Viimeisin katsomasi elokuva

#8941

Samaa mieltä Lassen kanssa. En pitänyt kun nuorena katsoin tuota hetken. Lopetin kesken. Toinen katselukerta vanhempana olikin sitten parempi kokemus.
Collateral on toinen Tompan leffa jossa ylittää itsensä, toisella tapaa kuin tässä, mutta silti jollain tavalla vahvasti tekee roolinsa ja päähenkilön syvyys nousee esiin.

#8942

Tässä vielä muutamia helmiä jotka löytyvät tubesta kokonaisina.

Leon.

The HItcher

Jos pitää b-luokan splatter kauhusta kuten Toxic avenger, niin legendaarisen Troma Movies youtube kanavalla maksutta (vaati kirjautumisen youtubeen)
https://www.youtube.com/user/Tromamovies

Lisää samassa sarjassa. Klassikko, Re-animator.

Mustavalkoinen nuorisofilmi, Coppolan Rumble Fish

Atticora · #8943

Spiderman: Homecoming (2D) ***

Piristävä yllätys. Lämminhenkinen teinielokuva, jossa pääpaino ei ole toiminnassa. Juoni pysyttelee maan pinnalla. Nuoren hämiksen häröily fillarivarkaiden perässä on hellyttävää.
Aiemmissa elokuvissa näytellyt herkkis Maguire on antanut tilaa astetta nörtikkäämmälle näyttelijälle. Kaupallisesti ehkä riskaabeli ratkaisu, ainakin vaimoni ainoa kysymys leffasta oli, että "olikos siinä se Tobey Maguire?". Robert Downey Jr. ja Michael Keaton saavat erityismaininnan oivista suorituksista. Jos ei nyt paremmin onnistunut kokonaisuus, kuin Sam Raimin ohjaus vuodelta 2002, niin ainakin lähellä.

katar · #8944

Oldie, but a goodie; katsoin tuossa Beverly Hills Cop-leffan. Kyllä se vaan vieläkin nauratti.

Eddie Myrphy on vaan niin hauska tässä pätkässä. Ja sivuroolit myös; Judge Reinhold ja John Ashton pilkutarkkoina poliiseina huvittaa aina vaan. Steven Berkoff pahiksena on kyl kylmäävän tylynoloinen sälli, jotenkin rikollisennäköinenkin jo. Retroleffa, annan sille 9.

Kari Aittomäki · #8945

Minäkin katsoin tuon BHC:n, ihan nostalgiasyistä. Pelitti, mutta..
Mua alko jo tuolloin arveluttaa.. niin, aikalaistermillä neekerihuumori.
Hiukan tökki ja tökkii se "hauska musta mies"-rutiini. Oikeestaan sen takia että minusta se ei ole hauskaa enkä tajua koko juttua. Amerikkalaismustien komiikan keinot jää mulle aukeamatta, niinku oikeesta melkolailla kaikki muukin senkulttuurin helmet.
Eddie Murphy on oikeasti lahjakas mutta mä en vaan saa niistä jutuista irti muuta kuin ylilyötyä stereotypiaa.
Jota mä hiukan vierastan, oli viitekehys mikä tahansa. Esimerkiksi ruotsalaiset homppelit ei ole musta koskaan kovin hauskoja.
Poikeuksia toki on, mutta noin ylöjään.

Sekavuutta lisää tämä iltaleffa Do the right thing, jonka kai pitäis olla jotenkin mustaa tajuntaa avaava.. tai jotain.
Onhan siinä tasoja mutta ne on aika ilmeisiä alleviivauksia, yksinkertaistaviakin..
Ja perkeles, itsessään resonoivat siihen umpirasittavaan stereotypiointiin siten, että jenkkimustat näyttäytyy vaan jykevän typerinä. Puhe on enimmin metelöintiä ja hävittävät omaa asuinaluettaan vaan sentakia että kuuma päivä riehututtaa.
Jonka kuuman päivän pitäis kai olla metaforaa sorrolle ja näköalattomuudelle.

Ja kun sielä on kuitenkin se korealaiskauppa esimerkkiä näyttämässä, että ei se pärjääminen mahdotonta ole...
Italialaisetkin, mutta käsittääkseni italialaisia ei niin pidetä valkoisina, johon myös useissa leffoisa viitaataan, myös tossa. Olive complex skin.
Ainoat valkoiset on natsikyttä ja sitten John Savagen hahmo, jota roolia en tajua. Mulla on oikeus - vapaustaistelija?

Mua ärrrsyttää.. en vaan tajua.
Do the right thingiä ei voi ymmärtää ku jenkki tai sielä aikaa viettänyt. Mika?

Suomalaisesta leffasta myöhemmin.

#8946

Kerrankin vähän eri linjoilla. Olen tietenkin aikani tuote ja omat kuvani neekereistä tulee juuri noista Murphyn leffoista ja vastaavista. Lähinnä Murphyn leffoista, jotka pyörivät telkkarissa vaikutusherkimmässä iässä, jolloin osasi myös lukea tekstit. 90-luvun alkupuolella, jolloin olen ollut 8-varhaisteini.

Toivottavasti neekeri-sanan käytön asiayhteys ymmärretään. Noissa, Bill Cosbyissa ja kaikessa Will Smithiltä koskaan tulleessa pelataan sillä että erotellaan mustaa hauskuutta, kovuutta tai mitä tahansa valkoisesta poikkeavaa taikka sitten "valkoistetaan" mustia. Kaikki tämä = alhaisempi rotu. Siis asetelmallisesti: "heitä neekeri voltti", oli annettu kuva miten hieno tahansa. Taitaa olla asia mitä on lähes mahdoton välttää kun kohderyhmänä on valkoiset, mutta nykyään mustat ovat jo melko värierottumattomia niin sarjoissa kuin leffoissakin, joten kaipa tuota tarvittiin ja se myös toimi.

Mutta siis ero siinä, että itse pidän noista erittäin paljon. Murphyn tapauksessa sen takia, että valovoimaisempaa tyyppiä saa hakea ja lopuksi tuskin löytääkään. Jim Carrey on vähän niinkuin valkoisen miehen Eddie Murphy, eikä pääse millään tasolla samaan. Toki sen naaman vääntelyt ja vastaavat eivät kosketa samaa kokonaisuutta, mutta täytyy ymmärtää että Jim Carreyn ja monen muunkin koomikon tärkein työväline on fyysisyys.

Tuo Do the Right Thing oli omasta mielestäni hemmetin hyvä, mutten tarkalleen muista miksi. Oli Turturrosta puhetta täällä viime syksynä ja just satuin katsomaan pätkän, niin kirjoitin siitä vähän ja annoin viisi tähteä:
https://www.potku.net/forum/viewtopic.p ... 90#p891090
Tekstini ei sano käytännössä mitään muuta kuin että koin pätkän silloin sopivan hyvin Suomessa vellonneeseen mamukeskusteluun. Se mistä kuitenkin muistan tykänneeni suuresti oli kuinka naapurusto ja sen ihmiset luotiin siten, että katsoja ikäänkuin elää sen hetken siinä naapurustossa. Se on oikeastaan aivan uskomaton taito ja aivan liian monessa leffassa tämä ryssitään.

Karin kommentointia leffasta vuodelta 2008:
https://www.potku.net/forum/viewtopic.p ... 34#p413634
Näitä kahta ja tuota edeltävää viestiä enempää en edes tiedä onko koko foorumilla käsitelty pätkää, kun en jaksanut selata kaikki oikean asian tekemistä käsitteleviä viestejä läpi selvittääkseni.

Mutta itselleni leffa ei ainakaan tuntunut siltä että edellyttäisi jenkkiyttä. Ja taas se mitä leffan on tarkoitus sanoa saa toteutua katsojan omassa päässä, ellen ihan väärin muista. Taisi olla niin että katsoja saa vähän niinkuin päättää onko leffa itsessään rasistinen ja mustia halventava, onko se käänteispsykologisesti tätä kautta jotenkin mustien sortoa esiintuova vai onko se "noustaan tästä tyhmyydestä, kyllä me pystytään!" -ralli. En muista fiiliksiäni, mutta muistaakseni taivuin enimmäkseen tuolle viimeiselle kannalle. Mulle kelpaa hyvin se, että teemat lätkäistään pöydälle ja sitä saa niinkuin itse päättää. Tällaisissa lähinnä ärsyttää jos siinä kohtaa kun ollaan päästy hyvään alkuun survotaan jokin aivan ilmeinen ajatteluohje elokuvan loppupuolelle, ettei vaan kukaan ymmärtäisi väärin. Muistaakseni tämä leffa ei niin tee, mutta jos on vahva maailmankuva, niitä näkee sitten siellä täällä tavalla joka sopii tähän kuvaan. Ja saatan hemmetin hyvin muistaa väärinkin. Taitaa löytyä nauhalta, niin voisin jopa harkita uusintakierrosta...

#8947

Yle Areenassa vielä muutaman päivän Kurosawan leffoja.
Taitavat vielä olla vuosi-kaksi sitten markkinoille tuleet remasteroidut versiot:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/04/2 ... x-kurosawa

Kari Aittomäki · #8948

En saa hankituksi noita leffakanavia. Epämiellyttävä tärinä on heissä.
Sitä se ikä teettää.

Niin, olis kai pitänyt täsmentää.
Do the right thing on vangitseva leffa, etenkin se suoraan kameralle/katsojalle puhuminen tuo kerronnan aivan iholle.
Spike Lee on taitava kertoja ja leffaleipuri, olisi vielä taitavampi tai ainakin helpompi vastaanotettava tällaselle valkoiselle syrjäkyläjuntille jos jättäis black priden vähemmälle.

DtRT toisaan jättää katsojan vaan äimäämään, tulkinta on vapaa, se se on todella kovan kertojan merkki.
Josta syystä inhoa Stanley Kubrickia, se vaan piilottaa merkityksiä framesuunnitteluun ja kikkailee "oletpas-tyhmä"-esiintuonnilla. Yäk.
Mitä mä yritin piipittää on se, että mua rasittaa kun en saa koko jutusta oikeen kiinni.
Etenkään neekerikäytöksestä.
Niinku, mitä tarkoittaa Spiken itsensä kauhunilmeet ennen ikkunanrikkomista ja se lopun yhteisen sävelen löytyminen Danny Aiellon hahmon kanssa?
Ja miksi stereotyyppimaisin neekeri on juuri Giancarlo Esposito, joka on vain ihonväriltään tumma?
Syntynyt Tanskassa ja piirteiltään selvä italiaano.. mutta silmien arpisuudesta päätellen on saanu neekerikohtelua aivan riittävästi. On muuten kovantason näyttelijä se mies.
FBI-mies Usual Supecteissa on järkyttävän tyylikäs ja vangitseva hahmo.
Ei ole saanut paljonkaan kovia osia ja tulee mieleen että onkohan kyse väristä... ei mahdu stereotypiaan ja iho on liian tumma.
Eli tästä tullaan teemaan käsitteleekö Do the Right Thing juurikin nekkerinä olemista, sen taakkaa ja ympäristöjen paineita?

Toistan siis, että tykkään mutta en voi.. rentoutua.
Koska en tajua.
Rrrasittaa.

Mitä Eddie Murphyyn tulee..
Mulla on aina ollut sellanen tytinä että häntä itseäänkin kivestää esittää hauskaa neekeriä.
Kun ikävä kyllä ne kurottelut vakavastiotettavampaan suuntaan on ollu aika avuttomia.
Jep, hän on lahjakas ja omassa luokassaan mitä mustiin koomikoihin tulee..
Mutta vaikka mua yhä naurattaa Trading Places (se Dan Aykroidin jurrinen joulupukki on repivän hauska)...
on se vähä kurtussa se hymy niissä stereotyyppisimmissä kohdissa.

Nojuu, se oli ennen se. Mutta silti.
Koukkusormessa mies oli kantava voima, koska ne stereotypiat oli.. monisyisempiä.

Mä en siis saa kontaktia mustien amerikkalaisten.. juttuihin.
Esim se Buddy Love vs joku neekerikoomikkokohtaus on lähes sietämätön, mä en tajua vitsejä ja se on vaan... typerää.
Jutun taustalla on tietenki subjektiivisesti omat mustat jenkkitutut, kaikki ovat pärjänneitä tapauksia, monet mariineja. Rivissä tai evp.
Mutta se on vaan minä.

Muuten, Jim Carrey on huomattavan taitava myös ei-koomisissa rooleissaan..
Taitavia miehiä molemmat.

katar · #8949

Isäntä oli töissä lauantaina iltaa, niin mä sitten kattelin vähän leffoja...
X-Men: Apocalypse. Ihan kivaa räminää, James McAvoy on aina kiva katseltava, samoin kuin Michael Fassbender, vähän oli outoa katsella Sophie Turneria Jean Greyn roolissa, kun koko ajan tuli mieleen Game of Thrones-sarjan Sansa. Mut tykkäsin joo, vähän liikaa ryminää jopa munkin makuun. 8- sanotaan.
Hairspray. John Travolta on aika hillitön tässä, biisit pisti itselläkin jalan vipattamaan ja meno oli hyvä. 8+.
Beverly Hills Cop 2; ehheehhheee Eddie Myrphy nauramassa jälleen. Parit hyvät läpät, tän katsoin miehen kanssa, hän tykkäs tästä enemmän kuin siitä ykkösestä. "Yo man, we gotta talk, seriously. Who do you think you are, Clint Eastwood? Dirty Rosewood?"

9.

#8950

Take Me (2017)

Toista pääosanesittäjää en muistaakseni ollut aiemmin nähnyt, mutta naispääosan esittäjä Taylor Schilling on tuttu mm. Orange Is The New Black -sarjasta. Kuten se sarja, myös tämä elokuva on Netflixin omaa tuotantoa.

Elokuvassa miehellä on yritys, jolta ihmiset tilaavat itselleen kidnappauksen esimerkiksi jännityksen tai syömisongelman vuoksi. Itse asiassa kyseisen yrittäjän yhdessä monologissa hän pui tätä kokemusta ja sen tarkoitusta mielestäni oikein hyvin. Siinä kohtaa ovat käsikirjoittajat sukeltaneet pintaa syvemmällä. Elokuva keskittyy asiakkaaseen, jonka kanssa kaikki ei onnistukaan ihan suunnitellusti.

Elokuva on komedia, ehkä draamakomedia. Erittäin hyvä taustamusiikki muistuttaa tästä usein. Jotakin sellaista Agatha Christie -tyylistä mysteerikomediaa tässä oli.

Yllätyin positiivisesti.

katar · #8951

Mjahhas, taas tässä ketjussa.

Kattelin tuossa eilen leffan My Big Fat Greek Wedding 2:n. Hauska, välillä oli vähän tylsiä hetkiä (kuten ne ainaiset "how every word comes from Greek"-läpät), mutta muuten sai nauraa ihan mukavasti. Ykkönen on kyllä parempi, siinä kreikkalaissukujuurilla lastattu nainen tutustuu ja rakastuu amerikkalaiseen mieheen ja yrittää saada perheensä uskomaan, että se on ihan ok. Naimisiinhan siinä mennään, muutaman kommervenkin jälkeen.
Tässä oli kyse siitä, ettei Toulan vanhemmat olekaan naimisissa ja heidän häistään. Plus Toulan tyttärestä. 8+.
Toinen, mitä katsoin eilen, ja olen jo katsonut aiemmin, oli Tyttö Tuollainen (Jersey Girl). Ben Affleck jää isänä ihmettelemään elämän juonikuvioita Gertie-tyttären kanssa vaimonsa kuoltua. Sitten siirytään eteenpäin, jolloin tytär on 6 ja kuvioihin tulee läheisen videovuokraamon aina hemaiseva Liv Taylor.

Muutama tosi hyvä läppä, kuten se, että Gertie ahdistelee isäänsä ja Mayaa (Tyler) löydettyään heidät suihkusta yhdessä.

Putosin. Samoin, kun Gertie ilmoittaa isälleen haluvansa tehdä näytelmäpätkän kouluun ja valitsee Sweeney Toddin. Yleisön ilme heidän näytelmän jälkeen on aika... osuva.

#8952

Jos en olisi seurustellut kreikkalaisen naisen kanssa, MBFGW:it saisivat varmaan 2 ja 1 tähteä. Olosuhteisiini liittyen subjektiivisessa arviossa molemmat saavat yhden tähden enemmän taustastani johtuen, koska just tuollaisia ne on.

(Ja siis muuten suht huonoja elokuvia.)

katar · #8953

Pitihän se katsoa taas, Copland tuli eilen Subilta. Sylvester Stallonen ehdottomasti paras rooli, aivan mielettömän hyvä roolissaan. Kuten myös Harvey Keitel ja muut leffan herrat. 9+

Kari Aittomäki · #8954

Juu, Copland on Stallonelle räätälöity uskottavuusraina. Ja pärjäähän hän ekarivin miehille. Etenkin nonverbaliikalla.
Niinku FIrstbloodissaki.

Mä olen nyt lusinut läpi näitä Bondeja ja onhan ne aikamoista limppisoppaa. Miltei katselukelvottomia, camp-kamaa.
Toki Live and Let Die kutittaa yhä mukavasti mutta lähinnä sentakia että se oli mun ekakokema silloinjoskus.
Yhä ne on viihdyttäviä ne sähisevät matelijat ja voodoojutut, Baroni Samedi ja muut.

Huomasin tossa että näissä on muistuttavuutta niihin vanhoihin Tarzanleffoihin, joista olen käyttänyt termiä raikkaan rasistinen. Kaikki hahmot on stereotyyppejä ja pyramidin huipulla piereksii (pidättyväisesti) english superiority.
Vaaranpaikkaa kuvaa se kun krokotiili syä neekerin tai kun kantaja tippuu heäääh rotkoon, katselevat valkoisen herrarodun edustajat: "Pahus, siinä meni makuupussit."

Aion jatkaa Bond-talkoita vaikkakin aika kankeasti.

#8955

Mulla oli Bond-talkoot viime vuonna ja uskoisin että Live and Let Dien kokemasi hyvyys ei johdu pelkästään nostalgiasta. Hämmästyin nimittäin itsekin kuinka se nousi mielestäni ihan yhdeksi parhaista tuossa vuosi sitten.

Conneryn ensimmäiset yllättivät myös, koska ovat perushyviä aikakautensa leffoja. Sitten vähän myöhemmin tuli jokin tylsyysvaihe ja vähän idioottimaisia juonia.

Live and Let Die taas on aika erilainen Bond. Kolme eri mestaa ja niitä pyöritellään kivasti ja sama neek.-kulttuuri läsnä joka mestassa. (Vanhassa Suomi-Englanti-Suomi -kirjassa oli mustan slangin sanassa lyhenteenä perässä "neek."

) Moorekin joka oli Connerya vanhempi toimi lähinnä vain tässä ja sen jälkeen on auttamattomasti liian vanha. Kaksi seuraavaa vielä menettelee jotenkuten, koska Scaramanga-pätkässä ja ensimmäisessä Jaws-pätkässä on joitain ihan jees legendaarisia juttuja. Mutta varsinkin näistä jälkimmäinen lupailee jo aika rankastikin sitä settiä mitä loput Mooren aikakaudesta on.

Toinen yllätys oli että Daltonin pätkät olivat parempia kuin mitä muistin.

Sitten Brosnanin pätkät umpisurkeita, mikä on harmi kun Bondina se tyyppi olisi muuten ollut yksi parhaista.

Mutta joo, kyllä nuo pitää aina parin vuoden välein katsoa kaikki, oli osa miten huonoja tahansa. Legendaarisia ne on joka tapauksessa!

Potku.net

Potku.net