Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
L.K. kirjoitti:
Onkos muuten kukaan katsonut The Counselor-leffaa? Sitä on kovasti kehuttu, mutta vähän arveluttaa, että onko taas joku ylitaiteellinen tms...
imdb 5,5/10. Ei siis erityisen lupaavalta vaikuta. En ole nähnyt, mutta olisi hauska kuulla sinun arvostelu. Uskoisin, että menee jonnekin samoihin kuin tuo imdb:n keskiarvo.
Ennen kuin katot, niin tuossa on yhden seuraamani YouTube -elokuva-arvostelijan kritiikki The Counselorista:
Enkö kirjottanu tähän ketjuun siitä? En kyllä voi suositella, mä yleensä tykkään niistä tekotaiteellisista leffoista mutta ku toi ei ollu edes sitä. Epäonnistunu tekele...
Sent from my {Lumia 925} using Board Express
-I thought you were cool.
-I am. And you know what makes me cool? The fact that your opinion means less than squat to me.
Taas yksi niistä puistattavista ylipaino/ylensyönti/väärinsyöntidokumenteista, jossa tosin selitetään miten ruokateollisuus lobbaamalla poliitikkoja (USA:ssa siis) mahdollistaa sen että nassikoista lähtien suuri osa amerikkalaisista syö niinsanotusti tårta på tårta pikaruokien ja virvokkeiden muodossa.
Paikoitellen hieman puuduttava, mutta katsomisen väärti. Kuvernaattori Arnoldkin vilahtaa mutta vain viran puolesta bannatessaan virvoitusjuoma-automaatit oppilaitoksista (tai jotain vastaavaa).
Onneksi ainakin Suomessa Pepsi tehdään vielä sokeriin eikä maissisiirappiin.
Minua ei kiinnosta tippaakaan mitä täällä tapahtuu.
Olen ollut uskossa 20 vuotta eikä minulla ole kuoleman pelkoa.
Lars von Trier ampuu kohdallani enemmän ohi kuin maaliin, mutta tällä kertaa napsahtaa osuma lähelle napakymppiä. Kolme viimeistä minuuttia olivat toki turhia, mutta siihen asti käsissä oli loistava tutkielma aiheesta.
Kun on pakko saada, on pakko saada. Nymphomaniac kertoo siitä, kun todellakin on pakko.
Hieno elokuva mielenkiintoisesta aiheesta.
Jussi Häkkinen
"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."
Stadin keväinen auringonlasku toi muassaan Tangerin ja Detroitin tähtiyöt, siis Jim Jarmuschin uuden Only Lovers Left Aliven.
Amerikkalaisen indie-elokuvan omapäinen konkari Jarmusch on tehnyt sekä katselukelvottomia elokuvia (Limits of Control), että ylittämättömiä mestariteoksia (Ghost Dog ja Dead Man).
Only Lovers Left Alive ei ole kumpaakaan, mutta onneksi lähempänä sitä kärkipäätä.
Kehykseltään se on vampyyrielokuva, joskin kyseisen genren konventioita se seuraa vielä vähemmän kuin Dead Man westernin tai Ghost Dog rikoselokuvan. Aihe vain tarjoaa sopivan kurkistusluukun yöpuolelle.
Elokuvan päähenkilöt, ikiaikaiset vampyyrirakastavaiset Adam ja Eve ovat varsinainen Päivänsäde ja Menninkäinen -pari. Päähenkilöiden vastakohtaisuus on vähän väsynyt aihio, mutta Jarmusch sorvaa sen toimivaksi huumorin avulla; Adam on tuhatvuotinen angstaava teini, Eve yhä vain uudelleen innostuva.
Tämän keinon onnistumisesta sopii kiittää näyttelijäkaartia. Tilda Swinton on hehkuvan hurmaava Evenä, suorastaan koko elokuvaan elon puhaltava voima. Tom Hiddleston selvittää puhtain paperein melko haastavan, sekä koomista angstia että ikivanhan yön saalistajan arvokkuutta vaativan Adamin roolin.
Elokuvan alussa eksoottisessa kulttuurien ja kielten sulatusuunissa Marokon Tangerissa majaileva Eve palaa autioituvaan Detroitiin erakoituneen Adamin luo, jossa pakkaa ilmestyy sekoittamaan vielä kuriton pikkusisko Ava. Kovinkaan juonivetoisesta elokuvasta ei ole kyse, mikä tarkoittanee sitä, että varauksetta elokuvaa ei voi ihan kaikille suositella. Merkitykset piilevät hetkissä ja tunnelmissa.
Ilmeisesti Hiddlestonia laumoittain katsomaan saapuneet teinitytöt poistuivatkin teatterista sadatellen.
Musiikki on Jarmuschille ominaiseen tapaan aivan keskeisessä asemassa. Tällä kertaa siitä vastaa Jarmuschin muusikkoystävä Jozef van Wissem yhdessä Jarmuschin oman Sqürl yhtyeen kanssa. Jälki on lumoavaa, alakuloista pimeyden seireeninkutsua. Van Wissemin luuttu soi salaperäisesti Tangerin öisillä kujilla; Detroitissa kuultavissa on kaikuja Dead Manin & Neil Youngin toismaallisesta särökitarasta.
Jarmusch lätkii mukaan hyvää musiikkia myös ihan vain sen itsensä takia, esim. tässä hypnoottisen maagisessa kohtauksessa: " onclick="window.open(this.href);return false;
Elokuvan maailma levittäytyy rikkaana valkokankaalle ja sen ulkopuolelle. Vampyyrit hakevat verensä sairaaloista diilaavilta lääkäreiltä, jotta saavat varmasti puhdasta kamaa - ja koska 2000-luvulla ihmisten kuiviin juomisesta voi jo jäädä kiinni. Historian suurista taiteilijoista ja tiedemiehistä monet paljastuvat vampyyreiksi, ja ihmiset yleisesti ottaen saamattomiksi. (On toki huomattavissa, että vampyyreillä itselläänkin on vain Jarmuschin oppineisuus...)
Ja tietysti ennen kaikkea: vampyyrit käyttävät nahkahanskoja ja aurinkolaseja.
Verenjanon Jarmusch rinnastaa hauskasti päihdeaddiktioon. Kenties hän koettaa kommentoida jotain siihen suuntaan, että väkevää taidetta harvoin ihan selvästä mielestä kanavoidaan. Luomisen tuskaa Adamin hahmon kautta podetaan muutoinkin.
Only Lovers Left Alive vaikuttaisi Jarmuschin itseironiselta avautumiselta. Ihmiseläimen typeryyden surkuttelu ja ulkopuolisuuden tematiikka kuorrutetaan taiten pehmentävällä komiikalla ja kehoituksilla nähdä maailman valot. Tämä vilpittömyyden ja itselleen nauramisen liitto tekee elokuvasta sympaattisen. Kulttuuriviittauksia Jarmusch viljelee taajaan, omaksi ilokseen ja oodina taiteelle ja tieteelle.
Itseironiasta huolimatta Jarmusch on näkemyksissään silti tietysti ainakin osittain oikeassa.
Junttia porukkaahan nuo ihmiset valitettavan useasti ovat. Yöpuolta on ihan hyvä hiihdellä ja ihmetellä ihmeitä.
Pari leffaa on tullut lähiaikoinan toljotettua, toinen oli Hobitin kakkososa blu-ray-muodossa, josta ei sen enempiä, hyvä pätkä, ykkönen oli tosin parempi. Smaugin ääni on pirun hyvä, mainio valinta rooliin tuo Benedict Cumberbatch; aivan loistava ääni miehellä rooliin!
Mutta se toinen, sepä oli kiintoisa, nimittäin Mike Tyson: Undisputed Truth. Mike kertoileen enemmän ja vähemmän totuuden mukaisesti elämästään, naisistaan, nyrkkeilystä, virheistään, iloistaan ja suruistaan. Ja kaikkeahan sillä miehellä on riittänyt, naisia, ongelmia naisten kanssa ja ilman, oman lapsen kuolema (jota ei toivoisi kellekään), managerit käydään myös läpi, D`Amato ja tietty Don King. Erittäin viihdyttävä juttu, todenperäisyydestä en osaa sanoa (raiskaussyytökset Tyson käy myös läpi ja kiistää sen, niin kuin teki jo aiemminkin käsittääkseni). Viihdyttävää katsottavaa, Tysonin faneille ja muillekin, vähän kuin talk-show Miken ollessa äänessä, erittäin mielenkiintoinen, suosittelen.
Tässä komediassa liki vanhainkoti-ikäiset kaverukset lähtevät viettämään yllättäen polttareita kun yksi ryhmästä päättää avioitua vanhoilla päivillään puolta nuoremman vaimokkeensa kanssa.
Tästä seuraa sitten erinäisiä tapahtumia ja kovia bileitä koska tietenkin Las Vegasissa ollaan. Leffassa on oikeasti hauskoja kohtauksia ja hyvää settiä, kuitenkaan sortumatta alatyyliseen huumoriin tai muuten sellaiseen yliroisiuteen. Eli mitään Kauhea Kankkunen-luokan settiä ei ole tiedosssa, onneksi. Tähän kaartiin se ei oiken minusta olisi toiminutkaan.
Leffan päänelikko on silkkaa rautaa mitä tulee näyttelijöihin eli kun ohjaksissa ovat Robert DeNiro,Morgan Freeman, Kevin Kline ja Michael Douglas, tietää ettei leffa vaan huono voi olla.
Yllättyin positiviisesti vielä, sillä leffa oli astetta parempi mitä ehkä luulin, odotin sellaista perusleffaa vahvoilla näyttelijöillä, mutta onneksi välillä saa yllättyä positiivisesti:)
Arvosana 9-.
"He´s too much blackbelt for you"- Tuntematon setä ravintelissa.
Jahas, kaisse on Last Vegas sitten seuraavaksi listalla
Vuonna 85
Niin suomileffaa kuin olla ja voi eikä parhaimmasta päästä, pysy kaukana jos et pidä. Diggareille (onko muitakin kuin minä?) voi suositella sunnuntaileffaksi. Ihan vtun kliseistä meininkiä kyllä, juoni kuin suoraan ysärin Disney-piirretystä. Broidi tosin tokaisi että pitäisi ajatella musikaalina eikä tavallisena elokuvana. Noh. Itse ihastuin Malmivaaran Mallaan yhtä pahasti kuin päähenkilö joten ei harmittanut loppuun katsoa. En anna arvosanaa.
[youtube][/youtube]
Kuinkakohan kova kankkunen Silvennoisella oikeasti tuossa on?
The Wolf of Wall Street
Juuh elikkäs, Jordan Belfortin stoori. Nuori meklarinalku joka haluaa rikastua eikä sitten ihan puhtaat jauhot pussissa. Paitsi siellä toisessa pussissa. Leonardo näemmä yrittää kaikkensa että saisi sen pytingin, heh. Vähän liian pitkä mielestäni, mutta 8/10 kuitenkin.
Huonoin elokuva mitä oon nähny varmaan vuosiin. Ei tarvii varmaan ite sanoa mitään ku se on sanottu niin paljo paremmin monessa muussa paikkaa.
Don’t get me wrong, I wasn’t expecting ALIENS. I wasn’t even expecting INDEPENDENCE DAY. But I was expecting more than ten minutes’ worth of JCVD, and at least a couple of actual aliens. What I got was an overlong and profoundly tedious soap opera in which universally unlikeable characters shouted at one another, engaged in seemingly endless scuffles with strangers, and generally wasted time before the blessed arrival of the end credits.
---
Nothing about ALIEN UPRISING is positive. The characters are unlikeable clichés, the acting is amateurish (including Sean Pertwee, who pops up in an embarrassing cameo as a gibberish-spouting hobo), the script juvenile, the plot meandering and dull, the special effects cheap and unconvincing, and the ‘star’ cameo a joke. There are probably worst alien invasion movies out there, but I can’t think of any. Wretched from beginning to end.
Tämähän nyt oli vanhalle Tolkien-fanille silkkaa nannaa, kuten ykkösosakin. Sinällään Hobitista en kirjana hirväesti muista vaikka taisin sen nuorempana pari kertaakin lukaista.
Vaikea tästä on mitään valittamista löytää. Leffan pituutta ei juuri huomaa kun tarinaa kuljetaan sujuvasti eteenpäin, toimintaa on mukavan tasaisesti ja onhan erikoistehoste ja lavastepuolella taas kyllä luotu sellaisia juttuja, että taas harmitti kun tämä(kin) jäi tv-ruudulta katsottavaksi. Onneksi se ei nyt mitenkään merkittävästi laskenut nautintoa.
Loistava leffa ja innolla odotetaan viimeistä leffaa. Arvosana 10-.
Homefront
Jason Stathamin tähdittämä varsin kliseinen tarina, jossa ex-agentti Phil Broker on aloittanut uuden elämän tyttärensä kanssa. Tällä kertaa hän muuttelee punaniskojen maille ja ei mene kauaa kun paikalliset ovat löytäneet uuden tulokkaan eikä positiivisessa mielessä. Samaisten sattumusten kautta sitten agentin telkien taa toimittama prätkäkerhon kunkku saa vihiä Brokerin olinpaikasta ja pistää tappotiiminsä liikkeelle.
MItään uutta ja ihmeellistä ei siis ole luvassa. KUitenkin oikein sujuvaa toimintaa kyllä ja Statham vetää roolinsa muutenkin ihan kelpo ottein. Mukavan bonuslisän tuo Clancy Brown kaupungin sherffinä. Perusvarma toimintapläjäys, arvosanaksi 8,5.
Empire State
Tositapahtumiin perustuva leffa, jossa Chris (Liam Hemsworth) haaveilee poliisikouluun pääsystä, mutta nuoruuden hölmöilyjen takia ura urkenee vain rahakuljetuksia suorittavassa turvafirmassa.
Pian Chris huomaa, että firman turvajärjestelyt ovat varsin puutteellisest ja isoja summia säilötään firman tiloissa. Samaan aikaan rahantarve olisi kova kun Chrisin isä jää työttömäksi ja Chrisin kaveri Eddie (Michael Angarano) myös halajaa koko ajan jotain muuta kuin kaidalla tiellä pysymistä ja haluaisi Chrisiä kaveriksi.
Kaikki ei sitten mene kuitenkaan ihan kuin Strömsössä kun mukaan sekoitetaan paikallisen rikollisliigan jäseniä ja tapahtumia tulee vielä tutkimaan innokas etsivä Ransome (Dwayne Johnson).
Leffa oli parempi kuin odotin (aika monessa arvostelussa oli haukuttu kovasti) vaikkakin aika pitkään kesti ennen kuin mitään oikein tapahtui ja loppujen lopuksi vähän ohkaiseksi jäi leffan anti.
Kyllä tämän kuitenkin katseli, arvosana 7,5.
Pain Gain
Tämäkin on tositapahtumiin perustuva rikoskomedia, jossa bodari Daniel (Mark Wahlberg) haluaa saada itselleen amerikkalaisen unelman ja kun se ei rehellisn konstein tahdo onnistua, suunnittelee hän rikkaan kuntosaliasiakkaansa ryöstön sekä kiristyksen, jossa hän aikoo saada miehen omaisuuden siirrettyä itselleen huijauksella. Mukaan Daniel saa rekryttyä treenikaverinsa Adrianin (Anthony Mackie) sekä ex-linnakundin Paulin (Dwayne Johnson).
Miesten "nerokas" suunnitelma ei suju ihan ongelmitta, mutta lopulta miehet onnistuvat ja rikastuvat. Äkkirikastuminen kuitenkin aiheuttaa sen, että omaisuus tuhlataan nopeasti ja lopuksi miesten on lähdettävä jahtaamaan uutta "saalista".
Leffa osoittautui oikeasti varsin hauskaksi pätkäksi, jossa oli sopivasti toimintaa ja kohellusta. Päästarat vetävät roolinsa hienosti ja sivurooleissa kun nähdään vielä esim. Ed Harris sekä Tony Shalboub sekä ohjajaan pallilla Michael Bay niin eihän lopputulos voi olla muuta kuin loistava.
Yksi hauskimmista ja viihdyttävimmistä pätkistä vähään aikaan,arvosana 9+.
"He´s too much blackbelt for you"- Tuntematon setä ravintelissa.
Doom tuli telkkarista.
Hohhoijjaa... En tiedä kumpi viihdytti enemmän, meneillään oleva lievä ripulitauti vai elokuva.
Välillä menivät hieman kai sekaisin keskenäänkin.
Oli muuten siitä merkittävä tapaus että ensimmäistä kertaa
elokuvahistoriassa tämmöisellä sotilasryhmällä ei ollut sekuntiakaan
minkäänlaisia kypäriä päässään. Siitä mä tiesin heti, että nyt on kovia jätkiä...
Dojon Jäykin kirjoitti:
Doom tuli telkkarista.
Hohhoijjaa... En tiedä kumpi viihdytti enemmän, meneillään oleva lievä ripulitauti vai elokuva.
Välillä menivät hieman kai sekaisin keskenäänkin.
Oli muuten siitä merkittävä tapaus että ensimmäistä kertaa
elokuvahistoriassa tämmöisellä sotilasryhmällä ei ollut sekuntiakaan
minkäänlaisia kypäriä päässään. Siitä mä tiesin heti, että nyt on kovia jätkiä...
ehkä tietyllä tavalla paras elokuva arvostelu aikoihin en tiedä oisko pitänyt liittäää potkun sutkautukset ketjuun
ps
totta kyllä batman ne uusimmat ovat onistuneimmat pelit kautta pelileffat
pidin kylläkin halo leffasta se oli noin 8+ http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=& ... 8239,d.bGE" onclick="window.open(this.href);return false;
Otin tuon Le Havren digiboxille ja yritän virittäytyä
Kaurismäki-fiiliksiin. Tämähän taitaa kuitenkin olla kaikista
elokuvistaan se alleviivatuin Sanoma-leffa.
Kovaa, kovaa arvostusta nauttii hän maailmalla internetin arvostelupalstoilla joidenkin
leffojen osalta. Mutta ihan milloin vaan en itse viitsi katsoa.
Se mikä ilahduttaa on se, että jotkut pääsevät sfääreihin maailmalla
jopa Calamari Unionista ja Leningrad Cowboy-pätkistä. Jotka nyt ei tietenkään
mitään merkkitapauksia ole, mutta semmoista Suomi-huumoria vastaanottavaisille.
Jotka sitten taas yleensä ovat olleet lähinnä Sakemanneja.
En tiedä pitääkö paikkansa, mutta joku sanoi TV:ssä, että silloin harvoin kun Norjan TV:ssä
on esitetty suomalainen pätkä niin aina on itsemurhaprosentti pompsahtanut...
Edit.
Ai niin! Tuosta Calamarista on tehty Jenkkilässä joku versio.
Löytyy interwebistä sekin. On muuten tårta på tårta, mutta olisi voinut sopia
EnnenWanhaan pitkäperjantaihin. Silloin kun radion kahdelta kanavalta
tuli pelkkää sinfoniaa ja uutisia ja telkkarissa vain mökötettiin.
Olisi takuulla ollut päivän hauskin pätkä! Vaikka onkin tårta på tårta.
Ymmärtänette jos sanon Konttori UK vs Konttori US miinus 150%