Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Näkymätön maailma on yhtä todellinen kuin näkyvä, siitä vaan ei ole helppo antaa todisteita, koska mittauslaitteet puuttuvat. Rationaalisille tämä on käsittämätöntä puhetta.
Mitä ajatuksia tämä herättää?
Onko kenelläkään mitään selittämättömiä kokemuksia jaettavana?
Jo lapsena tajusin, että uskonnossa on jotain vikana. Uskovaiset eivät selkeästi olleet muita ihmisiä onnellisempia, vaikka niin väittivätkin. Rukous ei vaikuttanut mihinkään tapahtumiin ja vaikka kuinka yritin, en voinut koskaan rehellisesti kokea Jumalaa millään tasolla.
Teininä vaihdoin parapsykologiaan ja mystiikkaan ja keräsin aivoihini valtavan määrän turhaa hokkuspokkusta. Hyvänä puolena oli, että samalla tuli luettua kulttuurihistoriaa yleisemmin. Sain okkultistisen kirjallisuuden innoittamana mystisiä kokemuksia ja koin tarvettaa kehittää synteesin suurten maailmanuskontojen välillä. Meditoin korkeilla kallioilla ja olin täysin hukassa. Eräänä päivänä huomasin, että mystisiä kokemuksia, kuten ykseyttä maailman kanssa pystyi kokemaan niin halutessaan. Ne tulee päälle kuin katkaisijasta. En nyt puhu varsinaisesti yliluonnollisista ilmiöistä, vaan henkilökohtaisista mystisistä elämyksistä, joiden oli kuitenkin tarkoitus auttaa eteenpäin "totuuden etsijän" uralla. Alan kirjallisuus tuki tätä suuntaa. Sama totuus, mikä jo lapsena nosti päätään alkoi näyttäytyä minulle selkeämmin. En oikeasti uskonut mihinkään niistä asioista joihin halusin uskoa, vaan koitin epätoivoisesti pitää kiinni naurettavasta pakkomielteestä löytää elämälle merkitystä merkityksettömästä. Hetken koitin harhailla jopa kristinuskon puolella, mutta seurakuntaelämän rujo ahdistava todellisuus herätti aika tehokkaasti.
Kului pari välivuotta, joiden aikana sain kokemuksia telepaattisesta yhteydestä. Yksi niistä kokemuksista oli niin, vahva, etten pysty kieltämään sen todellisuutta, vaikka en pysty mitenkään selittämään miten se on mahdollista.
Myöhemmin aikuisella iällä ajatukseni kirkastuivat sen verran, että pystyin näkemään uskovaisuuden ja mystiikan todelliset kasvot. Luin aiheesta lisää ja perehdyin pintaa syvemmälle. Skepsis ry. auttoi löytämään materiaalia ja selkeyttämään käsitteitä.
Minulle mystiset liikkeet näyttäytyvät ihmiskunnan rujona yöpuolena. Taloudellinen, henkinen ja fyysinen hyväksikäyttö on hyvin tavallista. Omia virheitä ei suostuta myöntämään, vastapuoli demonisoidaan, kaiken peittää omituinen epäselvä retoriikka. "Vastustajat eivät ymmärrä, koska he ovat sokeita". Heidän mielensä on älyn sumentama." Toimintaa leimaa sokea auktoriteettiusko, joka pahimmillaan näkyy esim teosofisessa liikkeessä, eräissä luterilaisissa järjestöissä, Islamissa, uususkonnoissa yms. Oikeastaan vain tietyissä Buddhalaisissa suuntauksissa ajattelua ei leimaa oman kriittisen pohdiskelun vähättely ja tukahduttaminen.
Hienona esimerkkinä on tapaus, jossa ystäväni liittyi luterilaiseen herännäisporukkaan ja heidän painostuksensa alla suoritti itsemurhan. Se on sitä uskovaista lähimmäisenrakkautta kauneimmillaan.
Onneksi olen päässyt vapaaksi uskonnon, parapsykologian, mystiikan ja muiden vastaavien ilimiöiden kahleista. Enää kukaan ei yritä tuputtaa minun päähän päähän mitään sinne kuulumatonta. Voin suhtautua maailmaan ja sen ilmiöihin tyynesti ja viileästi. Kuolemani jälkeen minua ei kohtaa paratiisi, uudelleensyntyminen tai mikään muu outo metafyysinen houre, vaan raikas pehmeä loputon kuolema.
Maailma on minulle nyt ihana ja mielenkiintoine paikka. Voin nauttia samalla tavalla yliluonnollisia aiheita sisältävästi viihteestä, mutta olen lopullisesti rikkonut älyni ja sieluni kahleet. Menin viimeviikolla kokeeksi kirjastoon lukemaan Blavatskyn teoksia ja muutamaa muuta mystiikan alan teosta. Minua oksetti ja hävetti. Kaikista sairainta oli, että kirjat olivat täynnä eri okkultistien merkintöjä. Eräskin oli numerologian ja Blavatskyn kautta laskenut antikristuksen tulemisen ajankohdan.
Pistin roskakirjat takaisin hyllyyn ja lähdin nauttimaan tästä ainutlaatuisesta elämästä meidän planeetan kehittyneimpänä nisäkkäänä.
Lähinnä vain kateutta, että jotkut pystyvät uskomaan maailman olevan jännittävämpi paikka kuin mitä se näyttäisi minun tylsän intuitioni kautta analysoituna olevan. Mä hurahdin noihin paranormaaleihin joskus teininä (internetistä kun löytyi sangen runsaasti materiaalia, taisin lyhyen aikaa bbs:ien kauttakin kahlata noita juttuja), en tosin päässyt teorioiden lukemista pitemmälle kuin astraaliprojektiossa, mikä olikin ihan jännä todellisuuden ilmiö, noin subjektiivisen kokemuksen kannalta. Sittemmin vaan muutuin tylsäksi ihmiseksi ja tuli mahdottomaksi oikeasti uskoa noihin, vaikka oikeastaan haluaisinkin uskoa, ja näin kokea maailman kiinnostavampana paikkana. Valitettavasti sitä mihin sisimmässään uskoo, on hankalampi tietoisesti muuttaa. Ehkäpä, jos en olisi lukenut Jussi Häkkisen ja Andyn juttuja niin paljon, vaan olisin hakeutunut hieman toisenlaisille foorumeille, olisin tällä hetkellä kunnon puunhalaajahippihörhöläinen.
Ehkäpä tuossa tuli selitettyä sitä positiivista suhtautumista mintä minulla tiettyihin asioihin on..
– Lukutaitoinen ihminen ymmärtää, että jos kaksi asiaa on samassa virkkeessä, se ei tarkoita sitä, että ne rinnastetaan keskenään.
Paljo mulla on semmosia tuttuja joilla niitä on ollu. Itellä ei juurikaan.
Yhteen juttuun en oo keksiny selitystä. Oli täällä potkussakin joskus, mutten löytäny sitä. Sinällään en usko että siinä mitään ihmeellistä on noin fysikaalisesti, mutta ois kiva tietää mihin se perustuu. Eli kyseessä on toi vanha biletemppu, ihmisen nostaminen etusormilla.
Veikkaisin että jotain suggestopedistä tossa hommassa on, mutta kovasti mulle on väitetty että toimii myös ihmisillä, joille ei oo kerrottu asiasta mitään etukäteen. Ite nosteltiin parin kevyen neitokaisen kanssa semmosta 100 kilosta jamppaa.
EDIT: Niin siis oudointa hommassa on että niitten rituualien jälkeen se jamppa tosissaan tuntuu kevyemältä.
Joensuun historiallisen miekkailun seura "I [sword] am Royal, enforce justice, propagate goodness and destroy evil." -Fiore dei Liberi, 1409
Risto R kirjoitti:
EDIT: Niin siis oudointa hommassa on että niitten rituualien jälkeen se jamppa tosissaan tuntuu kevyemältä.
Isoveljeni on fyysikko. Hänen kanssaan juteltiin juuri pari päivää sitten asiasta. Sanoi, ettei siinä sinällään fyysisessä mielessä ole mitään ihmeellistä. Tarvitaan vain hyvä keskittyminen, yhteispeliä ja se onkin se rituaalien vaikutus.
Se on ihan sama mitä rituaalia käyttää. Ei vaikuta asiaan.
Tuosta biletempusta: Uskallan väittää että vaikka kuinka sitä istuvaa painelisi käsillä päähän, hänen massansa ei muutu, eikä myöskään painovoima heikkene. Tämän jälkeen onkin jäljellä enää yksi selitys, nostajista tuntuu että tuo nostettava on kevyempi. Eli kyseessä on yksinkertainen ihmisruumiin aistien hämäys. Kuluu samaan sarjaan kuin nämä optiset harhat.
The only difference between myself and a madman is that I am not mad.
Juh, kysymys kuuluukin että miksi nämä rituaalit vaikuttavat? Onko asiasta jotain tutkimuksia tai muuta huttua mistä voi pikasesti lukea homman periaatteen? Vai onko se vaan se että niitten rituaalien avulla porukka keskitty paremmin ja varsinkin biletilanteessa (missä itekin olin mukana) se auttaa todella paljon verrattuna ensimmäiseen kertaan.
Joensuun historiallisen miekkailun seura "I [sword] am Royal, enforce justice, propagate goodness and destroy evil." -Fiore dei Liberi, 1409
Vlad Tepes kirjoitti:
Menin viimeviikolla kokeeksi kirjastoon lukemaan Blavatskyn teoksia ja muutamaa muuta mystiikan alan teosta. Minua oksetti ja hävetti. Kaikista sairainta oli, että kirjat olivat täynnä eri okkultistien merkintöjä. Eräskin oli numerologian ja Blavatskyn kautta laskenut antikristuksen tulemisen ajankohdan.
Tästä tulee mieleen joko Da Vinci -koodia selailleen katolisen papin purkaus tai Lordin euroviisuvoitosta lehdestä lukeneen kukkahattutädin tukehtuminen pullaansa.
Unohtamatta jotain Parents agains D&D -liiton jäsentä, joka tutustuu teinipoikansa uutuuttaan kiiltelevään kovakantiseen Dungeon Master Guideen.
Mika kirjoitti:
Eräässä ketjussa Susitar kirjoitti seuraavasti.
Näkymätön maailma on yhtä todellinen kuin näkyvä, siitä vaan ei ole helppo antaa todisteita, koska mittauslaitteet puuttuvat. Rationaalisille tämä on käsittämätöntä puhetta.
Mitä ajatuksia tämä herättää?
Onko kenelläkään mitään selittämättömiä kokemuksia jaettavana?
Niin, itselleni näkymätön maailma ei ole aivan yhtä todellinen kuin näkyvä. Ja silloin se tarkoittaa juuri sitä että näkymätön maailma EI ole yhtä todellinen kuin näkyvä. Asia on niinkuin sen koen, ei siinä selitys auta. Näkyvä maailma on todellisempi koska minulla huomattavasti enemmän keinoja kokea se.
Tarkoitukseni ei ole sanoa etteikö näkymätön maailma ole todellinen. Minulla vain ei ole keinoja sitä havainnoida, eikä kiinnostusta lähteä näitä keinoja myöskään etsimään. Miksi? Koska mielestäni näkyvä maailma on aivan riittävän mielenkiintoinen, ja meillä on "täällä" ihan tarpeeksi hommia ja kehitettävää ilman että sotketaan näppejä asioihin, joita ei (kunnolla) ymmärretä. Jos joku ymmärtää näistä jutuista, se ei tee hänestä sen kummempaa ihmistä kuin joku toinen joka ei ymmärrä. Se tekee hänestä vain henkilön joka näistä jotain tajuaa. Se joku toinen voi osata jotain muuta sen asemasta.
Capoeira-rodassa useat useissa uskoissa olevat henkilöt tekevät tiettyjä hommaan liittyviä rituaaleja ja piirtelevät maahan merkkejä. Jotkut sitten vielä matkivat näitä ihan vaan sillä ajatuksella että toi on cool. Minusta ei kannata "kutsua" juttuja joista ei mitään tiedä, koska ikinä ei voi tietää jos joku vaikka vastaa.
Omana tapanani on koskettaa maata sormilla/kädellä ennen peliä. Tämän teen toivoen että maa on minulle hellä jos kohta siihen putoan. Mutta huom, en tee sitä rituaalina, eli pyytäen tai käskien, vaan toivoen. Se auttaa myös keskittymään ja siirtymään pelin ajatusmaailmaan.
Vladilta muuten hyvä teksti ja hieno avautuminen.
Capoeira on Capoeiraa. Mikä tahansa muu määritelmä on puutteellinen.
Appiukkoni ja vaimoni osaavat etsiä vesisuonia pavunvitsan avulla (eli suorittaa kaivonkatsontaa).
Olen ollut paikalla näkemässä, ja jopa koettanut laittaa vastaan kun vitsa alkaa kääntyä. Kyllä sen taipumisen pystyy estämään; niin voimakkaasta hommasta ei ole kysymys, mutta heti kun otteen hellittää, vitsa kääntyy alaspäin hyvin sivaltavalla liikkeellä.
Kiinnostaisi tietää, onko kaivonkatsontaan löydetty mitään järjellistä selitystä.
Seppo Vesala
(Kaikki esittämäni mielipiteet ja näkemykset ovat omiani, eikä niitä pidä tulkita minkään yrityksen, yhteisön, organisaation tai viranomaistahon kannaksi)
Esimerkki 1:
Päätän yhtäkkiä mennä yksikseni klo 20 takapihalle harjoittelemaan lyöntien torjuntaa ja vastalyöntejä. Teen lyhyen sarjan satunnaisia tekniikoita. Treeneissä seuraavana päivänä opettaja teettää täsmälleen saman sarjan läpi, vaikkei olla koskaan menty sarjaa samansisältöisenä. Kun ihmettelin asiaa opettajalle, hän kertoi ajatelleensa sarjaa klo 20 edellisenä iltana.
Esimerkki 2:
Ystäväni soittaa minulle puhelimella, kun ajattelen häntä.
Esimerkki 3:
Olen lähdössä treeneihin, kun palaan ovelta takaisin ja päätän ottaa kepit mukaan ihan muuten vaan. Kun pääsen perille, opettaja sanoo, että oli ajatellut ensin opettaa takakäden suora -tekniikoita, mutta päättikin sitten pitää keppitreenit.
Näitä riittää...
Joku sanoo, että sattumaa, voi olla, tai sitten ei.
Minen usko oikein mihinkään yliluonnolliseen. Tosin yksi selittämätön juttu löytyy lapsuudesta ja on jäänyt mieleen selkeästi, vaikka nyt on tietysti vaikea todistaa kuinka tarkkoja muistikuvat oikeasti ovat.
Ei aisteihinsa tule kuitenkaan sokeasti luottaa. Siksipä meille onkin annettu järki.
Ihminen voi lietsoa itsensä kyllä kummalliseen olotilaan. Olin kauan sitten silloisen tyttöystävän kanssa syksyllä mökillä. Vieressä oli tytön äidin vanha, autio kotitila. Mentiin käymään siellä. Talo oli pieni, seinillä möllötti esi-isien ja -äitien mustavalkoisia valokuvia. Yhtäkkiä tuli kummallekin sellainen olo että meitä ei haluta tänne, kuvat tuijottivat meitä synkeinä. Aivan hysteerisinä ryntäsimme ulos talosta.
"Always keep an edge on yr knife, son, always keep an edge on yr knife
'cause a good sharp edge is a man's best hedge against the vague uncertainties of life"
(Corb Lund)