Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Viimeisin katsomasi elokuva
Valvoja: Valvoja
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 494
- Viestit: 20857
- Lauteille: Joulukuu 2007
Viimeisin katsomasi elokuva
Onnistuneesta viikonlopusta herkistyneenä tuli ihan tippa linssiin tuota analyysiä lukiessa, koska juuri tuota voimaa Jackie Brownissa on. Taitaa olla ainoa Tarantinon leffa minkä kohdalla näen tärkeänä säästellä katsomisia, jotta pelittää sitten varmasti kun taas katson, juuri koska tuo fiilisten tarjoaminen on leffan meriitti. Tämä pitäisi nostaa noista syistä kaikkien vanhojen klassikoiden rinnalle hemmetin suurena elokuvataiteena, mutta Tarantinon tribuuttimeiningin takia kohdallaan on yläraja taiteellisuuden hehkutukselle yleisessä ilmapiirissä, samalla kun automaationa hehkutusta kuitenkin tulee.
Olen saattanut mainita ennenkin, mutten mielelläni vertaa Kill Billiä muihin, koska ihan eri juttu. Olen kyllä vähän väärässä tässä, mutta silti. Ja sitten en tietenkään vertaa Death Proofiin. Mutta minä olen (ellen väärin muista niin Kyynikon lisäksi) niitä jotka tykkäävät Basterdsista aivan hemmetisti. Taidettiin tosin käydä tämä keskustelu jo joskus. Ja sitten taas olen sillä tavalla harvinaislaatuinen, että rankkaan Djangon alemmas suhteessa edeltävään ja seuraavaan kuin suurin osa. Yleinen mielipide kun on että se on kolmesta viimeisestä paras ja omani taas että se on huonoin. Tarantinon shokkiefektimeininki on mennyt liian pitkälle. Heittää katsojan ulos leffasta ajattelemaan Tarantinoa. Django-pätkään ei voi uppoutua.
Tuo rokkitähti-sanavalinta on todella osuva. Kaikessa taiteessa parhaudet tulee silloin kun kokee vielä olevansa jollakin tasolla todisteluvelvollinen. Sen jälkeen on joko peli menetetty tai sitten on hullu nero jota ei edes kiinnosta vastaanotto ja käy vain muuten vain hyvin.
Olen saattanut mainita ennenkin, mutten mielelläni vertaa Kill Billiä muihin, koska ihan eri juttu. Olen kyllä vähän väärässä tässä, mutta silti. Ja sitten en tietenkään vertaa Death Proofiin. Mutta minä olen (ellen väärin muista niin Kyynikon lisäksi) niitä jotka tykkäävät Basterdsista aivan hemmetisti. Taidettiin tosin käydä tämä keskustelu jo joskus. Ja sitten taas olen sillä tavalla harvinaislaatuinen, että rankkaan Djangon alemmas suhteessa edeltävään ja seuraavaan kuin suurin osa. Yleinen mielipide kun on että se on kolmesta viimeisestä paras ja omani taas että se on huonoin. Tarantinon shokkiefektimeininki on mennyt liian pitkälle. Heittää katsojan ulos leffasta ajattelemaan Tarantinoa. Django-pätkään ei voi uppoutua.
Tuo rokkitähti-sanavalinta on todella osuva. Kaikessa taiteessa parhaudet tulee silloin kun kokee vielä olevansa jollakin tasolla todisteluvelvollinen. Sen jälkeen on joko peli menetetty tai sitten on hullu nero jota ei edes kiinnosta vastaanotto ja käy vain muuten vain hyvin.
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 215
- Viestit: 2049
- Lauteille: Tammikuu 2008
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: Thainyrkkeily
- Sivulajit: Potkunyrkkeily; nyrkkeily
Viimeisin katsomasi elokuva
Hacksaw Ridge. Oli hyvä, Andrew "spiderman" Garfield veti kyllä hyvin homman aseistakieltäytyjänä, joka silti halusi isänmaan puolesta lähteä sotarintamalle. Perustuu tämäkin pätkä tositarinaan. Sanoisin että 8-. Miinukset tuli muutamista niin hölmöistä jutuista (ai että sieltä poterosta noustaan seisoen ampumaa eikä japsit osu? Tai että muuten kurkitaan turhankin yli-innokkaasti eikä käy kuinkaan). Ja ei kai nyt oikeesti jenkit kulje rintamalla sällit alle puolen metrin välein? Luulisi että siitä niitä ois helppo napsia. Ja tää oli Mel Gibsonin ohjaus, seikka jota en tiennyt. Hyvä Mel. Jaksaa sekin setä tehdä muuta, kuin hölmöillä tai riehua eukoillensa.
Frankly my dear, I don`t give a damn.
- Kari Aittomäki
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1412
- Viestit: 16107
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Viimeisin katsomasi elokuva
Kattelin tossa tuon suomalaisen Päin seinää, koska se Mimosa Willamo on sukua sisareni ja miehensä yhteistyökaverille. Joka kaveri on kuvittanut niitten kirjoja ja yksi maan etevimmistä luontokuvaajista. Ja leffaa oli kovin kehuttu.
Oispa kiva kirjoittaa että hieno oli ja mukava katsella.
Ja olihan se, mutta kässäri ja dialogit oli auttamattoman jäykkiä ja ympäristökuvaus kovin synkistelevää.
Se kuvakieli oli oudon esteettista kerrottuihin toivottomuusmielialoihin verraten ja leikkaukset joskus omituisia.
Näyttelijät teki hyvää työtä, etenkin tuo Mimosa oli tosi hyvää katseltavaa. Nättikin, vaikka parikymppisenä hiukan vanha esittään viisitoistiasta.
Armi Toivanen on aina hyvä, vaikka manerisminsa onkin aina aika vakio. Mutta tohon se sopi. Sen mimmin taival oli raskas.
Kai Lehtinen oli tutusti varma ja hänhän on ilmeettömyydessään ilmeikäs.
Kaikin puolin onnistunut kyhäelmä, neljä ja puoli omppua viidestä.
Mutta.. kankea. Niinku suomifilmit miltei aina.
Oispa kiva kirjoittaa että hieno oli ja mukava katsella.
Ja olihan se, mutta kässäri ja dialogit oli auttamattoman jäykkiä ja ympäristökuvaus kovin synkistelevää.
Se kuvakieli oli oudon esteettista kerrottuihin toivottomuusmielialoihin verraten ja leikkaukset joskus omituisia.
Näyttelijät teki hyvää työtä, etenkin tuo Mimosa oli tosi hyvää katseltavaa. Nättikin, vaikka parikymppisenä hiukan vanha esittään viisitoistiasta.
Armi Toivanen on aina hyvä, vaikka manerisminsa onkin aina aika vakio. Mutta tohon se sopi. Sen mimmin taival oli raskas.
Kai Lehtinen oli tutusti varma ja hänhän on ilmeettömyydessään ilmeikäs.
Kaikin puolin onnistunut kyhäelmä, neljä ja puoli omppua viidestä.
Mutta.. kankea. Niinku suomifilmit miltei aina.
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 494
- Viestit: 20857
- Lauteille: Joulukuu 2007
Viimeisin katsomasi elokuva
Hyvä kuvaus Kai Lehtisestä. Raid teki itseeni suuren vaikutuksen. Kaikista välinpitämättömistä välittävistä sankareista Raid on varmaan tehnyt suurimman vaikutuksen, mikä on silleen ihme, että katsoin sen vasta about 19-vuotiaana ensimmäistä kertaa. Joku eksä sanoikin että olen ihan samanlainen ja otin sen suurena kohteliaisuutena. Vähän tunteeton mulkku, mutta jokin siellä hyrisee.
Yleisesti ottaen, Suomessa on melko hemmetin hyviä näyttelijöitä. Harmi vain että about kaikki mitä näytellään on täyttä passkaa.
Yleisesti ottaen, Suomessa on melko hemmetin hyviä näyttelijöitä. Harmi vain että about kaikki mitä näytellään on täyttä passkaa.
Viimeisin katsomasi elokuva
Pikkujouluista toipuminen vie aikansa ja viikonloppuna tuli katseltua elokuvia, myös tuo Päin seinää. Ere Kokkosen tai Koivusalon henki oli vahvasti läsnä. Tyttö heittää kiven pellolla ja seuraavassa kuvassa on kuollut jänis, ja sanotaan että se oli vahinko. Näytteleminen oli kuitenkin hyvää ja pelasti leffan.
Olen tykännyt melkein kaikista Coenin veljesten leffoista. Inside Llewyn Davis (2013) kertoo ärsyttävästä folk-laulajasta, joka nukkuu kavereiden sohvilla ja jonka asiat menee myös päin seinää. Kai tässä oli jotain Joycen Odysseys-juttua (en ole lukenut) taas haettu, epätodelliset tai henkilön mielikuvituksessa tapahtuvat asiat jäivät aika irrallisiksi. Ikäänkuin olisi painettu jarrua, kun olisi pitänyt painaa nasta lautaan. Ei parasta Coeneilta, mutta ei huonokaan. Justin Timberlake ja kissakin vetivät hyvän roolin.
Molemmat Yle Areenassa, Päin seinää enää vajaa pari vuorokautta katsottavissa.
Coen-veljesten rainasta tähän lpppuun täky. Hieman samanlainen riemukas pläjäys, kuin Soggy Bottom Boysien veto O Brother Where Art Thou:ssa.
Olen tykännyt melkein kaikista Coenin veljesten leffoista. Inside Llewyn Davis (2013) kertoo ärsyttävästä folk-laulajasta, joka nukkuu kavereiden sohvilla ja jonka asiat menee myös päin seinää. Kai tässä oli jotain Joycen Odysseys-juttua (en ole lukenut) taas haettu, epätodelliset tai henkilön mielikuvituksessa tapahtuvat asiat jäivät aika irrallisiksi. Ikäänkuin olisi painettu jarrua, kun olisi pitänyt painaa nasta lautaan. Ei parasta Coeneilta, mutta ei huonokaan. Justin Timberlake ja kissakin vetivät hyvän roolin.
Molemmat Yle Areenassa, Päin seinää enää vajaa pari vuorokautta katsottavissa.
Coen-veljesten rainasta tähän lpppuun täky. Hieman samanlainen riemukas pläjäys, kuin Soggy Bottom Boysien veto O Brother Where Art Thou:ssa.
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 215
- Viestit: 2049
- Lauteille: Tammikuu 2008
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: Thainyrkkeily
- Sivulajit: Potkunyrkkeily; nyrkkeily
Viimeisin katsomasi elokuva
Mua vähän lapsetti ja kattelin lastenleffoja viikonloppuna. Eikä ees nolota.
Ensin tuli päivällä katsottua Nanny McPhee and the big bang; Emma Thomspon Nanny McPheen roolissa (hillitön meikkaus ja tosi kiva etuhammas ) auttamassa äitiä kolmen lapsen kanssa, plus pari pois pilattua sukulaislasta, miehensä ollessa sodassa ja sukulaismiehen yrittäessä myydä taloa. Hauska pätkä, Emma on aina hyvä. Ja on siellä muitakin tuttuja, kuten aina ihana Maggie Smith. 8+.
Sitten kattelin vielä leffan Pan. Uusin (kai?) versio Peter Panista, tällä kertaa rooleissa mm. Hugh Jackman (Blackbeard), Levi Miller (aivan loistava Peter), Garret Hedlund (Hook) ja Rooney Mara (Tiger Lily); jälkimmäistä en meinannut millään tunnistaa, mietin vain, että on jostain tuttu. Tuo Hookin näyttelijä on kanssa jostain tuttu, en nyt vaan muista mistä. Oli hyvä, oli jännitystä, huumoria ja naurua, vähän surumielistä meininkiäkin. 9+.
Ensin tuli päivällä katsottua Nanny McPhee and the big bang; Emma Thomspon Nanny McPheen roolissa (hillitön meikkaus ja tosi kiva etuhammas ) auttamassa äitiä kolmen lapsen kanssa, plus pari pois pilattua sukulaislasta, miehensä ollessa sodassa ja sukulaismiehen yrittäessä myydä taloa. Hauska pätkä, Emma on aina hyvä. Ja on siellä muitakin tuttuja, kuten aina ihana Maggie Smith. 8+.
Sitten kattelin vielä leffan Pan. Uusin (kai?) versio Peter Panista, tällä kertaa rooleissa mm. Hugh Jackman (Blackbeard), Levi Miller (aivan loistava Peter), Garret Hedlund (Hook) ja Rooney Mara (Tiger Lily); jälkimmäistä en meinannut millään tunnistaa, mietin vain, että on jostain tuttu. Tuo Hookin näyttelijä on kanssa jostain tuttu, en nyt vaan muista mistä. Oli hyvä, oli jännitystä, huumoria ja naurua, vähän surumielistä meininkiäkin. 9+.
Frankly my dear, I don`t give a damn.
- AlexMachine
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 186
- Viestit: 6441
- Lauteille: Elokuu 2006
- Paikkakunta: Vaasa
- Etulaji: Nyrkkeily
- Sivulajit: Sra, IDPA
- Takalajit: Mil Fight, Pekiti Tirsia, Escrima
Viimeisin katsomasi elokuva
Kaurismäkeä taas katsellut BluRaylta, mutta tässä hyvä uutinen Aki Kaurismäen leffojen ystäville.
"Yle osti ikuiset oikeudet Aki Kaurismäen elokuviin – "Olen tehnyt elokuvani katsottaviksi, en pölyttymään kellareihin"
Yle Teema esittää Aki Kaurismäen pitkät elokuvat vuodenvaihteessa. Yle Areenassa kaikki elokuvat ovat katsottavissa koko ensi vuoden ajan."
https://yle.fi/uutiset/3-9971905
"Yle osti ikuiset oikeudet Aki Kaurismäen elokuviin – "Olen tehnyt elokuvani katsottaviksi, en pölyttymään kellareihin"
Yle Teema esittää Aki Kaurismäen pitkät elokuvat vuodenvaihteessa. Yle Areenassa kaikki elokuvat ovat katsottavissa koko ensi vuoden ajan."
https://yle.fi/uutiset/3-9971905
The beatings will continue until morale improves.
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 494
- Viestit: 20857
- Lauteille: Joulukuu 2007
Viimeisin katsomasi elokuva
Jumaleissön!
Hmmm...
Viritetäänkö yhteiskatsojaiset ja jubaillaan leffoista sitä mukaa kuin ne tulevat? Ei tietenkään ole pakko katsoa, jos esim on nähnyt tai jos haluaa muutoin osallistua keskusteluun, mutta uskoisin että tuosta saisi kivan yhteisen projektin?
Kuka mukana? Edes silleen osittain? Yritän itse olla aktiivinen, sillä tykkään jossain määrin Kaurismäen leffoista ja valitettavasti en ole nähnyt edes kaikkia kuuluisimpia, joten tällainen projekti voisi olla aika kova sana.
Hmmm...
Viritetäänkö yhteiskatsojaiset ja jubaillaan leffoista sitä mukaa kuin ne tulevat? Ei tietenkään ole pakko katsoa, jos esim on nähnyt tai jos haluaa muutoin osallistua keskusteluun, mutta uskoisin että tuosta saisi kivan yhteisen projektin?
Kuka mukana? Edes silleen osittain? Yritän itse olla aktiivinen, sillä tykkään jossain määrin Kaurismäen leffoista ja valitettavasti en ole nähnyt edes kaikkia kuuluisimpia, joten tällainen projekti voisi olla aika kova sana.
- AlexMachine
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 186
- Viestit: 6441
- Lauteille: Elokuu 2006
- Paikkakunta: Vaasa
- Etulaji: Nyrkkeily
- Sivulajit: Sra, IDPA
- Takalajit: Mil Fight, Pekiti Tirsia, Escrima
- Kari Aittomäki
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1412
- Viestit: 16107
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Viimeisin katsomasi elokuva
Hep.
Tosin.. kärsin melvillepalvonnasta ja Kaurismäen elokuvakieli on senverta mestarinsuuntaan kumarallaan että se katselu on aina ollut sellasta lievästi väkistyksensekaista.
Mutta ehkäpä tämän myötä aukeis uusia näkökulmia ja -kälmiä.
Kattelin tossa pienimuotoisen sota-aiheisen nimeltä Taking Chance (2009).
Pääosaan oli ostettu takuuvarma ammattimies Kevin Bacon, josta olen aina tykännyt. Ja tykkäsin taas.
Hän on Persianlahden veteraani, everstiluutnantti, joka kokee alemmuudentunnetta ja työympäristön pälyilyä siitä ettei ole hankkinut tuoreempaa sota-kokemusta.
Tuntemuksiaan ähkivä upseeri ottaa saattokeikan, sitoutuu viemään rintamallakaatuneen pfc Chance Phelpsin kotimultiin. Syitä ei alleviivata vaan jätetään hienosti värisemään.
Eräänlainen roadmovie siis. Eversti kohtaa vallastaan humaltuneen lentokenttä-turvamiehen, kikattelevan mutta vakavoituvan plikkasen, huolehtivaisen lento-emon ja monenlaista muuta amerikkalaista pitkin matkaa.
Lentokenttäduunarit tervehtivät käsi sydämellä, liikkeen pysäytten sinkkiarkkujen ruumastatuloa, baseball-lippikset lähtevät päistä.
Vastaantulevat autot hiljentävät vauhtia ja sytyttävät valot lipulla varustetun ruumisauton kulkiessa, lentoemo lahjoittaa kaulastaan perintöristin, jokahahmo osoittaa hiljaisen osanottonsa. Myös toisilleen. Risti päätyy kauniisti Chancen arkun kannelle.
Koskettava kohtaus on myös korkea-arvoisen upseerin vaihtaessa sanasen merijalkaväen saattajakorpraalin kanssa.
Joka paljastuu saatettavansa veljeksi. Pelkästään tuo kohtaus kertoo pelkillä katseilla Platoonin heart and soul-monologin ytimen. Kuinka valtava menetys nämä pikkupaikkakuntien kaatuneet pojat ovat .
Koko pieni tarina kertoo eleettömästi ja tyrkyttämättä kuinka Amerikka hiljaa suree kaatuneita poikiaan.
Temaattinen huippukohta sijoittuu valvojaisiin, joissa suvun lisänä ovat jenkkien veteraaniyhdistyksen paljonkokeneet, kaikenikäiset uurrekasvot.
Sukulaisten ja Americanlegioonan veteraanien keskinäinen suhde on vaan kaunis, kun menetyksen täysin sisäistäneet veteranot toimivat tukiryhmänä.
Eversti juttelee vaikuttavan koreanveteraanin kanssa ja päätyy hiukan lipsauttamaan alemmuudentuntojaan herkkävaistoiselle viisaalle. Joka viittaa everstin kunniamerkki-mattoon ja persianlahtimitaleihin.
Joka - ensimmäistä kertaa jenkkien leffakerronnassa – on vaivautunut ja viittaa Liittouman tekniseen murskaylivoimaan.
Baconin katse on tuossa kohtauksessa kyllä aivan järkky. Haavoittuva mutta arpinen.
Veteraani katselee hiljaa ja kertoo vähin sanoin:
- Ja nyt tunnet syyllisyyttä. Se on turhaa. Katso tätä kaikkea. On parempi olla elävä isä kuin kuollut sankari.
Bacon on sen tason näyttelijä että pelkkä asento ja ryhti kertovat että taakka on.. jos ei kirvonnut niin keventynyt.
Ja pelkäämääni sokeriloppua ei tule, kotiinsaapuva eversti vain korjaa pihanurmelta sinnelojumaan jääneen muksufillarin seinänvierelle ja astuu sisään valoihin, perheensä pariin.
Vaikuttava pieni elokuva, kollektiivisesta surusta ja menetyksestä.
Suosittelen, on tosin vaikea hankinta.
Tosin.. kärsin melvillepalvonnasta ja Kaurismäen elokuvakieli on senverta mestarinsuuntaan kumarallaan että se katselu on aina ollut sellasta lievästi väkistyksensekaista.
Mutta ehkäpä tämän myötä aukeis uusia näkökulmia ja -kälmiä.
Kattelin tossa pienimuotoisen sota-aiheisen nimeltä Taking Chance (2009).
Pääosaan oli ostettu takuuvarma ammattimies Kevin Bacon, josta olen aina tykännyt. Ja tykkäsin taas.
Hän on Persianlahden veteraani, everstiluutnantti, joka kokee alemmuudentunnetta ja työympäristön pälyilyä siitä ettei ole hankkinut tuoreempaa sota-kokemusta.
Tuntemuksiaan ähkivä upseeri ottaa saattokeikan, sitoutuu viemään rintamallakaatuneen pfc Chance Phelpsin kotimultiin. Syitä ei alleviivata vaan jätetään hienosti värisemään.
Eräänlainen roadmovie siis. Eversti kohtaa vallastaan humaltuneen lentokenttä-turvamiehen, kikattelevan mutta vakavoituvan plikkasen, huolehtivaisen lento-emon ja monenlaista muuta amerikkalaista pitkin matkaa.
Lentokenttäduunarit tervehtivät käsi sydämellä, liikkeen pysäytten sinkkiarkkujen ruumastatuloa, baseball-lippikset lähtevät päistä.
Vastaantulevat autot hiljentävät vauhtia ja sytyttävät valot lipulla varustetun ruumisauton kulkiessa, lentoemo lahjoittaa kaulastaan perintöristin, jokahahmo osoittaa hiljaisen osanottonsa. Myös toisilleen. Risti päätyy kauniisti Chancen arkun kannelle.
Koskettava kohtaus on myös korkea-arvoisen upseerin vaihtaessa sanasen merijalkaväen saattajakorpraalin kanssa.
Joka paljastuu saatettavansa veljeksi. Pelkästään tuo kohtaus kertoo pelkillä katseilla Platoonin heart and soul-monologin ytimen. Kuinka valtava menetys nämä pikkupaikkakuntien kaatuneet pojat ovat .
Koko pieni tarina kertoo eleettömästi ja tyrkyttämättä kuinka Amerikka hiljaa suree kaatuneita poikiaan.
Temaattinen huippukohta sijoittuu valvojaisiin, joissa suvun lisänä ovat jenkkien veteraaniyhdistyksen paljonkokeneet, kaikenikäiset uurrekasvot.
Sukulaisten ja Americanlegioonan veteraanien keskinäinen suhde on vaan kaunis, kun menetyksen täysin sisäistäneet veteranot toimivat tukiryhmänä.
Eversti juttelee vaikuttavan koreanveteraanin kanssa ja päätyy hiukan lipsauttamaan alemmuudentuntojaan herkkävaistoiselle viisaalle. Joka viittaa everstin kunniamerkki-mattoon ja persianlahtimitaleihin.
Joka - ensimmäistä kertaa jenkkien leffakerronnassa – on vaivautunut ja viittaa Liittouman tekniseen murskaylivoimaan.
Baconin katse on tuossa kohtauksessa kyllä aivan järkky. Haavoittuva mutta arpinen.
Veteraani katselee hiljaa ja kertoo vähin sanoin:
- Ja nyt tunnet syyllisyyttä. Se on turhaa. Katso tätä kaikkea. On parempi olla elävä isä kuin kuollut sankari.
Bacon on sen tason näyttelijä että pelkkä asento ja ryhti kertovat että taakka on.. jos ei kirvonnut niin keventynyt.
Ja pelkäämääni sokeriloppua ei tule, kotiinsaapuva eversti vain korjaa pihanurmelta sinnelojumaan jääneen muksufillarin seinänvierelle ja astuu sisään valoihin, perheensä pariin.
Vaikuttava pieni elokuva, kollektiivisesta surusta ja menetyksestä.
Suosittelen, on tosin vaikea hankinta.
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 445
- Viestit: 93958
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Viimeisin katsomasi elokuva
Aikataulujen salliessa otan osaa näihin karkeloihin.AlexMachine kirjoitti:Mukana.
- Totte
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 8
- Viestit: 4384
- Lauteille: Toukokuu 2008
- Paikkakunta: Helsinki
Viimeisin katsomasi elokuva
Toi Karin kuvaus herätti nyt kyllä mielenkiinnon. Pitää yrittää katsoa toi lomalla. Bacon ei oo koskaan kuulunut "virallisiin suosikkeihin", mut kun ajattelee asiaa niin ei se hirveästi ole pettymyksiäkään tuottanu.
"Jos minulla olisi kaikki valta, etenisin tältä pohjalta, mutta harmi kyllä, minulla ei ole lainkaan valtaa."
- Osmo Soininvaara
- Osmo Soininvaara
- Kari Aittomäki
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1412
- Viestit: 16107
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Viimeisin katsomasi elokuva
Jee. Katselin nyttesitte sen töllöstätulleen 12 vuotta orjanan.
- Onko se oikein taivutettu? Orjan.. an. Orjan. 12vuotta orjan. 12vuotta orja-elokuvan. Poop.
No, katsoin. Tykkäsin, hienosti toteutettu, etenkin kuvaus oli kunnon cinemaa. Silmäkarkkia.
Leikkaukset myös, se ajoitus on mukavasti.. niinku yllättävää. Ajankuva oli kohdallaan ja vaikka näyttelijät olivat kovin kauniita ja vaatteet istu kivasti.. eihän nämä dokumentteja ole.
Tarinakin on tiettävästi tosi ja siksi vahva. Viitseliäs kässäri, joka on aina tarinan sydän.
Näyttelijätyö oli aivan perkeleellistä, pikkuosissakin taitavaa väkeä.
Se oscarvoittajanainen Lupita Nyongo (teki mieli kirjottaa tyttö, mutta mikäs tyttö kolmikymppinen on. Muttaku se onniin siro ja nätti) on hirveän hyvä, vetää tosiaan aivan sydänverellä. Jokaliike ja ilme on kuin nuoli.
Orja. Orjuutettu, saatana.
Ja jos mennään stereotypioissa, niin mistä Michael Fassbender ammentaa sen pahuuden, sen mustan tyhjyyden? Se hahmo on aivan hirveän paha, inhottava.
Siitä puolisaksalaisuudestaanko? Sieg h...
Tai ehkä hän vaan on niin perkeleen vahva näyttelijä.
Koko leffahan vertautuu Djangoon, joka on helpompi katsoa koska Tarantinokepeys.
Di Caprio on Hollywoodin raskasta sarjaa ja plantaasiherransa on kamala.
Mutta MichaelF on Contender, ne tällit on murhaavia.
Huhhuh.
Jotavasten 12:sta suurin ohilyönti on pääosaveikko, Chiwetel Ejiofor.(miten tuo lausutaan?)
Hän on ammattitaitoinen mutta auttamattomasti vajaampi kuin sivuosajengi.
Jo se pelkkä perusilme.. Hän ikäänkuin akuutisti ähkii kaiken aikaa, paljon uskottavampaa ja tehokkaampaa olisi ollut sellainen hiljalleen kasvoille ja olemukseenhiipivä sitkas selviämismoodi, pieni ja tuskinnäkyvä toivonkipinä ja day-by-day-haasteitten kohtaaminen, säästöliekillä. Eleettä.
Nyt tuli vähä spielbergkosiskelua, katsojan aliarvioimista.
Mutta komia on leffa.
Kertakatselun arvoinen.
- Onko se oikein taivutettu? Orjan.. an. Orjan. 12vuotta orjan. 12vuotta orja-elokuvan. Poop.
No, katsoin. Tykkäsin, hienosti toteutettu, etenkin kuvaus oli kunnon cinemaa. Silmäkarkkia.
Leikkaukset myös, se ajoitus on mukavasti.. niinku yllättävää. Ajankuva oli kohdallaan ja vaikka näyttelijät olivat kovin kauniita ja vaatteet istu kivasti.. eihän nämä dokumentteja ole.
Tarinakin on tiettävästi tosi ja siksi vahva. Viitseliäs kässäri, joka on aina tarinan sydän.
Näyttelijätyö oli aivan perkeleellistä, pikkuosissakin taitavaa väkeä.
Se oscarvoittajanainen Lupita Nyongo (teki mieli kirjottaa tyttö, mutta mikäs tyttö kolmikymppinen on. Muttaku se onniin siro ja nätti) on hirveän hyvä, vetää tosiaan aivan sydänverellä. Jokaliike ja ilme on kuin nuoli.
Orja. Orjuutettu, saatana.
Ja jos mennään stereotypioissa, niin mistä Michael Fassbender ammentaa sen pahuuden, sen mustan tyhjyyden? Se hahmo on aivan hirveän paha, inhottava.
Siitä puolisaksalaisuudestaanko? Sieg h...
Tai ehkä hän vaan on niin perkeleen vahva näyttelijä.
Koko leffahan vertautuu Djangoon, joka on helpompi katsoa koska Tarantinokepeys.
Di Caprio on Hollywoodin raskasta sarjaa ja plantaasiherransa on kamala.
Mutta MichaelF on Contender, ne tällit on murhaavia.
Huhhuh.
Jotavasten 12:sta suurin ohilyönti on pääosaveikko, Chiwetel Ejiofor.(miten tuo lausutaan?)
Hän on ammattitaitoinen mutta auttamattomasti vajaampi kuin sivuosajengi.
Jo se pelkkä perusilme.. Hän ikäänkuin akuutisti ähkii kaiken aikaa, paljon uskottavampaa ja tehokkaampaa olisi ollut sellainen hiljalleen kasvoille ja olemukseenhiipivä sitkas selviämismoodi, pieni ja tuskinnäkyvä toivonkipinä ja day-by-day-haasteitten kohtaaminen, säästöliekillä. Eleettä.
Nyt tuli vähä spielbergkosiskelua, katsojan aliarvioimista.
Mutta komia on leffa.
Kertakatselun arvoinen.
Viimeisin katsomasi elokuva
Star Wars VIII - The Last Jedi
*Saattaa sisältää kevyitä juonipaljastuksia ja raskasta valitusta.*
Jälkikasvusta on se hyöty, että tulee nämä viimeisetkin käytyä teatterissa katsomassa, kun ei muuten enää varmaan viitsisi. Tai, se haitta. Nukahdin vissiin 2 kertaa leffan aikana, joten arvio ei ole ihan koko leffasta.
Mukava seikkailuelokuva, mutta riman alta mentiin monesti. Uudemmat elokuvat ovat saaneet paljon kyytiä siitä, että Star Warsin perintöä ei kunnioiteta.
Elokuvan jälkeen pojan kanssa analysoitiin ja aika samaan meni mielipiteet. Tuli ja meni turhia henkilöitä, joista sai sen kuvan, että näillä on joku merkitys. Ei ollut.
Snoke, animaatiohahmolla ei mitään sidettä tarinaan. Kunhan on paha ja haluaa valloittaa galaksin, kuten äärimmäisen pahan toimenkuvaan kuuluu. Pari tuttua naamaa vilahtaa ihan vain fanien miellyttämistarkoituksessa jaarittelemassa joutavia.
Näyttelijätyö osin aika luokatonta. Erityismaininta Finniä näyttelevälle John Boyegalle ja erityisesti itkupilli-pahalordi Adam Driverille. Mark Hamill, 30 vuotta autiolla planeetalla joogannut galaksin kovin jätkä, näytti ja haisi siltä, että on lähinnä hengaillut juopporemmissä ostarin kulmalla.
Muutaman repliikin heittänyt Mark Lewis Jones oli mahtava kokeneena imperiumin kapteenina, tottakai hänet räjäytettiin pitkin avaruutta heti alkuunsa. Oli varmaan liian hyvä.
En pitänyt.
*Saattaa sisältää kevyitä juonipaljastuksia ja raskasta valitusta.*
Jälkikasvusta on se hyöty, että tulee nämä viimeisetkin käytyä teatterissa katsomassa, kun ei muuten enää varmaan viitsisi. Tai, se haitta. Nukahdin vissiin 2 kertaa leffan aikana, joten arvio ei ole ihan koko leffasta.
Mukava seikkailuelokuva, mutta riman alta mentiin monesti. Uudemmat elokuvat ovat saaneet paljon kyytiä siitä, että Star Warsin perintöä ei kunnioiteta.
Elokuvan jälkeen pojan kanssa analysoitiin ja aika samaan meni mielipiteet. Tuli ja meni turhia henkilöitä, joista sai sen kuvan, että näillä on joku merkitys. Ei ollut.
Snoke, animaatiohahmolla ei mitään sidettä tarinaan. Kunhan on paha ja haluaa valloittaa galaksin, kuten äärimmäisen pahan toimenkuvaan kuuluu. Pari tuttua naamaa vilahtaa ihan vain fanien miellyttämistarkoituksessa jaarittelemassa joutavia.
Näyttelijätyö osin aika luokatonta. Erityismaininta Finniä näyttelevälle John Boyegalle ja erityisesti itkupilli-pahalordi Adam Driverille. Mark Hamill, 30 vuotta autiolla planeetalla joogannut galaksin kovin jätkä, näytti ja haisi siltä, että on lähinnä hengaillut juopporemmissä ostarin kulmalla.
Muutaman repliikin heittänyt Mark Lewis Jones oli mahtava kokeneena imperiumin kapteenina, tottakai hänet räjäytettiin pitkin avaruutta heti alkuunsa. Oli varmaan liian hyvä.
paljastus:
Viimeisin katsomasi elokuva
Joo, oon aika samaa mieltä uudesta Tähtien sodasta. En tykännyt yhtään. Tyylitaju oli täysin hukassa. Itse tarina ois sinänsä voinut olla ihan hyvä, jos se olisi tehty hyvin, mutta se ei ollut. Loppujutut Luken kanssa meinasi olla hyvät, mutta sitten se lopetettiinkin ihan pöljästi.
Seikkailulliset osiot olivat hirveää koheltamista. Mentiin edestakaisin, mutta jotenkin se tuntui aika yhdentekevältä. Oon samaa mieltä myös tuosta Finnistä. Yksi päähenkilöistä, mutta aivan persoonaton ja yhdentekevä tyyppi. Ja Snoke, voi luoja.
Olen vähän pettynyt, koska odotin jopa hyvää leffaa. Mä ihan tykkäsin noista parista edellisestä, mutta jotenkin tämä otti askeleensa sellaiseen suuntaan, että se oli jo liikaa. Isoin ongelma oli juuri tyylitajun puute. Huonosti tehty. Toisaalta tuli mieleen sekin, että olen ehkä liian vanha. Tästä tuli sellainen olo, että nyt on kosiskeltu suuria massoja oikein urakalla, ja nimenomaan nuorempia katsojia. Ei ole välitetty pätkääkään nyansseista, kunhan vauhtia, kepeää huumoria ja dramaattisiksi yritettyjä käänteitä riittää.
Seikkailulliset osiot olivat hirveää koheltamista. Mentiin edestakaisin, mutta jotenkin se tuntui aika yhdentekevältä. Oon samaa mieltä myös tuosta Finnistä. Yksi päähenkilöistä, mutta aivan persoonaton ja yhdentekevä tyyppi. Ja Snoke, voi luoja.
paljastus:
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 118 kurkkijaa