Varmasti näin. Ääripäiden mukaan ei voida rakentaa toimivia tukirakenteita työhön pääsyyn. Mielenterveyden pahemmat ongelmat ovatkin sitten niitä, jotka jäävät nykyaikana huomiotta tai vähälle hoidolle. En ole ollenkaan tyytyväinen tähän nykyiseen menoon mielenterveyspuolella ja terveydenhoidossa ylipäätään. Kuitenkin työttömyyskortissa olevista monelle on tarjolla koulutusta ja pääsy uuteen työhön, jos vaan saadaan heidät jotenkin menemään elämässä eteenpäin. Sairaudet on sairauksia, mutta niiden perusteella ei voi ruveta rakentamaan kaikille sopivaa pakettia. Sieltä on löydyttävä se keskiarvo, jolle voidaan tarjota koulutusta ja työtä. Ja tämän jälkeen jouston varaa on jonkun verran. Lopputulos on ihmisestä itsestään kiinni.Ohjeet "tee töitä,opiskele" soveltuvat lähinnä inmisille,joilla normaalia elämän vastoinkäymisiä.
Syy ei ole aina yhteiskunnan, aika usein syy on ihan ihmisessä itsessään ja hänen omissa mielikuvissaan. Sain kuulla kouluttajana usein mm. kuinka työkkärin koulutuksista ei työllisty mihinkään. Ihmettelin tätä kovin ja kerroinkin vastineeksi, että olen itse töissä tälläisen työkkärin kurssin pohjalta ja pääsin töihin ihan hakemalla niitä. Kommentit on sitten olleet sellaisia, kuten että "sä oletkin taitava" tai "sä oletkin koulutettu". Kun kerroin, että ylioppilaspohjalla, niin eivät uskoneet. Pidättäydytään siis siinä omassa ajatuksessa työkkärin koulutusten tarpeettomuudesta ja omasta huonosta taidosta, eikä liikuta mihinkään. Eka työkkärikurssi vie aikanaan seuraavaan kurssiin, siitä sitten ammattikoulutusta, jonka jälkeen on mahdollisuudet työllistyä huomattavan hyvät. Esimerkiksi vetämiltäni kursseilta noin puolet lähti töihin jo ennen kurssin loppua ja 1/4 kurssin käyneistä työllistyi vakituiseen paikkaan. Kaikki vain siksi, että he aivan ilmeisesti pystyivät liikkumaan elämässä eteenpäin, eivätkä jääneet paikalleen.
Mielenterveys on mielenterveyttä ja työttömyys on sitten useinkin ihan jotain muuta. Työttömäksi voi joutua kuka tahansa, mutta ellei tee itse mitään työttömyydestä pois pääsemiseksi, saa olla varma, ettei myöskään työllisty. Jos tärkein tavoite työkkärissä käyntiin on päivärahan kuittaus, saattaa työnantajalle olla hankalaa tarjota töitä tälläiselle ihmiselle. Mielestäni ei pidä alkaa syyttämään omasta pahasta tilanteesta aina yhteiskuntaa tai jotain muuta kasvotonta tahoa, kun omaan tilanteeseen tärkein vaikuttaja löytyy oman pään sisältä. Yhteiskunta ei voi hakea ihmisiä kotoaan ja pakottaa lapion varteen. Siihen tarvitaan vastuun ottamista omasta elämästä, sitkeyttä ja aggressiivista omien etujen ajamista.
Nykyaikana ei passiiviset pärjää työmarkkinoilla ja siihen asiaan ei tule korjausta ihan äkkiä. Vaikka miten toivoisin, että yhteiskunta tarjoaisi työtä kaikille ja paremmat mielenterveyspalvelut, se ei tule toteutumaan. Suomi on kova paikka elää ja siitä kumpuavat myös nämä ääri-ilmiöt. Joko sopeudutaan tai sitten voidaan mennä jonoon mielenterveystoimistoon. Enkä näe, että tämä olisi oikein tai kohtuullista, mutta se on kylmää tosielämää täällä ja siihen emme voi vaikuttaa.
