aamulla, me passimiehet lähdettiin passiin, kun tuli ilmoitus, että nyt on iso kissa ajossa ja koira perässä. Tämä tapahtui noin kolmisen tuntia myöhemmin; joskus seitsemän jälkeen, ennen kahdeksaa. Nyt jos joku ajatteli, että se on sitten siinä, kohta on ilves hengiltä, niin väärin meni.

Tämän jälkeen ajoin sovitulle 1. passipaikalle odottamaan. Odotin noin 3 tuntia passissa, eikä ajo tullut kertaakaan edes kuuluville. Kolmen tunnin jälkeen tuli soitto, että ajo siirtyy kankaalla toiseen reunaan, vaihda 2. passipaikkaan tai mahdollisesti ota ennakkoa ja siirry noin 8 kilometriä 3. passipaikkaan. Menin ennakolla ja siirryin linnuntietä noin 8 kilometrin päähän 3. passille. Vähän ajan päästä (~puoli tuntia tulostani passiin) alkaa koiran ääni kuulua ja lähestyy passia! No siinä tietysti jo otin asettakin olalle, että rupeaako tapahtumaan ja saako sieltä kohta ilveksen kaataa... Odottelin ja odottelin, sitten huomasin, että ajo menee vähän alempaa rinteestä, sellaista kelkkauran pohjaa lähestyen. Siirryin alemmas ja jäin odottamaan ase valmiina.

Kohtapuoleen ajo lähestyi ja lähestyi itseäni. Ajattelin, että ilves on joko mennyt ohitse tai sitten kohta pääsee kaatamaan. Ajo tuli niin lähelle, että melkein jo näin ajokoiran; ilves oli mennyt ohi vain pari minuuttia aiemmin. Menin katsomaan, että mistä koira oli mennyt; ison ilveksen jäljet ja koiran jäljet niitten päällä. Ajo vaan jatkui. Tämän jälkeen tuli vielä tunnin verran ajoa siten, että ajo palasi hyvin lähelle itseäni, sinne mäen päälle. Odotin hievahtamatta, että kääntyykö ilves omille jäljille ja palaa takaisin siitä, missä seison. Ei palannut.

Vähän ajan päästä koira hukkasi ilveksen jäljen tielle ja lähti tietä pitkin etsimään mistä ilves hyppäsi tien yli. Ylimenoa ei löytynyt. Koira oli juossut tutkan mukaan 78km aamun aikana ilveksen perässä. Otettiin koira kiinni, koitettiin vielä löytää lähtöjälki. Ei löytynyt, ei sitten mistään. Kohta tuli toiselta passimieheltä tieto, että ilveksen jälki meni tien yli noin 5 kilometrin päässä meistä. Jätettiin ilves metsään, koirallekin piti antaa jo lepoa ja ruokaa, sen verran raju oli juoksu samalle päivälle. Viikonloppuna sitten ehkä uusiksi, ajokki saa nyt lepäillä 2 päivää.

Kovimpia asioita ilveksen ajossa oli mielestäni ainakin se, että matkat, joita siinä tulee, ovat aivan toista luokkaa, kuin esimerkiksi jäniksen ajossa. Lisäksi ilves ei tuntunut pitävän mitään hirveää kiirettä ajossa, kunhan tassutteli eteenpäin, välillä nopeus oli sellaista joutuisaa kävelyä pikemminkin. Kilometrejä tuli silti kamalasti mittariin, ajomerkinnät tutkan kartalla olivat erikoista katsottavaa. Tuli mieleen kettuajo jossain määrin.

Joku väitti jossakin (muistaakseni metsästysfoorumilla), että senkun posauttaa ilveksen alas, kun se nousee koiran edessä puuhun. No ei kyllä todellakaan noussut kertaakaan puuhun tai jäänyt paikalleen, vauhtia riitti kyllä. Epäilen, että tokkopa ilves näin matalan lumen aikana edes hengästyi koiran edessä, näytti se askellus olevan niin kevyen tuntuista vielä useamman tunnin ajon jälkeen?

Ilves jäi tuohon meidän takapihan rinteeseen, tuolta seuraavan tien ylitse ei enää jälkeä äsken tullut, kun tarkastin tilanteen. Itse asiassa se jäi hyvin lähelle niitä paikkoja, mistä se alunperin lähtikin ajoon. Pohdin, että sepä mahtaa palailla hyville jänismaille takaisin heti, kun koira perästä jättää leikin kesken. Ainakin siltä vaikuttaa, tosin täytyy käydä iltasella ajelemassa jäljet vielä läpi tuosta kankaan ympäri (~10-15km lenkki).
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
navajas
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 84
Viestit: 1173
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Vihti

Metsästys

#1013

Viesti navajas »

Olen ollut kerran, mutta ei saatu mitään. Tosin epäilen, että motitus ei mennyt aivan putkeen. Vihti-Karkkilassa olis kolme lupaa. Aivan liian vähän. Mutta jos ei tule lunta, niin menee vaikeaksi niidenkin kanssa.

Toisen koiran meinasin ottaa ja toisenlaisen. Jos löytyy sopiva venakko tai länkkäri. Jos siitä saisi kaverin petopyyntiin.
Kuvake
MtJ
takapotkija
Viestit tässä aiheessa: 347
Viestit: 12792
Lauteille: Tammikuu 2006
Paikkakunta: Etelä-Savo

Metsästys

#1014

Viesti MtJ »

Itte kyllä meinottelen edelleen itäsiperian laikaa. Olisi siinä kaveria tuohon ilvesjahtiinkin. Jos en ihan ymmärtänyt väärin, niin laika on sen verran kovaotteisempi kuin suomen ajokoira, että se saa ilveksen nousemaan puuhun... Voi tietysti olla, että ajoksi menee silläkin.

Meilläkin on 2 lupaa kahden seuran kesken jaettuna, ilmoitukset heti kaadon jälkeen. Se on minun mielestäni liian vähän, ottaen huomioon, että pelkästään kylän alueella oli 2 ilvespoikuetta, joissa 4 ja 3 pentua.
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
navajas
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 84
Viestit: 1173
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Vihti

Metsästys

#1015

Viesti navajas »

Itäsiperialainen on hiukan liian iso meitin perheelle. Siksi mieluummin velu tai länkkäri. Itse haluaisin nartun mutta emäntä haraa vastaan.
Kuvake
MtJ
takapotkija
Viestit tässä aiheessa: 347
Viestit: 12792
Lauteille: Tammikuu 2006
Paikkakunta: Etelä-Savo

Metsästys

#1016

Viesti MtJ »

Meillä taas emäntä haraa suomenajokoiraa vastaan, vaikka saisin kettua, jänistä ja ilmeisesti ilvestäkin ajavan koiran 200 euroon kasvattajalta. Helkutti, olen koittanut puhua sille vaikka miten päin, että ei se nyt huippukasvattajalta oo kallis koira, kun se on jo sen kouluttanutkin, mutta ei vaan saa sen päätä käännettyä. (Tutustuin yhteen tuomariin ajokokeissa ja hän myisi nuoren suomenajokoiran tuohon hintaan. Sen molemmat vanhemmat on KVA+MVA ja silläkin on jo koetuloksia).

Tää vanhempi mies on nyt vähentämässä rajusti ajokoiratouhuja, siis siinä mielessä, että sillä on 5 ajokoiraa ja haluaisi kahdesta päästä eroon, tietysti emännän vaatimuksesta :D

Mutta toisaalta mieli tekisi itälaikaa, kun meillä oli jonkun aikaa tässä viime syksynä itälaikanarttu ja tykkäsin rodusta. Se on tavoiltaan niin samanlainen kuin pystykorva ja ilmeiltäänkin, siitä heti näkee mitä mieltä se on asioista. Ja jos ei heti näe, niin se osaa kyllä kertoa asiansa havainnollistamalla.

Esim. viime syksynä koitin laittaa sille nartulle toisen nartun gps-pantaa, niin koetti purra sormille välittömästi. Onneksi oli edes vähän treeniajoilta refleksit tallella, suu losahteli tyhjää siinä sormien lähellä. Jäi sitten se gps-panta laittamatta, mentiin ihan ilman pantaa metällä...
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
navajas
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 84
Viestit: 1173
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Vihti

Metsästys

#1017

Viesti navajas »

Meillä oli ensin ehdoton ei toiselle koiralle ja varsinkin isommalle, mutta lopulta sain luvan laikalle. Työkaverilla on länsilaikoja. Siitä kiinnostus laikaan. Se on vähän kuin minä. Kiinnostunut kaikesta, muttei ole paras missään. Dreeveri on huippu yhdessä asiassa, mutta muuten hiukan urpo otus :) Pidän siitä rotuna tosi paljon, mutta meillä on aika huonosti nykyään metsäjäniksiä ja liikaa rusakoita. Laikalle olis supeja, hirviä, ilveksiä sekä jonnin verran lintuja ja näätiä. Ja niiden perässä vois käydä myös valtion mailla. Ihannetapauksessa pitäisin molempia hamaan tappiin saakka. Saa nähdä millainen erakoitunut hullu koiraukko minusta vielä tulee. Välillä tuntuu, että viihdyn paremmin koirien kuin ihmisten seurassa.
Kuvake
Jorge
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 22
Viestit: 11231
Lauteille: Kesäkuu 2008

Metsästys

#1018

Viesti Jorge »

navajas kirjoitti: Dreeveri on huippu yhdessä asiassa, mutta muuten hiukan urpo otus :) Pidän siitä rotuna tosi paljon, mutta meillä on aika huonosti nykyään metsäjäniksiä ja liikaa rusakoita.
Vaikka en koirista oikein mitään tajuakaan, niin eikö dreeveriä käytetä peurajahdissa ainakin Ruåtsissa, jossa siis maan eteläosa on lumeton ja sopii tuollaiselle lyhytjalkaiselle makkaralle?
Janne Puputti
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 31
Viestit: 743
Lauteille: Huhtikuu 2006

Metsästys

#1019

Viesti Janne Puputti »

MtJ kirjoitti: Onkos potkulaisia ollut ilvesjahdissa?

Itse juuri kotiuduin ilvesajosta ja täytyy myöntää, että eipä oo todellakaan helppoa touhua. Aivan käsittämättömän vaikea pikemminkin. Kettukin vielä menee, mutta ilvesajo on jotain aivan toista. Meillä on siis seuralla luvat ilveksen metsästykseen ja kuulun nyt jahtiporukkaan. Joulukuun alustahan ilvestä saa metsästää.

Koiramies lähti ilveksen jäljelle noin kello neljän maissa aamulla, me passimiehet lähdettiin passiin, kun tuli ilmoitus, että nyt on iso kissa ajossa ja koira perässä. Tämä tapahtui noin kolmisen tuntia myöhemmin; joskus seitsemän jälkeen, ennen kahdeksaa. Nyt jos joku ajatteli, että se on sitten siinä, kohta on ilves hengiltä, niin väärin meni.

Tämän jälkeen ajoin sovitulle 1. passipaikalle odottamaan. Odotin noin 3 tuntia passissa, eikä ajo tullut kertaakaan edes kuuluville. Kolmen tunnin jälkeen tuli soitto, että ajo siirtyy kankaalla toiseen reunaan, vaihda 2. passipaikkaan tai mahdollisesti ota ennakkoa ja siirry noin 8 kilometriä 3. passipaikkaan. Menin ennakolla ja siirryin linnuntietä noin 8 kilometrin päähän 3. passille. Vähän ajan päästä (~puoli tuntia tulostani passiin) alkaa koiran ääni kuulua ja lähestyy passia! No siinä tietysti jo otin asettakin olalle, että rupeaako tapahtumaan ja saako sieltä kohta ilveksen kaataa... Odottelin ja odottelin, sitten huomasin, että ajo menee vähän alempaa rinteestä, sellaista kelkkauran pohjaa lähestyen. Siirryin alemmas ja jäin odottamaan ase valmiina.

Kohtapuoleen ajo lähestyi ja lähestyi itseäni. Ajattelin, että ilves on joko mennyt ohitse tai sitten kohta pääsee kaatamaan. Ajo tuli niin lähelle, että melkein jo näin ajokoiran; ilves oli mennyt ohi vain pari minuuttia aiemmin. Menin katsomaan, että mistä koira oli mennyt; ison ilveksen jäljet ja koiran jäljet niitten päällä. Ajo vaan jatkui. Tämän jälkeen tuli vielä tunnin verran ajoa siten, että ajo palasi hyvin lähelle itseäni, sinne mäen päälle. Odotin hievahtamatta, että kääntyykö ilves omille jäljille ja palaa takaisin siitä, missä seison. Ei palannut.

Vähän ajan päästä koira hukkasi ilveksen jäljen tielle ja lähti tietä pitkin etsimään mistä ilves hyppäsi tien yli. Ylimenoa ei löytynyt. Koira oli juossut tutkan mukaan 78km aamun aikana ilveksen perässä. Otettiin koira kiinni, koitettiin vielä löytää lähtöjälki. Ei löytynyt, ei sitten mistään. Kohta tuli toiselta passimieheltä tieto, että ilveksen jälki meni tien yli noin 5 kilometrin päässä meistä. Jätettiin ilves metsään, koirallekin piti antaa jo lepoa ja ruokaa, sen verran raju oli juoksu samalle päivälle. Viikonloppuna sitten ehkä uusiksi, ajokki saa nyt lepäillä 2 päivää.

Kovimpia asioita ilveksen ajossa oli mielestäni ainakin se, että matkat, joita siinä tulee, ovat aivan toista luokkaa, kuin esimerkiksi jäniksen ajossa. Lisäksi ilves ei tuntunut pitävän mitään hirveää kiirettä ajossa, kunhan tassutteli eteenpäin, välillä nopeus oli sellaista joutuisaa kävelyä pikemminkin. Kilometrejä tuli silti kamalasti mittariin, ajomerkinnät tutkan kartalla olivat erikoista katsottavaa. Tuli mieleen kettuajo jossain määrin.

Joku väitti jossakin (muistaakseni metsästysfoorumilla), että senkun posauttaa ilveksen alas, kun se nousee koiran edessä puuhun. No ei kyllä todellakaan noussut kertaakaan puuhun tai jäänyt paikalleen, vauhtia riitti kyllä. Epäilen, että tokkopa ilves näin matalan lumen aikana edes hengästyi koiran edessä, näytti se askellus olevan niin kevyen tuntuista vielä useamman tunnin ajon jälkeen?

Ilves jäi tuohon meidän takapihan rinteeseen, tuolta seuraavan tien ylitse ei enää jälkeä äsken tullut, kun tarkastin tilanteen. Itse asiassa se jäi hyvin lähelle niitä paikkoja, mistä se alunperin lähtikin ajoon. Pohdin, että sepä mahtaa palailla hyville jänismaille takaisin heti, kun koira perästä jättää leikin kesken. Ainakin siltä vaikuttaa, tosin täytyy käydä iltasella ajelemassa jäljet vielä läpi tuosta kankaan ympäri (~10-15km lenkki).
Neljänä viimeisenä vuonna on tullut oltua ja tälläkin kaudella olisi tarkoitus mennä. Olettepa te varhain liikkeellä, meilläpäin jahti on ajoitettu tuonne alkuvuoteen. Viime vuonna kissa kiipesi puuhun ja ammuttiin sieltä, muina vuosina on saatu passista koiran edeltä. Haastavaa puuhaa on todellakin, kun eläin ei tullessaan pidä ääntä samoin kuin hirvet tai peurat, vaan havainnointi on pitkälti näköaistin varassa. Ajokille tulee tosiaan helposti kilometrejä, mutta vähän sitä pystyy säätelemään passittamalla pienempiä alueita kerrallaan, olkoonkin että helposti se mirri ketjusta läpi menee, kun havaitsee passimiehet kuitenkin suhteellisen helposti.
Janne
Kuvake
Point
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 26
Viestit: 6870
Lauteille: Tammikuu 2009

Metsästys

#1020

Viesti Point »

Miksi Ilvestä muuten metsästetään? Turkin takia? (Miten metsästysporukassa jaetaan se nahka) Lihan takia? (Miltä iso kissa maistuu?) Riistan hoidollisista syistä? (syökö Ilves jotain herkullisempia metsän eläimiä/tekee muuta tuhoa) Vai ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi?

Joskus muistan lukeeneeni asiasta, kun jotkut inhottavat mistään tietämättömät city-vihreät tai vastaavat ituhipit halusivat rajoittaa Ilveksen metsästystä, mutta en muista perusteita miksi Ilveksen metsästys on tärkeää muille kuin Tapparan miehille? (hehehe.. se oli vitsi)
Detox ei ole pelkkä dietti. Se on elämäntapa.
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 57 kurkkijaa