Jäbät on aika kovia tavaamaan englantia. Joku Asimovin novelli tai suht. normaaleissa kuvioissa pyörivä Huxley tms. on mennyt aika vaivatta, mutta Iain M. Banks oli liikaa. Niitä ympäristön kuvauksia ei meinaa hahmottaa edes savoksi, saatikka toisella kotimaisella.
En ole vuosiin lukenut kunnolla. Kesällä ajattelin ottaa pehmeän laskun ja kotoa löytyi joku ruotsalaisen naiskirjailijan dekkari. Loppui lukeminen alkupuolelle, kun tajusin juuri lukeneeni 5 sivua kuvausta häämekon sovittamisesta. Tunteiden hissi kiisi alhaalta ylös ja sitten takaisin helvettiin. Itse käytin portaita.
Tästä Flammeen jutusta innostuin kuitenkin eilen tilaamaan pari Iain M. Banksia suomeksi. Kirjastopoistoja löytyy "halvalla", mutta joistain pyydetään kuuttakymppiä, täh? Olen kirjastoon kuulemma pari sataa markkaa pystyssä myöhästyneistä cd-levyistä, niin siitä ei ole nyt avuksi. Banksiin tutustuin kuitenkni ensi kertaa, kun kirjastosta nappasin Iain Banks-nimen (ilman m-kirjainta) alla julkaistun tosimaailmaan sijoittuvan Ampiaistehtaan, jonka kannessa juoksee palava koira. Sepä olikin hilpeää luettavaa yläasteikäisenä.
Ile kirjoitti: ↑syys 19, 2019, 20.26
Ja onhan se vaan hienoa (ja varmaan jollain tapaa ”kehittävää”) kun itse luot mielessäsi sen koko visuaalisen maailman jne...
Väittäisin, että ei ole "jollain tapaa kehittävää" vaan on kehittävää. Multa on varmaan netti ja muka-kiire syönyt vuosien varrella keskittymiskyvyn, kuten monelta muultakin. Se pitää hankkia takaisin. Ennen kovia lukijoita (jollainen minäkin olin) saatettiin pitää laiskureina ja haihattelijoina (jollainen minäkin olen).