Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Viimeisin katsomasi elokuva
Valvoja: Valvoja
Viimeisin katsomasi elokuva
Blade Runner 2049
Tämä kyberpunkin perusteoksen jatko ei tarvinne sen enempiä esittelyjä. Yleinen mielipide on ollut, että kyseessä on liki mestariteos. Näin ollen vähän petyin. Keskityn nyt lähinnä siihen, miksi.
Toki kyseessä on laatuelokuva.
En vain sitten kaiketi ikinä opi aivan täysin nauttimaan Villeneuven tyylistä. Pyrkimys painostavaan tunnelmaan, ja nyt Blade Runnerin kohdalla suureelliseen esillepanoon, sekä käytety keinot ovat jotenkin ilmeisiä. Ensiksi mainittua luodaan musiikin lisäksi tasaisella, verkkaisella rytmillä. Sicariossa toimintakohtaukset olivat toimivia rytminvaihdoksia. Kyseinen elokuva on mielestäni muutenkin Villeneuven paras. Blade Runnerin kuvat ovat hienoja, mistä tietysti kiitos myös Deakinsille, mutta vähän oppikirjamaisia.
Muutamana onnistuneena tunnelmoinnin hetkenä elokuva on vaikuttavimmillaan. Hirvittävän syvällisenä kokonaisuus ei silti ainakaan ensimmäisellä katselukerralla minulle auennut. Ensinnäkin hahmot ovat ohuita. Antagonistit ovat suorastaan täysin mielenkiinnottomia karikatyyrejä. Leton pääpahiksen parissa vietetyt hetket luisuvat tahattoman komiikan puolelle. Keinoälyn ja ihmisyyden sekä vähemmistöjen oikeuksien käsittely on peruskauraa. Dekkarijuoni on onneksi ihan vetävä.
Villeneuven Arrival on viime vuosien parasta ison rahan scifiä (joskin sen kuperkeikka täydeksi fantasiaksi lopussaan oli harmillinen). Tämän joukon jatkoksi Blade Runner 2049 eittämättä liittyy. Ehkä elokuvan suurin rasite olikin lopulta sen osakseen saama ylitsevuotava suitsutus. Jos tähteyttää pitäisi, neljä olisi ehkä ylärajoilla, kolme kuitenkin selvästi liian vähän.
Tämä kyberpunkin perusteoksen jatko ei tarvinne sen enempiä esittelyjä. Yleinen mielipide on ollut, että kyseessä on liki mestariteos. Näin ollen vähän petyin. Keskityn nyt lähinnä siihen, miksi.
Toki kyseessä on laatuelokuva.
En vain sitten kaiketi ikinä opi aivan täysin nauttimaan Villeneuven tyylistä. Pyrkimys painostavaan tunnelmaan, ja nyt Blade Runnerin kohdalla suureelliseen esillepanoon, sekä käytety keinot ovat jotenkin ilmeisiä. Ensiksi mainittua luodaan musiikin lisäksi tasaisella, verkkaisella rytmillä. Sicariossa toimintakohtaukset olivat toimivia rytminvaihdoksia. Kyseinen elokuva on mielestäni muutenkin Villeneuven paras. Blade Runnerin kuvat ovat hienoja, mistä tietysti kiitos myös Deakinsille, mutta vähän oppikirjamaisia.
Muutamana onnistuneena tunnelmoinnin hetkenä elokuva on vaikuttavimmillaan. Hirvittävän syvällisenä kokonaisuus ei silti ainakaan ensimmäisellä katselukerralla minulle auennut. Ensinnäkin hahmot ovat ohuita. Antagonistit ovat suorastaan täysin mielenkiinnottomia karikatyyrejä. Leton pääpahiksen parissa vietetyt hetket luisuvat tahattoman komiikan puolelle. Keinoälyn ja ihmisyyden sekä vähemmistöjen oikeuksien käsittely on peruskauraa. Dekkarijuoni on onneksi ihan vetävä.
Villeneuven Arrival on viime vuosien parasta ison rahan scifiä (joskin sen kuperkeikka täydeksi fantasiaksi lopussaan oli harmillinen). Tämän joukon jatkoksi Blade Runner 2049 eittämättä liittyy. Ehkä elokuvan suurin rasite olikin lopulta sen osakseen saama ylitsevuotava suitsutus. Jos tähteyttää pitäisi, neljä olisi ehkä ylärajoilla, kolme kuitenkin selvästi liian vähän.
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 215
- Viestit: 2047
- Lauteille: Tammikuu 2008
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: Thainyrkkeily
- Sivulajit: Potkunyrkkeily; nyrkkeily
Viimeisin katsomasi elokuva
Toi Blade Runner 2049 pitäis kyllä katsoa.
Katsoin viikonloppuna sen Rogue One-leffan loppuun. Paransi loppua kohden, miinus muutama kökkö kohtaus (kuten, että Jyn huutaa isälleen; joo, ilmianna vaan ittes siellä niin...). Ja oli mielenkiintoista nähdä vanhoja hahmoja uusisssa jutuissa, kuten Darth Vader ja tietty Tarkin, joka on vähän muovinen, johtuen onko se nyt sitä CGI-tekniikkaa; suun liikkeet vähän outoja. Samoin, kun Leia tulee ihan lopussa, niin hänenkin hahmo on vähän... oudonoloinen. Nostalginen olo tuli heidän molempien näkemisestä, ei sen puoleen. Parani loppua kohden tosiaan, antaisin arvosanaksi ehkä 8+.
Katsoin viikonloppuna sen Rogue One-leffan loppuun. Paransi loppua kohden, miinus muutama kökkö kohtaus (kuten, että Jyn huutaa isälleen; joo, ilmianna vaan ittes siellä niin...). Ja oli mielenkiintoista nähdä vanhoja hahmoja uusisssa jutuissa, kuten Darth Vader ja tietty Tarkin, joka on vähän muovinen, johtuen onko se nyt sitä CGI-tekniikkaa; suun liikkeet vähän outoja. Samoin, kun Leia tulee ihan lopussa, niin hänenkin hahmo on vähän... oudonoloinen. Nostalginen olo tuli heidän molempien näkemisestä, ei sen puoleen. Parani loppua kohden tosiaan, antaisin arvosanaksi ehkä 8+.
Frankly my dear, I don`t give a damn.
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 494
- Viestit: 20850
- Lauteille: Joulukuu 2007
Viimeisin katsomasi elokuva
Tarkinin näkemisessä se ei haittaa itseäni, että hän on vähän kuollut. Sehän on koko Tarkinin olemuksen ytimessä. Leia taas näyttäytyy jumalan kaltaisena ilmestyksenä ja tämä sopii siihen välikköön mainiosti. Pidän siis itse noiden rekonstruktioita erittäin onnistuneina, vaikka eivät sitten näytäkään täysin oikeilta.
Harmi, ettei ka1 tykännyt BL:sta. Yleisesti ottaen kuitenkin juuri esim ka1:en arviot ovat tässä ketjussa painaneet muutamien muiden hyvien vakiokirjoittajien ohella ja vastanneet omia näkökulmiani. Yksi fiksu kaveri jopa kiirehti sanomaan alkuperäistä paremmaksi.
Itse pidän alkuperäisestä teemojen, fiiliksen ja loistavan näyttelyn takia. Leffassa on melkoista voimaa. Tarinassa on sinänsä omat hienoutensa, mutta mielestäni se ennen kaikkea juuri tukee leffan tematiikan imeytymistä ja jotenkin minulle on aina tullut replikanttien asia tärkeäksi leffassa. Asia johon tähdätäänkin, mitä moninaisimmilla taiteellisilla ratkaisuilla ja siirtämällä ihmisyys heihin (koko homman pointti) ja tekemällä varsinaisista ihmisistä ihmisyyden toisten puolten demoajat, pätkä kertoo ihmisyydestä. Vähän niinkuin Taru Sormusten Herrasta, jossa ihmisissä korostuu ihmisten nämä piirteet, mitkä alkuperäisessä Blade Runnerissa replikanteissa. Ja sitten ihmisyyden toisina demoajina on TSH:ssa kaiken maailman peikot, spurgut ja taikurit.
Uuden osalta pelkäänkin liiallista rakastumista tarinaan ja sen tarjoilua HC-faneille. Ja jos tämä tehdään ilman tuoretta tai muuten vahvaa tematiikkaa.
Kun AM mainitsi De Palman, joka on oma numeronsa todellakin, täytyy mainita että katsoin itse juuri Mission Impossiblen. En kyllä jumaleissön muistanut että se oli niin hyvä kuin mitä se oli. Selkeänä ongelmana lopputaistelu, mutta noin muuten toimi omassa universumissaan loistavasti ja se universumi oli säädetty hyvin melko lähelle reaalimaailmaa, mutta kuitenkin hieman hienommaksi ja salaliittoisemmaksi. Leffa oli aikaansa edellä, koska tuo tatsi sopivasta arkisuudesta ja karkeimmista munauksista pidättäytymisestä faktuaalisesti suurissa jutuissa on mielestäni ollut läsnä vasta myöhemmin. Onneksi tosin myöhemmin arkisuus nosti päätään tässä maailmassamme ja olemme saaneet mitä loistavimpia toimintapätkiä.
Harmi, ettei ka1 tykännyt BL:sta. Yleisesti ottaen kuitenkin juuri esim ka1:en arviot ovat tässä ketjussa painaneet muutamien muiden hyvien vakiokirjoittajien ohella ja vastanneet omia näkökulmiani. Yksi fiksu kaveri jopa kiirehti sanomaan alkuperäistä paremmaksi.
Itse pidän alkuperäisestä teemojen, fiiliksen ja loistavan näyttelyn takia. Leffassa on melkoista voimaa. Tarinassa on sinänsä omat hienoutensa, mutta mielestäni se ennen kaikkea juuri tukee leffan tematiikan imeytymistä ja jotenkin minulle on aina tullut replikanttien asia tärkeäksi leffassa. Asia johon tähdätäänkin, mitä moninaisimmilla taiteellisilla ratkaisuilla ja siirtämällä ihmisyys heihin (koko homman pointti) ja tekemällä varsinaisista ihmisistä ihmisyyden toisten puolten demoajat, pätkä kertoo ihmisyydestä. Vähän niinkuin Taru Sormusten Herrasta, jossa ihmisissä korostuu ihmisten nämä piirteet, mitkä alkuperäisessä Blade Runnerissa replikanteissa. Ja sitten ihmisyyden toisina demoajina on TSH:ssa kaiken maailman peikot, spurgut ja taikurit.
Uuden osalta pelkäänkin liiallista rakastumista tarinaan ja sen tarjoilua HC-faneille. Ja jos tämä tehdään ilman tuoretta tai muuten vahvaa tematiikkaa.
Kun AM mainitsi De Palman, joka on oma numeronsa todellakin, täytyy mainita että katsoin itse juuri Mission Impossiblen. En kyllä jumaleissön muistanut että se oli niin hyvä kuin mitä se oli. Selkeänä ongelmana lopputaistelu, mutta noin muuten toimi omassa universumissaan loistavasti ja se universumi oli säädetty hyvin melko lähelle reaalimaailmaa, mutta kuitenkin hieman hienommaksi ja salaliittoisemmaksi. Leffa oli aikaansa edellä, koska tuo tatsi sopivasta arkisuudesta ja karkeimmista munauksista pidättäytymisestä faktuaalisesti suurissa jutuissa on mielestäni ollut läsnä vasta myöhemmin. Onneksi tosin myöhemmin arkisuus nosti päätään tässä maailmassamme ja olemme saaneet mitä loistavimpia toimintapätkiä.
Viimeisin katsomasi elokuva
Kiva kuulla! Ehkä vähän liioiteltua sanoa, etten tykännyt uudesta Blade Runnerista. Keskityin tuossa pienissä pettymyshuuruissa tosiaan vain lähinnä siihen, miksei se sentään mestariteos mielestäni ollut, ja mikä siinä hyvin subjektiivisesta näkökulmasta häiritsi. Mutta kuten todettua, kyllä se melkeinpä neljän tähden leffa silti oli. Ja toki valtava arvostus siitä, että vajaan parin sadan miljoonan tentpole-elokuva kanavoi tyylissään ja hengessään pikemminkin Tarkovskia kuin nykyrymistelyjä. Esimerkiksi eräs melko selvä nyökkäys tälle kohtaukselle oli toismaallisuudessaan elokuvan mieleenpainuvimpia kuvia:Lasse Candé kirjoitti:Harmi, ettei ka1 tykännyt BL:sta. Yleisesti ottaen kuitenkin juuri esim ka1:en arviot ovat tässä ketjussa painaneet muutamien muiden hyvien vakiokirjoittajien ohella ja vastanneet omia näkökulmiani.
Ja kun nämä soinnut taas lopussa soivat, meinasihan siinä liikuttua:
Lippuluukulla uuden Blade Runnerin kunnianhimoisuus näyttää nyt ikävä kyllä kostautuneen. Joten suosittelen kyllä jälleen Elokuvan ystäville, että käykää katsomassa.
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 494
- Viestit: 20850
- Lauteille: Joulukuu 2007
Viimeisin katsomasi elokuva
Siis onko niin, ettei tuo ole vetänyt jengiä juurikaan?
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 494
- Viestit: 20850
- Lauteille: Joulukuu 2007
Viimeisin katsomasi elokuva
The Martian.
Alkaa vähän sekavasti actionilla ja sitten joku tyyppi jotenkin sen oudon myllerryksen päätteeksi vissiin jäi marsille. En tarkalleen huomannut kuinka tämä tapahtui, mutta jonkun nimiselle tyypille kävi jotakin ja sitten jonkunnimiset tyypit tekivät jotakin ja niin siinä sitten kävi.
No, tämä Matt Damonin hahmo sitten tosiaankin alkaa pärjäilemään siellä ja maan päällä taas suunnitellaan kuinka hänet saadaan pois sieltä. Juonellisesti leffassa ei ole kumpaankaan näihin kahteen seikkaan liittyen mitään. Siis ei mitään hyvää eikä mitään huonoa tai mitään muutakaan. Ei mitään.
Pienet plussat siitä, että onhan Damon ihan päällikkö ja mars on kivasti valkokankaalla. Välillä muistavat jopa alhaisemman putoamiskiihtyvyyden siellä, mitä jouduin odottamaan liian kauan. Ja muuta mielenkiintoista luonnontieteellistä pohdintaa.
Pientä plussaa myös loppuratkaisuista. Ja siitä, että peittivät tylsät kohdat laittamalla Bowien Starmanit ja Abban Waterloot täysillä pauhaamaan ja soittivat KOKONAAN.
Ai sattans, mä nauroin, kuinka ovat tajunneet miten tylsä ja passka siitä leffasta tulisi jos ne askareet pitäisi katsoa ilman viihdyttäviä mihinkään liittymättömiä hilpeitä musiikkeja. Ja sitten vain ratkaisseet tämän asian niin että laittoivat musat täysille ja biisit kokonaan soimaan ja varmaan nauroivat itsekin tälle ratkaisulle.
Mutta: Leffa ei oikein mitään ja annetaan sille nämä pienet viihdykkeelliset plussat. Leffa ei mitenkään myöskään mokaa, alun epäselvyyttä lukuunottamatta.
Kaksi tähteä.
PS: Katsoin pätkän viidessä erässä. Alun jouduin katsomaan kahdesti, koska en tajunnut. Eli tylsä ja alussa epäselvä.
Alkaa vähän sekavasti actionilla ja sitten joku tyyppi jotenkin sen oudon myllerryksen päätteeksi vissiin jäi marsille. En tarkalleen huomannut kuinka tämä tapahtui, mutta jonkun nimiselle tyypille kävi jotakin ja sitten jonkunnimiset tyypit tekivät jotakin ja niin siinä sitten kävi.
No, tämä Matt Damonin hahmo sitten tosiaankin alkaa pärjäilemään siellä ja maan päällä taas suunnitellaan kuinka hänet saadaan pois sieltä. Juonellisesti leffassa ei ole kumpaankaan näihin kahteen seikkaan liittyen mitään. Siis ei mitään hyvää eikä mitään huonoa tai mitään muutakaan. Ei mitään.
Pienet plussat siitä, että onhan Damon ihan päällikkö ja mars on kivasti valkokankaalla. Välillä muistavat jopa alhaisemman putoamiskiihtyvyyden siellä, mitä jouduin odottamaan liian kauan. Ja muuta mielenkiintoista luonnontieteellistä pohdintaa.
Pientä plussaa myös loppuratkaisuista. Ja siitä, että peittivät tylsät kohdat laittamalla Bowien Starmanit ja Abban Waterloot täysillä pauhaamaan ja soittivat KOKONAAN.
Ai sattans, mä nauroin, kuinka ovat tajunneet miten tylsä ja passka siitä leffasta tulisi jos ne askareet pitäisi katsoa ilman viihdyttäviä mihinkään liittymättömiä hilpeitä musiikkeja. Ja sitten vain ratkaisseet tämän asian niin että laittoivat musat täysille ja biisit kokonaan soimaan ja varmaan nauroivat itsekin tälle ratkaisulle.
Mutta: Leffa ei oikein mitään ja annetaan sille nämä pienet viihdykkeelliset plussat. Leffa ei mitenkään myöskään mokaa, alun epäselvyyttä lukuunottamatta.
Kaksi tähteä.
PS: Katsoin pätkän viidessä erässä. Alun jouduin katsomaan kahdesti, koska en tajunnut. Eli tylsä ja alussa epäselvä.
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 215
- Viestit: 2047
- Lauteille: Tammikuu 2008
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: Thainyrkkeily
- Sivulajit: Potkunyrkkeily; nyrkkeily
Viimeisin katsomasi elokuva
Tuntematon Sotilas. Järjettömän kova, oikeasti. Siitä jo kirjoitin tuolla Tuntematon sotilas-ketjussa. Mutta oli hyvä. Suosittelen todella kaikkia katsomaan tämän. Pitäisi jopa mielestäni laittaa sanotaan yläasteikäiset kaikki katsomaan tämä pätkä. Ihan vaan, että tietäisivät, mitä on tehty ja miksi.
Frankly my dear, I don`t give a damn.
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 445
- Viestit: 93926
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Viimeisin katsomasi elokuva
Beta Test (2016)
Elokuvan perusajatus on mainio: tietokonepelien tunnettu beetatestaaja saa testatakseen pelin, joka onkin realistisempi kuin voisi kuvitella. Siitä annan heti yhden tähden. Toisen tähden annan epävirallisesta maailmanennätyksestä: elokuvassa on pisin yhtäjaksoisesti kuvattu taistelukohtaus. Se kestää kahdeksan minuuttia. Kolmannen tähden voisin antaa kauniista Mustangista.
Ja siihen ne tähdet sitten jäävätkin. Toki on virkistävää nähdä uusia kasvoja, ja hienoahan se on että pienelläkin budjetilla, alle kahdella miljoonalla eurolla, tehdään elokuvia. Isoja on hyvä haastaa.
Elokuvaa voi katsella Netflixillä.
Elokuvan perusajatus on mainio: tietokonepelien tunnettu beetatestaaja saa testatakseen pelin, joka onkin realistisempi kuin voisi kuvitella. Siitä annan heti yhden tähden. Toisen tähden annan epävirallisesta maailmanennätyksestä: elokuvassa on pisin yhtäjaksoisesti kuvattu taistelukohtaus. Se kestää kahdeksan minuuttia. Kolmannen tähden voisin antaa kauniista Mustangista.
Ja siihen ne tähdet sitten jäävätkin. Toki on virkistävää nähdä uusia kasvoja, ja hienoahan se on että pienelläkin budjetilla, alle kahdella miljoonalla eurolla, tehdään elokuvia. Isoja on hyvä haastaa.
Elokuvaa voi katsella Netflixillä.
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 28
- Viestit: 1621
- Lauteille: Heinäkuu 2009
- Paikkakunta: Klaukkala.
Viimeisin katsomasi elokuva
Wheelman , netflixistä osui silmään, vietin poikamiesviikonloppua, just sellainen sopiva täyteleffa.
Sellainen puolitoista tuntia sai tuhlattua aikaa elämästä.
Ei varsinaisesti huono, tietyllä tavalla tykkäsin, sopii ajankuluksi.
Sellainen puolitoista tuntia sai tuhlattua aikaa elämästä.
Ei varsinaisesti huono, tietyllä tavalla tykkäsin, sopii ajankuluksi.
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 215
- Viestit: 2047
- Lauteille: Tammikuu 2008
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: Thainyrkkeily
- Sivulajit: Potkunyrkkeily; nyrkkeily
Viimeisin katsomasi elokuva
Indepence Day: Resurgence. Tää oli vähän liian totisella menolla tehty pätkä, ekassa oltiin vielä vähän hjuumoria otettu mukaan ja ei oltu niin totista torvensoittajaa ja maailman pelastajaa. Sitä tässä oli sitten vähän liikaakin, Amerikan itsenäisyyspäivä ja kaikkea... Välillä oli hyviä läppiä ja jotenkin mä niin tykkään tosta Jeff Goldblumista ja sen isää näyttelevästä Judd Hirschistä, eritoten se Jeff . Sanotaan 7+. On sitä huonompiakin tapoja viettää lauantaipäivää, kai.
Frankly my dear, I don`t give a damn.
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 494
- Viestit: 20850
- Lauteille: Joulukuu 2007
Viimeisin katsomasi elokuva
En nyt varsinaisesti katsonut silmä tarkkana, mutta olen lähes varma että ilmeisimmin nyt Areenalta löytyvä Olen Heath Ledger voisi kiinnostaa ketjun lukijoita. Tuli äsken kakkoselta.
Ihan hyvää settiä ja stoori sekä havainnot taiteilijasta voisivat kiinnostaa...
Elikkäs katseluehdotuksen puolelle menee enemmänkin, mutta tietenkin kuuluu leffaketjuun.
Ihan hyvää settiä ja stoori sekä havainnot taiteilijasta voisivat kiinnostaa...
Elikkäs katseluehdotuksen puolelle menee enemmänkin, mutta tietenkin kuuluu leffaketjuun.
- Kari Aittomäki
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1412
- Viestit: 16105
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Viimeisin katsomasi elokuva
Ai se on leffa? Kappas..
Mä katsoin taas ton Jackie Brown'n.. on se mahtava Elokuva.
Muistan kun olin täynnä sellasta onnenhyrinää kun tuo tuli, kun aatos oli että järisyttävän Pulp Fictionin jälkeen nimensä vakiinnuttanut Tarantino alkaisi tavoitella perinteisemmän kerronnan keinoin ohjaajien mestaruussarjan kärkitiloja.
Kun niin vahvasti siltä näytti, JB on mestarileffaa jo silkan jäntevyytensä takia. Kolme tuntia hujahtaa kuin tyhjää, yhtään välystä ei kerronnassa ole vaan kaikki herkut niveltyy toisiinsa paremmin kun oikeestaan kenelläkään vasta kolmatta leffaansa tekevällä.
Lainauksetkin on niin mahtavia, vaikka vaan se Brian de Palma-kohta joka huipentuu revolverin ku-klux-ääneen.. Mestarillista.
Tarantinon vahvin vahvuus.. siis hänellä on pistämätön tarinankuljetusvarmuus, rytmitys, kuvaustavat ja tietenkin ja ennen kaikkea se dialogi-virtuositeettisuus.. mutta kyllä se ässäkortti on henkilöohjaus.
Katsokaa vaikka JackieBrownin henkilöitä, kun jokaisella fantastisella näyttelijällä on järkyttävä draivi päällä. Joka ilmenee siitä että hahmon kulloisetkin tunnetilat välittyvät suoraan ja puheetta.
Aivan fantastista.
Kaikki epäröinnit, v*tutukset, laskelmoinnit, kaikki..
Quentin saa näyttelijöihinsä ainutlaatuisen jytinän.
En tiä miten se taika toteutetaan mutta kenties tossa leffassa se on toisen tilaisuutensa saavista eilisen tähdistä lähtevä energia on se hiiva.
Pam Grier on kerrassaan fantastinen, vie joka kohtauksen ja vielä vaivatta.
Ja aivan upea on hän, johan se intro sen kertoo.
Kylläpäs on Upea Nainen. Ja kuvaustyö, kun kamera ei nuole vaan palvoo. Kunnioittavasti.
Ja Pam Grier upeudessaan ON lievästi pelottava, kuten leffassakin alleviivataan.
Kuningasbiisikin, kertoo ikäänkuin että myös hyviä mustia on.
Kaskun tulee tosta ja muista tuntuma että QT ei niinku oikeen pidä neekerimaneereihin pitäytyjistä, senverran ylilyövää se esiintuonti on.
Niinku JB:ssä se takaluukkuun tapettu musta kimittäjä on vaan ärsyttävä. Ja niin on Samueleljacksonkin.. Hän on päättäväinen ja ilkeä mutta ei-sympaattinen.. vaikka onkin se huijauksen kohde!
Mestarimanipulointia.
Paljon on tulkittavissa siitä että Robert Forsterin hahmo Max Cherry ei reagoi ensinkään Ordellin pahaneekeri-manerismiin, ottaa vaan ikäänkuin rutiinilla sen vähäisen infon ja reagoi siihen.
Hemmetinmoinen suoritus muutenkin konkarilta, koko leffa on yhtä paljon Maxin kuin Jackien tarina ja se jää-hyvästi on koruttomuudessaan miltei haikein ikinä.
Jos vertaa Jackien ja Briden kasvolähikuvalla toteutettuja poisajo-kohtauksia, sitä katseen syvyyttä.. niin kyllä Pam Grier vie.
Huh..
Muutkin näyttelijät vetää niin perkeleesti, Robert De Niron over-the-hill kömpelöinti on kerrassaan maukasta.
Hieno leffa, koska kässäri, tarina on mahtava.
Senpä takia odotukset Tarantinon suhteen oli niin korkealla ja siksi tää myöhempi pastissivetoinen tuotanto on aina ollut lievää pettymystä täynnä.
Mä katsoin taas ton Jackie Brown'n.. on se mahtava Elokuva.
Muistan kun olin täynnä sellasta onnenhyrinää kun tuo tuli, kun aatos oli että järisyttävän Pulp Fictionin jälkeen nimensä vakiinnuttanut Tarantino alkaisi tavoitella perinteisemmän kerronnan keinoin ohjaajien mestaruussarjan kärkitiloja.
Kun niin vahvasti siltä näytti, JB on mestarileffaa jo silkan jäntevyytensä takia. Kolme tuntia hujahtaa kuin tyhjää, yhtään välystä ei kerronnassa ole vaan kaikki herkut niveltyy toisiinsa paremmin kun oikeestaan kenelläkään vasta kolmatta leffaansa tekevällä.
Lainauksetkin on niin mahtavia, vaikka vaan se Brian de Palma-kohta joka huipentuu revolverin ku-klux-ääneen.. Mestarillista.
Tarantinon vahvin vahvuus.. siis hänellä on pistämätön tarinankuljetusvarmuus, rytmitys, kuvaustavat ja tietenkin ja ennen kaikkea se dialogi-virtuositeettisuus.. mutta kyllä se ässäkortti on henkilöohjaus.
Katsokaa vaikka JackieBrownin henkilöitä, kun jokaisella fantastisella näyttelijällä on järkyttävä draivi päällä. Joka ilmenee siitä että hahmon kulloisetkin tunnetilat välittyvät suoraan ja puheetta.
Aivan fantastista.
Kaikki epäröinnit, v*tutukset, laskelmoinnit, kaikki..
Quentin saa näyttelijöihinsä ainutlaatuisen jytinän.
En tiä miten se taika toteutetaan mutta kenties tossa leffassa se on toisen tilaisuutensa saavista eilisen tähdistä lähtevä energia on se hiiva.
Pam Grier on kerrassaan fantastinen, vie joka kohtauksen ja vielä vaivatta.
Ja aivan upea on hän, johan se intro sen kertoo.
Kylläpäs on Upea Nainen. Ja kuvaustyö, kun kamera ei nuole vaan palvoo. Kunnioittavasti.
Ja Pam Grier upeudessaan ON lievästi pelottava, kuten leffassakin alleviivataan.
Kuningasbiisikin, kertoo ikäänkuin että myös hyviä mustia on.
Kaskun tulee tosta ja muista tuntuma että QT ei niinku oikeen pidä neekerimaneereihin pitäytyjistä, senverran ylilyövää se esiintuonti on.
Niinku JB:ssä se takaluukkuun tapettu musta kimittäjä on vaan ärsyttävä. Ja niin on Samueleljacksonkin.. Hän on päättäväinen ja ilkeä mutta ei-sympaattinen.. vaikka onkin se huijauksen kohde!
Mestarimanipulointia.
Paljon on tulkittavissa siitä että Robert Forsterin hahmo Max Cherry ei reagoi ensinkään Ordellin pahaneekeri-manerismiin, ottaa vaan ikäänkuin rutiinilla sen vähäisen infon ja reagoi siihen.
Hemmetinmoinen suoritus muutenkin konkarilta, koko leffa on yhtä paljon Maxin kuin Jackien tarina ja se jää-hyvästi on koruttomuudessaan miltei haikein ikinä.
Jos vertaa Jackien ja Briden kasvolähikuvalla toteutettuja poisajo-kohtauksia, sitä katseen syvyyttä.. niin kyllä Pam Grier vie.
Huh..
Muutkin näyttelijät vetää niin perkeleesti, Robert De Niron over-the-hill kömpelöinti on kerrassaan maukasta.
Hieno leffa, koska kässäri, tarina on mahtava.
Senpä takia odotukset Tarantinon suhteen oli niin korkealla ja siksi tää myöhempi pastissivetoinen tuotanto on aina ollut lievää pettymystä täynnä.
- AlexMachine
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 186
- Viestit: 6438
- Lauteille: Elokuu 2006
- Paikkakunta: Vaasa
- Etulaji: Nyrkkeily
- Sivulajit: Sra, IDPA
- Takalajit: Mil Fight, Pekiti Tirsia, Escrima
Viimeisin katsomasi elokuva
Jackie Brown on Tarantinon parhaita pätkiä, ei vähiten sen vuoksi että siitä puuttuu osa Tarantinon ”maneereista” tai se poikkeaa jonkin verran tyylistä. Toistaalta, lähdemateriaalina käytetty Elmore Leonardin kirja on myös hyvä.
Get Shorty on muuten myös saman kirjailijan käsialaa. (Kuten tv-sarja Justified tai perustuu lyhyeen novelliin oikeastaan)
Loistava leffa sekin.
Get Shorty on muuten myös saman kirjailijan käsialaa. (Kuten tv-sarja Justified tai perustuu lyhyeen novelliin oikeastaan)
Loistava leffa sekin.
The beatings will continue until morale improves.
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 494
- Viestit: 20850
- Lauteille: Joulukuu 2007
Viimeisin katsomasi elokuva
Joo, se Ledgeri on "elämäkertaelokuva/dokumenttielokuva". Ei oikein niinku elokuva omasta mielestäni, mutta laitoin tähän ketjuun lähinnä sitä varten, että liittyy vahvasti elokuvataiteeseen ja -bisnekseen sekä tietenkin leffoihin.
Pidän itsekin Jackie Brownista ja ilahduttaa kerrankin lukea etten ole ainoa joka nostaa sen samaan sarjaan muiden Tarantinon parhaiden kanssa. Joskus hieman sen jälkeen kun punkin kuunteluni syveni aikansa tunnetummista bändeistä hieman tuntemattomampiin, alkoi myöhäisteini-iällä käymään selväksi että perfecto-tyylin prätkärotsi tulee olemaan se mun juttu. En ole asiasta varma, mutta Jackie Brownilla on saattanut olla tämän kanssa jotakin tekemistä, koska sen olen muistanut ensimmäiseltä katselukerralta että kyseinen takki löytyy. Kun näin sitten seuraavan kerran telkkarista, niin taisi jo löytyä itseltänikin.
Kullan arvoisia huomioita Karilta näyttelystä. Itse aina katsonut että ziisus, tässä elokuvassa on tyyliä, mutta muiden asioiden ohella, juuri noista se taitaa tulla. Tuo konkaripointti on myös kohdillaan. Se elämän syyspuolimeininki tuo sitä perusvarmuutta ihan jo itse tarinassa ja tämä vastaava konkarius näkyy myös näyttelyssä.
Ja huomiot Pam Grieristä osuvat nappiin. Suhtautuminen mustiin oli juuri tuota 90-luvun meininkiä. Tai sikäli JB on merkityksellinen, että tämä olisi ehkä sellainen hyvä silta Spike Leen setin ja valtavirran normaalien ihmisten ( ) leffojen välillä. Ja hyvin nosti Womackin loistavan biisin kuuluisuuteen. En kyllästy siihen vissiin millään.
Pidän itsekin Jackie Brownista ja ilahduttaa kerrankin lukea etten ole ainoa joka nostaa sen samaan sarjaan muiden Tarantinon parhaiden kanssa. Joskus hieman sen jälkeen kun punkin kuunteluni syveni aikansa tunnetummista bändeistä hieman tuntemattomampiin, alkoi myöhäisteini-iällä käymään selväksi että perfecto-tyylin prätkärotsi tulee olemaan se mun juttu. En ole asiasta varma, mutta Jackie Brownilla on saattanut olla tämän kanssa jotakin tekemistä, koska sen olen muistanut ensimmäiseltä katselukerralta että kyseinen takki löytyy. Kun näin sitten seuraavan kerran telkkarista, niin taisi jo löytyä itseltänikin.
Kullan arvoisia huomioita Karilta näyttelystä. Itse aina katsonut että ziisus, tässä elokuvassa on tyyliä, mutta muiden asioiden ohella, juuri noista se taitaa tulla. Tuo konkaripointti on myös kohdillaan. Se elämän syyspuolimeininki tuo sitä perusvarmuutta ihan jo itse tarinassa ja tämä vastaava konkarius näkyy myös näyttelyssä.
Ja huomiot Pam Grieristä osuvat nappiin. Suhtautuminen mustiin oli juuri tuota 90-luvun meininkiä. Tai sikäli JB on merkityksellinen, että tämä olisi ehkä sellainen hyvä silta Spike Leen setin ja valtavirran normaalien ihmisten ( ) leffojen välillä. Ja hyvin nosti Womackin loistavan biisin kuuluisuuteen. En kyllästy siihen vissiin millään.
- Kari Aittomäki
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1412
- Viestit: 16105
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Viimeisin katsomasi elokuva
Tarantino on juu terävä, miltei neroutta hipova veikko.
Sääli että alkoi rokkitähdeksi.
Jackie Brownin neronleimauksiin kuuluu se, että koko leffan teema on second chance. Kuka sen paremmin toteuttaisi kuin elisen tähdet.
Ihan tota tunnuslaulua myöten, joka tosiaan on nostalgisuudessaan mestariveto ja todella sellasta maltillista mustaa tietoisuutta täynnä, vailla uhmaa ja vihaa.
Se loppukohtaus on fantastinen kun Jackie ajaa silmät täynnä surua vamonos tiehensä ja Max jää seisomaan ilman voimia, typertyneenä ja huulipunaa yhä huulissaan. Mahtava metafora menetetystä tilaisuudesta.
Max katsoo typertyneen voimattomana viimeisen tilaisuuden liukumista ulottumattomiin, Naisen maku yhä tuntuen.
Kaihoa kaiken katoavaisuudesta ja hetken tärkeyden alleviivaamatonta alleviivausta. Oikeaa Leffaa.
Uhma ja viha ovat Spikellä ne kantavat voimat, hänhän noihin aikoihin alkoi räkkyämään Tarantinon nigger-sanan käytöstä. Ja vielä tyhmästi, pohjilta "valkoinen jätkä ei saa käyttää meiän sanaa." Ei suostunut sovintoihin vaikka oli nimimiehiä välittäjinä.
Vihaaminen on kivaa.
Tosin, Spike Lee on mestrismies hänkin jolla on paljon muitakin keinoja kuin kiukuttelu.
Pitääki katella Inside man taas lähipäivinä.
Sääli että alkoi rokkitähdeksi.
Jackie Brownin neronleimauksiin kuuluu se, että koko leffan teema on second chance. Kuka sen paremmin toteuttaisi kuin elisen tähdet.
Ihan tota tunnuslaulua myöten, joka tosiaan on nostalgisuudessaan mestariveto ja todella sellasta maltillista mustaa tietoisuutta täynnä, vailla uhmaa ja vihaa.
Se loppukohtaus on fantastinen kun Jackie ajaa silmät täynnä surua vamonos tiehensä ja Max jää seisomaan ilman voimia, typertyneenä ja huulipunaa yhä huulissaan. Mahtava metafora menetetystä tilaisuudesta.
Max katsoo typertyneen voimattomana viimeisen tilaisuuden liukumista ulottumattomiin, Naisen maku yhä tuntuen.
Kaihoa kaiken katoavaisuudesta ja hetken tärkeyden alleviivaamatonta alleviivausta. Oikeaa Leffaa.
Uhma ja viha ovat Spikellä ne kantavat voimat, hänhän noihin aikoihin alkoi räkkyämään Tarantinon nigger-sanan käytöstä. Ja vielä tyhmästi, pohjilta "valkoinen jätkä ei saa käyttää meiän sanaa." Ei suostunut sovintoihin vaikka oli nimimiehiä välittäjinä.
Vihaaminen on kivaa.
Tosin, Spike Lee on mestrismies hänkin jolla on paljon muitakin keinoja kuin kiukuttelu.
Pitääki katella Inside man taas lähipäivinä.
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 129 kurkkijaa