Kirjavinkkejä kaivataan!!!

[pippunen]

Jaa... monet suosikit on jo mainittu.

Fantasiapuolelta kuitenkaan kukaan ei oo listannu Davin Eddingsiä (mm. Belgarionin taru, Malloreonin taru) ja taitaa itse J.R.R. Tolkienkin olla vielä pimennossa (jollei jälkimmäinen nyt sitten kuulu niihin itsestään selvyyksiin).

Muita suosikkeja ovat Jean M. Auel (jolla on myös suomalaista verta suonissaan!! Vanhimmat painokset ilmestyneeyt Suomessa nimellä Untinen-Auel), Diana Gabaldon, Kaari Utrio, Wilbur Smith, Anne Rice vampyyriromaaneineen, Jean Deveraux ( ), Harry Potterit.

Alle viistoistavuotiaana tuli luettua ainakin kymmeneen kertaan Kaisa Ikolan Ylämaa-sarja (1600-luvun Skotlantiin sijoittuva trilogia) ja Jean Estorilin Anne-sarja (neliosainen balettikolulaisesta kertoja sarja). Noita kyllä lainailen vieläkin kirjastosta silloin tällöin... *huuuupss*

[f-e]

Kirjanarkkarilta ovat kirjat loppu - nyt tarvittaisiin siis hyviä kirjavinkkejä! Yleensä luen dekkareita ja historiallisia seikkailuja

ootko lukenu umberto econ kirjoja? ruusun nimessä tai focaultin heilurissa olisi dekkaria ja historiaa ja vaikka mitä. johonkin potteriin verrattuna ne voi tosin olla melko raskasta luettavaa ja kaikki ei varmaan tykkää sellaisesta nippelitiedon ja vaikeiden sanojen määrästä, mutta kannattaa ainakin kokeilla

[TimoS]

ootko lukenu umberto econ kirjoja?

On tullut muutaman kerran aloitettua Ruusun nimessää lukemaan, kertaakaan en ole päässyt edes puoleenväliin

[Paappa]

ootko lukenu umberto econ kirjoja?

On tullut muutaman kerran aloitettua Ruusun nimessää lukemaan, kertaakaan en ole päässyt edes puoleenväliin

Vielä pahempi on Jari Tervon "Myyrä". Sopii unilääkkeeksi.

[riku]

Econ akateeminen positio paistaa hänen romaaneistaan: loppujen lopuksi kaunokirjalliset teokset ovat lähinnä teoriankehitystä valottavia opuksia. Ei sinänsä, Econ teoria on hyvin elegantti, kannattaa tutustua. Jos romaanit tuntuvat raskailta, niin pakinakokoelma Miten käy lähestyy paikoitellen jopa kettusmaisia tunnelmia.

Eddings, mitenkähän tämän sanoisi... kertoo hieman liian monta kertaa 'Miehet ovat Marsista ja Naiset Venuksesta' -henkisiä teesejä fantsussaan minun makuuni. Lisäksi rennon ylivoimaiset sankarit tekevät teoksista aika yksinkertaisia ("Pysäytä sinä universumin ajanjuoksu ja minä teen kaksi vallankumousta eri puolilla planeettaa, niin kyllä ikiaikainen paha on kummissaan..."). No. On Eddings ainakin kevyttä, ja sitä on paljon.


Riku Ylönen

[bodyguard]

ootko lukenu umberto econ kirjoja?

On tullut muutaman kerran aloitettua Ruusun nimessää lukemaan, kertaakaan en ole päässyt edes puoleenväliin

Vielä pahempi on Jari Tervon "Myyrä". Sopii unilääkkeeksi.

Melkein mikä tahansa Suomalainen kirja soveltuu unilääkkeeksi pl. Mika Waltarin tuotanto suurilta osin.

[Vlad Tepes]

Kantsii lukea:

Herman Melville: Moby Dick

Semmoinen haaste, että joka lukee tämän englanniksi on enemmän mies kuin minä.

Vaikeista kirjoista vaikein. Raskaista raskain.

Tämän jälkeen Rikos ja rangaistus (joka myös kannattaa lukea) on kioskiviihdettä.

Joskus on vaikea edes sanoa Moby Dick ilman että joutuu painamaan päänsä alas silkasta kunnioituksesta. Kaiken maailman paperin tuhlaajia on maailma puolillaan, mutta harvoin kohtaa neroutta sanan varsinaisessa merkityksessä.

En ymmärrä miten Melville onnistui edes tuottamaan niin monimutkaisen seoksen mitä Moby Dick vaati.

[Jussi Häkkinen]

Kantsii lukea:

Herman Melville: Moby Dick

Semmoinen haaste, että joka lukee tämän englanniksi on enemmän mies kuin minä.

Que? Tämäkin on niitä lukioaikojen "täytyy lukea, että voi sanoa lukeneensa" -teoksia. Hyvä kirja, ei siinä mitään.


Kokeiles Beowulfia alkuperäiskielellä niin voi jo perustellusti sanoa, että kielessä on konstinsa.

Tökkivän alun jälkeen hieman helpottaa kun jaksaa pakertaa. Rutiinin kasvu ottaa aikansa.


Myös Burgessin A Clockwork Orange on aika vinkeä, etenkin slangisanastonsa puolesta. Burgessilla oli ideaa - kieli elää ja harva on huomioinut sitä tekstissään yhtä hyvin..

[Elina]

William Faulkneria alkuperäiskielellä Absalom, Absalomia lukiessa sitä unohti jo virkkeen alun kun loppuun pääsi. Aikamoinen kontrasti Hemingwayhyn.

Vanhempaa tekstiä (vaikkapa Faerie Queene tai Chaucerin tekstit) lukiessa alku voi olla takkuavaa, mutta helpottaa kyllä, kun rytmiin pääsee kiinni. Kuten Jussikin tuossa Beowulfin alkuperäisversiosta totesi (tosin minen jaksaisi Beowulfia alkuperäiskielellä lukea - olen lukenut Seamus Heaneyn käännöksen ja siinäkin oli ihan tarpeeksi työtä ).

[navajas]

Kokeiles Beowulfia alkuperäiskielellä niin voi jo perustellusti sanoa, että kielessä on konstinsa.

Tökkivän alun jälkeen hieman helpottaa kun jaksaa pakertaa. Rutiinin kasvu ottaa aikansa.

Muinaisenglanti on hieno kieli. Tein gradun Maldonin taistelusta alkukielellä.


Moderaattori: lainaus korjattu 8) - Elina

[Verr]

Antoine De Saint-Éxupery: Pikku Prinssi

Lukaisin tuon juuri neljänteen kertaan. On muuten aika ajatuksia herättävä, minusta. Lapset ovat viisaita.

[Kari Aittomäki]

Kappas.
Tuttuja nimejä.
Beowulf on todentotta puisevista puisevin. Sattanan pihkaisen pölkyn sahaamista tylsällä sahalla... Vaan kun se tarina itsessän on niin mehevä.
Vähän kuin Kadotettu paratiisi tai Divina C.. eihän sitä vaan voi tajuta.
Ainakaan näillä ottimilla.

Hyvä Vlad! Moby Dick on kaiketi Maailman Paras Kirja ja vielä kynällä kirjoitettu, käsittääkseni. Jo pelkkä aloituslause on ylittämätön. Kutsu minua I..

Faulknerin Kun tein kuolemaa onsaatana soikoon kuin naula läpi kämmenen! Mikäs se on alkukielellä, olen lueksinut vain hiukan kömpelön tuntuisen suomennoksen..

Oletkos Jussi lukenut sen Moog Konttisen käännöksen Clockworkista?
Aika vähänvittumaisen onnistunut, sanoisin.

Dostojevskin jykevin on tässä osoitteessa kuitenkin Riivaajat.
Voi peijakas kun V-M Loiri teki jykevän roolin silloin takavuosina!
juu, pidän kovastikin teatteristakin..


Mutta menee hiukan viinietikkaiseksi.
On se vaan niin, että Kaikkien Aikojen Kirja on Seitsemän veljestä.
Aivan silkkaa graniittia ja kuusimetsän tuoksua ja lumentuntua ja veren- ja hienhajua.
Siinä on kaikki. Niin kauniisti.

[Jussi Häkkinen]

Oletkos Jussi lukenut sen Moog Konttisen käännöksen Clockworkista?
Aika vähänvittumaisen onnistunut, sanoisin.

Toistaiseksi lukematta, olen kyllä kuullut kehuja. Pakkaan lukemaan kirjoja alkukielellä aina kun se on mahdollista - joskus toki myös käännöksiä, ei sitäkään voi kieltää.

Eräs legendaarinen käännös oli Sormusten Herran ruotsinnos. Sen luettuani tajusin, miksi kääntäjä oli saanut tappouhkauksia. Kyllä siinä sen verran riemakkaasti pistettiin teosta kakkoseen...edes tuota popularistista teosta ei saisi kohdella sillä tavalla.

Loistokkaita käännösmokia löytyy myös Douglas Couplandin Micro-orjien härmäväännöksestä. Herrajessus, ei kääntäjä sitten vaivautunut tutustumaan kirjan aihepiiriin...Teollinen Valo ja Taika, totta tosiaan.


Eräs pieni ja erinomainen kirja (olen kai jo mainostanut tässä, en voi tietää): Banana Yoshimoton Kitchen. Ihan suomennoksena (englanninnos häviää 6-0). Alkukielellä suosittelen, jos osaa, minä en osaa tarpeeksi hyvin. Upea pieni kirja - jokaisella lukukerralla löytyy lisää, ihan kuin katsoisi pöytää ja sukeltaisi kerta kerran jälkeen syvemmälle puun syihin. Saman kirjailijan N.P. taas tuntuu eri lukukerroilla näyttäytyvän eri henkilöiden näkökulmista.

[DaNjA]

Laura Palmerin salainen päiväkirja...itse pidin siittä tosi paljon...muita kirjoja, joita voisin suositella on jo listoilla

[Elina]

Meillä taisi olla ainakin N.P.:stä keskustelua jossain ketjussa - en vaan muista missä... Koskien muistaakseni sitä, että miksi Yoshimoton teosten englanninnokset ovat huonompia kuin suomennokset, tjtn. Näin muistelisin.