Viimeisin katsomasi elokuva

[Paul]

Kaikki elämäni aamut (1991)
Oli ihan kerran katsottava leffa.

[obmijoy]

näissä vanhoissa länkkäreissä on kyllä asenetta
Viimeinen juna Gun Hillistä 9 samaa tasoa kuin Armoton.

[L.K.]

Jack Ryan-Shadow Recruit

Chris Pine näyttelee tässä nuorta Jack Ryania, joka loukkaantuu vakavasti Afganistanissa ja kuntoutuksen yhteydessä hänet rekrytään CIA:n palvelukseen talouspuolen terroristirahoituksia selvittelemään. Hänet rekryää komentaja Harper (Kevin Costner). Kuntoutuksessa Ryan myös tutustuu tulevaan tyttöystäväänsä (Keira Knightley).

10 vuotta tämän jälkeen Ryan lähtee Moskovaan selvittämään epäilyttäviä rahasiirtoja ja huomaa pian olevansa analyytikon tehtävävänsä sijasta kenttähommissa ja selvittämässä sekä estämässä mittavaa terroritekoa, jota tuntuu masinoivan venäläinen rahapohatta Chernov (Kenneth Branagh).

Leffa on ihan mukiinmenevä ja vauhdikas trilleri eikä uusi kasvo Ryanina häiritse lainkaan koska Pine hoitaa hommansa ihan mallikkaasti. Tukena kun on vielä näin vahvoja ja nimekkäitä näyttelijölitä niiin mikäs siinä on ollessa:) Ei nyt mene tämä(kään) mestariteosten luokkaan, mutta laadukas ja viihdyttävä pläjäys, ei tässä aika pitkäksi käynyt. Arvosana 8,5.

[L.K.]

Zero Dark Thirty

Tämä leffa kertoo USA:n ja eritoten CIA:n ajojahdista Bin Ladenia kohtaan. Elokuvan tapahtumat alkavat WTC-hyökkäyksestä ja jatkuvat siitä aina Osaman loppuun saakka. Pääroolissa nähdään CIA-agentti Maya (Jessica Chastain) joka ottaa elämäntyökseen Bin Ladenin kiinnisaamisen.

Leffassa kuvataan erilaisia vaiheita niin kidutuksia sisältävine kuulusteluineen, muita tunnettuja pommi-iskuja aikajanan varrelta, onnistumisia ja pettymyksiä sekä tietnekin lopulta kuuluisa Navy Sealien isku Osaman piilopaikkaan Pakistanissa.

Jotkut arvostelijat ovat sanoneet leffaa tylsäksi ja pitkäveteiseksi, mutta minusta se piti hienosti otteessaan koko pitkän, liki 2,5h kestonsa ajan. Näyttelijät tekevät hienoa työtä ja vaikka leffan päätöksen tietää, on silti mukana hyivä juonenkäänteitä sekä itseä lämmitti se, että leffassa ei suinkaan maalattu sitä kuvaa, että kaikki meni CIA:lla putkeen vaan epäonnistumisia mahtui monia matkan varrelle ja prosessi oli pitkä.

Loppukohtaus on tehty hienosti ja varsin realistisen oloisesti eikä sisällä mitään tyypilistä Jenkki-honoria.

Kertakaikkisen hieno pätkä ja eritysesti Jessica Chastain tulkitsee roolinsa aivan loistavasti. Sivurooleissa nähdään nimekkäitä esiintyjiä kuten esim James Gandolfini.

Arvosana 9+.

[Mika]

Under The Skin (2013)

@lauris sitten valitsi melkoisen tekeleen...

Elokuvassa avaruusolento (Scarlett Johansson) on ottanut hemaisevan ihmisnaisen olomuodon ja houkuttelee pahaa aavistamattomia skottimiehiä jonnekin omituiseen luolaansa syödäkseen tai jotakin muuta heidät. Häntä avustaa toinen avaruusolento, mies joka ajaa moottoripyörällä.

Elokuvahan on ihan täysin taide-elokuva. Olen vain liian puusilmä ymmärtääkseni näistä jotakin. Kyllähän sen näkee, että elokuva on taidolla tehty, mutta en minä tuollaista tarinankerrontaa tajua.

[video][/video]

[L.K.]

Yön Ritarin paluu

Joo-o. Tätä oli monet hehkuttaneet ja ajattelin antaa mahdollisuuden leffalle vaikkei itseä koskaan sitten teini-vuosien ole nää Batmanit oikein iskeneet. Eritoten halusin nähdä mikä siinä Banessa oli niin hienoa rosvona kun sitä moni tuntuu myös kehuneen.

Itselle leffa oli pettymys. Olihan se hienosti tehty ja varmasti tyydytti jokaisen Batman fanin mennen tullen. Mua vaan häiritsi pari juttua. Ensiksi, miksi ihmeessä näissä leffoissa Batmanin (tai sen supersankarin) äänen pitää olla sellanen ku se on? Toiseksi, oomasta mielestä se Banen puhe ei vaan istunut hahmonsa olemukseen. Myöskään mitään eeppisiä pahis-sloganeita ei minusta tullut versus monet muut leffat.

Anne Hathaway oli ihan kelpo roolissaan ja onhan Christian Bale ehkä parempi Batman kuin Michael Keaton aikanaan, mutta en tiedä...jotenkin jäi sellainen hassu maku koko leffasta.
Menihän tuo, arvosana 7,5.

[Dojon Jäykin]

Gravity ja Oblivion ovat itseni viimeksi katsomat tuoreemmasta päästä olevat leffat.
Enkä mä malta olla vertailematta niitä vähän keskenäänkin tässä nyt vaikka toinen on selkeästi
scifiä ja toinen ilmeisesti yrittää olla kiinni reaalimaailmassa.



Sitä Gravitya laitteeseen laittaessa totesin vaimokkeelle, joka sen oli marketissa kärryynsä työntänyt, että kiva että tuo Bullock on päässyt hyvin menestyneeseen ja arvostettuunkin leffaan mukaan kun sillä on ollut niitä uskottavuusongelmia, muoviseksikin ovat haukkuneet. Samaa jossain määrin Cruisellakin ongelmana, mutta tulokset sitten ovat puhuneet puolestaan jo pitkään ja tasaisesti. Ja tekee jopa hyviä rooleja parhaimmillaan.

Meillä kaikilla on varmaan joitain näyttelijöitä joita jotkut muut haluavat nähdä mutta itsellä sitten tökkii. Mulla on tämmöisiä vaikkapa Denzel Washington ja lievemmin Al Pacino. Kyse ei edes ole taidoista vaan siitä pitkästä kaaresta näyttelijän uralla ja niistä mielikuvista mitä itselle jää. Washingtonin huolestunut naama tai väkinäinen hymy ja ne ¨valkoisen miehen roolit¨.
Enkä tarkoita tällä, että Denzelin pitäisi olla samanlainen moottoriturpa kuin jotkut rotunsa edustajat. Tai sitten se Pacinon äänenkäyttö. Sehän on verrattavissa Cruisen juoksuspurtteihin, se tulee sieltä aina.

No, elokuva alkaa ja komeat on maisemat vaikka ei tietenkään niin komeat kuin isolla kankaalla 3D:nä olisivat. Kohta kuuluu kuminen ähinä. Sandrahan se siellä yrittää avaruuspukunsa sisältä luonnehtia vaativaa työtään painottomuudessa. Kun selvästikkään missään ei sekstata. Ja ähinää tulee lisääkin. Ei kai sillä sittenkin hierrä joku sauma arasta paikasta...?

No ei anneta häiritä. No mutta kukas se siellä lentelee edes takaisin avaruusrepussaan! Sehän on Clooney tai esittämänsä tyyppi. Mitähän tärkeää sillä on tekeillä...? No ei sitten mitään. Kunhan kaahailee sinne tänne. Ja tämä on vasta esimakua. Eli tullaan näihin älyttömyyksiin joita leffa suorastaan pursuaa. Joka kieltämättä vähän alkoi häiritsemään kun kuitenkin yritettiin olla oikeassa ympäristössä oikeina ihmisinä.

Sitten selviää että venäläiset ovat tuhonneet oman sateliittinsa ja vähän roskaa on nyt radalla jossain. En mä nyt varsinaisesti odottanutkaan että tämä tolkuttomuus jotenkin pohjustettaisiin vaan annoin tapahtumien tapahtua. Ja kohta ollaan todella pulassa, kaikki menee atomeiksi ympärillä, ihmiset ja sukkulat. Ja päästään pelastautumiseen.

Nyt tulee Clooney kuviin avaruusreppuineen. Ja homma menee siihen kuin katsoisi YouTubesta naapurien kojetaulukamera tallenteita. Jätkä ei ole kuullut jarrusta. Siis mitä helvettiä! Onko se krapulassa kun aina törmätään täysillä rakenteisiin ja läheltä piti tilanteita on enemmän kuin riittämiin. Jos se osaa tosiaankin suunnistaa tuolla tyhjässä tuhansia ja tuhansia kilometrejä asteen osien tarkkuudella, liikkuvia objekteja etsien, niin miten se ei osaa jarruttaa kun se kohde on siinä nokan edessä... Ja sitten kun Bullock on pyrkimässä sisään luukuista niin se ei osaa päästää hantaakista ikinä irti vaan tempautuu melkein ikuiselle matkalle pimeyteen, vaan kuitenkaan ei. Ilmeisesti rannetta on treenattu.

No tarpeeksi näistä jossain listatuistakin älyttömyyksistä, en ole lukenut. Mutta ymmärtääkseni lista on pitkä ja häpeällinen. Nimenomaan näin panostettuun filmiin. Ja sen takia tämä ei tule ikinä päätymään oikeaksi klassikoksi tyyliin Avaruusseikkailu 2001.
Joka sentään tehtiin kun siellä avaruudessa oli hädin tuskin käyty. Renny Harlinin filmiltä näitä odottaisi, no, nehän suorastaan kuuluisivat niihin.

Se mitä mä myös oikeasti jäin kaipaamaan oli Elokuva. Mä en oikein tiedä mitä mä näin. Pääosanesittäjät eivät päässeet oikein näyttelemään mutta suoriutuvat.
Eihän se tarina nyt ihan korni ollut kuolleine tyttärineen ja uhrautumisineen vaikka tilanne ei mun silmiin niin kiperältä Georgen kannalta näyttänytkään jne.
Läheltä piti kuitenkin. Ja kyllä mä silmäkarkin päällekkin mielestäni ymmärrän ja arvostankin, mutta. Jotain pitää olla lisäksi. Jos ei scifiä niin sitten todellisuutta tai ainakin edes lähelle sitä.

Itse asiassa leffan jälkeen mulla oli olo kuin olisin nähnyt James Bond -leffan ensimmäiset 10 minuuttia. Odotuksia oli mutta vähän jäi vajaaksi.
Tässä oli kaikki liian sekaisin.



' ' ' ' ' '


Heti perään sitten Oblivion, joka piti juhannuksena katsella, mutta siirtyi parilla viikolla. Ja tykkäsin. Se osasi olla juuri sitä mitä yrittikin. Mutta yllärinä Morgan Freeman oli vähän lattea.
Tai sitten sillä on mun näkökulmasta se sama mikä Pacinolla. Pahoin pelkään näin nykyään.

Tässä elokuvassa se tasaisuus ajoi maaliin, missään ei töpätty. Käsikirjoitus, näyttely ja toteutus toimivat. Ei tässä mitään mielettömiä avaruussfäärejä tarjottu eikä tarvinnutkaan. Perinteistä hyvin toteuttua scifiä, vähän Asimovilaisittain. Lainaan vapaalla muistilla Aittomäkeä: kyllä Cruise osaa asiansa. Vaikka 85% elokuvasta tehtäisiinkin digitaalisesti tietokoneilla.

[MikkeM]

Paljastavat muistijäljet:Viisi muistinsa menettänyttä miestä herää tehdashallissa , muistinsa menettäneinä tietämättä kuuluvatko ns hyviksiin vai pahiksiin.

Yllättän hyvä pienen budjetin elokuva, leffassa on piirteitä saw ja resevoir dogs leffoista, suuria action kohtauksia ei ole, vaan tunnelmaa luodaan hyvällä näyttelijöiden välisillä dialogeilla.

Suuria tähtiä leffassa ei ole, vaan muutamia tuttuja leffa/sarjajyriä vilahtaa.

Taitaa olla pitkään aikaan ensimmäinen tv-leffa jonka olen katsonut samalla istumalla.

[Dojon Jäykin]

Vielä piti laittaa G & O arvosteluun:

Toinen leffa on ihan tosissaan scifiä ja aivan uskottava.
Toinen on meidän aikaamme meidän tekniikalla ja melkein täysin epäuskottava.
Miten ne ovat onnistuneet epäonnistumaan ¨helpommassa¨?
Siihen ei vain sovi tuo katsojan aliarvioiminen draamallisista syistä.
Gravity on kuin 6-vuotiaan suunnittelema auto.
Makee, mutta ei sillä voi ajaa ja paikat tulevat kipeäksi...

[finnjet]

"Lisa-Unelmien nainen". Oli tullut jo katsottua parikin kertaa vuosia sitten, mutta on niin kivasti moni-alainen ja säpinää että oli pakko valvoa ½:lle öin ja katsoa uudelleen, hauska ja menevä.

[obmijoy]

http://www.imdb.com/title/tt1091191/" onclick="window.open(this.href);return false;

aika hyvä 8-9
outoja propleemia koulutetuilla miehillä
mutta kannatta katsoa

[obmijoy]

http://www.imdb.com/title/tt1091191/" onclick="window.open(this.href);return false;

aika hyvä 8-9
outoja propleemia koulutetuilla miehillä sivilejen käsittelyssä
mutta kannatta katsoa

leffa extroineen on todella hyvä 10
kunniakoodistoista on joskus hyväkin kts loppu

[obmijoy]

http://www.imdb.com/title/tt2113681/" onclick="window.open(this.href);return false;

kaikki selaista tahatonta komiikkaa sai nauraa tosissaan 9,5
parempi kuin forest gumph

[ka1]

Kaksi tuoretta kostoelokuvaa.


Ensimmäisenä tanskalaislänkkäri The Salvation. Tällä kertaa Mads Mikkelsen kostaa villissä lännessä. Kyseessä on kompakti ja suoraviivainen pieni leffa, joka kuitenkin varsin vahvan alun jälkeen valitettavasti taantuu b-luokkaan. Kömpelyyksiä riittää ja ulkoasukin on kehnoine digitehosteineen häiritsevän halpa. Omituista, sillä vaikka Hollywoodin resursseja ei tuotannolla ollutkaan, oli budjetti näin eurooppalaisittain kuitenkin ihan messevä.

Yhtään mitään omaperäistä ei ohjaaja-käsikirjoittaja Levring tässä genrekunnianosoituksessaan myöskään yritä tavoitella sen paremmin tarinan kuin teemojenkaan tasolla. Tämä ei silti tarkoita, että kliseiden välttämättä tarvitsisi olla tylsistyttävää sorttia. The Salvationissa näin kuitenkin paikoitellen on; esimerkiksi pahis on umpitylsä karikatyyri.

Vajavaisuuksistaan huolimatta kyseessä on silti lajissaan ihan mukiinmenevä suoritus. Paljon tästä on pääosanäyttelijöiden ansiota. Eva Green esittää tarinan naishahmoa, joka sattuu olemaan mykkä, joten hän joutuu näyttelemään ilman sanoja. Lumoavat silmät omistava Green onnistuu tässä esimerkillisesti. Pitkältihän elokuva silti nojaa Mikkelsenin poikkeukselliseen valkokangaskarismaan. Hänenkin hahmonsa on mitä pelkistetyin arkkityyppi, eikä hän ehkä aivan loistamaan pääse, mutta on se vaan jollain atavistisella tavalla pelottavan kutkuttavaa kun tämä kalmankasvoinen juutti sanaakaan sanomatta tyhjentää Winchesterinsä armoa anelevaan raiskaaja-murhaajaan.


Toinen oli sitten olemattomalla rahalla tehty indie-elokuva jenkeistä, Blue Ruin. The Salvationin tavoin kyseessä on tiivis ja sujuva puolentoista tunnin paketti, mutta muuta yhteistä elokuvilla ei juuri olekaan. Tämän elokuvan koukku on pyrkimys realismiin ja kostoelokuville vakioisen toimintasakariprotagonistin korvaaminen hieman maanläheisemmällä, enemmän tai vähemmän hukassa olevalla vässykällä. Päinvastoin kuin The Salvationissa, tässä siis tavoiteltiin tuoretta lähestymiskulmaa genreen. Temppu toimiikin ihan hyvin.

Blue Ruin ei lopu kostoon, se vasta alkaa siitä; alussa pultsarina elelevä päähenkilö Dwight saa tietää vanhempiensa murhaajan vapautuvan vankilasta, ja tästä käynnistyy molempien koko peheitä koskevaksi eskaloituva kaunojen selvittely. Pohjimmiltaan leffa onkin moraliteetti kostonkierteestä. Väkivalta on hyvin graafista ja räkäistä, eikä siinä ole kerrassaan mitään glooriaa, taas toisin kuin Salvationissa tai tämä genren leffoissa yleensä.

Tämä oli kaiken kaikkiaan virkistävä ja katselun arvoinen, tiivistunnelmainen kuvaus aiheestaan. Minimaalinen budjetti ei näy elokuvasta millään tavalla, mikä on huima suoritus. Tuntemattomat näyttelijätkin tekevät pääasiassa aivan moitteetonta työtä. Ohjaaja Jeremy Saulnier täytyy ehdottomasti laittaa seurantaan. Tämä Cannesiin asti päässyt leffa varmasti avaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia hänelle.

[Jussi Häkkinen]

Väkivalta on hyvin graafista ja räkäistä, eikä siinä ole kerrassaan mitään glooriaa

Kas. Onko fiilis kovinkin kaukana suosikkikomediastani, Irreversiblestä?