Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Runot

Pannu aina kuumana ja pöydissä tilaa. Keskustelua kamppailulajien ulkopuolelta huumoria unohtamatta. :)

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Kuvake
AlexMachine
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 6424
Lauteille: Elokuu 2006
Paikkakunta: Vaasa
Etulaji: Nyrkkeily
Sivulajit: Sra, IDPA
Takalajit: Mil Fight, Pekiti Tirsia, Escrima

Runot

#151

Viesti AlexMachine »

Tähän törmäsin muutamia päiviä sitten. Pidin.

A man of words and not of deeds
Is like a garden full of weeds
And when the weeds begin to grow
It's like a garden full of snow
And when the snow begins to fall
It's like a bird upon the wall
And when the bird away does fly
It's like an eagle in the sky
And when the sky begins to roar
It's like a lion at the door
And when the door begins to crack
It's like a stick across your back
And when your back begins to smart
It's like a penknife in your heart
And when your heart begins to bleed
You're dead, and dead, and dead indeed.
The beatings will continue until morale improves.
Akvolilio
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 24
Lauteille: Heinäkuu 2017

Runot

#152

Viesti Akvolilio »

Alkuperäiseen kysymykseen vastauksena voisin sanoa, että luen runoja silloin tällöin, ainakin silloin kun niihin sattuu törmäämään, raapustelen niitä itse vielä harvemmin, mutta kaikista eniten pidän runojen ulkoaopettelusta. :oops: Runojen ulkoaopettelun ja lausumisen kannalta itselleni on tärkeää se, miltä runot kuulostavat. Loppusoinnut, rytmi ja runon rakenne tekevät runosta kauniin. Ääneenlausumisen vuoksi pidän enemmän perinteisestä mitasta runoissa, mutta toki myös modernit runot voivat olla kauniita. Kirjoissa tarinan tulee päättyä onnellisesti! (Kyseessä on luonnollisesti vain oma mielipiteeni) Runot ovat sen sijaan aivan eri asia. Niissä surullisuus ja melankolisuus jotenkin vetoavat itseeni ja kovinkaan montaa niistä runoista, joita osaan ulkoa ei voida kutsua positiivisiksi.. :D Alla on muutamia runoja, joista pidän.

Tähdet (Edith Södergran)

Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.

Keijujen kuningas (Johann Wolfgang von Goethe)

Ken ratsain ulkona yössä lie?
Läpi viiman ja yön isä lastaan vie;
isä piltin on kietonut kainalohon
syli suojan suo, syli lämmin on.

Pääs peität – mi, laps, sua peljättää?
Isä, keijujen kuningas – etkö nää?
Sa kruunun ja laahuksen nääthän tuon?
Se on, lapsi kulta, vain sumua suon.

"Tule, armas laps, sinut kanssani vien!
Me leikimme kauniisti kaiken tien;
kukat kirjavat viittovat virran luo,
puvut kultaiset äitini sulle tuo."

Isä, kuuletko, etkö sa kuule, kuin
mua kutsuu se kuiskivin houkutteluin?
Laps, etkö jo tyynny, jo viihtyä voi?
Vain kuivissa lehvissä tuuli soi.

"Tule pois, soma poikanen! Tuttuaan
tytärparveni valmis on vaalimaan;
kisat yölliset kiitää ja keinuttaa,
unin tanhu ja laulu sut uinuttaa."

Isä, katso, tuolla sen tyttäret nään!
Mua viitaan viittovat synkeään.
Sen, poikani, tarkoin ma nähdä voin:
pajut harmaat, vanhat ne huojuu noin.

"Mua, laps, sulomuotosi houkuttaa;
sinut ryöstän, jos suosioll' en sua saa."
Isä, auta, jo keijujen kuningas vie!
Isä, voi, mitä mulle hän tehnyt lie?

Isä kauhuin kannusti ratsuuaan,
laps voihkiva, houriva rinnoillaan,
hädin tuskin saavutti kartanon,
käsivarrella lapsi jo vainaa on.

Annabel Lee (Edgar Allan Poe)

It was many and many a year ago,
In a kingdom by the sea,
That a maiden there lived whom you may know
By the name of Annabel Lee;
And this maiden she lived with no other thought
Than to love and be loved by me.

I was a child and she was a child,
In this kingdom by the sea,
But we loved with a love that was more than love—
I and my Annabel Lee—
With a love that the wingèd seraphs of Heaven
Coveted her and me.

And this was the reason that, long ago,
In this kingdom by the sea,
A wind blew out of a cloud, chilling
My beautiful Annabel Lee;
So that her highborn kinsmen came
And bore her away from me,
To shut her up in a sepulchre
In this kingdom by the sea.

The angels, not half so happy in Heaven,
Went envying her and me—
Yes!—that was the reason (as all men know,
In this kingdom by the sea)
That the wind came out of the cloud by night,
Chilling and killing my Annabel Lee.

But our love it was stronger by far than the love
Of those who were older than we—
Of many far wiser than we—
And neither the angels in Heaven above
Nor the demons down under the sea
Can ever dissever my soul from the soul
Of the beautiful Annabel Lee;

For the moon never beams, without bringing me dreams
Of the beautiful Annabel Lee;
And the stars never rise, but I feel the bright eyes
Of the beautiful Annabel Lee;
And so, all the night-tide, I lie down by the side
Of my darling—my darling—my life and my bride,
In her sepulchre there by the sea—
In her tomb by the sounding sea.

Annabel Leestä on myös suomenkielinen käännös, mutta kyseisen runon kohdalla pidän enemmän alkuperäisestä runosta. Aiemmin ketjussa olleita runoja en laita tähän uudestaan, mutta niistä Aale Tynnin Lasinen vuori on kaunis ja Eino Leinon Hymyilevä Apollo erittäin vaikuttava ja myös melko pitkä runo. Yleisesti ottaenkin pidän Eino Leinon runoista, eikä häntä suotta pidetä yhtenä Suomen merkittävistä kirjailijoista.
Draco Dormiens Nunquam Titillandus
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 13
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Runot

#153

Viesti Kari Aittomäki »

Kiitoksia uusista esimerkeistä.
Olen lueksinut Goethea viimeksi joskus kauansitte.. pitää palata.

EA Poesta en ole koskaan.. en ole saanut kontaktia, se jonkinlainen harras pahan mahdollisuuden odotus on hiukan liian ilkeää mun herkälle hipiälle.

En muista olenko siteerannut ketjussa tätä värssyä joka on itselleni rakas:



Ranska on tavattoman kaunis ja tavoittamaton kieli ja maailma.
En juurikaan ole tutustunut sosiaaliseen runouteen, tapaamiset aiheen tiimoilta ovat minulle jotain käsittämätöntä.
Taiteitten kohtaamisissa on juu sosiaalisia kertoimia mutta runot ja kirjat ja semmoset ovat käpertymisiä, minusta.
Tosin kerran olen lausunut Leinon Kouta-värssyn ja vielä pyynnöstä, irlantilaisille.
Oli vahva kokema. Myös ne alkuasukkaitten omankieliset runot oli sinäiltana sielukarkkia.

Tämä on varsin onnistunut suomennos tuosta Albatrossista.

Usein laivamiehet, huvitusta vailla,
saavat albatrossin, meren suuren siivekkään
joka huolettoman matkatoverin lailla
on liittynyt laivaan, meren vaaroissa etenevään.

Ja kun laivan kannen se tuntee siipien alla,
sinen kuningas kömpelö on ja häpeissään,
kuin airoja sivullansa raahaamalla
se vetää suuria valkeita siipiä.

Tuo siivekäs matkustaja, rumana, kankeana,
niin kaunis äsken, nyt naurettavaksi jää;
mies piipunnysällä härnää, ontuvana
jo toinen matkii rujoa lentäjää.

Tuo pilvien prinssi on kuin Runoilija,
se myrskyssä asuu, se nauraa ampujaa,
ei ilkkujain keskellä maassa ole sen sija,
sen jättiläissiivet vain kulkua vaikeuttaa.

- Baudelaire, Pahan kukkia. Fleur du mal.
Kuvake
Paappa
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 12
Viestit: 12787
Lauteille: Syyskuu 2005
Paikkakunta: Helsinki

Runot

#154

Viesti Paappa »

Ketju tuli mieleeni kun kirjoittelin. Harrastus vähän karannut lapasesta, historiallista seikkailua on juonen eri osista nyt kymmeniä sivuja, uutena asiana rupesin runoja väsäämään. Tässä lyhyt erikoinen, liittyy ystävän ihmissuhteeseen. Arvannette miesystävänsä ammatin.

Herra komisario

Hyvä herra komisario
pidätä minut välittömästi
laita vaikka rautoihin
tee minulle henkilöntarkastus.

Olen ollut tuhma
syyllinen jatkettuun ikävään
ja jatkan tätä rikosta
niin kauan kuin haluat.
"Always keep an edge on yr knife, son, always keep an edge on yr knife
'cause a good sharp edge is a man's best hedge against the vague uncertainties of life"
(Corb Lund)
Kuvake
Paappa
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 12
Viestit: 12787
Lauteille: Syyskuu 2005
Paikkakunta: Helsinki

Runot

#155

Viesti Paappa »

Odotusta

Hiljaisuus sattuu korviini
sanat katoavat näytöllä
näppäimet tuntuvat kiveltä.

Vatsassani lentää perhosia
käteni vapisevat ja kihelmöivät
jalkani liikuttavat minua itsestään.

Kasvosi túlevat salaa mieleeni
vartalosi tuntuu minua vasten
vaikka olet kilometrien päässä.

Ääntäsi en kuule kuin kuvitelmissani
puhelin ei soi vaikka ravistaisin
sähköpostini on täynnä joutavia sanoja.

Odotan silti sinua
sytytän tulta sisälläni
hiillokseni hehkuu ja savuaa.
"Always keep an edge on yr knife, son, always keep an edge on yr knife
'cause a good sharp edge is a man's best hedge against the vague uncertainties of life"
(Corb Lund)
Atticora
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 1517
Lauteille: Heinäkuu 2013

Runot

#156

Viesti Atticora »

Ei tule noita kruunajaisia niin seurattua, niin ilman näitä internetin kuolevia joutsenia tämä olisi mennyt vallan tyystin ohi runotutkani. Että kiitos sinne Hollannin ammattiloukkantujat ry:lle vaan, eiku lissäää hiekkaa pipari, tytöt.

Aika swaag performanssi, tykkäsin.

https://www.bbc.com/news/entertainment-arts-55738564
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 84 kurkkijaa