Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Atticora kirjoitti: ↑tammi 17, 2021, 12.00
No pitääpä katsoa Nightcrawler, näköjään Netflixissä myös. Hyvä saada leffavinkkejä, vaikea tuolta on muuten onkia jotain kiinnostavaa.
Katsoin eilen areenasta elokuva nimeltä Orlando (1992). Päähenkilö lakkaa vanhenemasta kuningatar Elisabethin käskystä ja hänen elämäänsä seurataan sitten 400 vuoden ajan. Outo leffa, Orlando vaihtaa jossain välissä sukupuoltakin, vaikka pääosaa esittääkin siis koko ajan sama Tilda Swinton. Hieno, hieno rooli. Ohjaaja Sally Potter ei ole vissiin hirveän kuuluisa. Lievästi feministisiä teemoja ja siltä pohjalta syntyy ihan hauskoja juttuja, eihän nyt historiasta ja nykyajastakaan ole suunnattoman vaikea huumoria siltä pohjalta repiä. Oikein mukaansa tempaava mystinen matka läpi vuosisatojen tämä.
Löysin tänään kirpputorilta Werner Herzogin Nosferatun (1979) jonka pääosaa näytteli Klaus Kinski. Elokuva on hyvä kuten on myös F.W Murnayn versio vuodelta 1922 jossa Max Shrek näytteli pääosaa. Mielestäni tämä versio on aivan yhtä hyvä kuin edeltäjänsä.
Mitä juoneen tulee niin se on periaatteessa sama kuin Bram Stokerin Draculassa. Paitsi että Nosferatu on karmivamman näköinen kuin alkuperäinen Dracula.
Nyt jänskättää katteliko sällit nightcrawlerin..
Minä katoin ja voi herranjestas kun siinä on paljon nojailuja klassikoihin.
Jos e pelkkä räpyttelemättömyys Kubrickia lainaten tekee epämukavan olon.
Se Herzogin Nosferatu on kyllä kalmea, vampyyrit on oikeista palikoista koottu ja ympäristö samoin.
Rottalaumat on yhä ikäviä.
Vallan fantastinen oli Vampyyrin varjo v.2000, joka kertoi tuon Nosferatun tekemisestä ja juoksutti ideaksi että se hahmo on oikea vampyyri.
Se oli vahva ja koskettavakin, Willem Dafoe sai Oskariehdokkuudenkin.
Se on oikeen Leffaa, mikä lopputulema on vaikea saavuttaa leffantekoa kuvaamalla.
Dafoe on loistava, kohtauksessa jossa naisnäyttelijä säikähtää vampyyrin heijastamattomuutta ja käy parkumaan, myös vampyyri on suunniltaan.
Mistäköhän.
Katsoin juuri Digiboxilta tuon Nightcrawlerin, oli kyllä taidokas elokuva ja mielenkiintoinen joten kiitos vielä vinkistä, kannatti katsoa, Tämä ketju on hyvä kun aina voi löytää jonkun elokuvahelmen tämän kautta.
Tänään katsottiin kaverin kanssa putkeen kolme Scott Adkinsin elokuvaa mutta mistäköhän kertoisin?
Nyt tiedän! Ensimmäisenä tulee mieleen Boyka eli Undisputed 4 jossa Adkins on hurjamaineinen ottelija Yuri Boyka joka on nyt vapaalla jalalla ja ottelee Ukrainassa.
Boyka tyrmää venäläisen ottelijan kehässä ja tämä kuolee myöhemmin vammoihinsa. Syyllisyyden kalvama Boyka matkustaa Venäjälle tapaamaan menehtyneen ottelijan vaimoa ja erilaisten tapahtumien kautta löytää itsensä taas kehästä.
Elokuvassa on hienoja potkimiskohtauksia jotka tuntuvat olevan Adkinsin trademark.
Kamppailulajien monitaituri Scott Adkins on tässä elokuvassa Ninjutsumestari Casey Bowman joka lähtee jäljittämään vaimonsa Namikon murhaajaa Japanista Myanmariin saakka.
Periaatteessa ei mitään uutta verrattuna moniin muihin ninjaelokuviin mutta kuten aiemmin totesin Adkinsin potkutekniikoista niin on se vain hienoa.
Tänään tuli Longriders, merkittävä Walter Hill-länkkäri jossa kiteytään koko genre.
En kattonu koska olen katellut sen senverran usein.
Kattoin tuon Näkemiin taivaassa vuodelta 2017, Au revoir là-haut.
Ranskalainen leffa on jotain aivan omaansa, tuonkin leffan ilmapiiri ja esilletuontitekniikka on jotain vallan ihanata.
Leffaa kuvataan veijaritarinana ja onhan se sitäkin, mutta mua hivelee eniten se hiljaisen surumielinen esteettisyys.
Pelkästään esineistö ja sommittelut kaikkineen on silkkaa nautintaa.
Suosittelen, löytyy Areenasta.
Longriders (Lainsuojattomat) oli hyvä elokuva. Elokuva kertoi sodankäyneistä miehistä, joiden maailma ja käsitykset oikeasta olivat muuttuneet aivan erilaisiksi kuin yhteiskunnan normit. Luin elokuvan katsomisen jälkeen jotain Jesse Jamesista ja kun opin, että hän taisteli Quantrillin ryhmässä sodan aikana, tajusin mistä hänen toimintamallinsa oli tullut.
Päähenkilöistä Cole Youngeria esittänyt David Carradine paransi omaa hahmoaan elokuvan edistyessä: alussa hän oli vähän avuton pokerinpelaaja ja lopussa vaarallinen Shakespearemainen hahmo, joka oli vahvempi kuin Jesse Jamesia esittänyt James Keach.
Belleä esittänyt Pamela Reed oli voimakas ja monitahoinen nainen - moderni nainen.
Parhaita kohtauksia olivat muutamat henkilöiden väliset sanalliset kukkotappelut: se kuinka tuijotus alkaa, ääni muuttuu matalammaksi ja sanat kohteliaammiksi ja kuinka kuunnellaan mitä toinen sanoo ennen kuin vastataan. Ja samaan aikaan käsi ja mieli ovat koko ajan valmiina tarttumaan aseeseen.
Nykyisin tehdään paljon roskaa lännenelokuvien alalla - tämä oli hyvä elokuva.
Nighcrawlerin näin silloin kun elokuva tuli. Oli mediasti erikoistuneemmassa kaveripiirissäni tietynlainen "juttu" ja sitä sitten analysoitiin aika kovaakin.
En itse pitänyt elokuvasta, mutta se ei johtunut sen laaduttomuudesta. Tarina ei vain ollut minuun vetoava. Elokuva ja tarina itsessään olivat loistavia ja muutamilta osin myös 70-luvun kerronnasta huomattavan paljon ammentavia. Joitakin rytmitystyylittömyyksiä (sisäiseen tyylikoherenssiin nähden), mutta nekin hyvin pieniä. Näyttelijät osissaan kerrassaan erinomaisia. Myös loppu noudatti 70-luvun kaavaa.
Tuli ihan 70-lukua henkistellessä katsottua The Mechanic taas kerran. Eräällä tapaa täydellinen aikansa lapsi, mutta kestää vieläkin hyvin. Lisäksi vaikutus nykyelokuviin ja -sarjoihin on aivan valtava. Suosittelen kaikille, joihin Dirty Harry -tyyppinen estetiikka vetoaa (ja The Mechanic on jostain syystä näkemättä). Ei suuri elokuva, mutta toimii.
Jussi Häkkinen
"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."
3. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se että älä ruoki sitä keskiyön jälkeen.
Kyse on tietenkin Mogwaista ja elokuvasta nimeltä Gremlins (1984).
Randal Peltzer on keksijä joka ostaa Chinatownista pojalleen Billylle lemmikiksi Mogwain nimeltä Gizmo. Eräänä päivänä Gizmo saa vahingossa päälleen vettä jonka tuloksena tämä tuottaa jälkeläisiä jotka ovat aika häijyjä. Nämä poikaset saavat kaikista varoituksista huolimatta vahingossa ruokaa keskiyön jälkeen ja sitten alkaa tapahtua...
Sub Tv tuli elokuva Backtrace ja juonena oli muistinsa menettänyt pankkiryöstäjä joka kätkenyt saaliinsa, ei tuo niin huono ollut , väillä ihan tiheää jännitystä. https://www.episodi.fi/uutiset/tanaan-t ... kanavilla/
Richard Lesterin ohjaama Kolme Muskettisoturia (1973).
Pääosissa Oliver Reed, Frank Finlay, Richard Chamberlain, Michael York, Faye Dunaway, Raquel Welch, Charlton Heston sekä Christopher Lee.
Isänsä kanssa miekkailua harjoitellut nuori D'Artagnan lähtee Pariisiin ja ystävystyy Athoksen, Porthoksen ja Aramiksen kanssa ja yhdessä he lähtevät kohti seikkailuja.
Elokuva sai kaksi jatko-osaa. Tämä on suosikkiversioni kolmesta muskettisoturista. Olen myös lukenut Alexandre Dumasin kirjan.
Kirjat, niitä on melkoisen paljon. Dumas kirjoitti jatkoa vieden muskettisoturinsa hautaan asti.
Mulla on hyllyssä kaikki.
Tuo on tosiaan paras leffaversio, itse tykkään myös Rautanaamiosta.
En ole vieläkään katsonut Jokeria, odotan parempia aikoja.
Olen melko varma että J Phoenix vie maanisuuden vielä Gyllenhaaliakin pitemmälle. Eli odotan kovasti kyllä.
