Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Ulkomailla asuminen ja opiskelu
Valvoja: Valvoja
-
- sääreenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 3
- Viestit: 74
- Lauteille: Lokakuu 2005
- Paikkakunta: Rovaniemi
Ulkomailla asuminen ja opiskelu
Mika kyseli minun ulkomailla oloni syistä ja pituudessa Kynä ja Vihko-osiossa, joten ajattelin valottaa asiaa ja hienoa olisi kuulla muidenkin pitempiaikaisista ulkomailla asumisista.
Olen siis tämän lukuvuoden vaihdossa Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa, opiskelen markkinonitia (ainakin vielä...) ja muita kaupallisia aineita University on Northern British Columbiassa ( http://www.unbc.ca" onclick="window.open(this.href);return false; ).
Into ulkomaille lähtöön kypsyi jo yläasteella; tykkäsin kaikista opiskelemistani kielistä ja tulevassa työssäni tulen mitä todennäköisimmin käyttämään runsaasti englantia. Lukion kävin Torniossa kielipainotteisella linjalla.
Vaihtoaikani halusin venyttää mahdollisimman pitkäksi, kotiyliopistossani mahdollisuudet vaihtelivat Pohjois-Amerikan ja Aasian/ Etelä-Korean välillä. Luulisi, että Korea olisi ollut luonnollinen vaihtoehto minulle, mutta kotijoukoista tuli sen verran suurta vastustusta, että "tyydyin" Kanadaan -joka maana on kiinnostanut minua pitkään.
Vaihtopaikkani valitsin puhtaasti itsekkäin perustein: UNBC oli ainoa kumppaniyliopisto, joka sijaitsi kauungissa, jossa pystin jatkamaan taekwondon harrastamista. Valintaani en ole katunut tähän mennessä. Prince George on minulle sopivan suuri kaupunki ja sijaitsee keskellä pohjoista BC:tä, joten täältä on helppo lähteä viikonloppureissuille mm. Kalliovuorille, Vancouveriin jne. Luonto on lähellä ,kuten jo harjoituspäiväkirjastani käy ilmi. Ihmiset on ystävällisiä ja auttavasia.
Ainoat asiat mistä en täällä ole pitänyt ovat ruoka -suuria ongelmia totuttautua elämään ilman ruisleipää.. ja asuntolaelämä: naapurissa kotoaan karanneita teinejä (no offense to anyome!) jotka valvottaa meitä muitakin mm. pelaamalla koripalloa ja jalkapalloa (amer.) asunnossaan iltayhdeksästä aamukolmeen
Kotiin saavun jälleen ensi pääsiäisenä, joulun vietän poikakaverini kanssa Vancouverissa. Hänen saapumiseensa on enää 28 pv!!
Olen siis tämän lukuvuoden vaihdossa Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa, opiskelen markkinonitia (ainakin vielä...) ja muita kaupallisia aineita University on Northern British Columbiassa ( http://www.unbc.ca" onclick="window.open(this.href);return false; ).
Into ulkomaille lähtöön kypsyi jo yläasteella; tykkäsin kaikista opiskelemistani kielistä ja tulevassa työssäni tulen mitä todennäköisimmin käyttämään runsaasti englantia. Lukion kävin Torniossa kielipainotteisella linjalla.
Vaihtoaikani halusin venyttää mahdollisimman pitkäksi, kotiyliopistossani mahdollisuudet vaihtelivat Pohjois-Amerikan ja Aasian/ Etelä-Korean välillä. Luulisi, että Korea olisi ollut luonnollinen vaihtoehto minulle, mutta kotijoukoista tuli sen verran suurta vastustusta, että "tyydyin" Kanadaan -joka maana on kiinnostanut minua pitkään.
Vaihtopaikkani valitsin puhtaasti itsekkäin perustein: UNBC oli ainoa kumppaniyliopisto, joka sijaitsi kauungissa, jossa pystin jatkamaan taekwondon harrastamista. Valintaani en ole katunut tähän mennessä. Prince George on minulle sopivan suuri kaupunki ja sijaitsee keskellä pohjoista BC:tä, joten täältä on helppo lähteä viikonloppureissuille mm. Kalliovuorille, Vancouveriin jne. Luonto on lähellä ,kuten jo harjoituspäiväkirjastani käy ilmi. Ihmiset on ystävällisiä ja auttavasia.
Ainoat asiat mistä en täällä ole pitänyt ovat ruoka -suuria ongelmia totuttautua elämään ilman ruisleipää.. ja asuntolaelämä: naapurissa kotoaan karanneita teinejä (no offense to anyome!) jotka valvottaa meitä muitakin mm. pelaamalla koripalloa ja jalkapalloa (amer.) asunnossaan iltayhdeksästä aamukolmeen
Kotiin saavun jälleen ensi pääsiäisenä, joulun vietän poikakaverini kanssa Vancouverissa. Hänen saapumiseensa on enää 28 pv!!
ITF TKD 2001- ->1. Dan
Ultimately it's not a matter of
which style is better than the
other. It all comes down to
which style works for you.
~Simon Walker~
Ultimately it's not a matter of
which style is better than the
other. It all comes down to
which style works for you.
~Simon Walker~
- joksanen
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 3170
- Lauteille: Helmikuu 2005
- Paikkakunta: Turku
Re: Ulkomailla asuminen ja opiskelu
Sama vika Hollannissa. Kaupasta ei myöskään löytynyt sellaista vaaleaa leipää joka ei olisi jo valmiiksi ollut siivutettu aliohkaisiksi sifonkiverhoiksi. Kerran löysin kaupasta sellaisen lähes kilon painoisen moniviljaleivän. Mikälie vahinko silläkin kaupalla, eikä toistunut enää uudelleen. Grillimakkarat oli niitä saksalaisia autonsisärenkaisiin suljettuja sylttypusseja. "HK-sininen"-makkara oli sitten kotoista parempaakin. Hyvän salmiakin löytämiseen meni melkein vuosi.pippunen kirjoitti: Ainoat asiat mistä en täällä ole pitänyt ovat ruoka -suuria ongelmia totuttautua elämään ilman ruisleipää..
Kyllähän sitä tuli aina lomilta tuotua koko siirtokunnalle leipää, salmiakkia ja suklaata sekä satunnainen hernekeittopurkki.
Treenauksen puolelta ihmetytti ihmisten tapa tulla treeneihin vähän milloin lystäsi ja varsinaisen pukuhuonetilan puute suihkuista puhumattakaan. Suuri osa treenasikin millä lie tuulipuvulla tai reisitaskuhousuilla.
Naapurissa ei onneksi pelattu "pallo"pelejä mutta joskus siellä soitettiin saksalaisia iskelmiä (slager). Jalkapotkupalloturmausten yhteydessä koko kylä kerääntyi yhteen paukuttamaan papattejaan ja heiluttamaan oransseja viirejään hävittiin tai voitettiin. Paikallispallon finaalia katsottiin 20metriseltä screeniltä keskusaukiolla ja mantran laulaminen kuului meidän parvekkeelle saakka.
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 3
- Viestit: 1117
- Lauteille: Elokuu 2005
- Paikkakunta: Helsinki
Olen nyt Kyotossa ollut syyskuun puolestavälistä. Opiskelen Kyoto Seika Universityssä videon ja median osastolla (kuvataidepuolella) - lähinnä niitä kursseja joita auttavalla japanilla ja päättelykyvyllä pystyn seuraamaan ... Näillä näkymin olen täällä johonkin helmikuun tienoille.
Puolet suvustani asuu suomen ulkopuolella, joten tiuhaan on tullut matkusteltua tähän asti. Siitä on jäänyt mielenkiinto eri maita ja kulttuureita kohtaan. Japaniin tuloon oli monta syytä. Yksi oli, että aloitin treenauksen japanilaisilla lajeilla, ja silloin tuli luettua alan klassikoita - ja kiinnostuin jonkinverran japanin kulttuurista. Visuaalisella alalla kun opiskelen, niin japanilainen graafinen suunnittelu ja elokuvat tuntuivat mielenkiintoisilta. Minulla oli myös se kuva, että japani on erittäin erilainen kulttuuri länsimaisiin kulttuureihin verrattuna - halusin siis mahd. outoon paikkaan, jossa opiskelu kuitenkin voisi sisältönsä puolesta olla mielekästä. Pitkää japani ja kiina olivat aika tasoissa, mutta koulun puolesta oli paljon helpompi järjestää japanin vaihto. Joten käytäntö ratkaisi.
Kielellinen mielenkiinto oli myös - eri merkitölle ja ajattelutavalle pohjautuva kirjoitusjärjestelmä oli hyvin jännä ajatus. Eikö ole käynyt yhtään tylsemmäksi vaikka siitä onkin oppinut hiukan. Halusin oppia puhumaan, mutta myös lukemaan ja kirjoittamaan japania tai kiinaa. Tokyossa on vielä se plussa, että opin kunnon Kansain murteen, enkä mitään perusjapania ... (muualla japanissa sitä pidetään hassuna murteena)
Opiskelin pari kuukautta intensiivisesti japania - n.3-5 tuntia päivässä suurimman osan kesästä. Täällä on aika vähän kieliopetusta (2 x viikossa 45min), joten aika oppiminen on aika paljon oman panostuksen ja mielenkiinnon varassa. Paikallisten englannin taito ei yleensä ole kovin hyvä, ja vaikka olisikin niin ujous estää käytännössä kokonaan kielen käytön. Siispä on ekstramotivaatio kielen opiskeluun - tutustuminen ihmisiin, puhumattakaan päivittäisestä elämästä käy huomattavasti helpommaksi. Niin, ja kaikki tunnit on japaniksi - eli muistiinpanot on sisällön lisäksi lähinnä kuultuja sanoja, joita en ymmärrä. Niitä sitten tankkaan aina kun jaksan. Lisäksi Kansain alueen murre on oikeasti (kuten varmaan japania osaavat ovat huomanneet) aika erilainen kuin standardijapani (tai tokion murre). Vahva murre saattaa vieläkin tarkoittaa, että en ymmärrä jonkun puheesta juuri mitään. Toisaalta sekin, että yhtäkkiä joutuu muodostamaan mielipiteensä ihmisistä tavallista enemmän toiminnan, ilmeiden, eleiden yms. perusteella on virkistävää. Ehkä oma puheliaisuus (normaalioloissa) vielä vahvistaa tätä. Hassua, että on oikeasti vaikea tietää onko ihminen nokkela, perusteleeko mielipiteensä, kannattaako äärioikeistoa... Ei vain voi tietää ihmisten sanallisia mielipiteitä asioista.
Jokatapauksessa viihdyn täällä niin hyvin, että voisin ihan hyvin kuvitella viettäväni täällä muissakin merkeissä pidempiä aikoja - varsinkin, jos/kun kielitaito tästä kohentuu. On tää vaan (enimmäkseen) kauheen kivaa .
Treenauksen puolella, koulu on vähän syrjässä ja tästä läheltä löytyy kendoa, taidoa ja jotain karatea. Mutta jotenkin en ole vain saanut aikaiseksi mennä edes kummemmin kattomaan treenejä - kendo kiinnostaa, mutta en halua hankkia varusteita. Taido ei sinänsä kauheasti kiinnosta, eikä oikeastaan karatekaan, vaikka sitä ajattelin mennä katsomaan jos vaikka yllättyisin. Mutta tämä ninjatouhu on (vaikka ninjojen luvatussa maassa ollaankin) jäänyt yllättävän vähälle. Ehkä ihan hyvää vaihtelua sekin.
Suosittelen kyotoa kaikille, joilla mahdollisuus on tänne tulla, joka lyhyemmäksi tai pitemmäksi aikaa. Myös kokemuksena jossain muussa maassa kuin suomessa (tai länsimaissa) asumista voisin suositella kaikille.
Puolet suvustani asuu suomen ulkopuolella, joten tiuhaan on tullut matkusteltua tähän asti. Siitä on jäänyt mielenkiinto eri maita ja kulttuureita kohtaan. Japaniin tuloon oli monta syytä. Yksi oli, että aloitin treenauksen japanilaisilla lajeilla, ja silloin tuli luettua alan klassikoita - ja kiinnostuin jonkinverran japanin kulttuurista. Visuaalisella alalla kun opiskelen, niin japanilainen graafinen suunnittelu ja elokuvat tuntuivat mielenkiintoisilta. Minulla oli myös se kuva, että japani on erittäin erilainen kulttuuri länsimaisiin kulttuureihin verrattuna - halusin siis mahd. outoon paikkaan, jossa opiskelu kuitenkin voisi sisältönsä puolesta olla mielekästä. Pitkää japani ja kiina olivat aika tasoissa, mutta koulun puolesta oli paljon helpompi järjestää japanin vaihto. Joten käytäntö ratkaisi.
Kielellinen mielenkiinto oli myös - eri merkitölle ja ajattelutavalle pohjautuva kirjoitusjärjestelmä oli hyvin jännä ajatus. Eikö ole käynyt yhtään tylsemmäksi vaikka siitä onkin oppinut hiukan. Halusin oppia puhumaan, mutta myös lukemaan ja kirjoittamaan japania tai kiinaa. Tokyossa on vielä se plussa, että opin kunnon Kansain murteen, enkä mitään perusjapania ... (muualla japanissa sitä pidetään hassuna murteena)
Opiskelin pari kuukautta intensiivisesti japania - n.3-5 tuntia päivässä suurimman osan kesästä. Täällä on aika vähän kieliopetusta (2 x viikossa 45min), joten aika oppiminen on aika paljon oman panostuksen ja mielenkiinnon varassa. Paikallisten englannin taito ei yleensä ole kovin hyvä, ja vaikka olisikin niin ujous estää käytännössä kokonaan kielen käytön. Siispä on ekstramotivaatio kielen opiskeluun - tutustuminen ihmisiin, puhumattakaan päivittäisestä elämästä käy huomattavasti helpommaksi. Niin, ja kaikki tunnit on japaniksi - eli muistiinpanot on sisällön lisäksi lähinnä kuultuja sanoja, joita en ymmärrä. Niitä sitten tankkaan aina kun jaksan. Lisäksi Kansain alueen murre on oikeasti (kuten varmaan japania osaavat ovat huomanneet) aika erilainen kuin standardijapani (tai tokion murre). Vahva murre saattaa vieläkin tarkoittaa, että en ymmärrä jonkun puheesta juuri mitään. Toisaalta sekin, että yhtäkkiä joutuu muodostamaan mielipiteensä ihmisistä tavallista enemmän toiminnan, ilmeiden, eleiden yms. perusteella on virkistävää. Ehkä oma puheliaisuus (normaalioloissa) vielä vahvistaa tätä. Hassua, että on oikeasti vaikea tietää onko ihminen nokkela, perusteleeko mielipiteensä, kannattaako äärioikeistoa... Ei vain voi tietää ihmisten sanallisia mielipiteitä asioista.
Jokatapauksessa viihdyn täällä niin hyvin, että voisin ihan hyvin kuvitella viettäväni täällä muissakin merkeissä pidempiä aikoja - varsinkin, jos/kun kielitaito tästä kohentuu. On tää vaan (enimmäkseen) kauheen kivaa .
Treenauksen puolella, koulu on vähän syrjässä ja tästä läheltä löytyy kendoa, taidoa ja jotain karatea. Mutta jotenkin en ole vain saanut aikaiseksi mennä edes kummemmin kattomaan treenejä - kendo kiinnostaa, mutta en halua hankkia varusteita. Taido ei sinänsä kauheasti kiinnosta, eikä oikeastaan karatekaan, vaikka sitä ajattelin mennä katsomaan jos vaikka yllättyisin. Mutta tämä ninjatouhu on (vaikka ninjojen luvatussa maassa ollaankin) jäänyt yllättävän vähälle. Ehkä ihan hyvää vaihtelua sekin.
Suosittelen kyotoa kaikille, joilla mahdollisuus on tänne tulla, joka lyhyemmäksi tai pitemmäksi aikaa. Myös kokemuksena jossain muussa maassa kuin suomessa (tai länsimaissa) asumista voisin suositella kaikille.
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 2241
- Lauteille: Lokakuu 2005
- Paikkakunta: Pori
On sulla ainain paremmat lähtökohdat ollu lähteä kuin mulla.marcus kirjoitti: Olen nyt Kyotossa ollut syyskuun puolestavälistä. Opiskelen Kyoto Seika Universityssä videon ja median osastolla (kuvataidepuolella) - lähinnä niitä kursseja joita auttavalla japanilla ja päättelykyvyllä pystyn seuraamaan ... Näillä näkymin olen täällä johonkin helmikuun tienoille.
Puolet suvustani asuu suomen ulkopuolella, joten tiuhaan on tullut matkusteltua tähän asti. Siitä on jäänyt mielenkiinto eri maita ja kulttuureita kohtaan. Japaniin tuloon oli monta syytä. Yksi oli, että aloitin treenauksen japanilaisilla lajeilla, ja silloin tuli luettua alan klassikoita - ja kiinnostuin jonkinverran japanin kulttuurista. Visuaalisella alalla kun opiskelen, niin japanilainen graafinen suunnittelu ja elokuvat tuntuivat mielenkiintoisilta. Minulla oli myös se kuva, että japani on erittäin erilainen kulttuuri länsimaisiin kulttuureihin verrattuna - halusin siis mahd. outoon paikkaan, jossa opiskelu kuitenkin voisi sisältönsä puolesta olla mielekästä. Pitkää japani ja kiina olivat aika tasoissa, mutta koulun puolesta oli paljon helpompi järjestää japanin vaihto. Joten käytäntö ratkaisi.
Kielellinen mielenkiinto oli myös - eri merkitölle ja ajattelutavalle pohjautuva kirjoitusjärjestelmä oli hyvin jännä ajatus. Eikö ole käynyt yhtään tylsemmäksi vaikka siitä onkin oppinut hiukan. Halusin oppia puhumaan, mutta myös lukemaan ja kirjoittamaan japania tai kiinaa. Tokyossa on vielä se plussa, että opin kunnon Kansain murteen, enkä mitään perusjapania ... (muualla japanissa sitä pidetään hassuna murteena)
Opiskelin pari kuukautta intensiivisesti japania - n.3-5 tuntia päivässä suurimman osan kesästä. Täällä on aika vähän kieliopetusta (2 x viikossa 45min), joten aika oppiminen on aika paljon oman panostuksen ja mielenkiinnon varassa. Paikallisten englannin taito ei yleensä ole kovin hyvä, ja vaikka olisikin niin ujous estää käytännössä kokonaan kielen käytön. Siispä on ekstramotivaatio kielen opiskeluun - tutustuminen ihmisiin, puhumattakaan päivittäisestä elämästä käy huomattavasti helpommaksi. Niin, ja kaikki tunnit on japaniksi - eli muistiinpanot on sisällön lisäksi lähinnä kuultuja sanoja, joita en ymmärrä. Niitä sitten tankkaan aina kun jaksan. Lisäksi Kansain alueen murre on oikeasti (kuten varmaan japania osaavat ovat huomanneet) aika erilainen kuin standardijapani (tai tokion murre). Vahva murre saattaa vieläkin tarkoittaa, että en ymmärrä jonkun puheesta juuri mitään. Toisaalta sekin, että yhtäkkiä joutuu muodostamaan mielipiteensä ihmisistä tavallista enemmän toiminnan, ilmeiden, eleiden yms. perusteella on virkistävää. Ehkä oma puheliaisuus (normaalioloissa) vielä vahvistaa tätä. Hassua, että on oikeasti vaikea tietää onko ihminen nokkela, perusteleeko mielipiteensä, kannattaako äärioikeistoa... Ei vain voi tietää ihmisten sanallisia mielipiteitä asioista.
Jokatapauksessa viihdyn täällä niin hyvin, että voisin ihan hyvin kuvitella viettäväni täällä muissakin merkeissä pidempiä aikoja - varsinkin, jos/kun kielitaito tästä kohentuu. On tää vaan (enimmäkseen) kauheen kivaa .
Treenauksen puolella, koulu on vähän syrjässä ja tästä läheltä löytyy kendoa, taidoa ja jotain karatea. Mutta jotenkin en ole vain saanut aikaiseksi mennä edes kummemmin kattomaan treenejä - kendo kiinnostaa, mutta en halua hankkia varusteita. Taido ei sinänsä kauheasti kiinnosta, eikä oikeastaan karatekaan, vaikka sitä ajattelin mennä katsomaan jos vaikka yllättyisin. Mutta tämä ninjatouhu on (vaikka ninjojen luvatussa maassa ollaankin) jäänyt yllättävän vähälle. Ehkä ihan hyvää vaihtelua sekin.
Suosittelen kyotoa kaikille, joilla mahdollisuus on tänne tulla, joka lyhyemmäksi tai pitemmäksi aikaa. Myös kokemuksena jossain muussa maassa kuin suomessa (tai länsimaissa) asumista voisin suositella kaikille.
Ite lähin Japseihin perusteilla: Mahdollisimman kaukana Suomesta sekä Japsitytöt on noin miljoona kertaa paremman näköisiä kuin muut ihmiset, no korealaiset ehkä pääsee aika lähelle.
Ihan pikkusen mua kiinnosti se kulttuurikin.
Olin tokiossa, lisää elämästä japanissa kirjoittelen kun vaan kerkiän.
” Liiasta nestetankkauksesta seuraa ainoastaan se, että paska lentää keihästä kauemmaksi.”
Rädyn ohje kaikille urheilijoille
Rädyn ohje kaikille urheilijoille
-
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 6065
- Lauteille: Toukokuu 2005
- Paikkakunta: Helsinki
Pariisiin olis tarkoitus lähteä treenaamaan koko kesäksi lukion tokan ja kolmannen vuoden välissä. Tiedossa dojoasumista, ekan danin koe, v*ttumaisia opettajia, leirejä enemmän kuin tarpeen ja 2 KUUKAUTTA ILMAN SALMIAKKIA!!! (Vai onko Ranskassakin jotain merimieskirkkoja?)
Kunhan lukiosta pääsen, aion mennä Ranskaan koko vuodeksi, mahdollisesti muutamaksikin vuodeksi. Sitten kyllä joudun dojolla asuessa kestämään kaikkea kakkaa, mutta eiköhän tällainenkin palkita viimein, muodossa tai toisessa.
Kunhan lukiosta pääsen, aion mennä Ranskaan koko vuodeksi, mahdollisesti muutamaksikin vuodeksi. Sitten kyllä joudun dojolla asuessa kestämään kaikkea kakkaa, mutta eiköhän tällainenkin palkita viimein, muodossa tai toisessa.
Eerik Norvio
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche
- Jussi Häkkinen
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 19109
- Lauteille: Helmikuu 2005
-
- sääreenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 3
- Viestit: 74
- Lauteille: Lokakuu 2005
- Paikkakunta: Rovaniemi
Näin on -kun vain löytyis merimieskirkkoja tältä mantereelta Merimieskirkon nettisivuilta (http://www.merimieskirkko.fi" onclick="window.open(this.href);return false;) löytyy seuraava lista:Cuculcan kirjoitti: Paikallinen merimieskirkko myy yleensä ruisleipää ja salmiakkia - tarkistakaa onko lähettyvillä satamaa.
Antwerpen
Bryssel
Gdansk
Hampuri
Lontoo
Pireus
Rotterdam
Varsova
Thunder Bayssa on muistaakseni sellainen "Suomi-talo", jonne suomalaisten maahanmuuttajien jälkeläiset kokoontuvat pitämään yllä suomalais-ugrilaisia perinteitä. Kaupunki valitettavasti on puolen mantereen päässä. Kyllä täällä Pohjois-Amerikassa kaikki on niin suurta.
Salmiakki-lähetyksen minä sain noin kuukausi takaperin -ja ihme kyllä olen onnistunut erittäin säästeliäästi mussuttamaan, vielä on iiiiso mega mix salmiakki-pussi jäljellä. Näkkäriä, ihan sitä suomalaista pientä pyöreää löytyy ruokakaupasta!
ITF TKD 2001- ->1. Dan
Ultimately it's not a matter of
which style is better than the
other. It all comes down to
which style works for you.
~Simon Walker~
Ultimately it's not a matter of
which style is better than the
other. It all comes down to
which style works for you.
~Simon Walker~
- mronkain
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 8623
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Roihuvuori
Minulla on oikeastaan pisin jakso ulkomailla ollut vajaa kuukausi Englannissa joskus yli 20 vuotta sitten. Kieltämättä juuri ruoassa oli eniten totuttelua, koulunkäynti, julkisilla liikkuminen yms. ei aiheuttanut hankaluuksia, vaikka kielitaito olikin aika rajoittunut. Sittemmin on tullut UK:ssa reissattua varmaan toistakymmentä kertaa ja viime aikoina ruokakin on ihan maistunut, kai siihen on jo tottunut. Jenkeissäkin olin kerran kolmisen viikkoa, mutta sitä ei voi oikein asumiseksi sanoa kun oltiin pääasiassa hotelleissa ja tien päällä. Silti, sikäläisen ruoka ainakin minun vatsalleni istui paremmin, sen sijaan elämäntyyli oli aika rasittavaa ja ihmiset myös. Luulen että siellä viihtyisen parhaiten joko jossain mahdollisimman kotoisan oloisessa tai vapaamielisessä suurkaupungissa (Boston tai San Francisco vaikka), tai sitten jossain peräkylässä, jossa elämä olisi aika verkkaista.
Ai niin, Englannissa asuin Bournemouthissa.
Joskus olisi hauska asua pidempäänkin jossain ihan duunia tehden, mutta kieltämättä se, mitä olen muita maita matkaillessa nähnyt, ei oikein moiseen rohkaise.
Sen verran noista makkaroista että piti oikein kahteen kertaan tavata onko tosiaan niin, että joku pitää HooKoon Blöötä saksalaisia oikeita makkaroita parempana... Vaikka kai se voi niin olla, jos ei esim. pidä lihasta.
Muuten saksalainen ruoka on aika heviä, vaikka ei ihan vedäkään vertoja vaikkapa tsekkiläiselle tai unkarilaiselle kaloripommille.
- Marko
Ai niin, Englannissa asuin Bournemouthissa.
Joskus olisi hauska asua pidempäänkin jossain ihan duunia tehden, mutta kieltämättä se, mitä olen muita maita matkaillessa nähnyt, ei oikein moiseen rohkaise.
Sen verran noista makkaroista että piti oikein kahteen kertaan tavata onko tosiaan niin, että joku pitää HooKoon Blöötä saksalaisia oikeita makkaroita parempana... Vaikka kai se voi niin olla, jos ei esim. pidä lihasta.
Muuten saksalainen ruoka on aika heviä, vaikka ei ihan vedäkään vertoja vaikkapa tsekkiläiselle tai unkarilaiselle kaloripommille.
- Marko
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 28
- Viestit: 93923
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Erittäin hyvin sanottu siellä takana. Olen samaa mieltä. Kunhan aika antaa periksi, kirjoittelen lisää tähän ketjuun.mronkain kirjoitti: Luulen että siellä viihtyisen parhaiten joko jossain mahdollisimman kotoisan oloisessa tai vapaamielisessä suurkaupungissa (Boston tai San Francisco vaikka), tai sitten jossain peräkylässä, jossa elämä olisi aika verkkaista.
Tätä ketjua on mielenkiintoista lukea, jatkakaa edelliset ja tervetuloa uudet!
Noh, turisen tässä lämpimikseni nyt joutavia. Kun talvikin kerran on jo tulossa.
Eli siis elokuusta 1998 joulukuun loppuun (melki) 2002 rapakon takana, Alabamassa. 8) Että oikeasti voisin laulaa sitä Leonard Skinnerin biisiä...
Lähdin siis vaihtoon (lue: miehen perään) Turun yliopistosta ja jäinkin sitten pidemmäksi aikaa.
Isoin shokki alussa (jo lentokentältä ulos kävellessä) oli ilmasto eli lämpöä yli kolmekymmentä ja ilman kosteus yli 90 prosenttia. Tiet isoja, autot isoja, eikä jalkakäytäviä. Opiskeluaikoina lenkkeilinkin pääsääntöisesti ojien pohjilla juosten, kun tienvierillä oli niin vähänlaisesti tilaa Huusipa joku minulle joskus, että tarviinko kyytiä...
Ruisleipää ja salmiakkia jonesoi kyllä ihan koko ajan. Tosin viimeisenä vuonna löydettiinkin sitten ruotsalaista ruisnäkkileipää kaupasta. Älkää silti koskaan erehtykö Jenkkilässä ostamaan ruisleivännäköistä pumpernikkeli-leipää - sitä ei syö kukaan. Ihan kamalaa tavaraa...
Kaikkein kivointa oli kyllä opiskelu - proffat oli mukavia ja muutenkin laitoksen henki hyvä -, kaiken kaikkiaan hyvä ruoka (vähän on ikävä Taco Belliä... ), loistavat ilmat (subtrooppinen ilmanala), runsaat urheilumahdollisuudet (yliopistolla mm. oma liikuntakeskus) sekä aktiivinen urheilutapahtumatarjonta kampuksella (käytiin mm. jatkuvasti katsomassa tennismatseja, kun mm. koulun joukkueen tytöt oli tuttuja; samaten jalkapalloa, ja oltiin kerran jenkkifutismatsissakin kun kouluun saatiin klubityyppinen joukkue).
Kansainvälisyyskin oli kivaa - intialaiset ja pakistanilaiset pelasivat koulun parkkiksella krikettiä ja itse riehuttiin aina lauantaisin muutama tunti eri maalaisten ihmisten kanssa jalkapalloa pelaten. Eri maalaisten kavereitten kanssa kokkailtiinkin aina porukalla jonkun luona (mm. indonesialaista, malesialaista, vietnamilaista ja japanilaista ruokaa). Ja leffoissa käyminen oli halvempaa...
Ja tietysti treenailtiin kung fua (minä vedin myös aerobic-tyylistä kung fua sekä joogaa, plus tietenniin assarina liikuntakursseja, mm. sulkapalloa, racquetballia ja punttista).
Tietysti road tripitkin kuuluivat asiaan eli käytiin ajellen mm. Miamissa, Washington D.C. - Philadelphia -alueella sekä Kaliforniassa (San Francisco, San Jose). Ja New Orleansissa piipahdettiin monasti - tietenkin uutena vuotena sekä Mardi Grasin aikaan... 8)
Vaikka koti-ikävä oli välillä ihan kamala, niin päivääkään en vaihtaisi pois. Ainoa asia, mikä oikeasti jäi harmittamaan on se, että vaikka paikassa oli paljon alligaattoreita, niin yhtään en livenä nähnyt! Edes Evergladeseilla! Perhana!
Eli siis elokuusta 1998 joulukuun loppuun (melki) 2002 rapakon takana, Alabamassa. 8) Että oikeasti voisin laulaa sitä Leonard Skinnerin biisiä...
Lähdin siis vaihtoon (lue: miehen perään) Turun yliopistosta ja jäinkin sitten pidemmäksi aikaa.
Isoin shokki alussa (jo lentokentältä ulos kävellessä) oli ilmasto eli lämpöä yli kolmekymmentä ja ilman kosteus yli 90 prosenttia. Tiet isoja, autot isoja, eikä jalkakäytäviä. Opiskeluaikoina lenkkeilinkin pääsääntöisesti ojien pohjilla juosten, kun tienvierillä oli niin vähänlaisesti tilaa Huusipa joku minulle joskus, että tarviinko kyytiä...
Ruisleipää ja salmiakkia jonesoi kyllä ihan koko ajan. Tosin viimeisenä vuonna löydettiinkin sitten ruotsalaista ruisnäkkileipää kaupasta. Älkää silti koskaan erehtykö Jenkkilässä ostamaan ruisleivännäköistä pumpernikkeli-leipää - sitä ei syö kukaan. Ihan kamalaa tavaraa...
Kaikkein kivointa oli kyllä opiskelu - proffat oli mukavia ja muutenkin laitoksen henki hyvä -, kaiken kaikkiaan hyvä ruoka (vähän on ikävä Taco Belliä... ), loistavat ilmat (subtrooppinen ilmanala), runsaat urheilumahdollisuudet (yliopistolla mm. oma liikuntakeskus) sekä aktiivinen urheilutapahtumatarjonta kampuksella (käytiin mm. jatkuvasti katsomassa tennismatseja, kun mm. koulun joukkueen tytöt oli tuttuja; samaten jalkapalloa, ja oltiin kerran jenkkifutismatsissakin kun kouluun saatiin klubityyppinen joukkue).
Kansainvälisyyskin oli kivaa - intialaiset ja pakistanilaiset pelasivat koulun parkkiksella krikettiä ja itse riehuttiin aina lauantaisin muutama tunti eri maalaisten ihmisten kanssa jalkapalloa pelaten. Eri maalaisten kavereitten kanssa kokkailtiinkin aina porukalla jonkun luona (mm. indonesialaista, malesialaista, vietnamilaista ja japanilaista ruokaa). Ja leffoissa käyminen oli halvempaa...
Ja tietysti treenailtiin kung fua (minä vedin myös aerobic-tyylistä kung fua sekä joogaa, plus tietenniin assarina liikuntakursseja, mm. sulkapalloa, racquetballia ja punttista).
Tietysti road tripitkin kuuluivat asiaan eli käytiin ajellen mm. Miamissa, Washington D.C. - Philadelphia -alueella sekä Kaliforniassa (San Francisco, San Jose). Ja New Orleansissa piipahdettiin monasti - tietenkin uutena vuotena sekä Mardi Grasin aikaan... 8)
Vaikka koti-ikävä oli välillä ihan kamala, niin päivääkään en vaihtaisi pois. Ainoa asia, mikä oikeasti jäi harmittamaan on se, että vaikka paikassa oli paljon alligaattoreita, niin yhtään en livenä nähnyt! Edes Evergladeseilla! Perhana!
- Tohtori Krabola
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 8116
- Lauteille: Huhtikuu 2005
- Paikkakunta: Helsinki, Finland
Mulle kaks viikkoa Shanghaissa oli sellanen ruokavaliollinen shokki, etten tiedä miten siellä pystyisi elämään pidempään. Kovasti kyllä kiinnostaisi matkustaa uudestaan sinne ja jäädä asumaankin joksikin aikaa. Kunhan ei vaan sulje rajojaan ikuisiksi ajoiksi (lintuinfluenssa riehuu maassa).
Turkka Tervonen
"Nykyisin saa olla vasenkätinenkin ilman syyttelyä ja poispakottamista, se on hyvä kehityssuunta kyllä." Tuomas Kyrö
"Nykyisin saa olla vasenkätinenkin ilman syyttelyä ja poispakottamista, se on hyvä kehityssuunta kyllä." Tuomas Kyrö
- Magician
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 734
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Vorssa
- Yhteystiedot:
Mina taasen olen talla hetkella asunut Romaniassa 3kk.
Kaupunki Cluj-Napoca transilvaniassa. Paivat menee yliopistolla istuessa ja viikonloput yleensa niin taynna ohjelmaa ettei hojoilulle ole ollut aikaa...
Hieno kaupunki suosittelen kaymaan, vaikka tottuminen paikallisiin tapoihin ottaa aikansa.
Kohtapuolen olis tarkotus palailla suomeen palelemaan...
Suosittelen kaikille jotka miettivat lahtevansa ulkomaille vaihtoon, etta kokeilee sita. Jos budjetti kestaa niin ulkomaille vaan keramaan kokemuksia, siitta miten erilailla asioita voidaan hoitaa
btw... insinoorit on kai keksitty romaniassa, sen tyylisia patentti ratkasuja nakee joka paikassa etta kaduttaa ettei oo kamera mukana jokapaikassa
Kaupunki Cluj-Napoca transilvaniassa. Paivat menee yliopistolla istuessa ja viikonloput yleensa niin taynna ohjelmaa ettei hojoilulle ole ollut aikaa...
Hieno kaupunki suosittelen kaymaan, vaikka tottuminen paikallisiin tapoihin ottaa aikansa.
Kohtapuolen olis tarkotus palailla suomeen palelemaan...
Suosittelen kaikille jotka miettivat lahtevansa ulkomaille vaihtoon, etta kokeilee sita. Jos budjetti kestaa niin ulkomaille vaan keramaan kokemuksia, siitta miten erilailla asioita voidaan hoitaa
btw... insinoorit on kai keksitty romaniassa, sen tyylisia patentti ratkasuja nakee joka paikassa etta kaduttaa ettei oo kamera mukana jokapaikassa
- mronkain
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 8623
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Roihuvuori
Jaahas, mites sait Mikan pidettyä kurissa ja nuhteessa? :hinkit: :hinkit: :hinkit: :hinkit: :hinkit:Elina kirjoitti: Ja New Orleansissa piipahdettiin monasti - tietenkin uutena vuotena sekä Mardi Grasin aikaan...
Itsekin on tullut Bourbon Streetia tallattua, tosin ihan vaan toukokuussa. Oli se silti aika... erilainen paikka, jenkkiläiseksi meinaan. Yksi iso terassi koko katu!
- Marko
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 132 kurkkijaa