Pannu aina kuumana ja pöydissä tilaa. Keskustelua kamppailulajien ulkopuolelta musiikista, elokuvista, kokkaamisesta, autoista ja kaikesta muusta.
✋:Mainokset pitävät Potkun linjoilla. Sinäkin vähintään välillisesti hyödyt niistä, koska selailet Potkua parhaillaan. Ole siis hyvä ja salli Ad Block -ohjelmasi näyttää mainokset Potkussa. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton leiska. Kiitos kun ymmärrät. 🙂
Eli kysymys kuuluu, muuttaisitko vanhaan syntymäkuntaasi ja millaisia ajatuksia alkukoti herättää. Gallup lähinnä niille jotka ovat jo muuttaneet vanhempien luota muualle.
Itse ainakin tällä hetkellä ajattelen etten enää ikipäivänä muuttaisi takaisin asumaan Kalajoelle. Onhan se kiva paikka käydä ja vanhemmatkin nyt asuu vielä siellä. Mutta itsellä ei ole mitään aikomusta palata kotikonnuille. Monilta onkin kuullut että vanhalle kotiseudulle ei halua palata ja toisilta taasen kuullut että ehdottomasti haluaa sinne takaisin.
Sarjassamme turhia gallupeja.
Kai Koivisto "Ei ole ongelmia, on vain haasteita."
Olen asunut Saksassa hetkisen ja Helsingissä. Matkustellut jonkin verran. En silti tiedä parempaa paikkaa kuin synnyinkaupunkini Kuopio. Siksipä en muuta minnekään jos ei ole pakko.
Ainoa mitä harkittiin naisen kanssa oli, että Yhdysvaltoja voisi kokeilla.
Onkohan havaittavissa ilmiötä, että (isommissa) kaupungissa syntyneillä ei ole ongelmia ja jopa hinkua takaisin kotikaupunkiin, mutta pienemmistä paikoista kotoisin olevilla ei?
Kai Koivisto "Ei ole ongelmia, on vain haasteita."
Yleensä täällä se menee niin, että kaikki Pohjois-Savosta maaseudulta ja harvat Pohjois-Karjalasta maaseudulta tulevat haluavat Kuopioon asumaan.
Ne jotka sitten ovat asuneet täällä aina, haluavat asumaan Helsinkiin, Tampereelle tai Jyväskylään.
Pois muuttajista minun kaveriporukassa ehkä noin 20 - 30 % haluaisi takaisin tai on muuttanut takaisin.
Minun kaveriporukassa humanistit ja muut hipit eivät yleensä muuta takaisin, mutta erityisesti teknisen ja kaupallisen alan ihmiset muuttavat. Kuopio ei ole mikään hippien kaupunki ja me pidetään tilanne samana!
Hipit tykkää asua eniten Helsingissä, koska siellä on kulttuuria, rockia ja häppeningiä.
Jyvässeudulla asunut heela liivet. Tuohon naapurin pitäjään, missä suurimman osan ajastani olen asunut, en kyllä takaisin menisi. Liian paljon muistoja, kaikki tuntee toisensa. Nou. Not gonna häpön.
Antti Junikka
Boreal Hanmoodo 4.dan
Haedong Kumdo 3.dan
Iisalmessa siis kasvanut ja peruskoulutuksensa hankkinut. Sitten asuin Turussa opiskelemassa kolme vuotta, Jenkkilässä melkein viisi vuotta ja nyt on Tampereella vierähtänyt kolmisen vuotta (siinä välissä tuli asuttua puoli vuotta Nurmijärvellä, yäh).
Turusta tykkäsin kyllä ihan hirveästi - lukion jälkeen hain suoraan sinne (ja onneksi pääsin - B-suunnitelmaa kun ei ollut, vaikka äiti tosin pakotti Vaasan yliopiston pääsykokeeseen ja kävin sen tekemässä Oulussa lukematta pääsykokeeseen ja melkein myöhästyin myös bussista sinne... oli muuten mielenkiintoista, kun ei napannut yhtään eikä mulla ollut ees karttaa eikä mitään tietoa Oulusta ja jotenkin vaan onnistuin löytämään itseni yliopistolta ), kun en muualle halunnut edes muuttaa. Ameriikoissa oli ihan kivaa, mutta en haluaisi siellä enää asua - koti-ikävä olisi ihan hirveää ja en jaksa enää niitä sopeutumisvaikeuksia mitä Suomeen takaisin tultua tuli koettua. Tampere sitten taas on myös hirmukiva, mutta melko pieni silti.
No joo, makuasia. Minun makuuni Pori on aina ollut liian pieni ja hiljainen paikka. Aina. Ja porilaiset aivan liian negatiivisia ihmisiä, kuten lounaisen Suomen ihmiset yleensäkin (isä Porista, äiti Turusta.....).
Tampere voitti Washingtonin (D.C.), jonne olisi muutenkin ollut helpompi muuttaa, joten tämä seutu on kyllä tarkkaan valittu. Washington D.C. on kyllä pirun hieno paikka. Mutta Manse on parempi. Jos jostakin syystä joudun joskus muuttamaan täältä pois (ei nyt lasketa Kangasalaa ja muita todella upeita lähikuntia), harkitsen itsemurhaa. Ainakin aion sitten hankkia elinikäisen Pami-ressun.
Olen syntynyt Helsingissä ja nyt asun Vantaalla. Ilmanmuuta muuttaisin takaisin mieluiten Kruunuhakaan. Ainoana ehtona olisi, että saisin oman autotallin sieltä jostain sisäpihalta, mutta niitä lienee vaikea saada. Niillä suht kapeilla tienvarsilla on niin ikävä pitää autoa.
Tämä nykyinen asunto on niin mukava ja minulla on lämmin autotalli, etten viitsisi muuttaa elleivät olosuhteet olisi yhtä hyvät tai paremmat.
Jos mielekästä tekemistä olisi tarjolla (työ, harrastukset, koulutus) niin mikäpä ettei, ja kenties näin tulevaisuudessa onkin - maaltapako voi kääntyä siihen, että etätyöläiset palaavat luonnon rauhaan laajakaistapäinä.
Tällä hetkellä, omalta osalta, kuitenkin etsin tekemistä muualta kuin kotikunnasta.
riku kirjoitti:
Jos mielekästä tekemistä olisi tarjolla (työ, harrastukset, koulutus) niin mikäpä ettei
Samalla linjalla minäkin. Ei minulla mitään Kuopiota vastaan ole (olis sitäpaitsi kesämökkikin "hieman" lähempänä kuin nyt), mutta kun ei siellä ole juuri töitä minulle. Harrastukset olisi kyllä tarvittaessa aika hyvin järjesteltävissä, ei tartteis mennä kuin naapurikuntaan ja jo löytyisi opettajakin (ja en todellakaan tarkoittanut Siilinjärveä)
"Always keep an edge on yr knife, son, always keep an edge on yr knife
'cause a good sharp edge is a man's best hedge against the vague uncertainties of life"
(Corb Lund)
oli muuten mielenkiintoista, kun ei napannut yhtään eikä mulla ollut ees karttaa eikä mitään tietoa Oulusta ja jotenkin vaan onnistuin löytämään itseni yliopistolta 
), kun en muualle halunnut edes muuttaa. Ameriikoissa oli ihan kivaa, mutta en haluaisi siellä enää asua - koti-ikävä olisi ihan hirveää ja en jaksa enää niitä sopeutumisvaikeuksia mitä Suomeen takaisin tultua tuli koettua. Tampere sitten taas on myös hirmukiva, mutta melko pieni silti.
). 
(ja en todellakaan tarkoittanut Siilinjärveä)
