Nyt lukuvuorossa...

[Jani Rantalainen]

Sain luettua Henry Millerin Kravun Kääntöpiirin.

Nyt on vuorossa Eric Van Lustbaderin Ninja. Olen niin usein kuullut tästä kirjasta että lainasin sen viimein kirjastosta.

[Jani Rantalainen]

Nyt on lukuvuorossa Kenneth Grahamen klassikko The Wind in the Willows eli Kaislikossa Suhisee.

[Kari Aittomäki]

Minä en jostain syystä ole koskaan saanut kaislikkosuhinaa alkua pitemmälle.
Jokin tökkii.

Luen taas kerran Orm Punaista, nyt jatko-osaa ja sillä tekniikalla mitä joskus kauan sitten kokeilin kirjasto-olosuhteissa, joka tuolloin kävi mahdottomaksi. Söi aikaa aivan päättömästi.
Nykydigi-aikana se on erittäin mahdollista ja nopiaa, vaikka netin tietokenttä ei nyt lopultakaan niin kaikenkattava ole.

Tekniikka on se, että kirjoitan lukiessani kaikki annetut nimet talteen ja tarkistan. Paikannimiä myöten, jopa sanontoja.
Koska Bengtsson oli tiettävästi ihan historioitsija myös, juolahti mieleeni että ei ne nimet siellä turhaan pyöri, joku juttu siellä taustalla kumajaa.

Ja voi todentotta mikä maailma aukeaa! Kerrassaan mahtavia hahmoja ja tarinoita. Värittävät kirjan antia valtavasti.
Ja samalla aukeutuu kirjailijan sellanen fiksu ilottelu.
Esim nimi Styrkar on kerrassaan maskuliinen voimanimi, voisi kuvitella että se olisi jonkun mahtiviikingin kantama.
Mitä vielä, Bengtsson on antanut nimen koukkuiselle noitaukolle joka menettää henkensä naurettavallakin tavalla, kesken noitamenojen.
Tooke, mehevä sivuhahmo katsoo kuolemassaan pötköttävää ukkoa tyynesti, liikautta tuorettain vainajoitunutta jalallaan..
"Kuollut kuin silli."

Voi kerrassaan.

Raskas tapa käydä tarinaa läpi mutta ehdottoman antoisa.

[MikaM]

Sain ja luin, First Blood. Onpa opus, kaikkiaan.

[Jani Rantalainen]

Victor Hugon klassikko The Hunchback of Notre-Dame.

Löysin tämän kirjan Helsinkiläisestä antikvariaatista. Aloin lukemaan tällä viikolla. Uskon että melkein kaikki täällä tietävät Quasimodon ja Esmeraldan tarinan mutta kuinka moni on oikeasti lukenut kirjan?

[katar]

Victor Hugon klassikko The Hunchback of Notre-Dame.

Löysin tämän kirjan Helsinkiläisestä antikvariaatista. Aloin lukemaan tällä viikolla. Uskon että melkein kaikki täällä tietävät Quasimodon ja Esmeraldan tarinan mutta kuinka moni on oikeasti lukenut kirjan?

No enpä ole lukenut, pitää varmaan käydä kirjastossa ja lainata se. Noloa myöntää, mutta ainoa leffaversio, jonka olen nähnyt, on tietty se piirretty Disney-versio. Kih.

[MikaM]

Eipäs kun ainoa, jonka olen nähnyt on tämä: https://en.wikipedia.org/wiki/The_Hunch ... 1956_film)

[YJT]

Äänikirjapalvelut (Bookbeat, Storytel ym) ovat siinäkin mielessä hyviä, että tulee kuunneltua sellaisia kirjoja joita ei tulisi luettua. Luonnollisesti sen lisäksi että kirjoja pystyy kuuntelemaan silloinkin kun niitä ei pysty lukemaan, kuten esim autolla ajaessa tai koiraa ulkoiluttaessa.

Viimeksi kuuntelin Albert Camus'n Sivullisen, ja sen jälkeen aloitin Arthur Conan Doylen Baskervillen koiran.

Perinteisistä kirjoista tällä hetkellä on menossa Jack Campbellin Kadonnut laivasto -sarja. Vetävää avaruusoopperaa.

[Fubarbarian]

Katsoin, että löytyykö Aatun Taisteluani kirjastosta. No löytyyhän sitä, mutta vain kaksi kappaletta ja varauslista on 110 tyyppiä pitkä. Donnerwetter, kannattaisi kirjaston tilata enemmän Hitleriä hyllyyn, sillä nimittäin kysyntää näyttäisi olevan! Tuossahan joutuu listan loppupäässä olevat jonottamaan jo vuosikausia.

[Jorge]

Monikohan noista saa sen luettua läpi?

[Fubarbarian]

Monikohan noista saa sen luettua läpi?

Jaa'a, on kyllä ihan hemmetin raskasta tekstiä.

[Eppu]

Kyseinen teos löytyi muuten muutama vuosi sitten oikein innokkaalla kiihkolla ja lukijan omalla esihypetyksellä varustettuna suomeksi youtubesta, nyt en löytänyt.

[Kerkko]

Eilen sain viime kesänä aloittamani projektin päätökseen, ja Alastalon salissa on nyt luettu!
Koska teos ei luonteeltaan ole nopeasti ahmittava, välissä luin aika monta muutakin kirjaa. Ja muutenkin käsittelin tämän suurteoksen tarkoituksellisen hitaasti, joka sanan lukien.
Tämä kirjahan on siis kuuluisa tylsyydestään. Volter Kilpi on jopa itseironisesti nimennyt yhden luvun seuraavasti:

KUUDES LUKU
Luku, jonka mukavasti voi jättää lukemattakin, koska siinä ei tapahdu enempää kuin muissakaan.

Yllätyksekseni, loppujen lopuksi ei ollut minusta tylsä! Eikä tuota lukua pidä jättää lukematta. Siinä kohennellaan salissa vallitsevaa mielentilaa sellaiseksi, että sopii alkaa puhua laivanrakennuksesta. Tärkeää psykologista peliä. Yleisestikin, vaikka Alastalon salissa ei kuuden tunnin tapahtumajakson aikana toiminnallisesti tapahdu kovin paljoa, päiden sisällä tapahtuu. Mielenliikkeet käydään perusteellisesti ja monisyisesti läpi 900 sivun aikana. Kerronta tapahtuu pitkän kaavan kautta ja hienolla kielellä.

Suosittelen kokeilemaan, josko tämä muillekin antaisi jotain.

[Eppu]

Tämähän on veganismia ja crossfit-harrastustakin tärkeämpi huudettava: Olen lukenut "Alastalon salissa".

Itselläni meni kyseisen teoksen lukemiseen yli yhdeksän kuukautta ja luin ohessa myös kymmenisen muuta kirjaa. Meriaiheisesti kirjaa kuvaa hyvin ajatus, että ollaan samaan aikaan matkalla ja perillä. Mielestäni kyseiseen kirjaan ei pidäkään suhtautua loppuun pääsemiseen keskittyen.

Kirja on myös hyvä rohkaisija vieraskielisen tekstin lukemiseen, ei niitä kaikkia sanoja ole pakko edes äidinkielestään ymmärtää, ja silti kirjan voi lukea ja ymmärtää tarinan.

Kirja myös rohkaisi olemaan häpeämättä omaa sekavaa mieltä, ilmeisesti siis muutkin ihmiset ehtivät lyhyen tapahtuman aikana ajatella erinäisiä.

[Mika]

Minä en ollut tällaisesta kirjasta kuullutkaan, joten googlasin. Tämä vahvistaa teidän kahden kommenttejanne aika mukavasti.

Kaikkiaan noin yhdeksänsataa sivua vaativan kokouksen kuvailun tunnetuimpia jaksoja on piipunvalinta, jossa Härkäniemen isäntä kävelee salin perällä olevalle piippuhyllylle ja valitsee sieltä itselleen soveliaimman piipun. Tämän harkinnan sekä siihen liittyvien ja liittymättömien ajatuskulkujen kuvailuun teoksessa tarvitaan noin seitsemänkymmenen sivun verran tekstiä (3. luku).

Wiki