Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Tuliliemet

Pannu aina kuumana ja pöydissä tilaa. Keskustelua kamppailulajien ulkopuolelta huumoria unohtamatta. :)

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Kuvake
Jorge
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 11231
Lauteille: Kesäkuu 2008

Tuliliemet

#181

Viesti Jorge »

Kari Aittomäki kirjoitti: elo 11, 2021, 03.19 EIkös tequila ole jollainlailla pontikkaa sekin?
Ja se Balkanin tymäkkä, rakija?
Joo, kyllä sanoisin näin. Tosin, riippuu siitä, mikä on pontikan määritelmä - itselleni se on sitä, että siinä on se rankin maku ja haju aika vahvana; riippuu sitten rankin laadusta, että onko ponu hyvää vai huonoa. Kirjoitit toisessa ketjussa:
Kari Aittomäki kirjoitti: marras 24, 2020, 12.26 Tak.
Mä ostin aikanaan Kiinasta paripulloa sikäläistä viinaa joka maistuu hapolta paitsi kurkkuun heittetynä/valutettuna.
Mukana osti neljä pientä sormustinastiaa jotka oli kai oikeen suunniteltu sille lääkkeelle.
John Steinback kuvas jotain tärpättiä samankaltaisena, Eedenistä itään.

ja onhan niitä kansallistärpättejä sopivine astioineen vähä joka puolella myynnillä.
Pitäisin tätä bai jiuta myös melko vahvasti pontikka- kategoriaan kuuluvana, kuten myös italialaisten monia grappoja yms.

Jutun juoni siinä ponun maussa on, että se on tislattu melko matalaan alkoholipitoisuuteen eli esim. tokalla tislauksella - tai jollain epämääräisellä prosessilla jopa kolmannella kerralla, alkoholiprosentti jää jonnekin 50- 70 % välille. Mitä tequilaan tulee, valmistajilla on prosessi kunnossa, mutta siinä nimenomaan tavoitellaan lopputulosta, jossa kaktusrankki maistuu.

Vertailun vuoksi; makuviinoista esim. kahteen kertaan tislatut skottiviskit päätyvät tynnyriin jotain 70-75 prossaisina ja irkku- ja jenkkiviskit vahvempina.

Noita matalampaan prosenttiin tislattuja ponuja myydään usein laimentamattominakin ts, siinä alkoholipitoisuudessa, josssa ne tulevat putkesta ulos - yhteisenä piirteenä niissä on myös "pitkä jälkimaku", joka siis kestää useita päiviä, kuten hikoilukin.

Itse en pitäisi kotipolttoa pontikan määrittelevänä piirteenä - jos jollain harrastelijalla / ammattilaisella on keittiössä tai autotallissa laboratoriotasoiset vehkeet, jolla tuotetaan 90 % alkoholia, niin se on mielestäni pirtua.

Äijän pontikat oli tiettävästi varsin lempeänmakuisia ja helppomyyntisiä, hän oli huolellinen keittelijä.
En tiä, en koskaan edes maistanut.
Omenoita se kai sinne sekaan sotki, ja ruusunmarjoja ja muita pihlajanmarjoja.

Pysty pitään parempaa hintaa tai jotain.
Onhan kotipolttoisilla eroja - tietäjät tietää ja tekijät tekee. Parhaat kotipolttoiset, mitä olen maistanut olivat bosnialainen slivovits, jota -94 join Saksassa, kun kesäduunihotellin tiskari oli saanut lähetyksen kotiseudultaan ja sitä porukalla maisteltiin ja sitten kaverin häissä Puolassa 2000 juotiin kotipolttoista kirkasta. Kumpikin näistä tuotteista pärjäisi vertailussa.monelle kymmeniä euroja putelilta maksavalle tisleelle.
katar
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 2037
Lauteille: Tammikuu 2008
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Thainyrkkeily
Sivulajit: Potkunyrkkeily; nyrkkeily

Tuliliemet

#182

Viesti katar »

Omituista, kokeilin miehelle näyttää tuota juttua Suomen Kuvalehden sivuilta, mutta silloin pamahti maksumuuri päälle, eikä tekstistä näkynyt kuin alku. Nyt kokeilin töissä, niin aukeni normisti. Erikoista, etten sanoisi. :o
Frankly my dear, I don`t give a damn.
Kuvake
MikaM
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 5292
Lauteille: Marraskuu 2009
Paikkakunta: Naantali
Etulaji: Jumppa

Tuliliemet

#183

Viesti MikaM »

Oman henkilökohtaisen mielipiteen mukaan pontikasta tulee viinaa tai jopa likööriä, jos se maustetaan. Vaihtelua tulee sitten juurikin siinä, mistä sitä tehdään. Ja kuinka. Muutamana iltana Italiassa pidettiin grappa maistiaiset ja voihan nenä sentään. Koskahan Suomessakin saataisiin aikaan tuollainen, sanoisinko aikuismainen, pontikkakulttuuri? Ei varmaan koskaan.
Rakistakin löytyy kivasti vaihteluja, mutta ponuna en sitä siis pidä. Ja i:n pistettä en osaa poistaa.
“Maamiinat kioskeihin”
RadioRock
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Tuliliemet

#184

Viesti Lasse Candé »

((OT: katarin juttuun, jotain tuollaista osasinkin ennakoida. Suomen Kuvalehti on jo vuosia yllättänyt erinäisissä tilanteissa juuri noin, että maksumuuri tulee joillekuille ja joillekuille ei ja tämä on jotenkin vieläpä laitteeseen liittyvää. Mainitsen tämän vielä kerran, jotta muutama huomaa ja jatkossa sitten tietää. Varmaan jotkut jo huomanneetkin vastaavaa...))
Kuvake
AlexMachine
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 6424
Lauteille: Elokuu 2006
Paikkakunta: Vaasa
Etulaji: Nyrkkeily
Sivulajit: Sra, IDPA
Takalajit: Mil Fight, Pekiti Tirsia, Escrima

Tuliliemet

#185

Viesti AlexMachine »

Rakia ja sen variantteja olen maistellut "riittävästi" matkoilla etelä-Euroopassa ja Balkanilla. Eroja on mutta vähän, ehkä isoimpana vain se millä nimellä sitä kutsutaan. Thassoksella Kreikassa vuosia sitten olin pienessä perhehotellissa ja jossa tutustuin omistajaan ja juttelin niitä näitä. Hän innostui aina tarjoamaan omaa rakiaan, maksutta. No toki maistelin koska, Know thy enemy. Kaikille on yhteistä kova krapula jonka saan muutamastakin lasista. No hän kertoi että saavat tehdä rakia, olisikohan ollut 100l jos en väärin muista, vuodessa myyntiä varten.
No sama omistaja myös kutsui Brittejä Lobster nimellä. Ihmettelin tätä, mutta totesi että makaavat viikon uima-altaan vedessä ja muuttuvat punaisiksi.

Sitten tequilasta. Meksikon reissulla käynyt pari kertaa tequila maistiaisissa joissa sommelier on käynyt todella syvästi läpi niitä.
Tequilaksi saa kutsua tuotetta joka on tehty Jaliscossa (ja neljässä muussa pienemmässä "kunnassa" - Guanajuanto, Tamaulipas, Michoacan ja Nayarit.) ja raaka-aine saa olla vain blue Agavea. Muista Agaveista tai muualla valmistettu on sitten Mezcal-nimellä.

Sitten tyyppejä, Plata on heti pullotettua, reposado on 2-10k kk kypsytettyä (yleensä viskitynnyreissä), Añejo on vähintään vuoden kypsytettyä, Extra Añejo vähintään 3 vuotta. Kaksi ensimmäistä maistuu (ja tuntuu seuraavana päivänä) sille miksi tequila yleensä mielletään. Voimakkaita, vähän pistäviä. Mutta kahdessa viimeisessä peli muuttuu radikaalisti. Pehmeä samettinen maku, ei juuri poltetta kurkussa. Voisi verrata hyvään vodkaan, mutta makumaailmassa on sitä tammea hiukan (eikä muuten tule sitä surkeaa oloa seuraavana päivänä mikä halvasta tulee)
Olin todella yllättäyt ja ostinkin kotiin yhden Extra Añejon - hintaa oli sitten lähes 100€/l. Nuo laadukkaamman ovat kovan kysynnän alla koska tuotantomäärät ovat erittäin rajalliset ja kysyntä paljon suurempaa. Tämä on sitten lisännyt laadukkaiden mezcalien kysyntää ja sitä kautta myös valikoimaa.

Hyvää tequilaa ei muuten juoda sitten suolan ja limen kera, näin sommelier totesi. Sanoi että tuo tapa tulee koska sillä halutaan peittää halvan ja "huonon" tequilan kauhea maku.
The beatings will continue until morale improves.
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 37
Viestit: 93835
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

Tuliliemet

#186

Viesti Mika »

MikaM kirjoitti: elo 11, 2021, 08.24Ja i:n pistettä en osaa poistaa.
Viestikentän oikeassa laidassa hymiöiden yhteydessä on pieni kokoelma erikoismerkkejä, joista viimeisin välilehti kattaa kreikkalaiset aakkoset. Se pisteetön i eli iota on siellä (→ rakι).


Kuva
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
Kuvake
MikaM
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 5292
Lauteille: Marraskuu 2009
Paikkakunta: Naantali
Etulaji: Jumppa

Tuliliemet

#187

Viesti MikaM »

No voihan rakι sentään!
Tästä on nyt aikaa, mutta jopa omassa suussa se halpa versio ja Yeni (=uusi) olivat todellakin erilaisia. Tuosta päänsärystä olen samaa mieltä, enkä oikein ymmärrä sitä. Se tuli 100% kerroista ja minä kokeilin sitten kyllä monta kertaa.
“Maamiinat kioskeihin”
RadioRock
Kuvake
Jorge
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 11231
Lauteille: Kesäkuu 2008

Tuliliemet

#188

Viesti Jorge »

Täytyy nyt tähän väliin sanoa, että Aittomäen viestissä mainittiin rakija, joka ei siis ole sama aivan sam asia kuin se aniksenmakuinen raki, jota tuo turkkilainen Yeni on.

Rakija on yleisnimi (pääasiassa) hedelmäpohjaisille tisleille ja todellakin voi olla myös kotipolttoista pontikkaa; näissä artikkeleissa hieman juttua serbialaisista ja kroatialaisista rakija- variaatioista.

https://europeupclose.com/article/serbi ... od-spirit/

https://www.croatia-expert.com/rakija-croatia/
Kuvake
Ile
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 6402
Lauteille: Lokakuu 2009

Tuliliemet

#189

Viesti Ile »

Kari Aittomäki kirjoitti: elo 11, 2021, 03.19 Äijän pontikat oli tiettävästi varsin lempeänmakuisia ja helppomyyntisiä, hän oli huolellinen keittelijä.
En tiä, en koskaan edes maistanut.
Omenoita se kai sinne sekaan sotki, ja ruusunmarjoja ja muita pihlajanmarjoja.

Pysty pitään parempaa hintaa tai jotain.
;) Sori, väkisin assosioitui, kun luin vanhaa Hesarin juttua poliisin kokemuksista viinanmyynnistä 60-luvun lopulta. Kun olet kertonut, että teiltä päin käytiin Stadissakin keikoilla.
Sitten oli tietysti niitä, joiden kanssa poliisinkin piti olla tarkkana.

”Yksi kauppamiehistä oli Pohjanmaalta oikein järeä, iso äijä, jolla oli puukkoja kengänvarret ja taskut täynnä. Aina puukko käden ulottuvilla. Pelottava kaveri se oli”, Koponen kertoo.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005474312.html
Kuvake
MikaM
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 5292
Lauteille: Marraskuu 2009
Paikkakunta: Naantali
Etulaji: Jumppa

Tuliliemet

#190

Viesti MikaM »

Katohan vaan. Näin sitä tietämätön sotkee. Ja pudotin vielä AMn samaan miinaan, hähä.
No, todetaan sitten että en puhunut rakijasta, koska en siitä tiedä mitään.
“Maamiinat kioskeihin”
RadioRock
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Tuliliemet

#191

Viesti Kari Aittomäki »

No voi perhana ku ois ollu kiva lukea tuo Hesari-artikkeli.
Maksumuuri.

Mutta tutuntuntunen kuvaus kyllä, Äijä oli hirmuinen veikko täysissä voimissaan, sen katsetta ja pirunvirnettä ei kestäneet lujaluontoiset koiratkaan.
Mustalaiset sano sitä Mustaksi Matiksi vaikka valkoisempaa nahkaa sai hakea.
Puukko oli hällä kyllä hallussa, jo vain.
Se kerto näistä stadin poliiseista että kerran hänellä istu enkeli olkapäälle, kun kytät (7, silloin ratsioihin mentiin miesvoimin) ryskytti kortteerinovea ja hän nosti venäläisen rullan koholle ja veteli liipasimesta. Eikä yksikään kuti lähtenyt.
Ehti vielä heittää kahvan jonnekkin eikä saanut koko jutusta kuin sakot. Ei tarvinnu lähteä pitkälle kakulle.
Kun ei se mennyt edes tappeluksi.

En tiedä miten selittyy, mutta Äijän pontikasta ei tiettävästi tullut jykevää krapulaa edes, se kyllä tislas pirukkaan kauan.
Kuvake
Ile
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 6402
Lauteille: Lokakuu 2009

Tuliliemet

#192

Viesti Ile »

Mahtuu jotenkuten ketjun aihepiiriin, joten jutun leipäteksti tässä. Lähinnä synkkää ajankuvaa. @Kari Aittomäki
Näky on syöpynyt kenttäylikonstaapeli Kauko Koposen mieleen. Ääni värähtää vielä viiden vuosikymmenen jälkeen.

”Siellä sillan alla paloi ikuinen tuli. Nuotioita oli pitkä jono, ja eri kunnossa olevia ihmisiä makasi siellä nuotioiden vierellä. Tai istui. Ne istuivat, jotka pystyivät istumaan”, Koponen kertoo.

Syksyllä 1967 Helsingissä asui ulkosalla enemmän tai vähemmän pysyvästi noin tuhat ihmistä. Asunnottomien tarkkaa määrää on vaikea sanoa, ja syyt olivat moninaisia. Taustalla oli paljon työttömyyttä, päihdeongelmia, mielenterveysongelmia ja rikollisuutta.

Huoltopoliisin työ oli sekoitus poliisin ja sosiaalityöntekijän hommia. Kenttäpartion johtajana työskennellyt Koponen kertoo, kuinka poliisi ajeli ympäri kaupunkia Vuosaaressa ja Herttoniemessä asti keräilemässä alkoholisteja sekä muita irtolaisia ja yhteiskunnasta syrjäytyneitä.

Loka–marraskuu 1967 oli kuitenkin erityisen ankara syksy. Ulkona kuoli lyhyessä ajassa 44 koditonta. Poliisi törmäsi vainajiin lähes päivittäin.

”Kyllä ne olivat karmeita aikoja ja ankaria kohtaloita. Aina sieltä löytyi ruumiita”, Koponen sanoo.

Miksi loppusyksy vei niin monta henkeä juuri vuonna 1967?

Kuolemantapausten pääsyyllisenä pidetään talousspriitä, lähes sataprosenttista alkoholia, jonka myyntiä Alko ei pystynyt säännöstelemään viinakortilla.

Tenu – kuten taloussprii tai T-sprii kansan suussa tunnettiin – oli halpaa ja puudutti mielen nopeasti. Joskus jopa niin nopeasti, että jäi niille sijoilleen.

”Joku oli paleltunut, ja joku kuoli palettuaan nuotion vieressä. Joltain saattoi olla yksi raaja palanut ja toinen paleltunut”, Koponen kertoo.

Erityisesti asunnottomien alkoholistien tenunkäyttö oli vilkastunut Suomessa koko 1960-luvun ajan. Vuoteen 1967 mennessä tenua on arvioitu juodun korvikealkoholina Suomessa jopa 330 000 litraa vuodessa.

Tähän on pääosin kaksi syytä. Niistä ensimmäinen on se, että alun perin ikkunanpesuaineeksi ja spriikeittimien polttoaineeksi tarkoitetusta talousspriistä oli vuonna 1961 poistettu suurin osa sen sisältämästä myrkyllisestä metanolista. Lisäksi taloussprii oli lisäksi halpaa, vain muutaman markan litra, ja sitä sai ostaa isoissa kanistereissa.

Siltojen alle ja koviin oloihin joutuneiden joukossa eli myös etsintäkuulutettuja ja ja armahdettuja entisiä vankeja. Rikoksia tehtiin paljon, ja alkoholinhuuruiset tappelut johtivat toisinaan henkirikoksiinkin.

”Joskus ihan pelotti mennä sinne ja mietitytti, miten sieltä voi lähteä pois, kun on kurjassa kunnossa olevia ihmisiä, eikä kaikille voi tehdä mitään”, Koponen kertoo. Hänen mukaansa osa partioista ei halunnut mennä joihinkin paikkoihin ollenkaan.

Poliisin työ oli niihin aikoihin erilaista. Kentällä partio oli omillaan: mukana ei ollut puhelimia, ja radiotkin olivat autoissa.

”Oli vain patukka ja pistooli, kuka niitä nyt kantoi mukanaan. Nykyäänhän on radiot joka kaverilla eikä autostakaan oikein lähdetä pois. Minäkin olin siellä siviilipuvussa, ja joutui pärjäämään omillaan, jos jotain tuli.”

Suurimmat asun­not­to­mien lei­rit si­jait­si­vat Hel­singin kes­kus­tas­sa Lönn­rotin­kadun ja Ruo­ho­lah­den sil­to­jen alla sekä Ka­taja­nokan ja Jät­kä­saaren sa­tama-alueilla.

Pasilan nykyisen ratapihan alueella oli suo, jonka viereisessä rinteessäkin majaili kymmenittäin ihmisiä, samoin Herttoniemessä ja Vuosaaressa.

Ne olivat kammottavia paikkoja ulkopuolisen katsella, Koponen kuvailee.

Vanhan poliisin kuvailema kaupunki tuntuu vieraalta. Hän kertoo tyhjissä konteissa ”suolattujen silakoiden” tavoin maanneista miehistä ja Katajanokan katukivikasojen väliin tuulen ja räntäsateen suojaksi pujotetuista pressuista.

”Ne olivat ihan karmeimpia sellaiset, jotka olivat siellä kivikasojen välissä maapohjalla. Vain pressu päällä, eikä mitään varsinaista lämmityssysteemiä ollut parinkymmenen asteen pakkasessakaan”, Koponen kertoo.

Asunnottomat keräsivät nuotioiden ylläpitämiseksi tarvitsemaansa puutavaraa ympäristöstä, usein varastoalueilta.

”Kyllä siellä on kaikenlaista ihminen kestänyt.”

1960- ja 1970-lukujen taitteessa Helsingissä oli yli tuhat asunnotonta ihmistä, jotka yrittivät pysyä hengissä suojautumalla talvelta varastorakennuksiin, pressujen alle ja alkeellisiin majoihin kuten tässä vuodelta 1970 olevassa kuvassa näkyy. Kuva: U. A. Saarinen

Kaikki eivät kestäneet. Koponen kertoo, kuinka partio oli kerran mennyt kyselemään Katajanokalla nykyisen matkustaja­terminaalin edustalla makoilleilta miehiltä henkilö­tietoja. Yksi nuori mies ei pystynyt vastaamaan.

”Se oli kuolleena maannut siellä. Hyvissä vaatteissa. En tiedä, mitä oli ryypännyt, mutta sinne jouduttiin sitten tilaamaan ambulanssi ja rikospoliisi tutkimaan kuolemansyytä.”

Ihmeen moni kuitenkin selviytyi.

Talousspriin ongelmat huomattiin syksyllä 1967 sosiaali­ministeriössä sen jälkeen kun kymmeniä ihmisiä oli kuollut aineen väärinkäytön seurauksena.

Ministeriön ylitarkastajan Väinö Taipaleen johdolla ratkaisua haettiin kieltämällä talousspriin myynti niille, jotka vaikuttivat pahasti päihdeongelmaisilta.

Koposen muistikuvien mukaan päätös ei päihdeongelmaisten arkea juuri selvittänyt.

”Kun myyntiä alettiin rajoittaa tällaisille puliasteella oleville kavereille, niin joku sitten aina siistiytyi, haki jonkun kymmenen litran pönikän isosta tavaratalosta keskustasta ja myi siitä muille.”

Huoltotarkastaja Seppo Niiranen (edessä) kaataa maassa makaavilta miehiltä jääneen talousspriin maahan. Hänen johtamansa ryhmä kierteli kaupungilla alkoholistien ryyppypaikkoja. Kuva vuodelta 1972. Kuva: Martti Peltonen

Koponen muistelee, että tenukauppa kävi vilkkaana esimerkiksi Lapinlahden sairaalan ja Hietaniemen ortodoksisen hautausmaan välillä olleessa metsikössä. Kauppa­miesten joukossa oli ihan hyvissäkin ammateissa toimineita. Koposen mukaan eräs myyjä oli hammas­teknikko.

Sitten oli tietysti niitä, joiden kanssa poliisinkin piti olla tarkkana.

”Yksi kauppamiehistä oli Pohjanmaalta oikein järeä, iso äijä, jolla oli puukkoja kengänvarret ja taskut täynnä. Aina puukko käden ulottuvilla. Pelottava kaveri se oli”, Koponen kertoo.

Koposen mukaan moni täysin rappiolle joutunut asunnoton eli lähes pelkällä tenulla. Sen käyttäjät tunnisti etenkin aineen jättämästä hajusta ja talousspriissä käytetystä väriaineesta.

Koponen kertoo, että poliisin löytämille ruumiille kuolemansyyntutkimusta tehneet lääkärit puhuivat T-spriin käyttäjistä ”kaikkein paraskuntoisina ihmisinä”. Ilmaisu tarkoitti todellisuudessa aivan päinvastaista. Moni vainaja kärsi pahasta nälkiintymisestä.

”Ne ruumiit olivat hyvin puhtaita sisältä. Kun niille tehtiin ruumiinavauksia, ei ollut rasvakikkarettakaan jäljellä. Kaikki rasva oli käytetty, ja tenu oli se elämänneste, josta ravinto tuli”, Koponen sanoo.

HS:n vuonna 1967 haastattelema oikeuslääketieteen laitoksen professori Unto Uotila arvioi kuolemantapausten syiden liittyneen useimmiten pitkäaikaisen alkoholismin aiheuttamiin muutoksiin, kuten rasvamaksaan, haimatulehdukseen, sydämen rappeutumiseen ja alkoholimyrkytykseen.

Tietyt poliisit tulivat siltojen alla ja muualla alkoholistien ja irtolaisten parissa partioidessaan tutuiksi. Koposen mukaan he saivat joskus osakseen uhkailua.

Joidenkin ”asiakkaiden” tapauksessa poliisi toi jonkinlaista turvaa eikä ”homma mennyt ihan villiksi”, kuten Koponen asian ilmaisee.

Joku saattoi tulla jopa ilmiantamaan itsensä päästäkseen talveksi laitokseen. Erityisen heikossa asemassa ulkona olivat kurjakuntoiset iäkkäät naiset.

”He saattoivat puhua itseään vastaan ihan mahdotonta soopaa, että pääsisivät pakkasten ajaksi pois.”

1960–1970-luvun vaihde oli Koposen mukaan irtolaisasioissa sekavaa aikaa. Nimet, tapahtumat ja vuodet tahtovat jo neljännesvuosisadan eläkkeellä olleen poliisin mielessä hieman kutoutua yhteen. Ihmisten hätä kesti kuitenkin vuosia ja on jäänyt elävänä mieleen.

Kun Koponen siirtyi 1970-luvun alussa päällystötehtäviin, saattoi tulla puheluita, joissa kyseltiin ”mitä sä siellä sisällä munias haudot”.

”Oli siellä monenlaista elämänkohtaloa, jota joutui huoltopoliisin hommassa näkemään. Sen alimman ryhmän. Minulle he olivat kaikki aina ihmisiä”, Koponen sanoo.
Liekkihotelli otti vastaan pahimmin alkoholisoituneet asunnottomat

Syksyn 1967 kymmenien asunnottomien kuolemat herättivät Helsingin päättäjät huomaamaan, minkälaisen inhimillisen katastrofin talvi saattaisi tuoda tullessaan.

Irtolaisille oli varattu koko maassa 458 laitospaikkaa. Helsingin kaupungin irtolaishuoltotoimiston esimies Veijo Pakkanen arvioi marraskuussa 1967, että kaupungissa on päihdeongelmaisia asunnottomia yli kaksinkertainen määrä.

Määrää oli kasvattanut osaltaan myös se, että tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli armahtanut koko joukon erilaisista melko lievistä rikoksista tuomiotaan istuvia vankeja Suomen 50-vuotisjuhlien kunniaksi. Monella entisellä vangilla ei ollut kotia, johon mennä.

Asunnottomien tilanne oli Suomen pääkaupungille suoraan sanottuna häpeällinen.

Joulukuun 5. päivänä entisen alkoholistin Arvo Parkkilan perustama Suoja-Pirtti-niminen järjestö sai avata kaupungilta vuokraamansa tilat asunnottomien yömajaksi.

Ruoholahdessa Länsiväylän alkupäässä Porkkalankatu 1:ssä sijainnutta entistä maalivarastoa alettiin pian kutsua talousspriipullon kuvioinnin mukaan Liekkihotelliksi ja sittemmin myös Lepakkoluolaksi. Samaan aikaan sai alkunsa myös vähäosaisten asiaa ajava Marraskuun liike.

Kahdentoista vuoden aikana yömajassa kirjattiin yli miljoona yöpymistä. Vuonna 1979 Liekkihotellin toiminta päättyi ja sen asukkaat sijoitettiin Kyläsaaren uuteen asuntolaan.
Kuvake
MikaM
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 5292
Lauteille: Marraskuu 2009
Paikkakunta: Naantali
Etulaji: Jumppa

Tuliliemet

#193

Viesti MikaM »

Tenuttajat haistaa monen metrin päähän. Ilosia oli ne päivät ensisuojassa, kun joku oli onnistunut varastaa kolinaa marketista ja huitassu sen turpaansa. Hyvät tuoksut.
(OT, noihin aikoihin ja myöhemminkin moni pummi tekas jonkun pikku rötöksen, jätti sakot maksamatta ja pääsi talveksi muuntorangaistusta suorittamaan esim. Vaasassa kaupunigin parhaalle tontille. Ei onnistu enään)
Tuo tenu on kyllä viheliäistä, kun jätkät ei osaa annostella.
“Maamiinat kioskeihin”
RadioRock
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Tuliliemet

#194

Viesti Kari Aittomäki »

Kiitoksia jutusta, tosiaan synkkää ajankuvaa.
Mullahan on hiukan omakokemusta noista korsuasujista, niitä oli vielä kasarilla melko lujastikin ja monet suojat yllättävänkin asumiskelpoisia.
Aikamoisia elämänkohtaloita.

Pakko kai kertoa tarinta takavuosilta, pääosassa kova kommunisti ja raju porvari, Mato Valtonen.
Sillä oli vesipullona keikkamatkalla joku Lasolinin pullo.
Keikkabussinahan Sleeppareilla oli joku kauhea raato joka taatusti herätti huomiota.

Mato veti dösän pensa-asemalle, tankkas ja käveli sisään maksamaan.
Lasol-pullo päätyi niihin ulkotelineisiin.
Mato maksoi ja lisäsi laskuun vielä "pullon Lasolia." Käveli ulos, otti pullon telineestä ja glunk-glunk, vahvat huikat.
Aaahhhh ja bussin puikkoihin ja vamonos.

Hauskaa sekaannusta josta poliisillakin oli mielipiteensä.
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 37
Viestit: 93835
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

Tuliliemet

#195

Viesti Mika »

Kyrö on kyllä kova tekijä. Napueta sain vihdoin maistaa syksyllä illanistujaisissa, joihin @Kristian Hyvärinen sitä kaikeksi onneksi toi mukanaan. Olihan se maukasta. :yum:


https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruo ... 232adf21de
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 67 kurkkijaa