Henkinen hyvinvointi

[AlexMachine]

Yrittäjätulon jyrkkä lasku eli tuottajahinnat pudonneet, maidossa, lihassa varsinkin. Sääolosuhteet. Tänäkin vuonna kylmä kesä, märkä syksy ja saattaa jäädä viljat nostamatta.
Osalla voi olla vanhoja lainoja hulluilta vuosilta 90-luvulta, joiden korkoja tms maksellaan vielä.
Monta syytä.

[MtJ]

Suurin syy tänä syksynä on se, että panostetut tulot viljaan tuottavatkin vain menoja (kun vilja jää peltoon, se pitää jotenkin poistaa, muuten peltoa ei voi viljellä). On tehty isojakin panostuksia ja nyt on jo kolme kesää, kun homma on mennyt miinukselle. Keväällä vielä näyttää hyvältä, mutta sitten kaikki kaatuu (viljakin lakoon ja alkaa itää).

Ja kun maanviljelijä siirtää yrityksensä lapselleen, tapahtuu verottajalle päin todella suuria omaisuuden siirtoja. Näitä maksellaan vuosikymmeniä. Verottaja siis verottaa joka kerran uudestaan tilan hinnasta tietyn osuuden, kun yritys siirtyy. Tämä jokaisesta sukupolvesta ja joka kerran, kun yritys siirtyy suvussa eteenpäin. Velka on ainoa vaihtoehto, jos haluaa jatkaa ammatissa. Ja jatkohaluja kyllä on ja olisi oikeasti mahdollista työllistääkin itsensä siinä, sekä tuottaa kotimaista ruokaa. Mutta joku 100 000 euron verovelka niskassa ja kolme vuotta peräkkäin nollatuloja. Sellainen tilanne, josta ei selvitä tilaa myymällä. Etenkään kun on takana kolme täysin nollavuotta, jolloin yritys ei ole tuottanut mitään.

Lisänä tulee näitten yksinkertaisten ihmisten räkytys, miten maataloutta tuetaan ja on helppoa. No ei ole todellakaan. Ja jos ei ole satoja, ei ole tukia. Eikä satovahinkoja korvata tässä tapauksessa, kun on satanut koko ajan. Äkillinen satovahinko korvataan osittain, mutta tällaista jatkuvaa tuhoa ei.

Maanviljelijät on puun ja kuoren välissä. Yritykset joita on pyöritetty parikymmentäkin vuotta on nyt katastrofin partaalla. Jos ensi kesä on yhtä paha, niin menee loputkin, paluuta viljelijöillä ei sitten enää ole.

[MtJ]

Tämmöinen tilanne vaikuttaa jo itselläkin hyvinvointiin siinä mielessä, että tekee kipeetä katsoa, kun tilat, joissa on nuorta polvea ja jotka on ottaneet tosissaan sen pärjäämisen maataloudessa, alkavat yksi kerrallaan sortua taakan alle. Tukea ei ole, eikä tule. Kun ei ihmisillä ole rahaa yhtään tilillä ja mistään ei tule lisää, sekä pankki vielä painostaa niskaan ja uhkaa ulosotolla jatkuvalla syötöllä, rupeaa olemaan tosi paha elää ja olla. Jokainen aamu postilaatikolla tuo lisää ulosottoja ja uhkauksia sähkönjakelun katkaisusta tai maatalon koneiden ulosmittauksista muutaman viikon kuluessa. Eikä ne poistu mihinkään, vaikka muuttaisi tällä ajanhetkellä muualle. Eläimet on hoidettava, tilalle on tehtävä jotakin, ei sitä voi jättää paikalleen.

Milläs hoidat, kun ei rahaa ole, eikä tule? Edelliset vuodet mentiin monessa paikassa kaatamalla metsää, mutta ne rahat on nyt syöty ja edessä on kylmä talvi, jolloin ei ole edes metsää monella, mitä myydä.

Pimeässä torpassa istuen miettii moni iltaisin sitä lopullista vaihtoehtoa. Ja puhuvat vielä ihan avoimesti siitä läheisemmille ystävilleen, miten saattaisi olla parempi lopetella tämän maailman asiat kerralla. Eikä siihen puhe auta, varmasti kääntyy ajatukset lopulliseen ratkaisuun takaisin, heti kun kaveri kylästä lähtee.

Pelonsekaisin tuntein sitä miettii tulevaakin viikkoa, että miten mahtaa naapuri pärjätä ja vieläkö se on elossa ensi viikon jälkeen?

[Atticora]

Onko kenelläkään oikeutta kahlita lapsensa kasvatuksella arvostamaan jotakin palloa jalassa niin paljon että lapsi kokee kohtalokseen kantaa kyseistä palloa jalassaan?

Kenellekään ei varmasti ole oikeutta kahlita lastaan arvostamaan palloa jalassa. Pitäisi ottaa lapset pois sellaisilta viljelijöiltä, joiden lapset arvostavat vanhempiensa ja sukunsa elämäntyötä siinä määrin, että jopa itse halajavat maanviljelystä harjoittaa. Kummaa touhua!

Vakavasti puhuen, itte olen sitä mieltä, että tuo ammatti on MtJ:n luettelmista syistä tällä hetkellä todella ongelmallinen - mikäli nyt sitten todetaan että nykyisenlainen viljely alkaa muodostua mahdottomaksi, pitää asialle tehrä jotain - yksittäisten viljelijöiden tai heidän lastensa tehtävä se ei kuitenkaan ole. Kyseessä on suuri rakennemuutos.

[AlexMachine]

Ongelman tekee vaikeaksi tuottajahintojen sanelupolitiika (yksi tai muutamia ostajia, käytönnössä monipoli tai duopoli). Maidon on tainnut laskea 40%, eikä lihapuolella ole sen "herkullisempi" tilanne. Pienet ja eko/luomutuottajat saavat tuotteitaan myytyä erilailla luomutoreilla ym ja saavat jonkin verran parempaa tuottoa, mutta perinteisellä maanviljelyllä menee huonosti.

[Lasse Candé]

Kenellekään ei varmasti ole oikeutta kahlita lastaan arvostamaan palloa jalassa. Pitäisi ottaa lapset pois sellaisilta viljelijöiltä, joiden lapset arvostavat vanhempiensa ja sukunsa elämäntyötä siinä määrin, että jopa itse halajavat maanviljelystä harjoittaa. Kummaa touhua!

Tuolle sarkasmille ei ole mitään tarvetta ja se ei edesauta yhtään mitään. Jos tuohon henkeen lähtisi mukaan voisi helposti vain sanoa, että jos arvostaa tuottamatonta loukkua niin paljon että haluaa sen parissa elää, niin se on valinta ja varmaan sitten kannattaa vain olla onnellinen siitä elämäntyön jatkamisesta. Mitä sitä sitten turhia miettimään itsemurhia...

En vain näe tällaista tunteellisesti latautunutta keskustelua missä heitellään sarkasmia ja vastineeksi tuollaisia sanankäänteitä kovin rakentavana.

Hieman rakentavammassa hengessä sitten, jotenkin varmaan pitäisi sitten suunnitella uusiksi suomalaista maatalouspolitiikkaa. Vaikuttaisi toisaalta että joillakuilla landetoimijoilla menee erittäinkin hyvin. Mutta näiden osalta joilla menee huonommin... Miten elintärkeä osa Suomen pärjäämistä tällainen vuodesta toiseen riskeeraava maanviljely on? Mitäs jos viljat tuotaisiin ulkomailta? Ja jos taas tuolla on Suomelle keskeinen merkitys, niin peltojen omistusrakenteitakin voisi miettiä jollakin tapaa uusiksi. Ehkäpä olisi mahdollista tarjota jotakin sellaista mahdollisuutta, missä saa pyörittää toimintaa, mutta valtio omistaa pellon. Laatia jokin sellainen omistusmalli, missä oleellisesti omistaa pellon, vaikka oikeastaan sitten kuitenkaan ei.

Sen verran täytyy palata aiempiin, että henkilötason ratkaisuna on hienoa jos lapsi löytää onnellisen elämän eikä jää taistelemaan Suomen surkeita sääolosuhteita, muiden maiden alhaisia hintoja ja riistovaltiota vastaan vaan tekee elämällään jotakin järkevämpää. Mielestäni se ei ole kovin järkevä valinta, mikä osoittautuu niin pahaksi ahdingoksi, että päätyy tekemään itsarin. Ja tuohon pointtiin lapsen valinnasta ja vanhempien työn arvostuksesta, vanhempien tulisi kasvattaa lapsi siihen ettei se arvosta asioita jotka ajavat lapsen itsemurhaan.

Tässä on poliittinen taso ja henkilötaso erikseen. Tätä havainnollistaa kysymyspari:
"Onko oikein, että valtio ajaa maanviljelijät itsemurhiin?"
"Onko oikein että vanhemmat ajaa lapsensa tällaisessa maassa maanviljelyn pariin tekemään itsemurhia?"
Nämä ovat kaksi eri kysymystä, niitä ei kannata sotkea keskenään ja asettelut eivät varmaan sovellu kuin murto-osaan tilanteista.

[MtJ]

Eipä se pelto siinä lätäkön alla mitään rahaa sinällään pyydä. Pahimpia ovat tietenkin sukupolvenvaihdoksesta seuraavat veroseuraamukset, jossa omaisuus tietysti arvioidaan euromäärän mukaan sen siirtyessä seuraavalle sukupolvelle. Jos pellon hehtaarihinta on jopa 1800-18 000 euroa, niin... Toimiva maatila kuitenkin pitää sisällään vaikka 50 hehtaaria peltoa ja saman verran ainakin metsää (metsähehtaarin keskihinta Etelä-Savossa oli 4000 euroa).

Kun aletaan maksaa tuosta, että jos perii vaikka 50 hehtaaria peltoa, niin halvimmillaan se meinaa 90 000 euron omaisuutta, josta maksetaan verot. Tämän lisäksi yrityksen hinta arvioidaan, josta tulee lisää veroja, kun omaisuutta peritään... Siinä siis verotellaan ensin pellot ja metsät, sitten verotetaan vielä se yritys ja sen jälkeen verotetaan vielä vähän lisää. Sinällään se itse maataloustyö ei ole se, joka tuo isoimman velkataakan viljelijöille. Eikä painetta kasvata myöskään se maaomaisuus / metsäomaisuus, siinä mielessä, että kun se kerran on "verotettu" sukupolvenvaihdoksen yhteydessä, se ei aiheuta mitään kuluja.

Tietysti hirtehisesti voisi sanoa, että no myy sitä metsää tai peltoa, mutta sen jälkeen yrityksen toimintamahdollisuudet supistuvat olemattomiin, jos ei ole sitä maata, missä harjoittaa maataloutta.

[Poista käyttäjä 1747]

Tukea ei ole, eikä tule.

Tuota yritystoimintaa tuetaan jo täysin älyvapaalla rahamäärällä. EU tukien päälle maksetaan poikkeusluvalla toinen lähes samankokoinen määrä. Sitten on vielä muita epäsuoria subventointeja ja rahastusmuotoja. Jos on ollut huono kesä/syksy niin se on osa yrittäjäriskiä siinä missä se on sitä ravitsemus- ja matkailualallakin.

Tai siis pitäisi olla.

Taikasanat huoltovarmuus ja omavaraisuus kantavat yhtä huonosti kuin kulttuuripuolen verukkeet. Se sanottua en iloitse ensimmäisenkään yrittäjän ahdingosta.


Edit: jos maaviljely on niin huonosti kannattavaa touhua niin minkä takia peltojen markkinahinnat ovat noin korkeat?

[Atticora]

Kenellekään ei varmasti ole oikeutta kahlita lastaan arvostamaan palloa jalassa. Pitäisi ottaa lapset pois sellaisilta viljelijöiltä, joiden lapset arvostavat vanhempiensa ja sukunsa elämäntyötä siinä määrin, että jopa itse halajavat maanviljelystä harjoittaa. Kummaa touhua!

Tuolle sarkasmille ei ole mitään tarvetta ja se ei edesauta yhtään mitään. Jos tuohon henkeen lähtisi mukaan voisi helposti vain sanoa, että jos arvostaa tuottamatonta loukkua niin paljon että haluaa sen parissa elää, niin se on valinta ja varmaan sitten kannattaa vain olla onnellinen siitä elämäntyön jatkamisesta. Mitä sitä sitten turhia miettimään itsemurhia...

En vain näe tällaista tunteellisesti latautunutta keskustelua missä heitellään sarkasmia ja vastineeksi tuollaisia sanankäänteitä kovin rakentavana.

Mielestäni kysymyksesi tässä kontekstisssa on vähättelevä ja syyllistävä. Viittaan siis artikkeliin maanviljelijöidden ahdingosta, joka ilmenee sitten pahimillaan niin, että ihminen ajautuu itsemurhaan.

Artikelissa nostettin esiin suurimmaksi ongelmaksi muutaman vuoden aikana pahentunut tilanne. En pitänyt kovin rakentavana kysymystä "oikeudesta kasvattaa lapsi arvostamaan palloa jalassa". Jos se on oikeasti millään tavalla relevantti asia tässä kokonaisuudessa, sarkasmi oli asiatonta. Muussa tapauksessa helposti tulkittavissa vähätteleväksi ja syyllistäväksi.

Hieman rakentavammassa hengessä sitten, jotenkin varmaan pitäisi sitten suunnitella uusiksi suomalaista maatalouspolitiikkaa.

Jos luet kirjoittamani loppuun asti, tulin itsekin tuohon johtopäätökseen.

[MtJ]

Tukea ei ole, eikä tule.

Tuota yritystoimintaa tuetaan jo täysin älyvapaalla rahamäärällä. EU tukien päälle maksetaan poikkeusluvalla toinen lähes samankokoinen määrä. Sitten on vielä muita epäsuoria subventointeja ja rahastusmuotoja. Jos on ollut huono kesä/syksy niin se on osa yrittäjäriskiä siinä missä se on sitä ravitsemus- ja matkailualallakin.

Tai siis pitäisi olla.

Taikasanat huoltovarmuus ja omavaraisuus kantavat yhtä huonosti kuin kulttuuripuolen verukkeet. Se sanottua en iloitse ensimmäisenkään yrittäjän ahdingosta.


Edit: jos maaviljely on niin huonosti kannattavaa touhua niin minkä takia peltojen markkinahinnat ovat noin korkeat?

Kysehän ei oo yhdestä huonosta vuodesta, vaan kolmesta peräkkäin. Lisäksi tukia saa vaan siinä tapauksessa, että on jotain viljelty ja saatu satoa. Pellosta, josta ei tule satoa, ei tule tukea.

[Lasse Candé]

Juu, aina minä käytännössä kaikki viestit luen keskusteluista joihin osallistun, eikä tällaisia tarvitse ääneen aprikoida.

Ketään en vähättele ja syyllistäminen on sellainen automaatti tuossa, että mikäli joku on syypää, minä sitten moitin toimintaa. Sen sijaan en syyllistä ketään sellaista, joka hoitaa duuninsa, tukee lapsensa koulutusta, avaa riittävällä tasolla lapsensa tulevaisuuden mahdollisuudet esim tukien rohkeutta muuttaa pois kotoa ja sitten antaa jokaisessa mielessä lapsensa päättää. Tiedän tällaisia maanviljelijäperheitä lukuisia. Ketä tarkalleen arvioit minun vähättelevän?

Mitään piilotettuja sävyjä ei kannata oletella sen enempää. Mielestäni on hyvä pohdinta että miten omaisuustaakkaan jäädään kiikkiin sillä tavalla että se haittaa elämää. Eikä koske siis pelkkää viljelyä vaan landeomaisuutta ylipäätään. Ja tässä pohdinnassa on aivan varmasti relevantti perhenäkökulmakin olemassa. Moitteet sitten niille jotka niitä ansaitsee ja ei nille jotka niitä ei ansaitse.